Paras ja vähähaittaisin ahdistuslääke?

Sitä vaan tuossa rupesin miettimään, että käytetäänkö tuota sitten ahdistuksen hoitoonkin, kun näyttäisi olevan pääasiassa epilepsian hoitoon?

http://www.laakeinfo.fi/Medicine.aspx?m=983&i=ROCHE_RIVATRIL

Tosin mistä näistä bentsoista tietää mihin kaikkeen auttavat.

Liikunta on hyväksi terveydelle varsinkin vanhemmalla iällä, mutta kaikkiin sillä ei ole samaa vaikutusta. Amerikkalaisen tutkimuksen mukaan 8-9 % tutkimusryhmästä ei erittänyt minkäänlaisia endorfiineja. Tutkimuksessa ei suinkaan kehotettu olemaan liikkumatta, päinvastoin.

Itse olen lisännyt liikuntaa vanhemmalla iällä, jotta en joutuisi turvautumaan rollaattoriin. Mitään vaikutusta ei ole ollut kuntosalilla, kävelyllä tai juoksulla, siis ahdistukseen. Pitkäaikainen lääkärinikin totesi, että eri asiat vaikuttavat eri ihmisillä endorfiinien tuottamiseen ja mainitsi esimerkkejä.

En aio vähentää lääkitystä. Lääkkeet auttavat edes vähän vähentämään tuskaista oloa, joka on kestänyt vuosikymmeniä. Kaikki hoitovaihtoehdot, terapiat sun muut on luonnollisesti läpikäyty.

Diabeetikot, verenpainepotilaat ym. käyttävät krooniseen sairauteen lääkitystä vuosikymmeniä eikä kukaan sitä kyseenalaista. Miksi näin siis tehdään mielenterveysoireisten kohdalla?

Liikunta on hyväksi myös diabeetikoille, verenpainepotilaille ym. Mutta ei se heidän sairauttaan paranna.

Ahdistuskierre kirjoitti:

Liikunta on hyväksi terveydelle varsinkin vanhemmalla iällä, mutta kaikkiin sillä ei ole samaa vaikutusta. Amerikkalaisen tutkimuksen mukaan 8-9 % tutkimusryhmästä ei erittänyt minkäänlaisia endorfiineja. Tutkimuksessa ei suinkaan kehotettu olemaan liikkumatta, päinvastoin.

Itse olen lisännyt liikuntaa vanhemmalla iällä, jotta en joutuisi turvautumaan rollaattoriin. Mitään vaikutusta ei ole ollut kuntosalilla, kävelyllä tai juoksulla, siis ahdistukseen. Pitkäaikainen lääkärinikin totesi, että eri asiat vaikuttavat eri ihmisillä endorfiinien tuottamiseen ja mainitsi esimerkkejä.

En aio vähentää lääkitystä. Lääkkeet auttavat edes vähän vähentämään tuskaista oloa, joka on kestänyt vuosikymmeniä. Kaikki hoitovaihtoehdot, terapiat sun muut on luonnollisesti läpikäyty.

Diabeetikot, verenpainepotilaat ym. käyttävät krooniseen sairauteen lääkitystä vuosikymmeniä eikä kukaan sitä kyseenalaista. Miksi näin siis tehdään mielenterveysoireisten kohdalla?

Liikunta on hyväksi myös diabeetikoille, verenpainepotilaille ym. Mutta ei se heidän sairauttaan paranna.

Lue lisää

Tälle palstalle on tyypillistä, että yhtä ja samaa keinoa tyrkytetään kaikille. Uskontoa valitettavan usein, mutta myös muita keinoja. Lisäksi lääkevastaisuus, lääkkeitä ei pitäisi käyttää kenenkään eikä missään tilanteessa.

kohtuus_kaikessa kirjoitti:

Tälle palstalle on tyypillistä, että yhtä ja samaa keinoa tyrkytetään kaikille. Uskontoa valitettavan usein, mutta myös muita keinoja. Lisäksi lääkevastaisuus, lääkkeitä ei pitäisi käyttää kenenkään eikä missään tilanteessa.

Lue lisää

Näinhän se on, mutta käsittääkseni esimerkiksi liikuntaa tyrkyttävä henkilö tai henkilöt eivät ole pahantahtoisia. He tietävät, mitä on ahdistus ja ovat löytäneet keinon, joka toimi heillä. Se mikä puuttuu on elämänkokemus. Ikää on max 40 ja ei ole kokemusta erilaisista ihmisistä, eri paikkakunnista, erilaisista aloista ja ammateista, eri harrasteista, erilaisista...no ylipäätään sitä elämänkokemusta on rajallisesti eikä taustalla välttämättä ole useita kymmeniä vuosia tuloksetonta hoitoa, useita diagnooseja ja neuvottomuutta terapeuttien ja ammattiauttajien tahoilta. Mutta ei heillä ole sellaista ymmärtämättömyyttä kuin noilla uskonnontuputtajilla, joille en normaalisti viitsi edes vastata. Ja sen lisäksi liikunta on terveydelle hyväksi, vaikkei de vaikuttaisi ahdistukseen mitenkään. Uskonto taas...no, mitkään ideologiat, uskonnolliset tai poliittiset, eivät ole ihmisiä vieneet hyvään suuntaan mielestäni. 1970-luvulla tyrkytettiin taistolaisuutta lääkkeeksi kaikkiin vaivoihin, jopa ahdistukseen.

Sehän se keskustelemisessa hankalaa onkin: vähäisellä kokemuksella kirjoittavat uskaltavat kirjoittaa ehdottoman varmoina asiastaan ja tarjoavat usein yhtä hyväksi havaitsemaansa keinoa. Sellainen vastaus kiinnostaa lukijoita, se muistuttaa mainosta. Mainonta on tutkitusti todettu ihmistä kiinnostavaksi sellaisena, jollaista se nykyään on.

Enemmän elämää nähneet tai koulutuksen asioihin saaneet sen sijaan vastaavat epämääräisen ympäripyöreästi ja toteavat, että jokainen ihminen on yksilö. Tällaista vastausta ei suuri osa kysyjistä halua kuulla. Harva haluaa kuulla, että matka on pitkä ja epävarma.

Asia kuitenkin on niin, että suurinta viisautta on myöntää, ettei oikeastaan tiedä mistään mitään. Siihen tilaan ihmisen yleensä saa suuri ja laaja-alainen lukeneisuus ja pitkä elämänkokemus.

Kuneitiedäenäämitään kirjoitti:

Sehän se keskustelemisessa hankalaa onkin: vähäisellä kokemuksella kirjoittavat uskaltavat kirjoittaa ehdottoman varmoina asiastaan ja tarjoavat usein yhtä hyväksi havaitsemaansa keinoa. Sellainen vastaus kiinnostaa lukijoita, se muistuttaa mainosta. Mainonta on tutkitusti todettu ihmistä kiinnostavaksi sellaisena, jollaista se nykyään on.

Enemmän elämää nähneet tai koulutuksen asioihin saaneet sen sijaan vastaavat epämääräisen ympäripyöreästi ja toteavat, että jokainen ihminen on yksilö. Tällaista vastausta ei suuri osa kysyjistä halua kuulla. Harva haluaa kuulla, että matka on pitkä ja epävarma.

Asia kuitenkin on niin, että suurinta viisautta on myöntää, ettei oikeastaan tiedä mistään mitään. Siihen tilaan ihmisen yleensä saa suuri ja laaja-alainen lukeneisuus ja pitkä elämänkokemus.

Lue lisää

Minä myönnän, että olen useasti syyllistynyt tuohon, mitä kuvasit. Ehkäpä jopa noilla sanoilla: jokainen ihminen on yksilö. Eli vastannut epämääräisesti.

Tosiasia kuitenkin on, että tunnen vain oman elämänkokemukseni. Toki olen vuosikymmenten mittaan tavannut kymmeniä tai luultavasti satoja muita mielenterveysongelmaisia erilaisissa ryhmissä ym. Hyvinkin erilaisista oireista kärsiviä kuin mitä itse olen. Ja kymmeniä ammattiauttajia. Joista heistäkin useat ovat sanoneet, etteivät osaa auttaa minua. Jos he eivät tiedä, ovat neuvottomia, niin mistä minä voisin tietää sen enempää. paitsi oman kokemukseni tietenkin.

Mielestäni - siis vain minun mielestäni, muut voivat olla eri mieltä - täällä keskustelun tarkoitus on olla vertaistuellista. Ei antaa eikä saada keittokirjanomaisia neuvoja. Sen sijaan voi parhaimmillaan välittää toiselle tunteen, ettei tämä ole ongelmineen ja oireineen yksin. Ja on ihan sallittua olla ongelmainen ja oireinen ja on ihan sallittua olla keskeneräinen ihminen. Sellainen, joka ei ehkä koskaan parane, mutta voi parhaimmillaan viettää edes joskus ihan siedettävää elämää.