En omista koiraa, vaan hirviön

Miksi hankit sitten pennun etkä aikuista? -.- Koirakoulu nyt taskuun ja menoksi.
http://www.koirakoulukompassi.com/artikkelit.html
Tuoltakin löytyy mainitsemastasi aiheista tietoa sekä neuvoa.

pentusi on johtajan asemassa, olet jäänyt alimmaiseksi. Omistajassa vikaa ennemmin kuin koirassa

Tommosia koiranpennut on yleensä.

Älä aktivoi koiraasi pilalle ja ota selvää miten pennun kanssa ulkoillaan.

Hei sinulla on nähtävästi hyvin vahvaluonteinen pentu ja/tai vanhempi koirasi on ollut todella pehmeä. Pennut ovat pentuja, ja tekevät juuri noin (tätähän et halunnut varmaan kuulla), mutta jos todella inhoat pentuasi, anna se pois! Jos haluat siitä kunnon koiran, aloita heti sen koulutus. Muista että sinä olet ottanut pennun, olet vastuussa siitä ja sinun tulee olla pomo. Kokeileppa ihan pientä jippoa.. seuraavan kerran, kun pentusi pureskelee käsiäsi tai jotain muuta ei-toivottua - kiljahda niin kuin kauhuelokuvassa konsanaan. Pentusi säikähtää tätä, ja voi olla että jo eka kerran jälkeen ei-toivottu käytös ei toistu. Näin kävi yhdelle koiristani. Loppui kuin seinään se käsien pureskelu, mutta toinen olikin vaativampi.. mutta muutaman toiston jälkeen alkoi ymmärtää. Muista myös tuo nylkytys - se on merkki siitä, että se alistaa sinua. Alista se heti niin että otat niskasta kiinni, ja menet istumaan sen päälle (varovasti tietenkin). Näin koira alkaa ymmärtää että sinä olet pomo ja kohta voitte olla hyvinkin onnellisia toisistanne :)

Ei hitto, ei mitään alistamista tarvita! Pennut on tuollaisia, ne puree ja leikkii, se menee kyllä ohi !!!!
Nylkyttäminen tossa iässä on jotenkin outoa, muuten ihan niinkuin meidänkin koira pentuna.

Oletko ottanut huomioon sen, että tuon ikäinen koira TARVITSEE vielä paljon unta ja rauhallista elämää, ei niinkään vielä aktiviteetteja eikä pitkiä lenkkejä!!

Rakkautta ja rankaisua samassa suhteessa kohti kultaista keskitietä!

Kyllä alistamistakin tarvitaan huomioiden pentu. Kova luonteinen ja isonrodun koira kasvaa nopeasti aikuiseksi. silloin ei mahda mitään, jos on jo alakynteen jäänyt! Itse en kyllä alistamista käytä, jos pentu on pehmeäluontone. tällöin saa vaan aran koiran

Tässä on vaan mennyt väärä koira väärälle ihmiselle, ei sen kummempaa. Kummassakaan ei ole vikaa sen koommin. Jos haluat pitää koiran ja löytää yhteisen sävelen, sulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin muuttua, koska koira ei voi muuttua ja jommankumman teistä on väkisinkin muututtava ;)

Asennekatsaus ja kriittisesti katsot omia tekemisiäsi. En voi millään uskoa, että 3,5 kk pentu osaisi vielä "täydellisesti" istumaanmenon vaan on sattunut sitä tarjoamaan, kun siitä on sattunut saamaan palkkaa. Kyllä sulla PITÄÄ olla kärsivällisyyttä toistaa hommaa vielä monta monituista kuukautta. Sitten päälle vielä murroiät sun muut, kun koira jälleen unohtaa kaiken...mut säähän tiiät jo tän kaiken....mitä mä niitä toistelemaan.

Joo, normaalia: sinä et nyt vaan saanut juuri sellaista koiraa kun mistä unelmoit. Et välttämättä tule saamaan sellaista lastakaan. Joten ota opiksesi ja kasva itse.
Itselläni oli tuo kova paikka myös 15 vuotta sitten, koirani tuhosi ja teki kaikkea 3 koirakoulusta huolimatta ja sillä kesti vuosia kasvaa: mutta niin kesti minullakin. Ongelmat loppuivat kun hyväksyin sen sellaisena kun se on, aloin kehua ja kiittää enemmän, sopeuduin, ja laitoin ehdotonta suojaa vaativat tavarat niin ettei se niitä saa, ja aloin myös kouluttaa sitä uudelleen vanhana, paremmin ja fiksummin ja kärsivällisemmin. Uhmalla saat uhmakkaan koiran jne.

Koirasi ei ole riiviö eikä mikään muu kun koira.

Sinä olen lapsellinen ihminen jolla on ollut vaaleanpunaiset kuvitelmat koiran pennuista ja nyt et myönnä virhettäsi vaan syytät koiraan.

Kerrot miten uhraudtkaan ja kyllä sinä raadat ja voi, voi: niin koira on vilkas, paljon vilkkaampi kuin ihmimen. Se ei puhu ihmisen kieltä ja se on hankala. Unohtiko joku kertoa sinulle, että koiran pennut on ihan erilaisia ja kyllä, osa on jääräpäisiä, luonteeltaan todella vilkkaita ja sitä rataa: kun sinä hermostutat sen koiran vihallasi jonka lapsi vaistoaa, se on entistä enemmän paniikissa.

Sinä siis aiheutat agressiivisella asenteellasi jo yksinomaan sitä, että se koira pelkää ja on hermona: se on lapsi jonka henki riippuu sinusta. Se tietää sen koiralaumassa, se tietää sen sinun kanssasi. Sinä vihaat siis lasta, jonka sinä itse otit, joka sinulle ei pyytänyt päästä. Sinä vihaat paljon, paljon pienempää, ja ymmärtämättömämpää lasta, joka on eri eläinlajiakin: ja pitikö ihmisen olla se älykäs?
Aika tyhmähän sinäkin olet, kun luulet että koiran pentu alkaa oppimaan ymmärtämään sinua ennen kuin sinä sitä. Olet siis omasta mielestäsi tyhmempi kuin koira. Et ole. Pysty varsin hyvin ajattelemaan asiat uudelleen, kasvamaan ja miettimään, ja tajuamaan, että se on vasta LAPSI.

Pentu leikkii eikä tajua vanhusta lakata kiusaamasta koska se on lapsi, miten sinulla voi olla toinen koira? Olet päässyt sen kanssa helpolla ja luulit kaikkien koirien olevan kopioita toisistaan? Onko ihmiset?

Mutta. Nyt lohdutusta. Ensinnäkin, se koira kasvaa aikuiseksi kyllä, noin 4-5 vuodessa mutta kuitenkin.
Lenkitys villitsee, ihan tavallinen pari tuntia ulkoilua päivässä riittää, mutta kannattaisi ehkä käydä ennemmin niitä pieniä keskittymistehtäviä, viedä uusien hajujen maailmaan ja yrittää saada koiraa aivoiltaan väsyneeksi, teettää tehtäviä sen mukaan. Opettele siis jotain muuta kun se pelkkä lenkitys.
Sinä et voi olla noin agressiivinen, pilaat sen koiran, teet siitä luonnevikaisen ja syytät koiraa nyt siitä ettei se toteuttanut sinun itsekeskeisiä luulojasi ja vaalenapunahaaveitasi: ymmärrä tämä. Vika ON sinun.

Kysy apua joltain oikealta ongelmakoirakouluttajalta, joka osaa asian ja on kärsivällinen, juttele pitkään. Väärältä puoskarilta et saa mitään apua, mutta oikea voi auttaa.
Vanhus ja pentu ei tule toimeen keskenään, vanhuksesi ei ole enää tottunut pentuihin ja ilmeisesti sillä on kipuja: riehuva lapsi ei ole aina hyvä meidänkään vanhuksille. Vie vanhus siis eläinlääkäriin ja hanki sille särkylääkkeet, saattaa ärinä loppua siihen.
Jos ne eivät tule toimeen, niin ei se pahin riehuvaihe kauaa kestä. Olet vaan looginen, ja muista: palkitse ennemmin hyvät teot. Älä huomioi pahoja tai kiellä rauhallisesti, älä ole hermoheikko sekopää. Se mihin menee eniten huomiota lisääntyy ja koira reagoi myös sinuun.

Sinulla on tässä loistava tilaisuus kasvaa. Se vie hermoja toki, mutta sinun velvollisuutesihan se on, sinä sen koiran valitsit. Oma "ongelmapentuni" on nykyään maailman ihanin vanhus, meillä ei ole enää paljon yhteistä aikaa, mutta se voi hyvin, ja kiertää lenkkejä kanssani. Se on maailman rakkain, enkä ikinä unohda haasteellista pentuaikaa, mutta toisaalta, meidän tiemme kulki vaikeuksista voittoon. Tosin minun piti olla se fiksumpi osapuoli siinä kohtaa, että kyllä se on ihminen, jonka pitää osata ja oppia, keksiä ja tehdä, ei sitä voi vaatia koiralta. Joskus koira kasvattaa ihmistä eikä ihminen koiraa.

Kyllä se nyt ihan tosissaan on omistajassa eikä koirassa. Kyseinen koira vaan on erittäin vaikea tapaus varmasti ja koettelee sinun auktoriteettiä oikein olan takaa. Tässä tapauksessa sinuna pitäisin kauden jossa et huomioi koiraa mitenkään paitsi pakolliset asiat ja ne hoidat rauhallisen päättäväisesti. Kun esim. puree, niin kielto ja vaikka kuljetushäkkiin hetkeksi. Sama kun kiusaa toista koiraa. Et silittele, lellittele, edes katso pän silloinkaan kun on kiltisti. Koira opii toivomaan sinulta huomiota ja kun jonkin ajan päästä palaat kouluttamaan käskyjä, esim. se istu, niin vain yksi kerta käskyä ja odotat mitä koira teke. Pieni kielto ääni jos se tekee jotain väärin, mutta ei uudestaan sitä käskyä. Jos ei pienessä hetkessä onnistu, niin sitten kävelet pois tilanteesta ja kokeilet myöhemmin uudestaan. Koira ei siis saa silloinkaan mitään palkkiota, ei kehua, ei huomiota, ei herkkuja, jos se ei tee oikein. Ole myös erittäin tarkka siinä mitä haluat koiran tekevän. Istu esimerkiksi ei tarkoita sitä, että pehva on vielä hieman irti maasta tai koira on melkein makuulla. Erittäin vilkas koira tarvitsee tarkkuutta ja johdonmukaisuutta. Kun koira aiheuttaa hermostusta sinussa, niin silloin et tee koiran kanssa yhtään mitään. Kirjoitat vaikka tänne :) Rauhallisesti ja päättäväisesti! Voimia!

pentu koirahan on pieni riiviö aina.2v rauhottuu yleensä vasta.sinuna antaisin koiran pois jos on noin vasten mielistä jo.taidat olla vain väsynyt koirien kanssa ulkoiluun ym.koira kun nylkyttää niin niskasta kii ja alistat maahan ni joha loppuu.toistat samaa aina.koira yritää sinua alistaa tolla tavalla katsoo kumpi on pomo ja mitä saa tehdä ja mitä ei.kuuluu ikään oli koira mitä suku puolta tahojaan ja ikä.tää tosiaa johtuu vain siitä että koira huomannut että hää saa tehdä mitä haluaa.kovempi kuri vain eli maahan alistat ni joha loppuu.toivottavasti jaksat jatkossa niin hyvää tulee.aina vain kielto kun tekee väärin.ja ruoka palkinto on hyvä keino kun tekee oikein.

Sika !

Ensimmäisen koiran kanssa päästy helpolla ja nyt kun pitäis temperamenttisempaa koiraa kouluttaa ihan oikeasti, alkaa palaa hihat.
Jos koirasta ei pidä, se kannattaa sijoittaa uudelleen heti.

Vika on kyllä sinussa, valitettavasti, ja myös silloin, jos et luovu siitä kaikkien hyvinvoinnin vuoksi.

Tää taitaa nyt olla provo.... Koska ei kukaan jolla jo ennestään on koira, voi olla noin tyhmä?? Pentuhan on vielä täys kakara ja elämänsä ensiaskeleilla! Koira voi tietenkin olla myös kehari jos on seropi ja linjasiitos tms mutta kuulostaa ennemminkin ihan perus pennulta. Tai sittenkin tyhmältä provolta.

ÄLKÄÄ ALISTAKO KOIRIANNE, KOULUTUKSEN PITÄÄ AINA PERUSTUA LEIKKIIN JA TOTTELEMINEN OMAAN HALUUN JA KUNNIOITUKSEEN!!!

Siis koiranpentu on vain 3,5 kuukautta vanha, ja tuntuu kuin pitäisi olla 3 vuotias koira. Tämähän on kuin pienelle leikki-ikäiselle yrittäisi sääntöjä ja opetuksia antaa.

Sinun pn paras antaa koirasi pois, ja hankkia jo valmiiksi aikuinen koira. Tuon ikäinen koirahan vasta opiskelee esimerkiksi sisäsiisteyttä, ja talon tapoja. Muisti on lyhyt kuin lapsella on.
Saako edes tuonikäistä vielä juoksulenkeille vielä. Rodusta riippuen nivelten ja raajojen kasvu on vasta alussa ja kudokset pehmeitä. Vaurioita voi tulla. Voi tulla kipuja, ja siitä käytöshäiriötä.
Anna hyvä ihminen pentusi pois ja hanki löytötarhalta kivan tuntuinen sessu, käy katsomassa rauhassa ja testaa vaikka kotona sopiiko vanhan koiran kanssa.

Erittäin yksinkertainen ratkaisu: KUULA KALLOON!!!

"Koiraa lenkitetään ja juoksutetaan säännöllisesti ja paljon, aktiviteetteja riittää monesta eri päästä."

3,5 kk ikäistä koiraa lenkitetään ja juoksutetaan paljon?

Pistä koira pois jos tunnet, että vihaat sitä. Varmasti löytyy ihmisiä jotka rakastavat pentua ja osaavat käsitellä oikein. Nyt penulla ei ole hyvä olla.

Ei uskoisi, että sinulla on jo aiemmin koira, niin tyhmiä esittelet. Koira on VASTA 3,5 kk, pitäisihän sinun tajuta että se on täys pentu vai kuvittelitko että se istuu olohuoneen nurkassa kun posliinikoira? Ala pikkuhiljaa KOULUTTAMAAN sitä huomioiden sen ikä. Koirista et näytä ymmärtävän mitään, kun valitat että se "kiusaa" sinun toista koiraasi, eikös ne kaikki lapset leiki eiku kiusaa? Se on opettelua "isoksi koiraksi" -laumaeläin kuten susi. Mitenkä olet pärjännyt sen toisen koiran kanssa vai onko se sellainen lamppuharja, joka vaan on?

Koira on silloin annettava pois kun tuntuu ettei yksinkertaisesti pärjää ja jaksa ja hermot alkaa mennä.
Parempi luopua kun alkaa antaa remmistä, niin kuin jotkut hullut, näitäkin tapahtuu että aletaan pikkuhiljaa pieksemään koiraa tai laiminlyömään sen hoitoa , kun ei jakseta enää panostaa ja elää sen kanssa.

Hei!
Rupesin vastaamaan sinulle, koska meillä oli sama tilanne , kun nykyinen koiramme oli pentu. pennut on erilaisia, ei meilläkään ole ollut ennen tälläistä purijaa kuin tämä nykyinen koiramme.Se puri koko ajan, milloin pöydän jalkoja,milloin mitäkin. muistan kun poikamme asui vielä meillä, kun hän tuli omasta huoneesta aamulla, niin hän aivan huuti,kun pentu puri koko ajan paljaita pohkeita. Mutta ole kärsivällinen, kyllä se menee ohi. voin vakuuttaa sinulle, että ei ihanempaa koiraa ole kuin koiramme nykyään on.

Nappi ohtaan koiralle, niin tulee rauhallinen ja älä ikinä semmosta otusta joka vain syö, juo, nukkuu , kusee ja paskoo.

söpö koira kuvassa

Oma vikasi, koiraa on laumaeläin ja tarviikuria / säännöt.

Luin vain aloittajan tekstin...
pentusi käyttäytyy niin kuin vilkas pentu käyttäytyy. Se vetää viimeiseen asti väsymyksen rajamaillakin.

Laita sille oma paikka, pieni aitaus tai alue, jonne laitat sen säännöllisesti lepäämään. Kaikki pennut eivät osaa rauhoittua, varsinkaan jos paikalla on aikuinen koira omine käytöstapoineen (vaikka paljon nukkuva).

Säännöllinen rauhoittuminen, pennun lepo, takaa myös sinulle paremman kestävyyden sen leikkeihin ja sotkuihin.

Pieni pentu ei tarvitse niin hirveästi aktiviteettejä vaan pieniä tehtäviä, istu, maahan, sivulle makupalalla opettaen ovat otollisia tälle ikäkaudelle. Tällöin myös omistajan täytyy olla rauhallinen eikä hermostunut. Villitäkin pentua voi vaikka ulkona, kepin tai pallon avulla. Mutta vastapainoksi rauhoittumaan ja lepäämään ruokailun jälkeen.

Säännöllisyys levossa. ruokailussa ja ulkoilussa, tavat jotka toistuvat iskostuvat pennun mieleen ja niitä voi käyttää hyväksi myös aikuisella iällä.

Pidä aina mielessä että koira on tapaeläin, se ei ajattele mennyttä eikä tulevaa. Käytä sitä hyväksesi, suunnittele päivän kulku ja sovella se omaan elämääsi sopivaksi rytmiksi.

Ja mä vihaan alakerrassa asuvaa mulaatti pentua, rääkyy kuin helvetti.
Miten voi lähtee sellasesta puoli metrisestä niin kova ääni.
Mölytoosa.
Db:t katossa kun se inmisapina alkaa rääkyä.

Siis ihan tosissasi uikutat tollasesta? Tajuatko että se on PENTU, kuten sanoit, 3 ja puol KUUKAUTTA. Voi pyhä luoja jos et tuollaiseen muka osannut varautua kun koiraa hankit.

Otapa yhteyttä Tanja Karpelaan, joka on erikoistunut auttamaan ongelmakäyttäytyvien koirien kanssa. Hänhän tekee miehensä kanssa sitä työkseen. Yhteystiedot löytyvät varmaan googlettamalla.

hohhoijaa. Terve pentu on juuri tuollainen. Tässä talossa on ollut koiria koko ajan ja joka ainut pentu on ollut purija ym mutta järkevä ihminen sen kyllä jo tietää ettei pentu ole vain ihana. Anna koira pois jos et ymmärrä miten koiran kanssa toimia. Tosin taitaa jo olla jalat pilalla jos kerran olet jo lenkittäyt sitä ahkerasti. Koira parka.Säälittävää että tuollaisille tietämättömille edes koiria myydään. Vie takaisin kasvattajalle.

reppana ja luuseri, jolle ei koskaan olis pitänyt koiraa antaakaan. Vai nylkyttää sinua ( siis alistaa)
Sinä olet isäntä, käsket ja koira tottelee tai vinkuu ja tottelee.
Olet ihan oikeassa. Vika on sinussa, et osaa kouluttaa koiraa. Nyt kannattaa luovuttaa se nopeasti pois jollekkin. joka tekeee siitä vielä koiran, ennen kuin pilaat sen lopullisesti.

No, ensinnäkin koira ei ole "hän" , vaan se. Kaikki sinun väärästä kieliopista.

Me mentiin mun koiran kaa /koira kouluun koska itse EN ollut siihen hyvä ja kuinkas ollakkaan MAAILMAN PARAS KOIRA./vaikka ei hyväksynytkään miesten karvahattua

Kuuleppa riiviön omistaja. Itselläni on yli 5 vuotias narttu ja kohta liki vuoden uros. Molemmat leikattu. Vauva on vauva ja tekee mitä vauvan kuuluu tehdä. Siis pissaa, kakkaa, syö, leikkii ja jatkaa tätä aina. Väsytätkö liikaa pentua. Se ei saa juosta pitkiä matkoja eikä sitä pidä lenkittää liikaa, koska se on liian nuori. Älyleikkejä myös jo kehiin. Piilotusta, etsintää yms. leikin varjolla. Ei mitään isojen vanhempien koirien juttuja. Ihmettelen suuresti kun vähän väliä saa lukea ns. riiviö pennuista, mitähän mahtavat olla. Otetaan pentu eikä ole hajuakaan, että se voi olla tosi riehakas, mutta senkin saa hillittyä juuri näillä leikeillä esim. namin etsinnällä, joka vie sitä energiaa. Kaikki rähinäleikin on meillä aina ollut pois käytöstä. Myös vetoleikit liian nuoren kanssa pannassa, koska eivät tee purennalle hyvää. Se mtä koirat keskenään painivat on ok, mutta siinäkin oli rajoitus etten antanut vanhemman koiran kanssa liikaa telmiä liian pienenä. Ikäraja oli meillä 5 kk, sitten en enää puuttunut menoon ainoastaan hyppimiseen. Odotas jos siis pidät sen hirviön, niin tuolla asenteella se on murkkuiässä aivan kauhea ja tarkoitan sinun asennettasi. Sinulla on jo koira ennestään, luulisi kirjoituksen perusteella, että olet ensimmäistä kertaa tekemisissä pennun kanssa. Kyllähän tiedät, että oma käytöksesi on kaiken a ja ö. Pentu mielellään tekee kaikkea uutta vielä pari kk, mutta sitten tulee junnuikä eikä kuule eikä nää mitään, mitäs sitten teet. En usko ongelmakoiraan, sillä tuon ikäinen ei ole ongelma todellakaan. Hampaatkin jo särkevät ja kutiavat pikkuhiljaa. Heitäppä pennulle jääpala välillä? Johan päivittäisiin tarkastuksiin, hammaspesuihin yms. menee tovi. Jos koiran saati pennun hoitaa kunnolla lenkitys ja leikkihetkien kera, vie se päivästä muutaman tunnin eli koiranpito vie aikaa ja myös rahaakin kaikkine menoineen. Itse odotan innolla, jotta junnuikä loppus ja voimme aloittaa oppimaan taas uusia asioita, niin tekemisen kuin tokonkin kautta. Myös koirien lenkittäminen eri aikaan on tärkeää sillä molemmat kaipaavat sitä omaa aikaa. Ja pennun opettaminen eri aikaan on se tositärkeä juttu. Vanhempi koirani ihan rakastaa sitä, kun huomaa että se "riiviö" meneekin isännän kanssa lenkille ja hän pääsee luxus lenkille mamman kanssa. Oikeastaan voisi sanoa, että aikaa menee puolitoista kertaa enemmän kahden koiran kanssa ja toisen ollessa pentu, menee aikaa kaksikertaisesti ainakin parin vuoden ajan. Siis jos huolehtii eläimestä niin kuin pitää.

Sinusta ei yksinkertaisesti ole koira kouluttajaksia/sulla on varmaan ystäviä jotka ottaa ohjat käsiin taikoira kouluun SINÄ tarviit oppeja.
Toimi mahdollisimman pian ettei koira mene piloille huonon ohjauksen vuoksi.JA KURITUS KEINOT ON KIELLETTYJÄ KOIRA OPETETAAN PALKITSEMALLA .
Yritysta hyvä ihminen/pitkät lenkit ei hyvä vielä koska kasvava koira.

jos vihaat koiraasi on asenteesi väärä koiran pitämiselle. olet joko itsekäs tai liian nuori pitämän koiraa.

anna ajoissa koira pois tai vie koirasi piikille niin on parempi molemmille.

Kyllä koirissakin on luonnevikaisia, kuten ihmisissäkin.
En alkaisi syyttelemään automaattisesti omistajaa kun en ole nähnyt asiaa paikan päällä.
Anna koira pois, jos on luonnevikainen niin piikille.

Naimisiinmenon, lastenteon ja lemmikkieläintenpidon pitäisi olla luvanvaraista.

Ainahan voit viedä elukan lopetettavaksi.

Olet varmasti tarkoittanut koirallesi pelkkää hyvää, ja on puolestasi paha mieli siitä, miten aggressiivisia vastaajat ovat olleet. Kyllä koiran lisäksi voi ymmärtää myös ihmistä, ja sinä sentään haet neuvoja. Se on hyvä juttu.

Mutta neuvot ovat hyviä. Sinun pennullesi voisi tehdä hyvää oma lepopaikka, jos se ei osaa rauhoittua, ja ulkoilun vähentäminen, ja sen vastapainoksi aivopähkinöitä :)

Jaksamista! Et ole huono ihminen, vaikket ilmeisesti olekaan mikään koirakuiskaaja. Harva meistä on.

Meillä oli sama homma.. toi on kuule melko normaalia käytöstä,,,meidän narttu riiviöllä kesti lähes 2v ennekuin rahoittui.se oli toisen juoksun jälkeen,kun tämä ihme tapahtui.ensinmmäinen juoksu tuli vasta kun tyttö oli 1,4v eli myöhässä runsaasti,ja sekin oli sellasta onnetonta tiputusta,mutta nyt kun oli toinen juoksu 2v:na,koiraa ei enää edes tunne omakseen,rauhottui silmissä,ei pure eikä härki,tee muutakaan ilkeyttä!.koeta ymmärtää,että koirasi on pentu,se ei ymmärrä vielä asioita,ja ettii paikkaansa laumassa,ja leikitkin on rajuja koska se on pentu.nartulla erityisesti noi hormooni asiat vaikeuttaa vielä sen oloa.usko pois,ottaa sinultä kärsivällisyyttä,mutta hyvä koira siitä vielä tulee.Älä lyö sitä silloin kun se on riiviö päällä,vaan laita se toiseen huoneeseen eristyksiin vähäksi aikaa,kunnes on rauhoittunut,ja tämä toistetaan tarvittaessa aina kun koira ei muuten rauhoitu.se tottelemisasia on noin pieneltä liikaa vaadittu,siihen kun ei saa kontaktia millään,just sen takia,että koiralla on itsellään niin huono olo,mut usko siihen että ohi menee,kun olet kärsivällinen,käytä makupaloja aina kun koira tekee jotain oikein(pahimmillaan meidän nartulle ei kelvannut edes ne)voimia sinulle.tuo on sitä raskainta aikaa,mutta pärjäät kyllä:)meillä on ollut monta koiraa,joista juuri tämä viimeinen oli juuri tuollainen,nyt mitä ihanin seuralainen:)

Hei, minulla itselläni on ollut sama ongelma. Ongelma lähti vasta vuosien päästä koiran jääräpäisyyden vuoksi, monesti piti selälleen laittaa ja siinä pitää kun ei meinannut tajua ettei ihan kaikkea saa tehdä. Nyt tuo koirani on jo 7v. ja hyvin rauhallinen ja ihana, vaikka pentu aika olikin yhtä helvettiä. Suosittelen käytöskoulua ja apua kirjoista ym. KYllä se jossain vaiheessa tajuaa :) meilläkin tajusi kuka on pomo :)

Säälin koiraasi. Vika löytyy todellakin omistajasta. Koira on viaton luontokappale.

Itse myönnän etten jaksa koiran pentuikää. Pentuja on aiemmin ollut, mutta tiedän, että mulle sopii paremmin aikuinen koira ja mieluummin sellainen rauhallisen rodun edustaja, niin kaikki menee hyvin. Jos jatkossa hankin koiran, hankin samalla tavalla kuin nykyisen, aikuisena.

Pentukoira on aina pentu ja niin pitää ollakin. Ei valmiiksi "hyväkäytöksisiä" olekaan. Olet itsekin parkunut kapaloissasi. Mitipä sitä.

Kunhan ikää karttuu, niin rauhottuu. Itselläni on jo viides koira. Kolme viimeistä ovat labradorinnoutajia. Pureehan ne pentuna huonekaluja ja kengät ja kaikkea, kun silmä välttää, mutta siihenkin on ns. "koirakarkoitin" suihkeita.

Ole kaveri sen kanssa. Pentu vaatii huomiota. Ei lenkit jne. sellaiset auta tuollaiseen. Muista. Pentu on pentu ja kohdeltava sen mukaan.

Oletko itse muuten miettinyt, onko sulla ns. huonoja päiviä. Koira vaistoaa sellaisenkin, ja yrittää ilahduttaa ja lohduttaa.

Tyypillinen nyky ihminen jolla on periaate "kaikkimulle nyt ja heti" pitkäjänniteisyys ei riitä mihinkään asiaan.Koita nyt tajuta että sinulla on Pentukoira jolle on luonnolllista olla villivekara ja tahtoo leikkiä vanhemman koiran kanssa:Valitettavasti sitä törmää jatkuvasti ihmisiin jotka eivät ymmärä pentukoiran käytöstä ja pyyteleveät anteekksi jos pentu on sosiaalinen ja haluaisi leikkiä vanhepien koirien kanssa,ilmeiseti tämmöisessä perhessä ei ole ennen ollut koiraa ja asiat tulevat yllätyksinä jonka jälkeen luetaan kaikki tietto pentukoiran kasvatuksesta ja kuunnellaan NS.koira asiantuntijoita jotka ovar todella monenkirjava porukka

KOIRAN !
vieppä koirasi " koulutettavaksi ", hintaeroja / kouluttaja eroja huimia. Kandee valkata ! Koirakin vanhenee, monet tekijät vaikuttaa sen ( hänen ) oppimiseen, kysyppä neuvvoja Kennel liitosta !

listi se ja kuoppaa

3,5 kk vanha hirviö jep jep.kaikenmaailman tampiot sitä ostelee koiria,luovu koirasta jos se on noin vaikeaa.
Toi kuvan koira taitaa olla Amerikanbulldoggi.

Okei no täällä nyt on todella paljon asiallista ja asiatonta kommenttia. On aina tosi vaikea ulkopuolisena sanoa missä on vika kun ei tilannetta ole nähnyt.
Voi tosiaan olla että sulla nyt on todella vahva persoona kotona. Onneksi tämä pikku murrosikä menee kyllä ohi. Pennulle pitää vaan antaa tarkat rajat ja ohjeet.
Mulla no neljä kk ikäinen pentu. On todella leikkisä ja utelias ja tietty näykkii välillä koska hampaat vaihtuvat tässä iässä.
Onko kyseessä iso koira? näitkö koiran vanhemmat kun hankit sen? niiden käytös yleinsä kertoo todella paljon siitä mitä tuleman pitää. En laita kaikkea koiran syyksi enkä myös sinunkaan. Suosittelen että menette johonkin pentukouluun mahdollisimman pian :) Itse aloitin juuri viikko sitten pentukoulussa käynnin ja sieltä saa kyllä todella paljon hyviä vinkkejä, kuinka opettaa koiraa positiivisella tavalla, sillä jos kyseessä on itsepäinen koira, se todennäköisesti hakee van huomiota kaikella ilkeilyllä.

Pää pystyyn, kyllä te selviätte ja pentu rauhoittuu pikkuhiljaa :)

Sellaisia NE pennut on,lapsia eka vuoden.sitten alkaa koulutus.Riippuu vähän rodusta kuin kauan ovat pentuja käytökseltään.Eka vuoden jälkeen voit viedä luonnetestiin.Nyt ei käyny ilmi millaisen koiran olet hankkinut ja onko paperit kunnossa,vai onko piileviä sairauksia.Myyjä on varmaan antanut takuun myös ja palautusoikeuden.

Aloittajan koiranpennulla on pientä uhmailua vaan. Lakkaat keskittymästä sen joka ikiseen virheliikkeeseen nyt ja tarjoilet virikettä: luita/ leluja, lenkkiä, leikkiä.

Tuo, että hoet sille jotain käskyä on ihan perseestä kun suoraan sanon. Opeta sille käsimerkki, jota seurata, esimerkiksi sormet supussa ylöspäin osoittaen niin, että pentu myös näkee sen. Viet sen luonnollisesti paikkaan, jossa ei ole häiriötekijöitä noin ensialkuun. Lue, opiskele. Se on sinun velvollisuutesi lemmikkiäsi kohtaan.

Anna vanhan koiran ärähdellä, se kuuluu nyt hierarkian rakentamiseen. Arvojärjestys harvoin rakentuu vain omissa nurkissaan kyhjöttämällä.

Alistaminen on turhaa, niin turhaa. Mieluummin koira, joka innokkaana, luottavaisena ja palvelunhaluisena ampaisee mukaan jokaiselle lenkille ja kaikkiin touhuihin. Sellaisia ovat minun koirani. Kaikki niistä on olleet jossain elämänsä vaiheessa jossain toisessa kodissa "ongelmakoiria".

Pistä lyhyeen liekaan ja pamauta haulikolla.

Äly hoi...koirat vaan on erilaisia. Ei 3 kk:n ikäinen vielä mitään pysyvää opi, unohtaa vvielä kaiken oppimansa, kärsivällisyyttä vaan kehään, pentu on pentu.
USKON, ETTÄ KOIRA VAISTOO, ETTÄ VIHAAT SITÄ, EIKÄ TEISTÄ TULE KOSKAAN KAVEREITA....hölmö olet.

Lopeta se ja vie kaatopaikalle.

Vie piikille tai anna se jonkun ammuttavaksi.

Anna sen vanhan koiran opettaa pentu käytöstavoille. Jos sinä menet siihen väliin, niin kaikki menee päin perskutarallaata. 5-6kk ikäisenä ala opettamaan jotain kannustusmenetelmällä.
Ole iloinen että pentusi on TERVE!

Vie lekurille ja se antaa piikin. Sillä pääset siitä.

Koirasi on vielä pentu, niinkuin sinäkin. Kasvatus vaatii kärsivällisyyttä ja taitoa. Hanki tietoa koiran kasvatuksesta. Vois olla sinulle ja koirallesi helpotus, jos hankkisit sille uuden kasvattajan.

Soita koirakuiskaaja Cesar Millanille :)

Sanomalehdellä vaan persauksille rojauttaa aina kun ei tottele. Ja sanot ei! Oppii koira tavoille.

Maailma on täynnä koiranomistajia, jotka ensimmäiset ongelmat kohdattuaan luovuttavat. Jos aiempi koira on ollu rauhallinen ja helppo, voi toisella koiralla olla erilainen temperamentti. Aivan, kuten ihmisetkin, eläimet ovat yksilöitä ja se tosiasia pitää vain hyväksyä. Ihmislapsesta ei tosin pääse eroon tuosta vaan, kun alkaa kyllästyttää, kun kaikki ei olekaan kivaa.

Etsi pian apua. Googlaa koirat.com ja sieltä tapahtumat, jossa on lukuisia kursseja! Hanki pian apua ja päätä itse olla rauhallinen ja ryhdistäytyä. Olet ottanut koiranpennun vastuullesi, ja nyt on velvollisuutesi hankkia apua, jos et itse pärjää. Avun etsintä ei ole huonoutta vaan järkevyyttä ja vastuuntuntoa.

Itselläni on tuttavapiirissäni parikin perhettä, josta pentu lähti alta aikayksikön pissaillessa lattialle ja purressa tavaroita. Tuntui hassulta, että vielä nykyaikana, kun tietoa on saatavilla vaikka mistä, on noin tietämättömiä ihmisiä, jotka ovat niin vieraantuneita luonnosta, etteivät tajua, mikä on luonnollista ja mikä ei.

Tuon ikäisen pitää antaa liikkua vaan sen verran mitä se itse haluaa ja jaksaa!
Ei mitään pitkiä lenkkejä!
Jos sinulla ois mahdollista viedä pentu leikkiin saman ikäisen kanssa ,se ois parasta liikuntaa ja oppia!
Anna vanhemman koirasi komentaa pentua ihan kunnolla, jos se sitä komentaa,se kyllä jossain vaiheessa saa tuta, ettei vanhusta kuisata.
Emonsa koulima pentu saa parhaan opetuksen,siksi pentua ei pitäisi ottaa ennen 12 viikoa,kuin ei kissanpentuakaan.

2 koiraa on ollut ja opin siitä ja muutenkin. Mitä villimpi se on sitä parempi koira siitä tulee. Ei tarvitse kärsiä. Se kokeilee kumpi on johtaja ja se pitää näyttää kuka se on. Älä lyö tai muutenkaan ei saa kaltoin kohdella kun se vain huonontaisi koiran tulevaisuuden ja sitten siitä ei tule kunnon koiraa. Kun se esiintyy, niin ota se allesi ja koira on vaikka syrjällään sun alla . mutta ÄLÄ SATUTA. Pidä niin kauan sitä siinä kun se rimpuilee pois ja kun rauhoittuu, antautuu, niin pidä pieni hetki vielä ja päästä vapaaksi. Yksi kerta voi jo riittä ja on yleensä riittänyt, mutta jos ei, niin tee se useammin. Koira oppii siitä ja huomaa, että kyllä se herra on jokin muu kuin koira.

Kannattaa ottaa sellainen koira rotu mihin itsellä rahkeet riittää.. esim sinun tapauksessa varmaankin joku syli puudeli tai kultanen noutaja.

Ei koirassa vikaa ole vaan omistajassa, se on itsestäsi kiinni miten saat koiran tottelemaan,koira kun koira oppii tottelemaan kun sitä kouluttaa.. Kokemusta on rotikoista,sakemanneista jne.. nyt mäyräkoira mikä on itsepäinnen kun mikä

Sido se penikka lakanakääröön ja teippaa ympäriltä kliinni. Tee tämä aina niinä päivinä kun koira on ollut tuhma.
Prinsessakruunun voit laittaa teippausten jälkeen päähän, jos koira sitä erikseen pyytää.

KATTOKAA LIVILTÄ KOIRAKUISKAAJAA JO MONTA ASIAA TULEE OMAANKIN KAALIIN VÄHÄN PAREMMIN. oma koirani oppi moisilla konsteilla ja on nykyää niin uskollinen kuin ikinä varmaan koira voi olla.

ja josset yksinkertaisesti enään vaan jaksa kouluttaa koiraa niin ehkä minä luopuisin moisesta ja antaisin jollekkin joka jaksaa...

Kyllä. Kuten olet viesteistä huomannut, vika on sinussa. Etenkin, kun asettuu asemaasi - sen huomaa parhaiten.
Koiranpentu on pentu, jolle kuuluu olla juuri mainitsemasikaltainen - muuten siitä ei tule koskaan hyvää aikuista koiraa. Käytöskoulutuksen (istumaan opettamiset jne) voi leikin varjolla aloittaa 6 - 9 kk iässä, riippuen koirasi luonteesta. Sinun oma koulutuksesi olisi pitänyt aloittaa ennen pennun hankintaa.
voisi olla koiralle parasta, jos antaisit sen pois - siitä voisi hyvissä olosuhteissa vielä kasvaa, viisas, tottelevainen, hyvä koira, mutta kertomallasi tavalla teet siitä luonnevikaisen ja ilmeisesti vihaisen koiran, jonka sitten sakkojen keralla joudut lopettamaan, kun se hyökkää jonkun kimppuun.

Yksin kertaisesti. Luovuta pentu asiantuntevaan kotiin, äläkä ota enään ikinä koiraa. Ainakaan pentua.

PS: viekää koira piikille tai ampujalle.. viettekö kurittomat lapsennekin heti piikille kun ette saa nihiin rotia??
lapsihan nyt on vielä pahempi kuin koira...että kyllä varmasti viette...

Tajuatko ollenkaan,että se pieni pentu vaistoaa ettet välitä siitä.Minä voin ottaa sen pennun sinulta,jos haluat luopua siitä,mutta älä enää koskaan harkitse koiran hankkimista.

Meillä suuri koira, joka on todella vahva luontoinen. Tuhonnut on seiniä, huonekaluja, kirjoja ja kenkiä. Seiniä tuhonnut alueelta jolla päivät viettää töissä ollessamme, muu tuhoaminen on ollut omaa tyhmyyttämme kun on jätetty hänet yksin tai vanhemman koiramme seurassa noiden tavaroiden lähelle.

Koira ollut pennusta pitäen meillä nyt ikää vajaat 2 vuotta. Välillä on ollut hetkiä kun huomaa kuinka täydellinen koira siitä vanhemmiten tulee, on todella fiksu ja tottelevainen, mutta vaatii ajoittain muistutusta siitä kuka meillä onkaan pomo :).

Pentuna alistaminen oli sitä että opetettiin se leikin varjolla olemaan selällään, koska tosiaan on ollut pennusta pitäen hyvin dominoivaa sorttia. Systemaattisesti kiellettiin kaikki ei toivottu käyttäytyminen ja onkin tuottanut tulosta. Meidän poika on ns. positiivinen dominoija, ei siis ole lainkaan agressiivinen, mutta leikin varjolla alistaa ja rettelöi. Jos meillä ei olisi mahtavan kasvattajan tuki ja itselläkin vankka koiran käytöksen tuntemus taustalla, niin saattaisimme olla pulassa koiramme kanssa. Vaikka on suuri koira, niin paljon saa yleensä ihmisiltä anteeksi kun tönäisee tai törmää hymyssä suin "vahingossa" ja nuolaisee sen jälkeen naamaa. Monikaan ei ymmärrä, että tuokin voi olla koiralta dominointia.

Koiralla tosiaan on kokoa selättää vaikka aikuinen suurikokoinen mies, joten fyysisellä voimalla sitä ei ole pidätelty enää yli puoleen vuoteen ja massa vain lisääntyy vielä kun kasvaa aikuiseksi. Nyt meillä on talossa teini-ikäinen hormoonihirviö, jolla korvat on hukassa ja joka tietää itse parhaiten mitä tekee ja miten tekee. Pohjalla olevan koulutuksen avulla tästäkin selvitään ja kun ikää tulee vielä vähän, niin koirakin rauhoittuu. Välillä on hermoissa pitelemistä, mutta sitten pitää vain muistella omaa teini-ikää... Ei se koirilla ole sen helpompaa kuin ihmisilläkään :)

Miksi ihmeessä otat koiranpennun jos et ole yhtään valmistautunut tai ottanut etukäteen selvää kuinka selvitä ongelmatilanteista??? Koiranpennun hankinta on pitkän harkinnan ja valmistautumisen tulos, et selvästikään ole valmistautunut tai ottanut selvää pentujen käytöksestä tai tarpeista etukäteen.

Kyllä tässäkin tapauksessa se vika on omistajassa joka ei ole ottanut ennakkoon selvää mitä tuleman pitää, pentusi taas kuulostaa normaalilta virkeältä ja pirteältä, terveeltä pennulta.

Sulla hieman väärä asenne ota nyt järki käteen ja se on Pentu! Sä et voi muuta oottaakkaan pennulta ne on riehakkaita joten ei muutaku pikkuhiljaa koulutat sitä kylse oppii viel tavoille.

koiranpentusi ja sinä marsikaa koirakouluun,ole sinä pomo eikä koiran pentusi.

Tänään taas elävä ja ärisevän luonnevikainen esimerkki rakkien liikkeistä... Olin lenkillä kun vastaan tuli nainen jolla kookas lappisuros joka kohdatessa yritti hyökätä kurkkuuni mutta onneksi heiveröinen akka sai roikuttua sen verran hihnan päässä että selvisin ilman naarmuja........

Näitä kohtaamisa jotka ei pääty näin onnekkaasti tullaan tulevaisuudessa yhä enemmän lukemaan mediasta ...ja miksikö ?



No siksi ,että ihmiset ottavat muodinmukaan ja kun naapureillakin on ,,koiria joita he eivät osaa kouluttaa , ei edes alkeellisellekaan tasolle........

itse olen kouluttanut koiria jo vuodesta 1968 ja minulla on harmaa avistus siitä miten koirien kanssa tullaan toimeen , jopa luonnevikaisiakin koiria voidaan koluttaa yhteiskuntakelpoisiksi ....... uskokaa vaan.... mutta s e vaatii PITKÄJÄNTEISYYTTÄ ja innostusta asiaan.........

Hyvä jysäys sä et varmaan muista millainen ON koiranpentu.Tuossa jutussa ei ole rotua mut on esim erittäin kovapäisiä rotuja.....mut kyllä nekin saa tottelemaan olet vaan päättäväinen ja johdonmukainen ja rauhallinen sekä jaksat välittää koirastasi vaikka se nyt olisiki hulivilihummeripoika tai tyttö.Itselläni on 12 v vanha urosbouvier ja joo oliki kova pala mut ah kuinka rakas ja nyt ymmärtää puhetta ja ihan vaikka kuiskaten kaikki on niin helppoa.Hän on yhä omatoiminen valpas vartija.Sitäpaitsi narttukoira nyyhyttää ihan kuin uros .....minulla on ollut narttukoiria 5 kpl samaan aikaan.Se on sellaista vallanpitoa eikä aina pelkkää seksuaalisuutta.Tsemppiä vaan kasvatuksen kanssa mutta rakkaudella ethän toki halua vihaista koiraa.Se on nyt vauva js sit tulee vielä murrosikäkin...Ei ole kahta samanlaista koiraakaan!

Katso koirakuiskaaja ohjelmaa.Tulee muistaakseni sub:ilta ! Koirakuiskaaja caesar on hyvä,siitä vain opiksi !
Siinä on myös opetettu alistaminen ja laumanjohtajuus,joka olet sinä itse.
Suosittelen.

Nylkyttäminen on täysin normaalia käytöstä myös nartuille, toisen omistamisen ja alistamisen kokeilua. Kai sen tiedät jos sinulla on jo aiemmin ollut koira?
Nylkyttäminen on tietyissä tilanteissa vietteihin ja koiran sukupuoleen liittyvää, mutta useimmiten leikin lomassa tapahtuvaa alistamista.

Suosittelisin hankkimaan VÄLITTÖMÄSTI apua koirien asiantuntevalta henkilöltä, sillä et selvästikkään ymmärrä koirasi käytöstä.
Pureminen on täysin normaalia, se kuuluu leikkiin, naskalihampaiden irtoamiseen ja rajojen hakemiseen. Paras kielto on kiljaista kun pentu puree, pennut/koirat tekevät näin leikeissä kun heitä sattuu, osoitat pennulle että riittää, minuun sattuu.

Miten luulit että pentusi oppii heti kaiken sillä sekunnilla kun itse haluat? Koiran kouluttaminen on koko koiran eliniän kestoinen prosessi, johon sitoutuu kun koiran hankkii. Jos tuntuu että voimavarat eivät tähän riitä, toivon ja suosittelen, että luovutat koiran uudelle omistajalle, jolla on enemmän kokemusta ja kärsivällisyyttä koiran kanssa touhuamiseen.

Kaikki koirat oppivat myös eri keinoin, kuten ihmisetkin. Toisia auttaa motivointi ruualla, toisille lelut ja kolmansille kummatkin. Toki on tapauksia, joissa kotikeinot loppuvat ja tuolloin vähintä, mitä koiransa hyväksi voi tehdä, on hakea apua koulutukseen.

Koiralle täytyy antaa käskyt johdonmukaisesti esim. yhdistää käskyyn tietty käsimerkki ja tehdä aina käsky samalla tavalla (meillä toiminut). Ja sitten pureminen: pennulle se on normaalia... Mutta se pitää saada loppumaan ennen aikuisikää. Toimiva ktapa on vinkaista samalla tavalla kun toinen koira tekisi kun pentu puree. Siitä pentu tietää että se sattuu eikä niin saa ehdä. Niinhän se toimii koirien maailmassakin.
Koirakoulu on todella hyvä ajatus ja jos mahdollista käydä koirapuistossa. Koirapuistossa koirilla on mahdollisuus purkaa energiaansa ja riehua toisten koirien kanssa. Ja jos oikeasti toista koiraa ärsyttää pennun käytös se kyllä sanoo sen niin että pentukin ymmärtää lopettaa!

Koirasi vaikuttaa olevan sairaaloisen mielen vikainen joka kuuluu lopettaa .

Koirasi on lesbo, lopeta se.

Ensinnäkin koira ei ole mitään saatanan "hän", vaan "se"! Toisekseen tapa se!

Pentunäykkimiseen tepsii huomion ohjaaminen muualle eli yksinkertaisesti antaa puruluun tai muun purulelun tilalle niin säästyy huonekalut ja kengät. Pennut osaa myös leikkiä itsekseen kun antaa sopivan lelun esim. pallot on hyviä.

Haloo, koirasihan on vielä ihan "lapsi". pentukoirat on vielä raisuja ja ei niitä ees tarvi vielä niin kauheasti kasvattaa ja aktovoida, osaavat sen homman ihan itte:D ja ne leikkii.. sori vaan, paljon ! er voi vaatia 3 kk pennulta aikuisen koiran käytöstä!!!!

Vie hauvasi pentukouluun tai ota yhteyttä koirakouluttajaan. Pentusi on vielä tosi nuori, joten tuloksia varmaan syntyy, kun aloitatte ajoissa. Tuon ikäinen on vielä luonnostaankin riiviö, koska se on vasta vieroitettu emostaan ja kokeilee pienen lapsen lailla rajojaan. Sinun tehtäväsi on nyt olla se puuttuva emo, joka asettaa pennulle rajat, rakkaudella tietenkin. Älä ole huolissasi, pentu kyllä oppii tavoille! Muista, että olet sen laumanjohtaja, jota sen on kunnioitettava. Lempeää koulutusta herkun avulla. Aina, kun pentusi tekee mielestäsi oikein, kehu sitä. Jätä se huomiotta, kun se riehuu tai puree yms. Vasta kun pentusi on rauhoittunut, palkitse sen käytöstä. Oikein hyvää ja palkitsevaa jatkoa uudelle perheenjäsenellenne!

"Alkaa v*tuttamaan tollanen pennun käytös, välillä tuntuu että se ei ole edes mikään koira!"

Ylläolevan lauseen voisi ihan yhtälailla muotoilla vaikka näin...

On jo pidemmän aikaa v*tuttanut tollasten ihmisten käytös, välillä tuntuu että ne ei ole edes mitään ihmisiä!

- Miksi helvetissä sellaisien ihmisten, jotka eivät tiedä koirien pidosta edes hevonpaskanvertaa, pitää ottaa ainuttakaan koiraa, ja mikä vielä vielä tyhmempää niin useampia.

Koirien omistajat luulevat elävänsä jossakin ihan omassa maailmassaan, jossa ei tarvi ottaa muita millään tavalla huomioon, vaan kun joskus vähän alkaa vituttamaan, niin sinne hylätään koira, pihan perälle juoksunarun päähän räksyttämään aamusta-iltaan ja illasta-aamuun meidän muiden asukkaiden riesaksi.
Täällä Raisiossakin kun päästään vuosien tappelun jälkeen yhdestä lähiöterroristista eroon, niin eikös samantien ilmesty toinen ja vielä pahempi alueelle.
Mikä helvetti siinä on, että vaikka asuinalueella on viisitoistamiljoonaa muuta paikkaa kusettaa koiriaan, niin muiden asukkaiden postilaatikolle ja portinpieliin pitää ne elukat raahata, ja siihen jää kuset ja paskat kaikkien ihasteltavaksi, mutta koiraihmisten omilla alueilla lumi on kyllä puhtaan valkoista.

Kyllähän sitä maailmaan paskaa mahtuu, mutta
RAISIO ALKAA OLLA JO IHAN REUNOJAAN MYÖTEN TÄYNNÄ !!!

Sairaita on varsinkin ne koirien omistajat ja yhdistykset, jotka adoptoivat ulkomailta elukoita ihan vaan sen takia, että heitä säälittää kun niillä ei ole siellä kotia, ja ne pitää kaikki pelastaa sieltä huonoista oloista tänne Suomeen missä kaikki asiat on muka olevinaan niin pirun hyvin.
Ja vituntäit sanon minä, juurikin teidän toiminnan vuoksi koiria tehtaillaan yhä enemmän ympäri maailmaa, koska teidän auttamishalun ansiosta siitä on tullut todella kannattavaa bisnestä.

Sairaita ovat myös ne aikuiset, jotka hankkivat kakaroilleen elukoita lahjaksi kun se pikku kullannuppu sitä niin paljon haluaa, ja kun kerta naapurin Liisallakin on sellainen lutunen karvakasa.
Ja miten käy, kun koiranpentu kasvaa täyskasvuiseksi, eikä se olekkaan enää niin lutunen ja hassusti kompuroiva rääpäle, ja lisäksi se on vielä niin saatanan tyhmäkin ettei se mitään tottele, kun en sitä aikoinaan vaivautunut mitenkään kouluttamaan?
Niin. Juuri niin, koira jää aikuisten hoidettavaksi, ja kun eläin ei ole heidän, eikä heitä edes paskanvertaa kiinnosta, niin koiran tulevaisuus löytyy jälleen sieltä pihan perältä.

Sellaisiakin tapauksia olen kuullut, ja tiedän olevan olemassa, että jotkut lääkärit ovat kehoittaneet fyysisesti huonokuntoisia ihmisiä hankkimaan koiria terveydellisten tilanteiden kohentamiseen, koska koiran kanssa on pakko lähteä säännöllisin väliajoin lenkille.
Voi helvetti taas, piikille pitäisi viedä ihan ensiksi nuo valelääkärit!!!
LIIKUNNAN HARJOITTAMISEEN KUN EI TODELLAKAAN TARVI, EIKÄ PIDÄ HANKKIA MITÄÄN KOTIELÄINTÄ, KOSKA LIIKUNTAA VOI HARRASTAA YKSINKIN TAI VAIKKA YSTÄVIEN KESKEN.

Jos kaikilla koirien omistajilla olisi jotain kalustoa jolla voisivat ajatella, ja ottaa muita ihmisiä, sekä myös koiria vähän enemmän huomioon, niin eipä tarvitsisi enää kenenkään ihmetellä, että miksi ojista löytyy toisinaan niitä "herkkupaloja".

Syy on todellakin sinussa itsessäsi.Luovuta koira pian hyvään kotiin!Ennenkuin se joutuu kärsimään yhtään enempää luonasi.Eläinsuojeluyhdistykset auttavat varmasti,jos et itse kykene ja jaksa enää pitää.Itsekin voisin antaa koirallesi hyvän kodin.

Syy vain todellakin on sinussa itsessäsi.Kun ei ole tietoa eikä taitoa koiran pitämiseen,niin anna pentuparka hyvään asiantuntevaan kotiin,ettei joudu enää yhtään enempää kärsimään.Itsekin voisin antaa koirallesi hyvän kodin,mutta eläinsuojelujärjestöt auttavat varmasti sinua.Koira kuten mikään muukaan eläin ei ole lelu/kone vaan elävä olento ja siihen pitäisi sitoutua ja olla valmis panostamaan ja hakemaan apua osaavilta ihmisiltä,sillä muuten kannattaa mennä leluosastolle ja ostaa lelukoira,sillä se ei tee mitään eikä myös anna mitään.

Koira kärsii.

Jos kerran vihaat sitä elukkaa, niin vie se lopetettavaksi.

Osaisiko eläinlääkäri sanoa jotain? Hevosmiehenä sanon, että jos hepoille kävis näin, niin aina vastaus olis, että oisko kipuja tms...

Niskalaukas vaaan!!!!

Niinkö muutki on sanonu.. olet saanu puolellesi ihan liikaa negatiivista palautetta??? Itellä rotikka-narttu ja kaks sen mix-pentua (seefferi-belggari). 5 kk vanhoja, tosi hirviöitä, mutta päivä kerrallaan mennään! Ovat kokeilleet hermojamme jo 3kk lähtien..periksi ei anneta, rutiinit on, ja niitten myötä mennään! Joka toinen pv yritetään jonkulaista tokoa (pentukoulu ei maalla ole edes mahdollisuus), hiljaa mutta varmasti. Toivoa vielä on! TSEMPPIÄ!

kannattaa etsiä pennulle koti mahdollisimman pian,kun ei ole ton vertaa järkeä isolla ihmisellä,ettei noin nuori pentu osaa valmiiksi kaikkea ENNEN KUN PILAAT KOKO PENNUN ELÄMÄN!

Hei, ilmeisesti suurin osa tällä palstalla on unohtanut oman koira pentuajan / oma koira on ollut helpoimmasta päästä aina...

Meidän koira on nyt 10kk, joten pentuaika on selvästi muistissa - ja se oli hirveää! siihen asti, että maitohampaan lähti, voisin sanoa että vihasin pentua joka toinen päivä. Hyviä hetkiä ei ollut muuta kuin sillon, kun pentu nukkui. Pennulla riitti energiaa aamusta iltaan ja näykkimisestä, hyppimisestä ja hullukohtauksista ei meinannut tulla loppua.

Tehokas tapa, jolla pennun saa ymmärtämään, että sen käytös ei ole sopivaa, on eristää se muista. Kun meidän hullukakara alkoi riehumaan, veimme sen eteiseen siksi aikaa, että se oli rauhoittunut. Ei tarvinut olla kuin 1-2 min yksin ja tuli "parempana" takaisin.

Älä luovuta pennun kanssa. Jos ärsyttää, mene vaikka toiseen huoneeseen.

Koirasi on ilmiselvästi luonnevikainen, ts. "hullu". Myös eläimissä on sairaita yksilöitä kuten on meissä ihmisissäkin. Vaikka koirasi on pentu, pitää sen oppia se että mitä saa tehdä ja mitä ei joten sinun asemassani antaisin koiran pois tai lopettaisin sen ennen kuin se kasvaa aikuiseksi. Sitten et pärjää sen kans enää mitenkään mikäli se ei pentuna opi tottelemaan käskyjä ja komentoja.

Kaverillani oli aikoinaan koira. Hän otti sen pentuna ja ihan alusta asti se koira käyttäytyi kuten sinunkin pentusi. Ei totellut mitään ja puri huonekalut jne. Koira kasvoi täysikasvuiseksi (säkäkorkeus oli täysikasvuisenakin vain n. 40-40 cm) ja sitä mukaa tuli entistä "hullummaksi". Kun sitä kielsi tai komensi, koira nosti ylähuultaan, murisi paljastaen terävät hampaansa ja tuijotti isäntäänsä suoraan silmiin verenhimoisesti. Kaverini alkoi todella pelkään koiraansa ja koira suoraansanoen pisti isäntänsä pelon alle.

Lopulta kaverini pinna loppui ja hän antoi koiransa kaverilleen joka vei sen lopetettavaksi.
Tässä yksi tapaus ja vastaavanlaisia on maailma täynnä. Ei kannata odottaa että koirasi muuttuisi.Luonne on mikä on ja sitä ei muuteta vaikka olisi kuinka hyvä koirankasvattaja.
Vaikka lopettaminen tai koiran pois antaminen ei ole varmaan helppo tehtävä mutta mielestäni sinun kannattaa se tehdä.

Jos annat koiran jollekin, varmista kuitenkin ettet anna sitä perheeseen jossa on lapsia.Muista myös kertoa koirasi luonteesta ja käytöksestä annoita sen kenelle tahansa ja varoittaa. Älä anna koiraasi ainakaan perheeseen jossa on lapsia. Lapset usein kiusaa koiraa tahallisesti tai tietämättään ja seuraukset voivat olla hirvittävät.

Voimia sinulle koirasi kanssa.

Minäkin otin uuden pennun kun vanha koira piti lopettaa,kun jalat pettivät.TÄMÄ UUSI KAVERI ON NYT 8KK JA KANSSA AIKA TARMOKAS,MUT MÄ VAIN ODOTAN KYL SE SIITÄ RAUHOITTUU.OLEN TEHNYT TÖITÄ NYT JO ENÄMPI KUIN VANHAN KANSSA MUT PITÄÄ JAKSAA KUN HANKII KOIRAN .EN ANTAISI POIS VAIK MIKÄ OLIT YMMÄRRÄ YSTÄVÄÄSI.OTA HUUMORILLA NIIN ASIAT JÄRJESTYY

Nylkyttäminen tarkoittaa alistamista varmaan tossa tapauksessa. Älä huoli, moni muukin pennun omistaja kokee samoja tuntemuksia. Eikä pysty nauttimaan pentuajasta ollenkaan, kun koira on vaikea. Mutta senhän sinäkin varmaan tiesit kun sen pennun otit? Se menee ohi. Jos koira ei enää tottele käskjä, sillä on varmasti uhma-/murrosikä. Joka on verrattavissa ihmisten samanlaisiin ikiin. Mutta koiralla se vaan kestää luonnollisesti vain vähän aikaa. Ole kovana, älä anna periksi, mene ehdottomasti pentukouluun!!!!! Käytä aikaa pentuusi! Keksi sen pahanteolle aina joku uusi kohde, esim. kun se puree sinua>anna lelu. Tai jos sen huomio on väärissä paikoissa>kiinnitä sen huomio sinuun. Jos et kestä, luovu koirasta. Ja silloin kun se on vielä nuori, niin minimoit sen kaiken pahan mmitä tälle koiralle aiheutat.

Huoh...
Mikään koira ei itsestään kasva "maailman kauheimmaksi koiraksi". Koiran käytöksen pääsyyt ovat omistajassa, oloissa joissa se elää ja kasvatusmenetelmissä. Sinun on nyt vain hyväksyttävä se, että vika on omistajassa. Pennun ei saa antaa tulla niskan päälle, eli rajat tulee olla pennusta pitäen, mutta liian pitkälle ei saa niidenkään kanssa mennä. Ja vaikka se pentu kiusaa sitä aikuista koiraa, kyllä se aikuinen on niin paljon viisaampi, että pärjää vikuroivalle pennulle. Hae apua koirankouluttajalta, niin on varmasti parhain sekä sinun hermoillesi että koiran mielelle ja tulevaisuudelle :)

Ymmärrän että tuo tuntuu todella ärsyttävältä, sillä omalla koirallani oli aivan samat ongelmat! esim. päästäessäni koiran vapaaksi ja pyytäessäni takaisin, tuli aina kuin unelma. Yhtäkkiä koirani vain lakkasi tottelemasta tätä ja juoksi pihaa ympäri, kuin olisi oikein naureskellut minulle... (:
Meille myös tuli toinen koira hoitoon, jota koirani kiusasi jatkuvasti (vaikka toinen koira oli todellapaljon isompi ja olisi hyvin voinut piekseä tämän "ongelma" koirani helposti).

Nykyään koirani on todella kiltti ja unelma koira! Hän on nyt 1,5v.

Koirasi tarvitsee nyt todellapaljon kärsivällisyyttä! Yritä puremisen suhteen esim. aina kun se puree sinua, anna sille lelu ja kävele pois. Älä anna pennullesi huomiota silloin kun se hankkii sitä väärin keinoin. Silloin kun koirasi on rauhallinen tai toimii oikein, kehu sitä erityisen paljon ja anna vaikka joku makupala. Tiedän että on rasittavaa kerta toisensa jälkeen torua pentua, mutta se kannattaa! se vie aikaa, mutta lopputulos on kuitenkin sen arvoista! Kerroit "Saa monta kertaa sanoa esim. istu, ennenkuin istuu, aikaisemmin tämä istui heti käskyn jälkeen.". tämä on vähän sama kuin tuo minun koirani vapaana olo.. Mutta voit tehdä vain sen tässä vaiheessa, että kun annat koirallesi esim istua käskyn, ota makupala ja anna pennun haistella sitä, sano kerran ja selkeästi "istu", jos ei tottele, toista korkeintaan vielä 2 kertaa. Jos ei vieläkään, laita pentu itse istumaan ja kehu. Jos koirasi ei tottele, älä luovuta, käsky on vietävä loppuun.
Koirasi on vielä hyvin nuori ja hakee huomiota, sekä alkaa etsiä sitä kuka on johtaja. Yritä vain pysyä jämptinä ja kertoa koirallesi käytökselläsi sen, että sinä määräät. Myös koirille tulee uhma- ja murrosikä! :)

tuikkaa veitsi kylkeen,asenne muuttuu pehmeäksi.
pentu vielä,voi olla vajaa päästään,kuten meistäkin suurin osa.
opettajia riittää,joten kyllä se siitä...

Kuulostaa ihan meijän koiralta kun oli vielä pentu! Ei minkäänlaista kuuliaisuutta, kärsivällisyyttä ja rauhallisuutta. Iän mukana kuitenki tullu kaikkea edellämainittuja lisää. Kun koiramme oli vielä ihan pentu, sai se lempinimekseen Riku-Riiviö, nykyään kutsutaan sitä Karhunpoikaseksi, ikää koiralla tällä hetkellä 3-vuotta, helmikuussa täytti.
Malttia ja kärsivällisyyttä sulle, nuo näyttää olevan aika tavallisia pennun vinkeitä. Nyt kun puret hammasta ja jatkat sinnikkäästi koiran kouluttamista, kiität itseäsi ja iloksesi huomaat että koirasta kehittyykin varsin loistava yksilö.

Mainittakoon vielä että meijän koira on rodultaan mittelspitz, pienikokoinen saksanpystykorva. Todella vilkas ja eläväinen rotu jo muutenkin, siihen vielä pentuikä mukaan nii olihan meillä kärsivällisyys koetuksella.
Onneksi tuo aika on mennyttä, nyt voin rehellisesti sanoa nauttivani koiran kanssa touhuamisesta. Jaksamista ja kärsivällisyyttä sulle. :)

Mitä helvettiä otat koiran, jos pitää täällä valittaa! SINÄ OLET TYHMÄ, et ole tainnut koskaan kuulla, JOS ELÄIN ON HANKALA SYY ON AINA IHMISESSÄ !

Koulutusta. Asiantuntijan apua, kirjat, pehmeät keinot.

En jaksa lukee kaikkia viestejä, mutta tiedätkö mitä rotuja pennussa on? Ja todellakin menet jonnekkin pentukouluun ja ite kiellät sitä kunnolla.

Jos tosiaan vika ei ole omistajassa vaan koirassa niin silloin luonnollisesti odotat meneekö ajan kanssa ohi, laitat pennun toisen huoleksi tai lopetat sen.

Jos kyseessä on pieni koira niin tuo käsien puremisen estäminen ei ainakaan luulisi olevan kovin vaikeaa opettaa. Selvästi koira ei pidä sinua pomona ja tuo tilanne pitää muuttaa. Koirien taas kannattaa yleensä antaa selvittää välinsä keskenään jos siitä ei ruumiita tule.

Se koira on lukenut liikaa Vatikaanissa painettuja lentolehtisiä. Ihan selvästi se on joku jesuiitta.
Koeta saada se omaksumaan luterilainen uskonto.

Et selvästikkään osaa kasvattaa vilkasta pentukoiraa. Koira tarvii isännän. Nyt koirasi on ottamassa isännyyden ja mikä siitä tulee jos nyt jo tekee mitä lystää, vaikak on niin nuori.

Paras olisi luopua koirasta, jos vihaat sitä. Toisaalta, koirasi varmaankin vasitoaa vihasi ja yrittää saada huomiota. sinun pitää opettaa miten huomiota saa hyvillä asioilla eikä huonoilla. Nythän se saa huomion kun nylkyttää, puree ja tekee ties mitä. Kun koirasi alkaa nylkyttämisen, sano ei ja lähde pois. Kun lopettaa nylkytyksen, vasta silloin annat huomiota.

Näin koira opii, että saa silityksiä kun on nätisti. Koirahan ei tajua että käyttäytyy huonosti, se vain saa tuolla käyttäytymisellä huomiota ja käyttäytyy mielestään hyvin. Koira ei ole ihminen eikä se osaa ajatella. Koira oppii asioita ja ne pitää opettaa. Nythän pennulla ei ole emoa opettamassa, joten koiraemo ja johtaja on ihminen.

Kun kiität koiraa hyvistä asioista ja paijaat sitä silloin kun se on nätisti, koirasi oppii pian että ihmistä miellyttämällä saa sitä huomiota. Sekarotuinen koira on joskus vain niin sitekä opetettava, mutta senhän aloittaja tiesikin ottaessaan koiran, eikös tiennytkin???

Nylkyttäminen monesti aiheutuu siitä jos pentu vieroitetaan liian pienenä emostaan.

se että se ei edes tottele johtuneen siitä että se vaistoaa sinun mielialasi ihan samoin kuin pienet lapset juoksuttavat vanhempiaan.

Suosittelen, että annat koiran parempaan kotiin, ennen kuin vihasi yltyy ja raivoissasi satutat sitä.

OLISIKO PAREMPI LUOPUA PENNUSTA JA KATSOA, ETTÄ SE PÄÄSISI HYVÄÄN KOTIIN. EI KUULLOSTA HYVÄLTÄ, JOS SINUA PENTU JO NYT TYMPII.

Meillä maalla aikanaan luonnevikaiset koirat napsautettiin "autuaammille" maille. Koiria ja kissoja tuli ja meni. Se oli aivan luonnollista, ja näin kotirauha säilyi. Kaupunkikoirien omistajista näyttäisi nykyään noin puolet olevan itse luonnevikaisia.

3,5 kk ikäinen koiranpentu on vasta vauva-asteella. Siinä vaiheessa tärkein oppi on sisäsiisteys. Jääräpäisyydestä en osaa sanoa,itsestä tuntuu että joka pentu on ollut jossain määrin jääräpää,kerrata on saanut että oppi on mennyt perille. Nykyinen koira alkoi oppia käskyjä tottelemaan kunnolla vasta lähes 2 v iässä. 1v iässä poti todella pahan "uhmaiän" joka tosin ei kohdistunut minuun koska olen se,joka antaa ruoan(ei koira niin tyhmä ole,että riskeeraa ruokansa...). Pentukoira pureskelee mielellään kaikkea,hampaat kasvaa ja vaihtuu ja ikeniä jomottaa ja kutisee. Pennun ja vanhan koiran yhteiselo on vaikeaa ensi alkuun,ennen kuin pentu kasvaa n. 1 v ikään. Siinä vaiheessa arvojärjestys on jo selvillä.

Jokainen pentu on yksilö,jonka kasvusta ja kehityksestä ei näin netin välityksellä pysty neuvoja antamaan. Koirakoulua voi kokeilla,kun pentu on vähän vanhempi. Tai sitten joudut miettimään,riittääkö pinna ja rahkeet kouluttaa pennusta aikuinen koira vai annatko sen hyvään kotiin jossa edellytyksiä on. Jos vihaat pentua,et pysty sitä opettamaan. Huuto ei auta koiralle,aiheuttaa vain pahempia käytöshäiriöitä,agressiivisuutta tai pelkotiloja.

Eli kyse ei ole niinkään pennusta kuin sinusta. Kaikkien koiranpentujen kanssa ei pääse helpolla,eli antamalla ruokaa ja aktiviteettejä. Mutta yleensä jossain vaiheessa "ongelma"pennusta tulee kunnon koira,jos kasvattajalla pitkää pinnaa riittää. Geeni- yms. muusta johtuvaa käytöshäiriötä tietenkään ei poista edes kärsivällinen kasvatus,silloin täytyy harkita pystyykö koiran sijoittamaan paikkaan,jossa sen käytöshäiriöt ei aiheuta ongelmia vai pitääkö koira lopettaa. Noin pienestä pennusta ei voi vielä sanoa,johtuuko tavat häiriöstä vai siitä,että kyseessä on vain normaalia energisempi pentu.

Anna koira pois hyvä aikuinen ihminen.
Oletko ääliö?

Voi olla luonnevikaisia ongelmakoiria, jotka ovat suoraan sanoen tyhmiä. Ei siinä paljon koulutuksesta ole apua. Ei kai siinä auta muu, kuin lopettaa koira. Huonokäytöksinen riiviö rasittaa paitsi itseäsi ja toista koiraasi myös esim. lenkillä vastaan tulevia. Itseäni äinäkin ärsyttää ja kammottaa nähdä hallitsemattomasti käyttäytyviä koiria.

Kyllä meilläkin koettiin epätoivon hetkiä koiranpennun kanssa. Ainoa mitä voin sanoa on, että kyllä se siitä kasvaa.

Meidän Roki oli ihan mahdoton pentuna. Näykki käsiä rajusti, riepotteli tyynyjä, roikkui kiinni takinhelmassa... hermothan siinä meinasi mennä, mutta katsos vain, neljä kuukautta myöhemmin on meillä viisastunut koira : ) Ihana kumppani nykyään. Odota kärsivällisesti, pentusi on vielä vauva, eikä erota oikeaa väärästä.

Senhän vois täytättää jollain ammattilaisella. Sais söpön maskotin.

NIINKKÖ

Kaikenlaisella alistamisella saat koirasi vain epävarmaksi ja epäluottavaiseksi sinua kohtaan. Älä missään nimessä kuvittele siis olevasi minkään laumanjohtaja, tai sovella mitään sillä perustein annettuja neuvoja. Alfateoria on luotu 70-luvulla, ja sen kirjoittaja kumosi sen itse, mutta vahingollisesti te teoria on vallalla yhä.

Ymmärrän sinua kyllä. Riiviöeläin voi saada raivon partaalle.

Suunnittele tilanteet etukäteen. Mieti mikä voi tilanteessa mennä vikaan, ja miten korjaat sen rauhallisesti. Tämä auttaa ainakin minua toimimaan johdonmukaisesti. Jos koira puree käsiäsi, kiljahtaminen usein toimii, ja sen jälkeen jätä pentu itsekseen ja mene vaikka toiseen huoneeseen. Pentu häkeltyy ja oppii yhdistämään huonon käytöksen ikävään asiaan (käsien pureskelu = leikin loppu ja huomiotta jääminen).

Jos pentu härnää toista koiraasi, voit sanoa koiralle napakasti "loppu!" ja viedä sen toiseen huoneeseen ja sulkea oven. Heti kun pentu rauhoittuu, se pääsee muiden luo. Mikäli härnääminen alkaa uudestaan, toista sama. Vaikka kolmekymmentä kertaa. Lopulta sinun ei tarvitse kuin vain sanoa koirallesi "loppu" ja se ymmärtää lopettaa.

Koiran koulutuksen yksi tärkeimmistä asioista on toisto. Koska koira ei ymmärrä meidän kieltämme, täytyy sen oppia assosioimaan syy ja seuraus toiminnan kautta.

Nyrkkisääntönä: Mieti aina mihin koira pyrkii huonolla käytöksellään. Sinun täytyy katkaista koiran pääsy tavoitteeseensa ja sallia se vasta, kun koira tarjoaa oikeaa käytöstä.

Ja jos koirasi ei halua totella sinua, sinun täytyy antaa sille parempi syy totella. Esim. herkullinen maksanpalanen tms.

"Koira myös yrittää nylkyttää minua, vaikka onkin NARTTU. "

"Monet tulevat tänne kuitenkin kommentoimaan sitä samaa ******, että vika on omistajassa eikä koirassa. "

No tässähän sen huomaa että vika on omistajassa kun et tiedä ettei nylkytys ole seksuaalista vaan koira yrittää alistaa sua.. Pentu ottanut lauman johtajan paikan. Peli menetetty.

Äly hoi älä jätä! Eihän tää nyt voi olla ees totta! Likalla/pojalla on lähtenyt lapanen käsistä, ja kaipaa jotain huomiota täällä. Eikä taida olla ees likka/poika kuin nuin hyvin osaa kuitenkin loppujen lopuks kirjoitaa.. ei mitään kirjoitusvirheitä, saatikka, että on jo yhden koiran omistaja olevinaan.. en usko tai sit pitää oikeesti olla joku vatipää!!

Lähesa kaikki pennut ovat tuollaisia ..
koeta vaan kestää.. saat palkkion, eli hyvän rauhallisen koiran noin kolmen ja puolen vuoden päästä.
Minäkin kuljin koirani pentuaikana likaisena , resuisena koira puri housunlahkeet jne.
Olin aivan loppu ja lähes masennuksen partaalla, mutta jaksoin kun jaksoinkin.
Yhden ainoan kerran poltin pinnani ja huusin koiralle, mutta pentu katosi minua ja tuli nuoleman, että mikä hätänä.. ei ne huutamista ja koiroilua ymmärrä.

kotini oli kuin huljalanhevetti, sekaisin ja likainen.
En jaksaisi tuota aikaa enää uudelleen, en mistään hinnasta.

Koira on nyt jo vanha ja ihana, ruhallinen, kiltti ja vaikka mitä.
Oli mulle ensimmäinen ja viimeinenkoira, pentuja ei enää koskaan..

yritä nyt vain olla kärsivällinen,minä sain mieheltäni koiran lahjaksi sain valita rodun itse,parson terrieri ei mikään hiljanen rotu.koira tuli 7viikoisena meille ja oli tosi riiviö,meille kun tuli vieraita niin istuin pentu sylissä niin kauan että rauhottui,nukuin 1,5 vuotta kintaat kädessä että sain nukuttua yön,tosin hän oli työpäivän yksin eikä tehnyt pahojaan mutta minä sain sitten kyytiä kun olin kotona.mulle sanoi kaikki että miksi otin tuolaisen koiran,totesin siihen uskokaa että tulee oikei hyvä kun on kärsivällinen,niin on myös tullut on yli 13vuotias tosi ystävällinen ja myös lapsille.vaha sanonta SITKEYS PALKITAAN.kouluta rakkaudella pentusi ei raivomalla tai lyömällä

Hei!

Myös oma koirani oli varsinainen pikku riiviö pentuna. Keksi kyllä kaiken näköistä jäynää. Kyllä sitä välillä tuli mietittyä, että kaikkeen sitä lähtee. Mutta kyllä koirasta tuli iän myötä oikein rauhallinen ja ihana koira. Nyt alkaa olemaan jo vanhus ja joidenkin vuosien päästä varmaankin uusi pentuelämä edessä. Sitten taas vauhtia piisaa. Pennun kanssa on se ihana puoli, että sen kanssa on paljon yhteistä elämää edessä, ainakin toivottavasti. Vanhuksen kanssa on jo luopumisen surua, vaikka vastahan itsekin sain pienen pennun syliini....aika kuluu niin nopeasti.

Yritä siis olla tressaamatta, lue esimerkiksi hyviä koiran koulutusoppaita, mene koulutukseen pentusi kanssa jne.

Tsemmpiä sinulle!

Pentukoira on just tuollainen rasittava ja olet ehkä tottunut siihen vanhemman koirasi rauhallisuuteen. Ohi menevä vaihe se on vain kestettävä.

Koira on pentu vielä pitkän aikaa, anna sen leikkiä, ei heti tarvi kaikkea totella, ehtii vielä TOIVOTTAVASTI vielä pitkä elämä edessä.
Miksi hankit uuden koiran, eikö vanhus riittänyt?
Suurin vika omistajassa, ei koiran pennussa

Täällä moni kiihko-omistaja kerennyt jo moralisoimaan sinua,itse en sitä tee.

itsellä on ollut kaksi koiraa pennusta asti. toinen oli pentueen rauhallisin, mutta aikuisena aivan adhd-tapaus.

toinen oli pentuna pahemmalta kuulostava riiviö,kuin sinun,piti naapureita hereillä öisin,kun sinnikkäästi haukkui kun aloin nukkumaan.nakersi aikalailla kaikki mitä pystyi,sängynjalat mukaan lukien. nylkytti,pureskeli käsiä ja jalkoja..tässä osa mitä teki.
aikuisena se olikin itse rauhallisuus.

pennun luonne ei aina kerro,millainen siitä tulee aikuisena.

Hommaa Tuure Kaimion Pennun kasvatusopas.

Jos narttukoira nylkyttää sillä pyritään osoittamaan valtaa ja alistamaan omistaja sen oman tahdon mukaan. Ei millään pahalla mutta et maininnut koiran rotua joten et vain saata olla kouluttanut sitä hyvin :) Terveisin 14 vuotias poika.

Minä sanoisin että kouluttamisestasi puuttuu johdonmukaisuus ja jämäkkyys. Agressiivisuus/kiukkuisuus/pelottavuus ei siis ole sama kuin jämäkkyys. Tekstistäsi huomaa että olet lopen uupunut pentuusi ja se taatusti näkyy myös koulutuksessa tiuskimisena, ärähtelynä, pienenä agressiivisuutena pentua kohtaan. Olkoon pentu miten riiviö tahansa, on pistettävä jäitä hattuun ja olta pitkäjänteinen. Eihän se pentu edes tajua mistä sille suututaan. Jos koiraa kouluttaa kiukkupussina, tulee koirastakin kiukkupussi. Ilmehdintä, elehdintä, kiukkuiset äänensävyt eivät sovellu koiran kouluttamiseen. Monotoninen ääni ja pokerinaama on se mitä kouluttamisessa tarvitaan.

moi
taitaa vesseli vaistota ns. koiravihasi ja ärsyttää tahallaan.Puolivuotiaaksi asti ei juuri täydy oppia kuin sana EI ja tietenkin sisäsiisteys joka on eri roduilla eriaikaista. Jämäkkyyttä komentoihin , hellyyttä ja rauhalliset unet .
tsemppiä riiviöitä riittää kaikissa jälkeläisissä.

Taisit paapoa pilalle sen koiranpennun, etkä raskinut sitä komentaa, mutta koiraahan pitää alkaa opettamaan jo alusta alkaen. Koiran pitää saada luottaa sen isäntään/emäntään. On rakkautta koiraa kohtaan opettaa sille tapoja heti alkuun, jos olet sille vihainen se ei auta sua tippaakaan, päinvastoin, se raukka ei tiedä miten menetellä. Olet sen isäntä/emäntä, ja sinulla on vastuu siitä, mihin suuntaan se kehittyy. Tiukat ei sanat ja hyväksyvät sanat, palkitukset jne. Sitä mukaa kun koira vanhenee se kyllä oppii äkkiä kaikki opetukset. Mutta jos aijot löhöä vain ja aattelet et siinä se kasvaa sivussa, erehdyt, sen kanssa on alussa tehtävä kovasti työtä, rakkaudella, niinkuin ihmis-lapsenkin kanssa, vaikkakin eritavalla. Kysy viisaammilta neuvoa jos et itse pysty siihen. Mutta älä hylkää sitä, sillä että olet vihainen ja ilkeä, se kostautuu vain sinulle itsellesi jossain muodossa.

Joko luonnevika koiralla tai sulla?Tai et vaan todellakaan osaa kouluttaa koiraasi.Vieppä ittesi ja koirasi(koulutukseen)

Pentu ei kunnioita sinua, et ole sen arvoinen.

kuulostaa normaalilta pennulta.
sellaisia ne on ne koiranpennut.
kärsivällisyyttä ja rakkautta niiden kanssa tarvitaan.

sillä on adhd

Itseppä olet leikkiin lähtenyt. Tee siitä vaikka kebabia.

Järsimiseen auttaa kun laittaa esineeseen etikkaa. Sama toimii varmasti käsiinkin :)

Kyllä aloittaja -SINÄ olet se syy miksi koira käyttäytyy noin!! Koira ei muutu tuollaiseksi itsestään tai edes synny sellaiseksi mitä se tekee, vaan VIKA ON SINUSSA OMISTAJA! ! ! !

kuria ja aikaa... miksi rupesit tekstissäsi koiraasi kesken kaiken hän"nittelemään", kun alkupätkän niin sujuvasti se"ssittelit", kuten eläimestä kuuluukin sanoa SE ja ihmisestä HÄN!!!!!

Tää on taas tätä näköjään. Lähes jokaikinen aihe täällä suomi24 tuomitaan jollain tapaa. Heti kaikki on naamapunaisena rääkymässä vihaisia vastauksia. Ei ongelma ole välttämättä omistajassa. Kyllähän niitä on ADHD lapsia ja mielipuolisia ihmisiä niin miksei koiriakin? Oma neuvoni on, että hankkiutuu koirasta eroon.

Ihan sairasta tuntea vihaa pientä normaalisti käyttäytyvää koiranpentua kohtaan.

Itselläni on ikää yli 50v ja tällä hetkellä kotonani asuu 2 koiraa, minulle yhdeksäs ja kymmenes koira. Koskaan ei ole tarvinnut pahoinpidellä koiriani eikä IKINÄ ole ollut minkäänlaista johtajuusongelmaa. Koirat on olleet erilaisia paimenkoiria. Asiat sujuu kun on itse johdonmukainen ja turvallinen johtaja koirilleen. Ja vähän pitää osata lukea koirakirjoja, käydä kursseilla ja kouluttaa kotona. Kouluttaminen on pehmeää ja perustuu koiran käytöksen tuntemiseen, EI ALISTAMISEEN.

Aloittajalla ei pitäisi olla yhtäkään koiraa, sama juttu monella muullakin ketjuun kirjoittaneella.

Tämä on taas tätä kun ei ole tarpeeksi perehdytty koiriin, niiden hoitamiseen eikä kunnolla valmistauduttu kaikkeen. Mikä ihme siinä on ettei ihmiset viitsi ottaa perinpohjaisesti selvää koirista tai muista eläimistä.

Kaikkien eläinten penskat on rasavillejä, kokemattomia, tyhmiä kun eivät ole vielä oppineet asioita ja yleensä aiheuttavat omistajilleen harmaita hiuksia, mutta sekin on vaan yksi vaihe sen eläimen elämässä ja jos sitä ei voi sietää niin suosittelen olemaan pitämättä mitään eläintä tai hankkimaan erittäin passiivisen lemmikin joka vaikuttaa elävältä kuolleelta. Silloin ei tule harmaita hiuksia, mutta ei kyllä ole myöskään rattoisia leikkihetkiäkään kovin usein.

Tiedän mistä puhun, koska meidän perheessä on aina ollut koiria ja kissoja. Niin sekarotuisia kuin puhdasrotuisiakin. Samoin on tullut opiskeltua eläintenhoitajaksi ja tehty töitä eläinkaupassa eri eläinten kanssa.

Jos joku haluaa lemmikin mikä ei riehu niin sitten vaan hommaamaan kaloja. Ne ei juoksentele pitkin huoneita ja sotke. Ainut hommasi onkin pitää niiden akvaario puhtaana, ruokkia ne, hoitaa niitä jos sairastelevat jne. Eli kalojenkaan kanssa ei helpolla pääse.

Minun rakas hauvani oli pentuna juuri kuvatun kaltainen ja sille oli jopa annettu nimi Riiviö lähtöpaikassaan. Sen nimen muutin, kun se muutti luokseni. Minulla oli aienmmin ollut koira ja luulin pärjääväni, mutta tämä energiapakkaus sekoitti kyllä pasmani ja uskoni itseeni koiraihmisenä. No otin huumorin ja kärsivällisyyden mukaan ja pikkuhiljaa pikkujätkästä muokkautui suhtkoht energinen, mutta jotakuinkin yhteiskunta kelpoinen koira. Edelleen se kiusaa vanhempieni koiraa ja on todella levoton eikä anna rauhaa, mutta se vaan on sellainen. Se ei pure kiellettejä juttuja ja voi että pikkunen on tyytyväinen kun edelleen(2v) tapaan sen tekemästä jotain kiellettyä ja otan sen niskavilloista kiinni ja poistan sen tekemästä sitä. Niskavilla ote on pennulle emän ote. Se ei pienenä satu, se on rajojen osoitus ja pentu alistuu tyytyväisenä. Sillä voit osoittaa lempeästi, menettämättä itse hermojasi mitä saa ja mitä ei saa tehdä ja teet pennulle selväksi, että olet emä tai isäntä. Pentu tarvitsee lempeät rajat. Koirakirjoista on hyötyä myös, minä luen niitä edelleen, koska pikkujätkällä on edelleen käytösongelmia joita yritän koulia pois....ei aina niin helppoa todellakaan. Oma hermostuneisuus ei auta mitään. Ja se rakkaus....kyllä se tulee, se kasvaa pikkuhiljaa, kun on yhdessä onnistuttu. tSemppiä riiviön kanssa, uskon, että onnistutte!

Törmäsin tähän otsikkoosi/juttuusi pari päivää sitten, asia tullut mieleeni ja nyt oli pakko kirjoittaa. Kerron oman tarinani ja en suoraan osaa neuvoa mitä teet. Itselläni oli sama tilanne 8 vuotta sitten. Minulla oli pentu, joka käyttäytyi juuri kuvailemallasi tavalla ja vielä vähän kauheammin. Se puri käsiä, nylkytti kun sen kans yritti leikiä, riehui koko ajan ihan sekopäänä, ei väliin malttanut nukkua, kävi "ylikierroksilla". Olin silloin oikeasti sitä mieltä, että pentu on vähintäänkin pirun riivaama. Ja siitä alkoi kierre, olin aivan raivona, huusin sille, eristin raivokohtausten jälkeen vessaan pariksi minuutiksi (luin vinkin jostain). Ja vaikka en huutanut, pentu varmasti vaistosi eleistä ja ilmeistä raivon, joka kiehui sisälläni. Olin itse ihan pihalla,en voinut silloin ymmärtää miksi vihaan sitä niin paljon. Toivoin jopa, että se kuolisi luonnolisesti, sillähän siitä pääsisi. Kauheita ajatuksia !

Nyt ymmärän kaikki paremmin, olin joutunut luopumaan edellisestä koirastani, joka oli minulle kaikki kaikessa. Otin tämän pennun liian aikaisin, en ollut tehnyt surutyötä loppuun. Niinpä vaadin pennulta liikaa, oletin sen tekevän kaikki samalla tavalla kuin edellinen (erirotuinen) koirani. Vaadin liikaa tottelevaisuutta pieneltä pennulta ja vertasin sitä vanhaan koiraani. Suru voi ilmetä jonkinlaisena raivonakin. En silloin missään nimessä ottanut syytä itseeni, syytin vain koiraa kaikesta. Jos nyt voisin muuttaa tilanteen, pitäisin pidemmän välin koiranotossa, että voisin rakastaa villiäkin pentua omana itsenään ja puuttua asioihin pehmeämmin.

En missään vaiheessa silti harkinnut koirasta luopumista, koska tunnen itseni ja olisin miettinyt lopun elämääni, että olisiko se elänyt hyvän koiran elämän muualla. Tilanne alkoi muuttumaan kun muutuin itse rauhallisemmaksi, rakastavaksi, johdonmukaisemmaksi. En ikinä tänäpäivänä esim. eristäisi koiraa. Kyllä hyvällä on parempi vaikutus, kesti aikansa ennen kuin sain koiran luottamuksen. Tämä "riivattu" pentu on tänä päivänä 8 vuotias ja elämme onnellista elämää yhdessä toisen koiramme kanssa. Harrastamme vapaana luonnossa liikkumista, väliin katulenkkejä. Olen opettanut vain peruskäskyt, että voi turvallisesti vapaana pitää. Koirat saavat olla koiria, uida kesäisin, pepparoida sammalikossa, lumessa ym. koiramaisia juttuja. Nautin itse ulkoilusta ja kun näen, että koirani ovat tyytyväisiä, se on parasta. Toivon tosiaan, että pääset "yhteisymärrykseen" pentusi kanssa ja saatte viettää ihanaa laatuaikaa yhdessä.

koirasi oppii kouluttamalla.se on pentu jatarvitsee sinulta kärsivällisyyttä vielä pitkän aikaa.
mitä enemmän huudat ja turhaudut koirasi sen tunnistaa.muuten,luulitko saavasi pienestä pennusta heti valmiin koulutetun koiran.
miksi otit toisen koiran jos et sen kanssa jaksa?
lelukoira o9n siisti,ei pure j.n.e.oikeesti jos sinulla ei ole aikaa opettaa pentuasi anna se ihmeessä sellaiselle jolla on sille aikaa.kaikki pennut oppii pikkuhiljaa talon tavoille,usko pois kokemusta on 16v.

On muuten niin etta koiralta pitaa ottaa turhat luulot pois heti uuteen kotiin tulossa.Sina maaraat saannot mita tehdaan ja milloin ja miten..Rajoita kotona liikkumista..laita sille hakki/aitaus missa on juoma ja leluja..ja peti..ja jos ulisee vinkuu ala anna mitaan huomiota..kun hiljaa mee sen luo ja rapsuttele..kun puree kasia ulahda tai sano tuimasti EI::koiraqa komenetaan kuten lapsia..leiki koirasi kanssa ..ulkoile ja ihan tosi koiranpennunkin voi vasyttaa..on hyva jos leikkii toistenkoirien kanssa vapaana esin koirapuistossa joita on varmaan paikkakunnallasi..rokotukset ja muut tietty kunnossa..Parituntia riehumista paivassa varmaan vasyttaa ja kotona rauhallisempi..

Ei ikinä ole tarvinnut alistaa - niille meidän molemmille koirille on puhuttu kuin ihmislapsille. Ainoastaan nämä meidän ihmislapset olivat paljon hankalampia.

En tiedä, mistä johtuu, mutta monesti olen nähnyt naishenkilön panevan koiran selälleen ja pitävän sitä muutaman minuutin siinä.

Toistan, ei minun ole koskaan tarvinnut alistaa koiriamme osoittaakseni johtajuutta.
Niille ei ole koskaan huudettu, vaan puhuttu hyvin hiljaa.

Ensimmäinen oli 43 cm korkea narttu ja nykyinen 67 cm korkea uros. Ei mitään eroa siinä, kenet ne tuntevat (tunsivat) lauman johtajaksi. Ne vain tiesivät.

Kasvatus ei kummankaan kohdalla ole perustunut palkitsemiseen - siis Pavlovilaiseen ehdollistamiseen. En tiedä, mikä on mennyt vikaan, mutta nämä perheenjäsenet ovat oppineet kaiken vain jutustelemalla niiden kanssa.

Ja ne rodut - se ensimmäinen oli narttupumi ja nykyinen uroslabradoodle. (25% labradorinnoutaja ja 75% isovillakoira)

Vai onko se vain niin, että minulle on sattunut helppoja yksilöitä isännän suhteen. Molemmat ovat olleet rohkeita ja erityisesti tämä uros ei ole tähän neljän vuoden ikään koskaan toisille koirille alistunut - erittäin itsetietoinen pennusta asti. Ja siitä huolimatta helppo - käy lähes päivittäin koirapuistossa ongelmia aiheuttamatta.

Kärsivällisyyttä.....Kyllä mie sen vian näen jo omassa asenteessasi. Anteeksi, mutta näin on.
Minulla on kaksi koiraa itselläni, toimin yhdessä seurassa, autan koirien kasvatuksessa jne, olen tavannut useita ns. hirviökoiria, nyt hekin kumma kyllä, aivan ihania, lutusia normaali käytöksisiä koiria.

Kärsivällisyyttä, jos koet että et itse pärjää tai omat taidot eivät riitä, hae apua. Sitä saa ilmaiseksikin. oma kielenkäyttösi jo kurjaa.

Voimia ja jaksamista. ps. ei ole koiran vika että käyttäytyy niin kuin käyttäytyy..

Koeta kestää, minulla oli samanlaiset ajatukset, kun pentu tuntui pitkään suorastaan luonnevikaiselta... mutta sitten asiat alkoivat yksi kerrallaan korjaantua. Ensin loppui se ihmisen nylkytyksen yritys (piti aika monta kertaa laittaa ensin jäähylle), sitten liian aggressiivinen leikki... olisikohan ollut noin puolivuotias, kun oli jo ihan eri eläin... Sitten oli tosin vielä riesana yli-innokkuus ja vetäminen ulkoillessa, siihen alkoi tulla tolkkua kun 8-9 kk ikää ja noin vuotiaana seuraava riesa yhtäkkiä alkanut arkailu... ja nyt muutama kuukausi sen jälkeen alkavat kaikki ongelmat olla satunnaisia poikkeuksia lukuun ottamatta historiaa, ja koira tosi kiva! Eli kannattaa ehkä varautua siihen, että puolitoistavuotiaaksi asti voi olla henkisen kasvun vaiheita, mutta koko ajan sieltä kuitenkin tulee vastaan niitä toivoa antavia edistysaskelia, kun malttaa.

Kuule koirasi alistaa sinua ja pahasti! Seuraavan ei toivotun käytäksen jälkeen muriset tai ärähdät ja voit tehosteeksi vaikka kääntää koira selälleen nisjasta hellästi pitäen, niin ymmärtää että sinua kuuluu kuunnella!

uskomattomia ihmisiä täällä ihan oikeesti!

ei mun kokemuksen mukaan koiranpennun kuulu alistaa kaikkia jatkuvasti, ei hyökätä hulluna kaiken aikaa pohkeisiin tai lahkeisiin roikkumaan, eikä kielto kiellon jälkeen käymään päälle ihan tosissaan.

Osan tuosta käytöksestä voi laittaa pentumaisuuden piikkiin, mutta ei tosiaan kaikkea.
esim. liian aikaisin vieroitettu pentu ei ole saanut emältä ja sisaruksilta oppia miten lujaa voi purra ja missä vaiheessa perääntyä. Ihan kuten kissanpennuillakin (paitsi että niillä tulee ongelmia usein myös sisäsiisteyden kanssa kun luovutetaan liian aikaisin )

Kaverini otti koiranpennun (oli ollut kuulemma vasta viikon ensimmäisessä kodissaan kun annettiin pois ajanpuutteen vuoksi) ja se pentu osoittautui todellakin hirviöksi koiran muodossa.
Tarkkaa ikää ei kukaan ihan varmasti tiennyt, saati todellista vieroitus- ja luovutusikää.
Pennun käytös meni alkuun ihan pentumaisen käytöksen piikkiin, mutta kuukauden päästä alkoi jo käytös jollaista en ole koskaan nähnyt yhdelläkään pennulla niin vahvana; koira kävi kaikkien ihmisten käsiin, kasvoihin, jalkoihin, pohkeisiin ihan surutta ja roikkui sekä pohkeessa että lahkeessa jatkuvasti. Nylkytti kaikki ihmiset ja koirat ympärillään eikä ottanut kuuleviin korviinsakaan mitään kieltoja. Ei hyvällä (palkitsemalla siis hyvää käytöstä) eikä maahan painamalla. Käytös oli todella agressiivista eikä helpottunut missään vaiheessa.
Päinvastoin; kun koira oli 2v, se kävi ensin vieraan koiran kimppuun ja sitten vielä omistajansa kimppuun niin vakavin seurauksin että jouduttiin lopettamaan.
AINA SE VIKA EI OLE OMISTAJASSA!!! Älkää siis yleistäkö jos ette ole nähneet kyseistä tapausta.

Sitten tommoset hullut koirat, jos ne on vielä kauniita, viedään näyttelyihin ihasteltavaksi. Siellä ne alistavat kanssakilpailijansa pelkällä olemuksellaan ja saavat itse kaikki mahdolliset palkinnot. Tuomareiden mukaan niillä on luonnetta. Sitten niitä käytetään kilvan siitokseen ja samanlaisia raivoja pentuja levitetään taas maailmalle.

Eikös koirakilpailuissa voisi palkita kiltteyden ja sisäsiisteyden mukaan, niin koiratkin muuttuisivat kilteimmiksi pikkuhiljaa.

Hei sinulle maailmankauheinkoira!
Luin tarinasi tästä pienestä riiviöstäsi! Miksi pidät näin kovaa kuria näin pienelle pennulle??? :( :( Haloo! miksi juoksutat tämän ikäistä pentua???? :( ja miksi olet yleensäänkin ottannut tämän, pienen pennun? Pentukoirilla on kaikenlaisia kommervenkkejä saada omistajan huomion, oli ne sitten rotu - tai sekarotuisia! Tämä vielä niin sanottu pieni ystäväsi?? :( ja sinun jo niin vihaamasi koiranpentu pitää päästä uuteen kotiin, missä tätä murua :) osataan rakastaa ja kouluttaa oikealla tavalla ja missä hän voi viettää onnellista koiran elämää!! :) :) ilman vihaa!! Kyllä sinun nyt pitää katsoa rehellisesti peiliin, sieltä se tämänkin pienen pennun vihaaja katselee!! :( Ikävä sanoa näin, mutta kyllä 100% syy on sinussa!! ( ps. jos edes josku olet hitusenkin rakastat

Sinä olet omistaja joka asettaa koiralle rajat joten TOIMI sen mukaan!!!
Rajat on rakkautta!!!!

Kyllä muuten nartutkin nylkyttää,ja juuri siksi koska se alistaa sinut sama poika koirilla.Tyttö koirat nylkyttävät toisiaan alistamiseksi..

Miksi vihaat 3,puoli vuotiasta pentuasi? Et taida tietää koiravauvojen kehityksestä mitään? Koiranpentu on samanlainen kuin ihmislapset täynnä energiaa ja uteliaita ihan kaikesta. Koiranpennun elämä on todella touhukasta hajut ja kaikenlaiset asiat pitävät pennun touhukkaana, mutta sinun pitää opettaa pennulle myös käytöstapoja pentu kyllä oppii kun annat sille makupalan kun pentu on tehnyt oikein. Pentuvaihe kestää noin kaksivuotiaaksi asti koita kestää se kyllä palkitaan muista kuitenkin ettet lyö. Usko pois kyllä koirastasi tulee ihana kaveri kun vain olet kärsivällinen takaan sen omalla kokemuksellani omista koiristani.

Tulee koiran pentuaika mieleen, samanlaisia ovat kaikki mutta niin, niin suloisia. Onneksi et antanut periksi. Koiran hyvät puolet on ne että ne voi aina myydä, lasten kanssa hankalampi;)