Olen pian 23-vuotias nainen joka on sisältäpäin täyttä sekasotkua. Teini-ikäisenä minulla oli masennus, kävin 2 vuotta hoidossa. Seurasi muutama parempi vuosi, tosin koulu oli minulle kidutusta vielä 2. Asteen oppilaitoksessakin, olin jostain syystä hylkiö ja niin yksib vaikka oli minulla pari kaveria, muita luusereita.
Parisuhteet minulla eivät toimi koskaan, sillä itse en pysty luottamaan yhtään enkä edes halua, sillä tunnen että minua petetään aivan varmasti. Olen muuttunut yhä hullummaksi, mustasukkaisuus saa minut raivopääksi. Tähänkin liittyy pieniä pakko-oireita: esim. Jos en haistele miehen vaatteita kun hän palaa kotiin,asia jää vaivaamaan mieltäni että entä jos niissä olikin jotain!
Lapsena minulla oli pakkomielle esim.että vessan ovet piti aina sulkea ja raivostuin kun joku jätti ne raolleen. Siis silloin kun vessa on tyhjä.
Nykyään näitä on esim. Laittaessani lautasia kaappiin, laitan puhtaat aina alimmaiseksi, muuten asia jää vaivaamaan. Etsin omia irtohiuksiani joka paikasta, esim. Sängyn tarkistan joka aamu tai asia vaivaa kovasti. En kestä likaa, pieniäkään murusia tai nukkapalloja missään, yms. Näitä riittää. myös jotkut äänet ovat sietämättömiä minulle, esim. syömisen ääni, tulen täyteen raivoa kun kuulen sen, muiden ihmisten suun lotinan ja ruuan rouskumisen.
Omia outouksini voisin luetella loputtomiin mutta kukaan ei jaksaisi lukea. Mainitaan nyt vielä itseinho, ja esim. Meikki on ollut jo vuosia minulle pakkomielle, etenkin kulmkarvat, saatan oikeasti meikata niitä monta tuntia, uudelleen ja uudelleen kun en koe onnistuvani. itsemurha-ajatuksia on paljon.
Minulla on lisäksi 1,5-vuotias tytär, josta huolehdin hyvin mutta se tuntuu hyvin raskaalta kun olen tällainen. Tyttären syntymän jälkeen sain masennuslääkityksen, ja luvattiin että pääsen ensitilassa keskustelemaan jonnekin, mutta lääkäri ei tehnytkään lähetettä vaikk itse sitä ehdotti. Tämä toistui uudelleenkin, kävin sekä siellä että olin puhelinajalla, lääkäri vakuutti tekevänsä lähetteen mutta mitään ei ole kuulunut. En ole jaksanut enää taistella asiasta. Lääkkeetkin jo loppuivat.
Normaalia?
2
167
Vastaukset
- enjaksa
Piti vielä mainita että haen töitä (olin jo ennen raskaksi tuloa työtön, silloin hukutin toivottomiuteni alkoholiin kunnes rakastuin avopuolisoni kanssa) ain välillä pääsen haastatteliun mutta en koska töihin, huomaako minusta hulluuteni vai olenko vastenmielisen näköinen?! Tämä osaltaan masentaa todella paljon , koen että mitäön tulevaisuutta ei ole minulle.
- kalkkis1
Hei enjaksa!
Työhaastatteluussa kannattaa olla pirteä ja hymyillä vaikka ei hymyilyttäisi.
Kannattaa leikkiä reipasta. Kun saa paikan voi olla oma ittensä.
Kokeile myös hypnoosia. Saatat saada avun jo muutamasta kerrasta. Voit saada äänitteen kotiin ja kuunnella sitä.
kokeile myös n-asetyylikysteiiniä. Jos osaat englantia voit lukea aineesta tehtyjä tutkimuksia netistä.
Sitten voisit mennä lääkäriin ja vaatia lähetettä psygologille. Ei kannata jäädä odottelemaan. Ota lääkärille vaikka miehesi mukaan jos hän on jämäkämpi.
Investoi itseesi ja käy vaikka yksityisellä lääkärillä ja pyydä sieltä lähete.
Nyt toimeen itsesi hyväksi.
Olisiko ketään joka voisi tukea sinua avun hakemisessa?
Kärsivällisyyttä, siitä se lähtee.
Kun tukkisumasta saa irroitettua yhden puun , suma alkaa purkautua.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Jos yhdistät nimikirjaimet
Jos yhdistät sinun ja kaivattusi ensimmäisten nimien alkukirjaimet mitkä nimikirjaimet tulee? Sinun ensin ja sitten häne1127356Mies vinkkinä sulle
Jos pyytäisit kahville tai ihan mihin vaan, niin lähtisin varmasti välittämättä muista705861- 955034
- 524305
Kyllä se taitaa olla nyt näin
Minusta tuntuu et joku lyö nyt kapuloita rattaisiin että meidän välit menisi lopullisesti. Sinä halusit että tämä menee494136- 2233996
Odotan että sanot
Sitten siinä että haluaisit vielä jutella kahdestaan kanssani ja sitten kerrot hellästi että sinulla on ollut vaikea san283758- 423615
- 552962
- 422467