Onko kukaan vaki-ikisinkku käynyt psykologilla siitä syystä, että ei vain osaa muodostaa läheisiä ihmissuhteita tai koskaan joudu vahingossakaan sellaiseen tilanteeseen, että sellaisesta olisi toivoa/pelkoakaan? Jos on ensin esimerkiksi ajatellut, että ei aivan lapsena, sitten ajatellut elävänsä onnellista nuoruutta, sitten järjestellyt elämässään asiat hyvin ja vaikka muuten viihtyy, niin yhtäkkiä huomaa, että jossakin meni vikaan ja pahasti.
Yksi nuoruuden psyykkinen kehitystehtävä on pari-/lähisuhteen muodostaminen ja mahdollisen perheen hankinta, muiden psyykkisten kehitystehtävien lisäksi. Ne voivat mennä myös pieleen (esim. itsenäistyminen tms, mihin puututaan.) (nyt joku älähtää, että voihan sitä elää muutoinkin, mutta suurimmalla osalla näin.)
Jos noin elämässä muut asiat ovat kohdallaan, mutta tuo asia haittaa? Miten asia eteni ja millainen lopputulos oli?
oletko saanut apua sinkkuuteen
8
170
Vastaukset
En ole vaki-ikisinkku, mutta mulla on psykkari tai enemmänkin valmentaja sekä henkilökohtaisissa että työelämän haasteissa. Enimmäkseen saan häneltä konsultaatiota mailitse, kun se sopii paremmin aikatauluihimme.
Monet häpeilevät tunnustaa, että käyvät psykkarilla, mitä en voi käsittää. Häpeällistä on, jos ei uskalla pyytää apua ongelmiinsa. Psykkarini on mm. feissarikaverini.- tarkennatko
henkilökohtaiset trainerit tai konsultit tai mitkälie tsempistärahastajat ja vastaavat puoskarit eivät ole varsinaisesti ammattilaisia sillä tavoin, että heillä olisi esimerkiksi ammatinharjoitusoikeus, oikeus käyttää ammattinimikettä ja toimia virallisesti. Lisäksi eettisistä syistä he eivät pidä yhteyttä asiakkaisiinsa vapaa-ajalla.
tarkennatko kirjoitti:
henkilökohtaiset trainerit tai konsultit tai mitkälie tsempistärahastajat ja vastaavat puoskarit eivät ole varsinaisesti ammattilaisia sillä tavoin, että heillä olisi esimerkiksi ammatinharjoitusoikeus, oikeus käyttää ammattinimikettä ja toimia virallisesti. Lisäksi eettisistä syistä he eivät pidä yhteyttä asiakkaisiinsa vapaa-ajalla.
No tämä on ihan oikeasti arvostettu ja ja todella tunnettu psykkari ja myös työelämän valmentaja. Kirjoittanut muutamia hyviä kirjoja. Ollaan toki ystävystyttykin vuosien varrella, mutta konsultaatiot menee aina ammatillisesti. Toki hän tuntee minut niin hyvin, että voi heittää todella ilkeitä kommentteja, mitä ei uusien asiakkaiden kanssa voi viljellä .
- kolmekymppinen mies
En ainakaan itse koe että saisin psykologilla käynnistä mitään hyötyä, enkä toisaalta ole valmis avautumaan henk.koht. asioistani kenellekään. Kyllä useimmilla varmasti ikisinkkuus ja kokemattomuus johtuu siitä, että nuorena ei geenit (ulkonäkö ja/tai sosiaaliset taidot) riittäneet vastakkaiseen sukupuoleen tutustumiseen. Useimmissa tapauksissa se on juuri noin yksinkertaista, ei sen tiedostamiseen psykologia tarvita.
Mielestäni on tärkeää yrittää tunnistaa itsessä ne omat vahvuudet ja keskittyä niiden kehittämiseen. Monilla meistä ei ole hyviä lähtökohtia parisuhteen muodostamiseen ja se on parasta vain hyväksyä. Vahvuudet löytyy sitten usein esim. työelämästä, johon voi kyllä nykyään panostaa niin paljon kuin vain haluaa ja työura antaa todella paljon sisältöä elämään. Itse voin rehellisesti sanoa, että kyllä työ on ainut syy miksi herätä aamulla. - Ikisinkku M
Apua, psykologilla..., anteeksi kun naurattaa. Onkohan tullut katsotuksi liikaa sinkkuelämiä vai mitä näitä on. Joo siis sinkkuuden takia psykologille, mitä järkeä? Siis minkä se psykologi voi jos joku ei kovasta yrityksestä huolimatta löydä kumppania, tangoon kun tarvitaan kaksi pitäisi kai sen psykologin olla sitten myös sinkku ja sopivaa sukupuolta. No toki se psykologi ehkä voi antaa neuvoja pukeutumiseen ym. mutta niin voivat kaikki muutkin jotta flaksi kävisi paremmin, ei siihen pään rassaamista tarvita.
Psykologilla voisin ehkä käydä jos olisi ongelmia mutta kun ei ole, olen tasapainoisin, älykkäin ja fiksuiten asioitaan hoitava ihminen jonka tiedän niin mitäpä syytä minulla olisi mennä psykologille vaikka nyt taas enemmässä määrin sinkku olenkin, siksi enemmässä määärin kun silloinkin kun minulla on jonkun muun mielestä ollut "parisuhde" niin itse olen tuntenut kuitenkin itseni vielä jollain tapaa vähän sinkuksikin. Viimeisin suhde oli etäsuhde, siis ei oikein täysipainoinen parisuhde mutta kuitenkin voimakkaampi sidos kuin pelkkä tapailu, oikein hyvä kuvio niin kauan kuin sitä kesti. Vähän kyllä haittasi kun naiseni sitten olisi halunnut lujempaa sidosta, annoin hänelle sitten mahdollisuuden löytää se muualta kun itsestäni ei siihen oikein ole, olisikohan pitänyt ehdottaa mieluummin psykologilla käyntiä hänellekin?
Niinhän sitä sanotaan että hullu ei tiedä olevansa hullu, minäkään en varmaan tajua kuinka ongelmainen olenkaan tämän sinkkuuteni kanssa, pitänee vaan luottaa että ulkopuoliset väkipakolla vievät sitten hoitoon kun tositarve tulee.- ongelmaa kerrakseen
nuoruuden psykologisiin kehitystehtäviin kuuluvat:
sukupuoli-identiteetin omaksuminen ja parisuhteiden luominen
Koulutuksen hankkiminen ja valmistautuminen työelämään
valmistautuminen perhe-elämään
ideologian omaksuminen
Onhan tuossa jo ongelmaa kovastikin, jos ei ole omaksunut sellaista sukupuoli-identiteettiä, että osaisi olla miehenä suhteessa naiseen tai naisena suhteessa mieheen tai olisi psyykkisesti kykenevä luomaan parisuhteen. - ongelmaa kerrakseen
ongelmaa kerrakseen kirjoitti:
nuoruuden psykologisiin kehitystehtäviin kuuluvat:
sukupuoli-identiteetin omaksuminen ja parisuhteiden luominen
Koulutuksen hankkiminen ja valmistautuminen työelämään
valmistautuminen perhe-elämään
ideologian omaksuminen
Onhan tuossa jo ongelmaa kovastikin, jos ei ole omaksunut sellaista sukupuoli-identiteettiä, että osaisi olla miehenä suhteessa naiseen tai naisena suhteessa mieheen tai olisi psyykkisesti kykenevä luomaan parisuhteen.myöhäisnuoruuden ja varhaisaikuisuuden psykologisiin kehitystehtäviin kuuluvat:
Elinkumppanin tai puolison valinta
perheen perustaminen
työelämään siirtyminen
Kehitystehtävän onnistunut ratkaisu luo pohjaa hyvinvoinnille ja myöhemmälle myönteiselle kehitykselle.
- jännittävä ihminen
En juurikaan kärsi sinkkuudestani, joskin sen aiheuttama ulkopuolisuus monista sosiaalisen elämän kuvioista harmittaa. Toisin sanoen kuvittelen olevani klassinen "sinkkuuteni on ongelma ympäristölleni" -keissi.
Ajattelen, että psykologinen kehitykseni on mennyt jossakin mielessä pieleen, koska kaikenlaisten ihmissuhteiden solmiminen on aina ollut minulle mysteeri. Jos minun pitää jutella kasvokkain ihmisenä ihmiselle, menen usein tönköksi. Korvien välin valtaa jännitys. Silloin tällöin tapaan onneksi myös ihmisiä, joiden kanssa juttu sujuu kuin olisimme aina tunteneet, eikä sisäistä paniikkia synny. Tekemäni itsediagnoosi on sosiaalinen fobia, joka iän myötä on onneksi helllittänyt paljon. Pahimpina aikoina rohkaistuin kerran kertomaan ongelmastani terveyskeskuslääkärille, johon tämä sanoi, että höpö höpö. Että semmoista ammattiapua olen saanut oireisiin, jotka vähintäänkin ovat edesauttaneet ikisinkkuuttani. Psykologeihin olen törmännyt muutaman kerran työelämässä, kun on yritetty selvitellä työyhteisön ongelmia. Näiden kokemusten perusteella en voi käsittää, miten psykologi voisi auttaa ketään, elleivät ihmisen asiat ihan totaalisen solmussa ole.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Jos yhdistät nimikirjaimet
Jos yhdistät sinun ja kaivattusi ensimmäisten nimien alkukirjaimet mitkä nimikirjaimet tulee? Sinun ensin ja sitten häne1086917- 954431
Mies vinkkinä sulle
Jos pyytäisit kahville tai ihan mihin vaan, niin lähtisin varmasti välittämättä muista483826Kyllä se taitaa olla nyt näin
Minusta tuntuu et joku lyö nyt kapuloita rattaisiin että meidän välit menisi lopullisesti. Sinä halusit että tämä menee483522- 513508
- 1883455
Odotan että sanot
Sitten siinä että haluaisit vielä jutella kahdestaan kanssani ja sitten kerrot hellästi että sinulla on ollut vaikea san242959- 672664
- 462501
- 131884