viikon luontoääni, vajakki (huuhaan vera)

Keväällä auringon ensisäteiden alkaessa paistaa, ääntely on nopea
tempoista:
"vavavavavavavavavavavavavavavavava...."

Kesän kynnyksellä ääntely muuttuu:
"jakjakjakjakjakjakjak............"

Keskikesällä on jo
"kikikikikikikikikikikiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiii......"

Syksyn tullen vajakin ollessa pelokas ja epävarma ääneen tulee lisäys, kun
pillistä imaisisi ja nielaisisi:
"kles kles kles kels......."

Joulun lähestyessä ja epävamuuden ollessa tosi vahvaa ääntely on
kokonaisuudessan, painon ollessa tavulla "jak":
"vavavavavavavavavavjakjakjakjakkikikikikikikikikikiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiikles....."

Toinen vajakin äänestä eli avunhuuto emolle on:
"xaxaxaxaxaxaxaxaxaxa....nor nor nor norrrrrrrrrrrrrrrrr"
hurinan jäädessä pitkäksi tähän tapaan: "rrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr"
eli
"xaxaxaxaxaxa....no nor nor norrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr"

Vajakki liikkuu hyvin vähän, mutta vajakin tuntee liikehdinnän äänestä:
"klonks klonks klonks...."

Vajakki myös kuolaa jatkuvasti, kuola eritys on tasaista lukuun ottamatta, kun
vajakki hermostuu, silloin noin 20l/ min.

Jos näet vajakin jossain joskus niin naura, naura sydämmesi kyllyydestä,
siitä vajakki pitää.