Ko. aihe putkahtaa ajoittain esiin eläköitymiskeskustelun yhteydessä.
Minulle on jäänyt epäselväksi pitävätkö kertojat kymmenien vuosien palvelua saman työnantajan palkoissa ansiokkaana toimintana vai odottavatko lukijoilta myötätuntoa saamattomuutensa johdosta.
Eläkekertymää ajatellen pitkällä, yhtenäisellä työsuhteella on kai ollut myönteinen vaikutus?
Antaahan se kai myös turvallisuuden tunteen?
Moni vaikuttaa kuitenkin sisältöön tyytymättömältä.
Pitkä työsuhde. Ansio vai avuttomuutta?
L - L
36
170
Vastaukset
- bessie*
Olen tuota vähän itsekin ihmetellyt, tuota että ollaan oltu 30-40 vuotta paikassa, jossa on joutunut jopa kiusatuksi, tai ainakin esimies on ollut tosi vittumainen ja työkavereissa (varsinkin naispuolisissa) on niissäkin ollut todella ikäviä ihmisiä.
Luulen useimpien pitkien työsuhteiden johtuvan siitä, että ihminen viihtyy työpaikassaan. Eikähän kaikilla paikkakunnilla ole kovasti työpaikkoja joista valita, ja elämä kuitenkin on siellä.
Pisimmästä työsuhteestani on kertynyt melkein kolmasosa tulevasta eläkkeestäni, mutta ei silloin nuorena käynyt eläkeasiat mielessäkään. Nykyisin jokainen työsuhde taitaa kerryttää eläkettä? Ainakin päivänkin keikkapalkasta peritään eläkevakuutusmaksu.
Tottahan säännöllisesti tuleva palkka antaa turvallisuuden tunnetta? Itselleni riittää kun hinta/laatusuhde on kohdallaan. En ole koskaan odottanut, että töissä pitää olla aina kivaa.- L - L
Ei kivaa mutta haasteita.
Omat, parhaat kokemukseni ovat tehtävistä jotka eivät todellakaan olleet "kivoja" mutta olivat haasteellisia ja joissa kaikki osalliset todella puhalsivat yhteiseen hiileen, samasta suunnasta.
Minulle ei turvallinen jatkuvuus ja toistuvuus todellakaan olleet tärkeimpiä.
Pienet penskat ja talovelat saattoivat sietämään olotilaa useamman vuoden.
Sain koulutusta, vaihdoin tehtäviä, voin työaikana tehdä omia, useammankin päivän kestäviä keikkoja palkkani pienemättä.
Tehtävän vaihdon yhetydessä haasteita ei vaan riittänyt useammaksi vuodeksi.
Kun vielä organisatiossa "kikkareet" kelluivat ja viimeiseksi esimiehekseni sattui täysi siitin niin olipa helppo lähteä.
Eläkkeeni alkoi kertymään 1970 josta alkaen vuosia kertyi 27kpl.
Myös alkupään niukat ansiot ovat mukana laskennassa. - bessie*
L - L kirjoitti:
Ei kivaa mutta haasteita.
Omat, parhaat kokemukseni ovat tehtävistä jotka eivät todellakaan olleet "kivoja" mutta olivat haasteellisia ja joissa kaikki osalliset todella puhalsivat yhteiseen hiileen, samasta suunnasta.
Minulle ei turvallinen jatkuvuus ja toistuvuus todellakaan olleet tärkeimpiä.
Pienet penskat ja talovelat saattoivat sietämään olotilaa useamman vuoden.
Sain koulutusta, vaihdoin tehtäviä, voin työaikana tehdä omia, useammankin päivän kestäviä keikkoja palkkani pienemättä.
Tehtävän vaihdon yhetydessä haasteita ei vaan riittänyt useammaksi vuodeksi.
Kun vielä organisatiossa "kikkareet" kelluivat ja viimeiseksi esimiehekseni sattui täysi siitin niin olipa helppo lähteä.
Eläkkeeni alkoi kertymään 1970 josta alkaen vuosia kertyi 27kpl.
Myös alkupään niukat ansiot ovat mukana laskennassa.Haasteista, L - L
On sellaisia töitä, ettei niissä vain nyt riitä haasteita loputtomiin, mutta työ on silti mukavaa ja tyydyttävää.
Muistelen vaimosi olleen kaupan kassalla? Eikö siinä olisi vähän raskasta olla, ellei ole jo luonnostaan ystävällinen ja kohtelias, vaan kokee ihmisten kohtaamisen ja palvelemisen haasteellisena? Koen itse rasittaviksi "liikaa yrittävät" asiakaspalvelijat, ehkä siksi ajattelen näin.
Tietenkään suurimmalla osalla meistä palkkatyötä tekevistä ei ole edes mahdollisuutta noin vain valita ja vaihtaa työpaikkaa, ajattelematta turvallista jatkuvuutta lainkaan.
- Rimmir tänään
Monestihan se työntekijän oma elmäntilanne päättää sen kuinka kauaksi aikaa jää samalle työnantajalle. Voihan myös olla ettei paikkakunnalla, missä asuu perheensä kanssa, ole muita työpaikkoja jotka vastaavat omaa koulutusta ja taitoa.
Hyvä työnantajahan antaa työntekijälleen koulutusta ja mahdollisuuksia kehitykseen, ja varmastikin nämä uskolliset, työnantajalleen lojaalit henkilöt ovat saaneet kehittäviä työtehtäviä ja katsoneet mielekkääksi jäädä vuosikymmeniksi samalle työnantajalle..
Se vain täytyisi muistaa tänä päivänä, kun eläkesysteemi on niin suuressa muutoksessa, ettet enää saa eläkettä kuin noin 50% viimeisestä bruttopalkastasi. Noooo, oma valinta. Jos talo on iso ja tehtäviä löytyy sen verran kuin oma kunnianhimo vaatii, on vain tyylikästä osoittaa olevansa lojaali. Tietysti jos talo ei ole samalla tavalla lojaali henkilöstöään kohtaan, on viisasta vaihtaa ennen kuin on liian myöhäistä.
- kertokaa se mulle
koko elämän mittaisen työsuhteen tehneenä sanon,
se tuo, turvallisuutta elämään jatkuvuutta, onnistumista, perhe, omakotitalo, auto, matkustelu, ja kaikki on velaksi ostettu, MUTTA velat on pystytty maksamaan, vanhana voi nauttia velattomasta eläkeijästään jos vielä terveyttä sattuu riittämään,,
kysynki alottajalta, onko tämä elämän arvoista ?? vai olisko turvaton pätkätyö parempi ratkaisu ??Meinasin kirjoittaa vastauksen aloittajalle mut sanonkin sulle.
Jokainen raskas aamu jolloin menin töihin tuttuun ympäristöön ja jokainen vastus jonka siellä koin ei ollut turhaa.
Kun menen omalle pihalle kesäilloin ja istun siel tutulle paikalle ja vedän keuhkoihini kasvien tuoksua se vahvistaa ajatusta.
Eikä talviillan kirpeyskään samalla paikalla kaada mielikuvaa.- kertokaa se hänelle
mitä turvallisuutta tässä elämässä on ? Työsuhteet pitäisi olla max 1-5v ja sitten taas valittaisiin paras ! miksi muuten pitäisi ottaa velkaa.........
- yskiskö
Työpaikan vaihto viiden vuoden välein olisi mielestäni paras vaihtoehto, jos elämäntilanne,yms. sen sallivat. Siinä ajassa ehtii oppia tehtävänsä hyvin ja motivaatio säilyy, eikä kuitenkaan vielä pääse urautumaan.
Itselläni oli 11v,4v ja 22 vuotta kestäneet vakivirkasuhteet. Viimeisen, pitkän työrupeaman aikana hain kyllä uusia virkoja, muttei yli viiskymppistä naisimmeistä enää huolittu, niinpä jatkoin entisessä virassa ja perustin oman yrityksen, jota pyöritin yhtiökumppanin kanssa neljä vuotta oto.
Ammatillisen eläkeiän saavutin kuuskymppisenä ja jäin mieluusti eläkkeelle ja nyt nautin elämästä, enkä haikaile tippaakaan palkkatöihin.- L - L
Itsensä toteuttaminen.
Urautumisvaarasta olen kanssasi samaa mieltä!
Olet ollut kadehtittavassa asemassa pystyttyäsi luomaan aktiivielämääsi sisältöä oman yrityksen muodossa! - yskiskö
L - L kirjoitti:
Itsensä toteuttaminen.
Urautumisvaarasta olen kanssasi samaa mieltä!
Olet ollut kadehtittavassa asemassa pystyttyäsi luomaan aktiivielämääsi sisältöä oman yrityksen muodossa!Joo, ammattitaito ja halu yrittää kyllä löytyi, siinä se kadehdittava asema, kun nainen alkaa yrittäjäksi velkarahalla.
- bessie*
L - L kirjoitti:
Itsensä toteuttaminen.
Urautumisvaarasta olen kanssasi samaa mieltä!
Olet ollut kadehtittavassa asemassa pystyttyäsi luomaan aktiivielämääsi sisältöä oman yrityksen muodossa!Mikä siinä urautumisessa on vaarallista?
Itseään voi toteuttaa monella tavalla. Kaikille työ ei ole niin kauhean tärkeä asia, että juuri siitä pitäisi saada aina vain enemmän tyydytystä ja kehuja.
Kun hommat sujuu tuosta vain rutiinilla, niitä ei tarvitse viedä kotiinsa ja stressata, kohtuullinen palkka tulee säännöllisesti ja ajallaan, lomat ja eläkkeet kertyvät, voit käydä töissä kotoa käsin ym. ym., niin harva kai sen vaihtaisi esim. vuoden haastavaan komennukseen Saudi-Arabiassa ja sen jälkeen mahdollisesti tyhjän päällä ja säästöjä syöden jonkun aikaa.
YEL-maksu on maksettava koka kuukausi, oli hommia tai ei. Ainakin tonnin/kk saa varautua maksamaan, jos suunnilleen saman tasoisen eläkkeen kuin vastaavassa palkkatyössä, n. saman pituisella uralla, haluaa. Tämä nyt tuntuu aika epämääräiseltä, mutta näin laski aikoinaan vakuutusasiamies miehelleni. - yskiskö.
bessie* kirjoitti:
Mikä siinä urautumisessa on vaarallista?
Itseään voi toteuttaa monella tavalla. Kaikille työ ei ole niin kauhean tärkeä asia, että juuri siitä pitäisi saada aina vain enemmän tyydytystä ja kehuja.
Kun hommat sujuu tuosta vain rutiinilla, niitä ei tarvitse viedä kotiinsa ja stressata, kohtuullinen palkka tulee säännöllisesti ja ajallaan, lomat ja eläkkeet kertyvät, voit käydä töissä kotoa käsin ym. ym., niin harva kai sen vaihtaisi esim. vuoden haastavaan komennukseen Saudi-Arabiassa ja sen jälkeen mahdollisesti tyhjän päällä ja säästöjä syöden jonkun aikaa.
YEL-maksu on maksettava koka kuukausi, oli hommia tai ei. Ainakin tonnin/kk saa varautua maksamaan, jos suunnilleen saman tasoisen eläkkeen kuin vastaavassa palkkatyössä, n. saman pituisella uralla, haluaa. Tämä nyt tuntuu aika epämääräiseltä, mutta näin laski aikoinaan vakuutusasiamies miehelleni.Urautuminen on mielestäni paikalleen jämähtämistä. Päivästä toiseen samaa junnaamista, ei haasteita...siitä seuraa ennenpitkää turhautuminen, kun kaikki on rutinoitunutta, menee mielenkiinto, en tykkää. Eikä sen työnkään tarvitse olla aina niin helppoa, kunhan on mielenkiintoista, vaihtelevaa ja haasteellista.
- bessie*
yskiskö. kirjoitti:
Urautuminen on mielestäni paikalleen jämähtämistä. Päivästä toiseen samaa junnaamista, ei haasteita...siitä seuraa ennenpitkää turhautuminen, kun kaikki on rutinoitunutta, menee mielenkiinto, en tykkää. Eikä sen työnkään tarvitse olla aina niin helppoa, kunhan on mielenkiintoista, vaihtelevaa ja haasteellista.
Minusta sen ei tarvitse tarkoittaa paikoilleen jämähtämistä. Jos työ rupeaa sujumaan helposti ja vaivattomasti oman kehittymisen ja kehittelyn ja kokemuksen tuloksena, niin miksi ihmeessä siitä silloin pitäisi lähteä uusia haasteita hakemaan, jos työpaikka vielä on kaikin puolin mukava, sijainnista lähtien? Yli viisikymppisenä varsinkaan?
Samaa jämähtämistä ja junnaamistahan voisi ajatella olevan monen muunkin asian (melkein koko elämän), jos noin rupeaa ajattelemaan? Harva kai on niin irrallaan kaikesta, taloudellisesti riippumaton ja vielä niin lahjakas, kysytty ja haluttu, energinen ja itsekäskin, että voi koko ajan uutta ja haastavaa tavoitella ja vielä siinä onnistuakin.
En todellakaan pidä "jämähtämistä" tai "urautumista" niin pahoina asioina, että niiden takia, ilman muita syitä, luopuisin "jämähtämiselläni" saavutetuista eduista.
Niin lahjakas ja kilpailukykyinen en ole, että voisin päästä suoraan samoille tai paremmille eduille, jos työpaikkaa vaihtaisin.
Tuolla toisaallahan jo keskusteltiin viimeisen työpäivän tunnelmista, jotain viitteitä sieltäkin sai tähän aiheeseen.
Miltä tuntui luopua, harva siellä työuransa pituutta edes muisteli.
Minä astuin viimeiseen työpaikkaani 1974, vuonna jolloin nykyinen eläkekertymän kasaaminen Suomessa alkoi.
Kun työurani 35v. päivä lähestyi, tein itsestäni vähän naurunalaisen, onneksi vain mielessäni, enkä hölissyt siitä kavereille. Minulla oli tunne että olen osana Suomalaisen teollisuuden historiaa!! :)
Olinhan siirtynyt tietokonehommiin 1979, ja pienessä mielessäni tunsin olevani alan pioneereja, joka loistavalla älyllään on johdattanut teollisuuttamme tietokoneistuvan maailman salaisuuksiin, mahdollisuuksiin joukkoirtisanomisiin ja huikeisiin säästöihin. :)
Pelastin niinku koko Suomen...hih...hih!
Mutta 35v. oli myös rajapyykki, jolloin kohtuullinen eläke oli tienattu kasaan, kyllä se antoi tulevaisuuteen uskoa ja uskoa suht'koht' inhimilliseen eläkeläiselämään.
Onneksi olen myös pystynyt tuomaan Suomeen rahaa, enkä vain syömään budjetin kautta toisten rahaa.
Olen minä nyt tyytyväinen.
H.- L - L
Tunne oman työpanoksen merkityksestä lienee jokaiselle tärkeä ja tyydytystä antava asia.
Mielestäni sen puute on suurimpia työmarkkinahäiriöiden ja eläkepyrkyryyden aiheita.
Asia on vaikea käsitellä ja tyytymättömyys on purkautunut raha- yms. etuusvaatimuksina. L - L kirjoitti:
Tunne oman työpanoksen merkityksestä lienee jokaiselle tärkeä ja tyydytystä antava asia.
Mielestäni sen puute on suurimpia työmarkkinahäiriöiden ja eläkepyrkyryyden aiheita.
Asia on vaikea käsitellä ja tyytymättömyys on purkautunut raha- yms. etuusvaatimuksina."L-L"
Uskollisuus, Lojaalisuus, yhteishenki, yms. Sitähän työnantajat aina painottavat, ennen vanhaan painottivat työntekijätkin.
Työnantajien paljastuminen ontoiksi, ovat romuttaneet uskon Isänmaahan ja elämään jossa työntekijä antaa mielellään.
Harmi! Tähän pyrkivän Eduskunnan olemme itsellemme äänestäneet jo useammankin kerran.
Vihreänkin puolueen olemme itsellemme luoneet, jotta voisimme saada lisää kapuloita hyvinvointimme ja elämänmuotomme rattaisiin.
Aloituksesi oli hyvä ja fiksu.
H.
- SAS*
Kaksi pitkää työsuhdetta oli, ensimmäinen kesti 18 vuotta. Mitta tuli täyteen ja tein muita hommia pari vuotta.Tämän ensimmäisen työpaikan omistuspohja muuttui, samoin paikkakunta. Pyysivät minua heille töihin, menin ja olin 20 vuotta kunnes taas firma vaihtoi omistajaa. Taas minulle tuli mitta täyteen ja lähdin pois.
Työhistoriani puolesta olen mielestäni eläkkeeni ansainnut, mutta ikäni puolesta en. - huihirveetä
Minun luonteella ei voisi kuvitella olevani samassa työpaikassa esim. 30 vuotta.
Vaihdoin alaa, opiskelin asioita jotka kiinnosti ja harrastuksistakin tuli ammatti. Ei valittamista, aina löytyi työtä, itse tekemällä työpaikka tai itse hakemalla työpaikka.
Ei minusta oli ollut kelan tiskin taakse 40 vuodeksi, minusta olisi tullut V-mäinen virkailija.
En pidä minään ansiokkaana suorituksena samalla työnantajalla kitkuttelua. - tämä sais mennä
yliopistoinin ja muihin kouluihin sekä päättäjien tietoisuuteen,
vakituiset työpaikat on ihmisen kannalta turvallisin ratkaisu, joten päättäjiltä vaaditaan älykkyyttä, muuttuviin olosuhteisiin tilanne tajua,,,
myös ammattiliittoihin palkka sopeutumista uuteen markkinatilanteeseen,,
EI pikaisia teollisuuden lopetuksia, vaan viisautta joka sektorille !
tämänhetkinen yhteiskuntamme on rakennettu pättkätöitten varaan,
se on surullista monen kohdalla, ei voi turvallisesti rakentaa omaa tulevaisuutta, kun koskaan ei tiedä onko enään työtä tarjolla ja mistä sitä saa,,,
mielestäni vakituiset työsuhteet luo ihmisille turvalisemman tulevaisuuden, mutta se vaatii päättäjiltä viisutta, esm. teollisuutta ei noinvain voi yhtäkkiä lopettaa kuten nyr on kokoomuksen edustajt tehneet,
ihmiset on raakasti pantu kilometritehtaalle, moni on tuhoutunu näitten ratkaisujen seurauksen, mutta eipä esm. storaenson johtaja karvinen paljoakaan ole ajatellu ihmisten selviytymistä,
itse on muuttanu britanniaan turvaan kun tietää että suomessa tulisi sonataa naamalle,, ym typerät teollisuuden tuholaiset, kuten härmälä ym liliukset,,,
tietenkin kun markkina tilanteet muuttuu, pitää myös palkkapolitiikan pystyä muuttumaa, myös rahataloudessa pitää olla joustavuutta, että velkojen takaisin maksu on mahdollista myös muuttuvissa olosuhteissa,,,
päättäjille terveisiä::: === opiskelkaa yhteiskunnan tarpeita muutuvassa yhteiskunnassa, jotta talouden voi mitottaa sen hetkiseen olosuteisiin ..... - pyhhh
husnsi,,, kuinka niin ei kuulu ????
"pyhhh"
Aloitus viittaa eläkelöityneiden vanhusten työuraan ja heidän ajatuksistaan saavutuksistaan.
Ei enää tulevaisuuteen.
H.- tukka takana,,,
Niin, sellaisia me vanhukset ollaan.
Sinä varmasti viihtyisit paremmin siellä teinipalstalla......
- ............
hunski,,,
höpsistä,,,
ylempänä olevasta pitkän työuran tehneen tekstistä käy hyvin selväksi mikä elämmässä on ollu hyvää ja taloudellisesti kannatavaa,,,
varmasti pättkätöissä ei olisi päässy samaan taloudelliseen asemaan,,,- L - L
Varmasti taloudellinen asemani parani pätkätöissä vakituista työsuhdetta paremmin!
Bonuksena tuli mahdollisuus oman ajankäytön säätelyyn.
Tiedäpä tuota, kumpaa mahtaa enemmän olla...
Itse aikanaan huomasin, että kun lähtee sutta pakoon, tulee karhu vastaan.
Sitten kun on kouluttautunut alalle, jolla on vain yksi tai muutama työnantaja, ei sitä työpaikkaa niin vain vaihdetakaan. Firmat kyllä kyselevät toisiltaan, millainen työntekijä olet ja siten ainakin tulee nykyiselle työnantajallesi tiedoksi, että katselet muualle lähtöä. Ja jo se saattaa riittää lopputiliin. Sitten on vielä se, että kun olet ollut pitkähkön ajan yhdessä työpaikassa ja pätevöitynyt siellä työhösi, ne entisen ammattisi opit ovat jääneet vanhanaikaisikisi ja joutuisit opettelemaan kaikki uudestaan ja pienemmällä palkalla.
Ikääkin kun karttuu, niin ei kukaan sinua halua vanhana ottaakaan töihin; nuoret osaamattomat esimiehet kun kuitenkin pelkäävät kuollekseen, että alat heitä neuvomaan. Vaikka et alkaisikaan...
Onhan niitä syitä kaikenlaisia. Itse en ole koskaan pyrkinyt organisaatiossa ylenemään vaan minulle on riittänyt, että teen työni niin hyvin kuin osaan ja saan siitä kohtuullisen korvauksen.
Muutenkin organisaatiokaavio muistuttaa useimmiten puuta, jossa on apinalauma pyrkimässä ylöspäin. Ylempänä olevat näkevät allaan vain hymyileviä, mielisteleviä naamoja ja alempana olevat näkevät ylempänä olevan vain persereikiä...- L - L
Minulla on ollut kunnia palvella XX-firmaa 40-vuotta.
Tälläisiä lausumia en ymmärrä.
Mikä hiton kunnia?
Ymmärrän täysin käytännön seikat jotka johtavat pitkään työsuhteeseen.
Ne ovat henkilökohtaisia.
Olen itsekin niiden vuoksi ollut juuttuneena useiksi vuosiksi samaan työnantajaan mutta, tehtävien vaihdoista huolimatta en, pakollisten vuosien jälkeen, löytänyt riittävästi motiivia jatkaakseni.
Useat opiskelukaverini tekivät uransa saman työnantajan leivissä mutta yksikään heistä ei sillä ylpeile.
Pelkällä pitkällä työsuhteellaan ylpeileviä en ymmärrä! - L-L puhui asiaa
Nämä 40- vuoden miehet ovat onnettomia eläkkeelle jäädessään.
Aika käy kuulemma pitkäksi ja kukaan työkavereista ei enää soita,
eikä kysele kuulumisia.Samalla tavalla onnettomia ovat ne jatkuvasti suurempia haasteita etsineet uraohjukset jotka lähetetään lopuksi riittävän pahan mokan jälkeen kultainen kalossinkuva takapuolessaan katkeroitumaan konsulteiksi tai muiksi jälkiviisaiksi...
- L - L
yohuuhkaja kirjoitti:
Samalla tavalla onnettomia ovat ne jatkuvasti suurempia haasteita etsineet uraohjukset jotka lähetetään lopuksi riittävän pahan mokan jälkeen kultainen kalossinkuva takapuolessaan katkeroitumaan konsulteiksi tai muiksi jälkiviisaiksi...
Montako tunnet?
Omakohtaisesti en tunne hankilökohtaisesti yhtään kultaisesti monotettua.
Itseäni pidän lähinnä tinamonolla potkaistuksi.
Potkaisun jälkeiset, joutilaisuuteen valmistavat vuodet, olivat työurani ainakin toiseksi parasta aikaa.
Paras aika päättyi silloisen työnantajani konkurssiin.
Muutama tuttavani on vaihtanut "turvallisen" vakituisen työn keikkailuun ja tuntemukseni perusteella väitän heidän saavan pätkäluonteisista töistä enemmän tyydytystä ( ja rahaa ) kuin vakituisesta.
Ihmettelen miksi pätkätyöt yhdistetään aina heikompiin ansioihin?!
Omalla, ja tuttavieni kohdalla, asia oli päinvastainen. L - L kirjoitti:
Montako tunnet?
Omakohtaisesti en tunne hankilökohtaisesti yhtään kultaisesti monotettua.
Itseäni pidän lähinnä tinamonolla potkaistuksi.
Potkaisun jälkeiset, joutilaisuuteen valmistavat vuodet, olivat työurani ainakin toiseksi parasta aikaa.
Paras aika päättyi silloisen työnantajani konkurssiin.
Muutama tuttavani on vaihtanut "turvallisen" vakituisen työn keikkailuun ja tuntemukseni perusteella väitän heidän saavan pätkäluonteisista töistä enemmän tyydytystä ( ja rahaa ) kuin vakituisesta.
Ihmettelen miksi pätkätyöt yhdistetään aina heikompiin ansioihin?!
Omalla, ja tuttavieni kohdalla, asia oli päinvastainen.No hyviä esimerkkejä on keikkunut mediassa aivan näihin päiviin asti ja varmasti ylikin.
Henkilökohtaisesti tunnen vain noita samoilla tinamonoilla potkaistuja, eivät yhtään sen vähemmän marttyyreja hekään...- L - L
yohuuhkaja kirjoitti:
No hyviä esimerkkejä on keikkunut mediassa aivan näihin päiviin asti ja varmasti ylikin.
Henkilökohtaisesti tunnen vain noita samoilla tinamonoilla potkaistuja, eivät yhtään sen vähemmän marttyyreja hekään...Myötätuntoni on tuttaviesi puolella!
Olisikohan mielikuva omasta korvaamattomuudesta ollut valheellinen?
Miten heidän jatkovuotensa ovat menneet?
Itse kokeilin vielä kerran "turvallista" toistaiseksi työsuhdetta mutta päästyäni pätkien makuun ei vakituinen enää kiehtonut.
Ps. Mediamyllytykseen en luota tippaakaan! L - L kirjoitti:
Myötätuntoni on tuttaviesi puolella!
Olisikohan mielikuva omasta korvaamattomuudesta ollut valheellinen?
Miten heidän jatkovuotensa ovat menneet?
Itse kokeilin vielä kerran "turvallista" toistaiseksi työsuhdetta mutta päästyäni pätkien makuun ei vakituinen enää kiehtonut.
Ps. Mediamyllytykseen en luota tippaakaan!Sama korvaamattomuuden tunne vakkareilla ja keikkailijoilla, väittäisin jopa että herkemmin se kehittyy näillä uraohjuksilla, turvallisuushakuisilla on aina tietty alemmuuskompleksi tai riittämättömyyden pelko takaraivossa.
Näitä tinamonoja olen joskus itsekin joutunut antamaan enkä voi väittää että niitä saaneet olisivat edelleen ystäviäni, niin pehmeästi kuin asiat vain pyrittiinkin tekemään.
- 1943
Olin päävaastuussa perheestäni tietyistä syistä. Periaatteessa olin saman työnantajan palveluksessa 36 vuotta 40 vuotta kestäneen työurani aikana. Työnantajan nimi vaihtui muutaman kerran, samoin työpaikan sijainti. Myös työn sisältö vaihtui vuosittain, joten tiedot ja taidot oli päivitettävä ja uutta opiskeltava koko ajan. Oli hyvä, että taloudelliset raamit olivat kunnossa. Oli edullinen työsuhdeasunto ja lapsille turvattiin hyvä kasvuympäristö. Yhden jakson aikana pomo kateudesta kiusasi, mutta muuten työyhteisö oli hyvä. Ei sitä niin vain työpaikkaa vaihdeta. Jäin 56-vuotiaana osa-aikaeläkkeelle ja silti tulen omalla työeläkkeelläni hyvin toimeen, ei ole esim.lesken- tai kansaneläkettä. Ihan hyvän työuran tein.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Saako kaunis ihminen parempaa kohtelua?
Onko kauniin ihmisen elämä "helpompaa" kuin tavallisen näköisen ihmisen? Olen kuullut väittämän, että kaunis ihminen saa562198En rehellisesti usko et oisit
Sekuntiakaan oikeasti mua kaivannut. Tai edes miettinyt miten mulla menee. Jotenkin todennäköisesti hyödyt tästäkin jos321694Suomennettua: professori Jeffrey Sachs avaa Ukrainan sodan taustat luennollaan EU parlamentissa
Jeffrey Sachs on yhdysvaltalainen ekonomisti. Sachs toimii Columbian yliopiston The Earth Instituten johtajana. Aiemmin3721496- 101484
Näin sinusta taas unta!
Unessa olin pakahtuneesti rakastunut sinuun. Olimme vanhassa talossa jossa oli yläkerran huoneissa pyöreät ikkunat. Pöly141474Nainen, olet jotenkin lumoava
Katselen kauneuttasi kuin kuuta, sen loistoa pimeässä. Sen kaunis valo on kaunista sekä herkkää ja lumoavaa. Olet naisel681337- 121108
En muuttaisi sinusta mitään
Ensin olit etäinen ja yritin pysyä tutkan alapuolella. Mutta ei silmiltäsi jää mitään huomaamatta, kuten minulla ei kuul81044- 861029
- 20969