Kirkon viimeinen oljenkorsi, porttiteoria

Kirkko takertuu porttiteoriaan kuin hukkuva oljenkorteen. Tänään YLE radion keskipäivänpeilissä kerrottiin, että seurakuntien järjestämät uskonnolliset tilaisuudet kiinnostavat ihmisiä entistä vähemmän ja kävijämäärät ovat edelleenkin laskussa.

Niinpä kirkosta onn tullut yhä enemmän kaikenlaisten harrastekerhojen, joissa ei uskonasioista puhuta, ylläpitäjä. Siellä on tarjolla periteisistä pitsin nypläyksestä ja musiikkiharrastuksista aina moottripyörien kunnostukseen asti ja kaikkea siltä väliltä.

Toiveena on että porttiteorian mukaisesti harrastuskerhoihin osallistuna ajautuisivat ajopuina, kas vain toinen teoria ajopuuteoria nostaa päätään, kirkon uskonnolliseenkin toimintaan mukaan.

Kirkko on julistautunut Suomen suurimmaksi hyvöäntekeväisyys järjestöksi. Nyt se voisi julistautua myös Suomen suurimmaksi harrastekerhoksi. Jäsen voi olla vaikka ei uskoisikaan kristinuskon jumalaan tai jumalaan ollenkaan, kunhan maksaa jäsenmaksunsa, kirkollisveron. Jäsenyyttä perustelaan kaikella muulla kuin uskolla. Jumala on pantu komeroon pölyttymään. Ei ole enää käyttöä. Sinne kaappiin sen voisi jättää lopullisesti.