Millaiset muistot jäi viimeistä työpäivästä ?

8 vuotta vielä. Kerron sitten.

En muista enää, ilmeisesti ei ollut lässyn arvoista.
H.

Kahvitilaisuus ja sain ensimmäiset kehut työnantajan edustajalta.

En tiedä vielä, toivottavasti ei samanlaisia kuin muutamilla työkavereilla jotka kuolivat joko työmatkalle tai -paikalle.

Ihan mukava päivä. Sain kirjalahjan lähtiessäni. Se työpesti ei tosin ollut kovin pitkä, mutta sitäkin mukavampi. On niitä tosin ollut sellaisiakin työpaikkoja, josta olen lähtenyt ihan tuosta vaan. Yhdestä jäi niin paljon palkkasaatavia, että ajattelin ettei minun siellä kannata ilmaiseksi töitä tehdä.

Aika neutraalit oli tunteet oli läksiäistilaisuudessa. En vuodattanut kyyneliä, en. Olin jo irtaantunut aiemmin varsinaisesta työrutiinista, koska olin osa-aikaeläkkeellä muutaman vuoden ja viimeksi pitelin sen ohessa pois kaikki kertyneet vapaapäivät.

Olivat ystävällisesti yrittäneet järjestää juuri sellaisen tilaisuuden kuin olivat ymmärtäneet minun haluavan. Ihan mukavaa. Ja läksiäslahjaksi sain juuri sitä mitä toivoinkin.

Lähes kaksikymmentä vuotta olin tässä viimeiseksi viralliseksi työpaikaksi jääneessä laitoksessa. Sieltä jäi asiakkaiden puolelta paljon ikuisia ystävyyssuhteita sekä tietty harrastus, mistä kiitokset sattumalle mikä aikoinaan johdatti kyseiseen työpaikkaan. Elämä järjestää !!! ;-D

En tiennyt sen olevan viimeinen työpäivä.
Sain pitkän sairasloman ja siitä sitten eläkkeelle kauan sitten.

Mahtava tunne. Sama kuin Jeesuksella ristillä: SE ON TÄYTETTY !
Jaksoin kuin jaksoinkin urakan loppuun huolimatta esimiehen 30-vuotisesta kiusaamisesta ja sorrosta ja jatkuvasta lopputilillä uhkailusta. Ei totisesti jäänyt ikävä! Lomia kyllä jäi saamatta ja muuta pientä, mutta pääasia että pääsin kunnialla eroon kiusaajistani.

Siitä on 6 vuotta. Työtoverit kutsuivat jokilaivalle syömään. Sain kukkia ja lahjakortin. Olin ollut 36 vuotta saman työnantajan palveluksessa. Joihinkuihin entisiin työtovereihin pidän harvakseltaan yhteyttä, ystävyyssuhteita ei syntynyt.

Kakkukahvit, johtajan puhe, lupasivat soitella.

Kuukauden ajan soittelivat, sitten loppui kuulumisen kyselyt puhumattakaan
kotiportilla käymisistä.

Mukavat, oli kiva päivä. Viikon päästä lomalle viideksi viikoksi.

Siitä on neljä vuotta jo aikaa, sairauslomalla olin kun irtisanouduin. Kesälomalla olin irtisanomisajan, viimeistä työpäivää en edes muista.
Vuosia ennen olin päättänyt työni lopetusajan, nyt on kohta aika siirtyä eläkeläiseksi.
Pari kertaa vuodessa olen käynyt entisellä työpaikallani tervehtimässä työkavereitani. Yli 20-vuotta meni samassa porukassa. Mukavia aikoja oli näin jälkikäteen muistellessa.

Minäkin jäin saikulle 5kk ennen eläkettä. Säästyin monelta, myös työpöytäni siivaomiselta. Omat tavarat otin pois laatikoista, sillä päätin , että en enää palaa.
Sairausloman pituudesta huolehdin ihan itse. Koskee, koskee, koskee heheheheheheeh.

Niitä on niin monta.

Ei niitä voi muistaa. Yleensä siivotaan pöytä, luovutetaan kännykkä ja avaimet. Työtodistus kourassa työkkäriin. Jostain sain läksiäislahjaksi Wagneria levyllisen.

Piti oikein muistella, mun hommista muistin vain muutaman tyypin, jotka jääneet töistä eläkkeelle. Loput kortistosta tai sairastamisen jälkeen. Ja niinpä se nykyään on jo kaikilla aloilla.

=DW=

Jos en potkuja saa, heinäkuussa 2013 tulee 40 vuotta täyteen samassa firmassa.

Ensi vuoden elokuussa aioin lähteä kuin tulinkin.

Työkaverit on vaihtuneet niin usein etten heitä sen paremmin edes tunne,

joten en mitään läksiäisiä järjestä.

Kun suoraan muistaisin edes viimeisen työnantajani.
Tuo kertonee kaiken?

14-vuotisena aloitetut, verokirjalla tehdyt täydet lomatyöt unohtaen oli haalaripuuhissa pikaisesti laskien noin 10 eri työnantajaa.

Vakokaulus- / haalaripuuhissa oli toistaiseksi työsopimuksia 7kpl.

Sen jälkeen 10 konsulttitoimeksiantoa joten ei siinä ehtinyt mihinkään rakastumaan.

Penskojen ollessa pieniä ja talovelat niskassa niin silloin olin samassa työpaikassa vaikkakin tehtäviä vaihtaen mutta tuon tilanteen helpotuttua
eivät kutiavat jalkapohjani sietäneet pitkään samassa paikassa pysymistä.

Viimeiset vuodet olivat parhaita. Uusi tehtävä, uusi paikkakunta, uudet ihmiset ja parasta kaikessa, puuhan takaraja oli näkyvissä.
Kaiken lisäksi oli mahdollisuus puuhastelu / joutiskelu suhteen säätelyyn ja laiskistumisen totutteluun.
Sopi minulle ja meille.

Viimeiseen vakituiseen on nyt aikaa 16-vuotta ja viimeiseen pätkään 11-vuotta.

Kaveri jäämässä eläkkeelle.

Soitti eilen. Se ollut jotain puoli vuotta sairiksella. Nyt diagnoosi ja elinaikaennuste selviä. Sairaseläke alkaa sairauslomen jälkeen. Että se niistä läksijäisistä. Se hyvä, että ei velkoja, lapset aikuisia, asiat kunnossa monissa suhtiessa. Helppo kuolla. Juteltiin hoitotestamenteista ja sen sellaisesta, ei työasioista tai hautajaisista. Asiat kun pitää hoidella, ennen kuin polttimo on himmeänä. Paljoakaan kiinnosta kakkukahvit krokodiilin kyynelten kanssa jossain entisessä työpaikassa.

Suhteellisuutta kehiin.

=DW=

Juopottelun takia otin lopputilin ja työkkäriin karenssi ja stämplausta, kunnes viimein eläkkeelle. Enää ei tarvitse stressata ja juoppotelukin jäänyt minimiin.

Unia näen usein, teen uusia osia lentokoneen mottoreisiin ja unessa tulee että teen vikaan ja kaikkea muuta, osat ovat kaikissa moottoreissa maailmassa, herään aivan hiessä.. hyvin usein. Osia näin todessa tein 19 vuotta, hitsaen.

itsellä ei oo vielä viimeistä työpäivää ollu mutta yhden työkaverin viimeinen työpäivä jäi elävästi mieleen kiivettiin yhtä aikaa ylös portaita katsoin jo silloin että kaikki ei ollut kohdallaan kun hän niinkun veti itseensä ylös kaiteesta kiinni pitäen aamutuimaan oli läksiäiskahvit puheineen sitten siirryimme jokainen omaan karsinaamme työskentelemään välillä aina kurkkasin sermin yli onko naapurilla kaikki hyvin eikä menny kauaakaan kun yks toinen työkaveri huusi n..... mikä sulla on kun mies oli lyyhistyny työpöytänsä päälle ambulanssi tuli paikalle ja n.... siirtyi omin jaloin paareille mutta kumminkin ennen kun se työpäivä oli oli ohi ehkä tossa kolmen tietämillä saimme tiedon että n.... oli nukkunut ikiuneen sairaalassa kovasti hän odotti eläkepäiviä mutta se odotus ei hänen kohdallaan koskaan toteutunut elämä on...

Haikein mielin laitoin "lapseni" maailmalle, tosin helpottuneenakin.

P.s. jäin pitkälle sairaslomalle ja tiesin jo silloin etten palaa enää työelämään; joku pisara siinä kai silmäkulmaani ilmestyi..

Kun viimeinen työpäiväni joskus tulee, en siitä ilman isoa itkua selviä.

Ihan mukavat.

Siitä on kulunut 7 vuotta. En muista muuta kuin sen, että työtovereiden kanssa kävin syömässä paikallisessa ravintolassa. Taakse jäi 36 vuotta samalla työnantajalla. Ihan asiallisesti poistuin kuvioista. Kehenkään silloiseen työtoveriini en pidä yhteyttä, aikaisemmin eläkkeelle jääneisiin muutamiin pidän. Työnantajalta sain lahjakortin.

Kirjaimellisesti ottaen niitä viimeisiä työpäiviä oli niin paljon, etten pystyisi niitä luotettavasti laskemaankaan.

Erään työpaikan viimeinen viikko on jäänyt mieleeni.
Työsopimukseni purettiin valheellisin perustein ja liittoni toimitsijan ohjeita noudattaen en poistunut välittömästi vaan jäin odottamaan asian selvittelyä.

Viikon loppuun mennessä minulle tarjottiin täysi palkka ilman työvelvollisuutta vuoden loppuun saakka, minulle kuuluvat bonukset sekä kipurahaa, etten vatäisi juttua työtuomioistuimeen, 6-numeroinen summa.
En tullut katsoneeksi mutta kerrankin sijoituin verokalenterissa kohtuullisesti, oma tasoni huomioiden.

Tämä on vähän hullu aloitus 60 palstalla, sillä useimmat tämänikäiset ovat työelämäsäs mukana. 70 palstalle olisi sopinut paremmin.

Korkeintaan 50% palstalla vierailevista on töissä.

En muista enää, ilmeisesti ei ollut lässyn arvoista.
H.

Ikimuistoiset!
Haettiin limusiinilla kotoa, kotipihalla jo shampanjaa, sen jälkeen jalkahoitoon shampanjan kanssa, koko tiimin kanssa brunssille, lisää shampanjaa, lahjoja, kukkia, lyhyitä hauskoja puheita.
Sitten työpaikalle, missä onnitteluhaleja, lisää ihania lahjoja..
Kotimatka myös limusiinilla.
Kesällä on mukava istua työkavereiden lahjoittamassa pihakeinussa omalla pikku pihalla.