Tutun kuuloista temperamenttijaottelutuubaa espoolaisessa yksityispäiväkodissa:
http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/229046-kasvatusguru-tuohtui-nimensa-kaytosta-paivakodin-markkinoinnissa#comment-138772
Onko tuo nyt piiloantroposofiaa vai hengentieteen tekijänoikeusrikkomus?
Alla vertailu:
Espoolaisen päiväkodin temperamenttityypit:
- Sähkönsininen lapsi on verbaalinen, aktiivinen, toiminnallinen ja sosiaalinen.
- Mansikanpunainen lapsi on teoreettinen, looginen, analyyttinen ja itsenäinen.
- Omenanvihreä lapsi on kokeilunhaluinen, tehtäväorientoitunut ja hyvämuistinen.
- Auringonkeltainen lapsi on huolellinen, harkitseva ja rauhallinen.
Verrattuna Steiner-koulujen vastaaviin:
Koleerikolla tarkoitetaan toimintatarmoista, päättäväistä ja usein kiivasta lasta. Koleerikko on hyvin energinen, (uhka)rohkea ja voimakastahtoinen. Hän tarvitsee usein vahvaa ulkopuolista apua tunteidensa ja halujensa hillitsemisessä. Hän tarttuu intensiivisesti asioihin ja kokee epäoikeudenmukaisuudet voimakkaasti.
Melankolikolla tarkoitetaan pohtivaa ja usein vähän alakuloisen näköistä lasta. Melankolikko on hyvin tietoinen, hänellä on voimakkaat tunteet ja hän on yleensä syvämietteinen ihminen. Hänelle on luonteenomaista huolestunut olotila. Hänen vahvoja puoliaan ovat ajatteleminen ja harkitseminen, mutta toimeen tarttuminen ja yhdessä tekeminen eivät.
Sangviinikolla tarkoitetaan vilkasta ja eläväistä lasta. Sangviinikossa on iloisuutta ja keveyttä, mutta pitkäjännitteisyys ja keskittymiskyky eivät ole hänen vahvuuksiaan. Sangviinikko on tunneihminen. Hän on empaattinen, ystävällinen ja rakastava olento.
Flegmaatikolla tarkoitetaan uneliasta, verkkaista ja rauhallista lasta. Flegmaatikolla asiat etenevät omassa tahdissaan, tunnollisesti loppuun asti. Mukavuudenhalu voi hänellä joskus kääntyä laiskuudeksi ja saamattomuudeksi. Kuitenkin hän nauttii myös työnteosta. Flegmaatikko viihtyy enimmäkseen omassa rauhassaan. Hän on huumorintajuinen ja saattaa luokassa laukaista kiperän tilanteen huumorilla.
Temperamenttijaotteluroska valuu
6
536
Vastaukset
- Piitsuli
Se mikä tässä on täysin steinerpedagogiikan vastaista on se, että eri temperamenttityypit laitetaan eri ryhmiin. Sehän on täysin järjetöntä! Temperamentit ovat kasvattajalle hyvä väline, mutta niihin ei saa lukkiutua. On hyvin epätodennäköistä, etteikö tällaista lukkiutumista tapahtuisi jos lapset ryhmäytetään tällä tavalla.
- Mika el Toro
Ja kuka sen sitten määrittää, mikä on kunkin temperamentti - sinäkö? Ei onnistu ainakaan tuon antroposofisen Snellman-opiston koulutuksella. Ne steinerpedagogit, joita olen tavannut, eivät osaa määritellä edes itseään. Yksikin halusi palavasti vaikka kuolla valaistuksen saavuttamiseksi..
- Piiitsuli
Mika el Toro kirjoitti:
Ja kuka sen sitten määrittää, mikä on kunkin temperamentti - sinäkö? Ei onnistu ainakaan tuon antroposofisen Snellman-opiston koulutuksella. Ne steinerpedagogit, joita olen tavannut, eivät osaa määritellä edes itseään. Yksikin halusi palavasti vaikka kuolla valaistuksen saavuttamiseksi..
"Ja kuka sen sitten määrittää, mikä on kunkin temperamentti - sinäkö?"
Kukaanhan ei edusta ainoastaan yhtä temperamenttia, mutta useimmissa ihmisissä 1-2 temperamenttilaatua on "hallitsevina". Jokaisesta ihmisestähän löytyy eri puolia ja niiden ilmeneminen on sidoksissa paikkaan, ikään jne. Jos nyt ajatellaan, että jollain lapsella on tapana käyttäytyä koulussa "koleerisesti" eli hän haluaa paljon huomiota, niin luonnollisesti opettaja kohtelee häntä sen mukaan. Ei se tarkoita, että opettaja löisi häneen leiman eikä ymmärtäisi sitä, että todennäköisesti sama lapsi saattaa käyttäytyä koulun ulkopuolella aivan eri tavalla. Lapselle, joka käyttäytyy koulussa "koleerisesti" on minunkin mielestäni hyödyllistä työskennellä sellaisen lapsen kanssa joka käyttäytyy koulussa päinvastaisella tavalla. Sosiaalinen kasvatushan on steinerkoulun päätavoitteita. Temperamentit ovat työskentelyvälineitä, eivät leimoja. Steinerpedagogitkin ymmärtävät sen, ettei kukaan ihminen käyttäydy samalla tavalla 7-vuotiaasta 18-vuotiaaksi eikä häneen voi lyödä mitään ikuista leimaa, vaan täytyy olla jatkuvasti valmiina katsomaan uusin silmin minkälainen lapsi on sinä vuonna, siinä kuussa ja ennen kaikkea juuri sinä päivänä.
"Ei onnistu ainakaan tuon antroposofisen Snellman-opiston koulutuksella."
Siinä olet oikeassa, että suurin osa oppimisesta tapahtuu loppujen lopuksi työnteon parissa. Toisaalta en usko, että asia on kovin eri tavalla muilla aloilla tai muissa oppilaitoksissa.
"Ne steinerpedagogit, joita olen tavannut, eivät osaa määritellä edes itseään."
Itsensä määrittely lienee hankalinta, koska yleensä ihminen kokee itsessään kaikkein parhainten koko elämän ja kaikenmaailman temperamenttien kirjon. Minusta on näin aikuisena usein mielenkiintoista kuulla miten esimerkiksi jotkut kurssikaverit näkevät minut, koska usein olen luullut muiden pitävän minua varautuneena ja sitten kuulenkin, että muiden silmissä olen iloinen ja puhelias.
"Yksikin halusi palavasti vaikka kuolla valaistuksen saavuttamiseksi."
Huhhuh! - Mika el Toro
Piiitsuli kirjoitti:
"Ja kuka sen sitten määrittää, mikä on kunkin temperamentti - sinäkö?"
Kukaanhan ei edusta ainoastaan yhtä temperamenttia, mutta useimmissa ihmisissä 1-2 temperamenttilaatua on "hallitsevina". Jokaisesta ihmisestähän löytyy eri puolia ja niiden ilmeneminen on sidoksissa paikkaan, ikään jne. Jos nyt ajatellaan, että jollain lapsella on tapana käyttäytyä koulussa "koleerisesti" eli hän haluaa paljon huomiota, niin luonnollisesti opettaja kohtelee häntä sen mukaan. Ei se tarkoita, että opettaja löisi häneen leiman eikä ymmärtäisi sitä, että todennäköisesti sama lapsi saattaa käyttäytyä koulun ulkopuolella aivan eri tavalla. Lapselle, joka käyttäytyy koulussa "koleerisesti" on minunkin mielestäni hyödyllistä työskennellä sellaisen lapsen kanssa joka käyttäytyy koulussa päinvastaisella tavalla. Sosiaalinen kasvatushan on steinerkoulun päätavoitteita. Temperamentit ovat työskentelyvälineitä, eivät leimoja. Steinerpedagogitkin ymmärtävät sen, ettei kukaan ihminen käyttäydy samalla tavalla 7-vuotiaasta 18-vuotiaaksi eikä häneen voi lyödä mitään ikuista leimaa, vaan täytyy olla jatkuvasti valmiina katsomaan uusin silmin minkälainen lapsi on sinä vuonna, siinä kuussa ja ennen kaikkea juuri sinä päivänä.
"Ei onnistu ainakaan tuon antroposofisen Snellman-opiston koulutuksella."
Siinä olet oikeassa, että suurin osa oppimisesta tapahtuu loppujen lopuksi työnteon parissa. Toisaalta en usko, että asia on kovin eri tavalla muilla aloilla tai muissa oppilaitoksissa.
"Ne steinerpedagogit, joita olen tavannut, eivät osaa määritellä edes itseään."
Itsensä määrittely lienee hankalinta, koska yleensä ihminen kokee itsessään kaikkein parhainten koko elämän ja kaikenmaailman temperamenttien kirjon. Minusta on näin aikuisena usein mielenkiintoista kuulla miten esimerkiksi jotkut kurssikaverit näkevät minut, koska usein olen luullut muiden pitävän minua varautuneena ja sitten kuulenkin, että muiden silmissä olen iloinen ja puhelias.
"Yksikin halusi palavasti vaikka kuolla valaistuksen saavuttamiseksi."
Huhhuh!Miten määrittelet nuo 1-2 hallitsevaa temperamenttilaatua? Voitko myös laittaa viitteitä kirjallisuuteen, jossa tästä kerrotaan (ja meinaan oikeaan tutkimukseen, ei R.Steinerin harhoihin tai antroposofiseen masturbointiin). Ja vaikka olisikin mahdollista tunnistaa 1-2 hallitsevaa ja 1-2 vähemmän hallitsevaa piirrettä, mitä sinä sillä "tiedolla" tekisit - aivan oikein, et mitään.
- Epämääräistä haihattelua epämääräisellä asialla. Hankkisit sinäkin oikean koulutuksen.. - Piiitsuli
Mika el Toro kirjoitti:
Miten määrittelet nuo 1-2 hallitsevaa temperamenttilaatua? Voitko myös laittaa viitteitä kirjallisuuteen, jossa tästä kerrotaan (ja meinaan oikeaan tutkimukseen, ei R.Steinerin harhoihin tai antroposofiseen masturbointiin). Ja vaikka olisikin mahdollista tunnistaa 1-2 hallitsevaa ja 1-2 vähemmän hallitsevaa piirrettä, mitä sinä sillä "tiedolla" tekisit - aivan oikein, et mitään.
- Epämääräistä haihattelua epämääräisellä asialla. Hankkisit sinäkin oikean koulutuksen.."Miten määrittelet nuo 1-2 hallitsevaa temperamenttilaatua?"
Kuten aikaisemmassa viestissäni jo sanoin, niin ne määritellään lapsesta käsin.
"Voitko myös laittaa viitteitä kirjallisuuteen, jossa tästä kerrotaan (ja meinaan oikeaan tutkimukseen, ei R.Steinerin harhoihin tai antroposofiseen masturbointiin)."
Internetistä löytyy materiaalia huonosti, mutta tempamentteihin voi tutustua esimerkiksi Kaisu Virkkusen kirjassa "Temperamentit". Mutta tämähän ei ole "oikeaa tutkimusta". Olisin itsekin todella onnessani, jos temperamenttikasvatusta tutkittaisiin tieteellisesti. Jos tulokset puhuisivat sen puolesta, että se ei ole millään tavalla hyödyllistä, olisin luonnollisesti valmis unohtamaan kokonaan kyseisen työskentelymetodin. Itse olen kuitenkin taannoin opettajana toimiessani kokenut sen toimivaksi. Uskoisin, että suurin osa nuoremmista opettajista toimisi samalla tavalla.
"Ja vaikka olisikin mahdollista tunnistaa 1-2 hallitsevaa ja 1-2 vähemmän hallitsevaa piirrettä, mitä sinä sillä "tiedolla" tekisit - aivan oikein, et mitään."
Tähänkin mielestäni vastasin jo ylempänä, mutta sanotaan nyt vielä, että ainakaan en sen perusteella jaottelisi saman temperamentityypin omaavia omiksi ryhmikseen, kuten linkittämäsi uutisen mukaan jossain päiväkodissa on tehty.
"Hankkisit sinäkin oikean koulutuksen.."
Kyllä suurimmalla osalla on Snellman-korkeakoulun koulutuksen lisäksi myös toinen koulutus, kuten minullakin. - Mika el Toro
Piiitsuli kirjoitti:
"Miten määrittelet nuo 1-2 hallitsevaa temperamenttilaatua?"
Kuten aikaisemmassa viestissäni jo sanoin, niin ne määritellään lapsesta käsin.
"Voitko myös laittaa viitteitä kirjallisuuteen, jossa tästä kerrotaan (ja meinaan oikeaan tutkimukseen, ei R.Steinerin harhoihin tai antroposofiseen masturbointiin)."
Internetistä löytyy materiaalia huonosti, mutta tempamentteihin voi tutustua esimerkiksi Kaisu Virkkusen kirjassa "Temperamentit". Mutta tämähän ei ole "oikeaa tutkimusta". Olisin itsekin todella onnessani, jos temperamenttikasvatusta tutkittaisiin tieteellisesti. Jos tulokset puhuisivat sen puolesta, että se ei ole millään tavalla hyödyllistä, olisin luonnollisesti valmis unohtamaan kokonaan kyseisen työskentelymetodin. Itse olen kuitenkin taannoin opettajana toimiessani kokenut sen toimivaksi. Uskoisin, että suurin osa nuoremmista opettajista toimisi samalla tavalla.
"Ja vaikka olisikin mahdollista tunnistaa 1-2 hallitsevaa ja 1-2 vähemmän hallitsevaa piirrettä, mitä sinä sillä "tiedolla" tekisit - aivan oikein, et mitään."
Tähänkin mielestäni vastasin jo ylempänä, mutta sanotaan nyt vielä, että ainakaan en sen perusteella jaottelisi saman temperamentityypin omaavia omiksi ryhmikseen, kuten linkittämäsi uutisen mukaan jossain päiväkodissa on tehty.
"Hankkisit sinäkin oikean koulutuksen.."
Kyllä suurimmalla osalla on Snellman-korkeakoulun koulutuksen lisäksi myös toinen koulutus, kuten minullakin.Mitä tarkoitat kun sanot: "temperamentit määritellään lapsesta käsin". Eihän tuo ole mikään vastaus. Minkälaiset määritelmät snellman-opiston "koulutuksesi" antaa temperamettien tunnistamiseen? Ja edelleen, jos väität että pystyt määrittelemään ihmisestä jopa neljä erilaista temperamenttiä ja tekemään niistä pedagogisia päätelmiä, olet joko naiivi tai hullu. Hyvä silti että sulla on jokin oikeakin koulutus.
Antroposofi Tony Dunderfelt on muuten kirjoittanut taas uuden roskakirjan sopivasti temperamenteista, alla HS:n arvostelu:
http://www.hs.fi/arviot/Kirja/Kepeää tietoa temperamentista/a1365571565868
Kun kysyin aikaisemmin sulta viitteitä temperamenttien tutkimuksesta, halusin vain testata, tiedätkö siitä mitään - ja vastauksestasi päätellen et. Voin antaa sulle tästä kirjapaketin, niin pääset alkuun:
Aaltonen M., Ojanen T., Sivén T., Vihunen R., Vilén M. 2003. Lapsen aika. WSOY.
Keltikangas-Järvinen L. 2004. Luentosarja: Temperamentti ja persoonallisuus. Helsingin yliopisto.
Keltikangas-Järvinen L. 2004. Temperamentti – ihmisen yksilöllisyys. WSOY.
Lastenneuvolat lapsiperheiden tukena. Opas lastenneuvola-toiminnan järjestämiseksi kunnissa. Työryhmämuistioita 2003:7, Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki.
Lyytinen H., Eklund K., Laakso M-L. 2003. Varhainen kognitio, temperamentti ja vuorovaikutus. Teoksessa Lyytinen P., Korkiakangas M., Lyytinen H. (toim.). Näkökulmia kehityspsykologiaan. Kehitys kontekstissaan. WSOY.
Sinkkonen J. 2001. Lapsen puolesta. WSOY.
Spock B., Parker S. J. 2003. Järkevää lastenhoitoa. Otava.
Stenberg, J-E. 2009. Nuorten mielenterveysongelmat ja nuoren tukeminen. Seminaariluento 2.4.2009.
Tamminen T. 1996. Pikkulapsipsykiatria. Teoksessa Räsänen E., Moilanen I., Tamminen T., Almqvist F. (toim.) Lasten- ja nuorisopsykiatria. Duodecim.
Tamminen T. 2004. Olipa kerran lapsuus. WSOY.
Thomas A., Chess S. 1977. Temperament and development. New York: Brunner/ Mazel.
Vuorinen R. 1997. Minän synty ja kehitys. WSOY.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Epäily: Oppilas puukotti kolmea Pirkkalan koululla
Tämänhetkisen tiedon mukaan ainakin kolme oppilasta on loukkaantunut puukotuksessa Pirkkalan Vähäjärven koululla. Myös e3238479Jos yhdistät nimikirjaimet
Jos yhdistät sinun ja kaivattusi ensimmäisten nimien alkukirjaimet mitkä nimikirjaimet tulee? Sinun ensin ja sitten häne1056702Jos olisit täällä
Tosin en tiiä miks oisit. (Ja hävettää muutenkin kun ei muka muulla tavoin osaa kertoa tätäkään) Jos jollain pienellä1783850- 863679
- 1703077
Kyllä se taitaa olla nyt näin
Minusta tuntuu et joku lyö nyt kapuloita rattaisiin että meidän välit menisi lopullisesti. Sinä halusit että tämä menee432979- 482972
Mies vinkkinä sulle
Jos pyytäisit kahville tai ihan mihin vaan, niin lähtisin varmasti välittämättä muista412889Odotan että sanot
Sitten siinä että haluaisit vielä jutella kahdestaan kanssani ja sitten kerrot hellästi että sinulla on ollut vaikea san222496Pirkkalan koulussa puukotus, oppilas puukotti kolmea
Ilmeisesti tyttöjä ollut kohteena.1962094