Pelkään olla onnellinen

Minua vaivaa kumma asia. Pelkään tunnustaa itselleni, että olen onnellinen. Pelkään että jos myönnän itselleni sen, niin tapahtuu jotain ikävää.

Minulla on ollut koko elämän ajan ja etenkin viime aikoina paljon vastoinkäymisiä, enkä ole saanut mitään helpolla. Elän vaatimattomasti, asun vuokralla, mutta ihanassa pienessä kodissa. Olen pienipalkkaisessa työssä, tosin mieluisessa sellaisessa, minulla on miesystävä ja koira. Olen sairas ja loukkaantunut monesti, kärsin kroonisista kivuista.

Kaikesta huolimatta, tai ehkä juuri siksi tunnen onnellisuutta ihan pienistä asioista, kauniista säästä, hyvästä ruuasta, hyvästä seurasta. Onni on nyt tässä, eikä jossain tulevaisuudessa. Silti en uskalla nauttia siitä täysin siemauksin.