Etsimisen tuska ja löytämisen riemu

Eiks ole ihan vapaaehtoista etsiä koneelta asioita.
Mua se on helpottanut.
Mutta vieläkin tutkin asioita kirjoista, kirjastosta.
Telkun dokumentit on ihan tärkeittä.
Ja se ite tekemisen ja löytämisen oppimisen riemu kuuluu ainakin mun elämääni.
Vaikka paljon koneella niin kyllä myös paljon ihan muualta.
Jopa ihan elävien ihmisten kautta, ei vaan virtuaalien ihmisten :))

Albert Einstein pilasi monen tutkijan elämän.
Hän vetäisi monien asioiden alta maton.

Hänenkin ajatuksistaan on kirjastolaitos ollut korvaamaton keksintö.
Aleksandrian kirjaston tuhoutuminen oli aikanaan, ja vielä nykyäänkin katastrofi.
Paljon tietoa katosi savuna ilmaan, tietoa jota oli olemassa vain yksi kappale maailmassa.

Vieläkin kirjoja säilytetään huolellisesti, ei enää sen takia että ne olisivat tiedollisesti korvaamattomia,
vaan siksi että ne ovat historiallisesti tärkeitä.
Itse tieto on jo kopioitu moneen paikkaan, ja koko ajan sitä skannataan tietokoneille.
Niin kauan kuin digitaaliset tietovarastot säilyvät, ja siihen asti kunnes viimeinekin niitä ymmärtävä ihminen on kuollut, ei tieto katoa.
Senkin jälkeen se säilyy, sikäli kun joku löytää ne pölyn alta, joku jolla on älyä riittävästi, tajuta miten ne on talletettu.
Jos se ei tapahdu ennen Aurinkomme loppua, on maailmamme tieto silloinkin tallessa. Valonsäteinä se jatkaa eloaan avaruudessa, sille joka osaa sen ottaa talteen.

Muuten olen sitä mieltä, että Wikiä kopioivat, älykkääseen itseriittoisuuteen pyrkivät ihmiset ovat ällöttäviä.
Mutta siinäkin on pointtinsa, kunhan muistaa kertoa mistä on tietonsa hankkinut.
Ennen vanhaan asia-viisaana pidettiin häntä jolla oli hyvä muisti.

Onneksi vieläkin voi osoittaa "älykkyytensä", osaamalla ottaa johonkin asiaan uuden näkökulman.
Ihan itse.
Tuo kyky on kaikessa korvaamaton, kuten Einstein osoitti.

H.

Jos uuden löytämisen elämyksiä haluat, niin ala tutkimaan sukuasi. Löydät kaikenlaisia ihmiskohtaloita ryysyläisistä presidentteihin ja massamurhaajiin. Näistä et koskaan ole mitään tiennytkään.
Jos sukusi on tutkittu ja sukukirjakin kirjoitettu, niin teepä muutama pistokoe. Tutki pitääkö kirjoitettu asia muitten, uskottavampien lähteiden valossa paikkaansa. Minun vajaan 30 vuoden kokemukseni perusteella 90 % niistä sukukirjoista joista pistokokeita olen tehnyt, sisältää paljon ja pahojakin virheitä. Joillekin on tärkeämpää saada iso ja näyttävä kirja valmiiksi ja oma nimi sen etulehdelle kuin kirjan tietojen virheettömyys.

Jos onnistumisen ilosi haluat kättesi töistä niin lopeta se sohvan lämmittäminen pyrstölläsi ja ruudun tuijottaminen ja TEE jotakin. Melkein mitä tahansa, mutta sellaista joka on riittävän haastavaa mutta mahdollista ja mielenkiintoista. Itse omat tekemisalueesi tiedät, kaikkihan ei kiinnosta kaikkia ja sillä hyvä.

Ajattelen sitä entivanhaa ulkomuistiin pänttäystä, en kaipaa sellaista enää. Nyt on aika uusi ja iloitsen siitä että osaan hakea tarvitsemiani tietoja netistä.

Lukea kattavasti uutisia, kopsailla vaikkapa joku kiva neulemalli ja oppimistahan se on kun sen valmiiksi saan.

Olisin erimieltä kanssasi,sillä kansakoulupohjalta on parempi touhuta tääl netissä omin nimin.
kirjastossa semmosia kirjoja ettei nimeäkään osaa lausua ,hae sieltä sitten tietoa.
Mulla tää netti on verraton tietolähre ja hakeminen on nopeeta verrattuna kirjasta hakemiseen .
Ei muuten olis varaakaan sellaseen kirjamäärään et sama tieto olis käsillä,puhumattakaan siit pölymääräst minkä ne keräis.
Jos pelkää epätarkkaa tietoa niin ei se kirjakaan oo jumalan sanaa.
Jos tarkotat osaamisella kärentaitoja niin ei niitäkään kirjasta opita.

Minulle kyllä sopii mennä lyhyintä tietä tiedon lähteille. Esim. omat keittökirjani tai terveystietoutta sisältävät oppaat voisin hävittää kokonaan, koska tarvtisemani reseptit/tiedot löydän nopeammin ja vähemmällä vaivalla googlaamalla.

Luulen, että suurin pelko on nykyisin se, että vaikka tietoa on helposti saatavilla, sitä ei osata käyttää, soveltaa, arvioida kriittisesti. Sitähän aloittajakin mielestäni painotti.
Ja eivätkös nuo viime uutiset peruskoulusta kertoneet, että luetun ymmärtämisessä on nuorilla vaikeutta - kuten meillä vanhoillakin joskus..))

Mikä ihanampaa, kuin avata netin pohjaton aarrearkku?
Kun lapsena suurin haave oli saada kotiin kokonainen tietosanakirjasarja, nyt niitä on nenän edessä mittaamattomasti.

Vika vain, kun alkaa jotain netistä hakemaan, huomaa tunnin päästä eksyyneensä aivan aiheestaan, eikä alkuperäiseen asiaan ole edes vielä päässyt.
Olisipa aikoinaan koulua käydessä ollut vastaava tietotulva saatavissa.

Toinen vika, etten ainakaan itse osaa edes hyväksikäyttää kaikkia netin ominaisuuksia.

No se pitää vain poissa istuma-asennosta sentään:D Olen tosi ihastunut netin mahdollisuuksiin tyydyttää tiedonnälkääni, ja uusi aihealue on erilaisten ihmisten luonteenpiirteet, joskus niin huvittavia, joskus taas tekisi mieli ravistaa hereille ja näkemään. Sen moni on oppinut tekemään täälläkin onneksi!

Kaikenkaikkiaan kuitenkin ihanan monipuolista ja rikasta on elämä, jopa tämänkin kaltaisessa yhteisössä, jossa jokainen jättää oman luettavissa olevan luonteenkuvansa.

Mielenkiintoista ja hauskaa!

Kun et käytä käytä tietsikkaan, ei tule tarjolle tarjolle mitään. No jaa, mainosten jakajat ja perintätoimistot löytävät kyllä tien kotiovellesi. Itsehän nykytekniikan käytöstä päätät. Koetapa vaikka olla ilman sähköä muutama viikko tai vaikka vuoden. Saat tehdä sydämen kyllyydestä vaikka mitä sellaista, mitä et ole tehnyt koskaan. Sille ei nykytekniikkakaan voi mitään, jos aivoissasi ei ole kapasiteettia.

Olen usein miettinyt kuinka haavoittuvaa tämä nykytekniikka loppujen lopuksi on. Luullaan että tässä mulla on tietosanakirjaa ja reseptivihkoa ja muuta tietoa pähkäiltäväksi loppuiäkseni ja kaikkien "ystävien" yhteystiedot senkus kirjoitellaan - mutta mutta mutta. Ja kaikki erilaiset kodinkoneet toimii aina. Jne.

Jotain kirjallistakin lie maailmassa syytä säilyttää, vaikka piilossa aitan ylisillä. Eihän sitä koskaan tiedä... On kai luku- ja kirjoitus(?)taito jokaisella tulevaisuudessakin, mutta vaikkapa kädentaidot tai aiemmin eläneiden/toimineiden ihmisten ns. hiljainen tieto eivät ole.

On hyvä osata yhtä jos toista, ja siirtää taito jälkipolville ihan käytännössä.
"Just in case" ;-)))

Tämäpä sattui mukavasti, "löytämisen riemu"
Etsin juuri kolme artikkelia joita täytyy käyttää 2-kirjan lisäksi lähdemateriaalina ensi viikon tentissä.
On totta, että kun käyttää konetta ja voi tallettaa noita juttuja käytettäväkseen pdf-tiedostoina omalle koneelle, aika *näppärää, kun on kyse laajasta aiheesta ja kirjoittajatkin ympäri maailmaa.
Mitenkä tultaisi toimeen ilman sähköä - töpselistä., minulla ei pelaisi oikein mikään, joten en ainakaan tästä valita.
Aurinkokennot on tulollaan aika kovaa vauhtia sähkön tuotantoon ihan mikrotasollekin. (pieniä latureita ym)
Einstein oli fiksu mies - "sitä mitä ei voi muuttaa, on turha surra"
Minun juttuni voisi kiteyttää Rudyard Kiplingin "valkoisen miehen taakkaan" - tällä kertaa jne kehityshistoriaan.

Ei se ole mihinkään hävinnyt. Kun kyselee tarpeeksi simppeleitä, vastaus löytyy kyllä googlellakin, kunhan on tarkka ja osaa valita annetuista ehdotuksista sen asiallisen.

Kun kysymykset ovat hyviä ts sellaisia ettei niihin löydä suoria vastauksia, ajattelemiselta ja vuosienkin selvittelyiltä ei mikään pelasta.