Miten aloittaa tarina?

Moikka qqqqqu!

Kirjoitin tuossa blogiini ajatuksia kirjoittamisesta ja sieltä saattaisi löytyä apua, eli www.nettikirjoittaja.blogspot.com.

Kuitenkin pikaisena vinkkinä sanoisin, että mietit, mikä kiinnijäämisessä on se sydäntätykyttävin juttu, eli onko kiinnijäävistä teineistä toinen päähenkilö ja jos, niin miten kiinnijääminen häneen vaikuttaa? Tähän voisit koettaa alun rakentaa niin, että lukijan on helppo samaistua heti tarjoamaasi ajatusmaailmaan.

Kannustaisin kuitenkin kirjoittamaan alun nopeasti pois alta, jotta saat kirjoittamisen kunnolla liikkeelle, ja palaat sitten hieman myöhemmin uudestaan sen kimppuun.

Menestystä kirjoittamiseen!

Alun voi kirjoittaa viimeiseksi.

Koko tarina tuntui tökkivän, joten jatkoin edellistä tarinaani. Sen alun olen saanut kirjoitettua, mutta en saa jatkettua!

Mikä minua vaivaa?!

jatka vuoden päästä. Lepo ja itäminen tekee hyvää. Itse pyörittlen samoja viittätoista aihetta edestakaisin ja väliin yhdistellenkin useamman vuoden ajan ja kirjoitan juttua aina uusksi ja uusiksi. Epämääräisiä pätkiä on muistitikun varastossa tusinoittain. Joskus niitä seaillessa aina tärppää, että ehi tuohon voi tehdäjatkoa tai alkua tai tuo päkähän sopii ytimeksi uuteen juttuun

Kirjoita ensin kaikki juoni kohdat ranskalaisen viivoin ja sen jälkeen aloita paisuttaa tarinaa tai aloita tarina yhden henkilön näkökulmasta kuinka se henkilö päätyi tupakka paikalle. Tuolla pääset ehkä alkuun.

Lyttäsin tuon nuoresta tytöstä kertovan tarinan, en vain osannut kirjottaa sitä vaikka tein juonikaaviot ym.

Päätinkin jatkaa toista tarinaani, mutta en osaa jatkaa sitä. Miten siis jatkatte tarinaa kun olette jättäneet sen hautumaan?

Se lähtee jatkumaan jos on jatkuakseen. Useiten auttaa pelkästään muistin virkistämikseksi kertaus mitä on edellisellä kertaa tullut kirjoitettua ärsykkeenä oivallukseen jatkon kannalta.
Ehkä sun kantsis funtsia rungon tekemistä, kuten joku siihen suuntaan vihjasikin.
Itse tosin teen ilman runkoa - paremmin itsensä siten yllättää.

Alku? voiko olla se mikä loppu? siis sisällöllisesti.

Itse kirjoitan tarinat mielellään minäkertojalla joten aloitan päähenkilön (itseni) esittelyllä. Sanon esimerkiksi kuka olen, missä asun ja kuinka vanha olen.
Jos tuo ei nappaa, aamusta on melkein aina hyvä lähteä liikkeelle. :)

Minun mielestä ei kannata takertua pelkkään alkuun, vaan ajatella tarina alusta asti kokonaisuutena ja ajatella sitä kokonaisuutta siltä kantilta, että mitä päähenkilö yrittää tarinassa saavuttaa. Yrittääkö se löytää kadonneen sukulaisen, saada jonkun naisen rakastumaan itseensä vai lyödä yrityksellään läpi? Tai sitten päähenkilöllä on joku "eeppisempi" tavoite, kuten syrjäyttää vallassa oleva diktaattori, tappaa avaruusalukseen tunkeutunut eilieni tai viedä mahtisormus tulivuoreen. Tällasen tavoitteen olis hyvä olla konkreettinen, ei siis mitään "yrittää kasvaa ihmisenä" -shaibaa. Ja luonnollisesti tarina sitten loppuu siihen, kun päähenkilö saavuttaa tai ei saavuta tavoittelemaansa asiaa.

Kun sitten miettii tarinan alkua tältä kantilta, alussa pitäisi tapahtua jotain, jonka takia päähenkilö "alkaa haluta" tätä päätavoitetta. Ehkä vinttiä siivotessaan päähenkilö löytää 20 vuotta vanhan kirjeen tältä kadonneelta sukulaiselta? Ehkä päähenkilön kouluun tulee opiskelemaan ihana tyttö, johon hän heti ihastuu? Tai ehkä päähenkilö saa fudut työpaikaltaan, minkä ansiosta hän haluaa alkaa toteuttamaan unelmaansa tuolitassuja myyvänä yksityisyrittäjänä? Jos haluaa seurata perinteistä kaavaa, tällaisen katalyytin jälkeen seuraa yleensä pientä pähkäilyä, että "tarttis vissiin tehrä jotain mutta mitä?" Pähkäiltyään tarpeeksi päähenkilö sitten kekkasee jonkin idean, että näinhän se saavuttaa sen haluamansa asian, ja sitten lähtee toteuttamaan ideaansa.

PS: jos kiinnostaa seurata vlogia aiheesta, oon ruvennut pitämään sellaista täällä: https://www.youtube.com/user/Sinfis.

Pari vinkkiä, älä KOSKAAN aloita sanoilla "olipa kerran" sillä se on pitkästyttävää. En suosittele myöskään esittelyä tai muutakaan tylsempää aloitusta. On helpoin ja lukijoille mielenkiintoisinta kun aloitat vaikka jollakin vuorosanalla. Esimerkiksi jos hahmosi menee töihin tai kouluun, hän voisi huutaa esim.. -Heippa Fiia! Samalla saisit kerrottua lukijalle edes yhden nimen, mutta myös alku kiinnittäisi enemmän mielenkiintoa. Onnea!

Minä kirjoitan tarinan alun ja lopun viimeiseksi, koska itse tarina vaikuttaa niihin molempiin. Itse kirjoitan yksittäisiä kohtauksia ja kokoan ne lopulta yhteen palapelin lailla. Toki minullakin on jonkinlainen tarinan runko olemassa ja käsitys siitä, miten tarina pääpiirteittäin etenee.

Jotkut kirjailijat tekevät jääkaapin oveen tarinasta puurungon, johon kiinnittävät kohtaukset muistilapuilla. Sillä tavalla kohtauksia on helppo siirrellä paikasta toiseen puurungossa. Yksittäiset kohtaukset kun vaikuttavat tarinan kulkuun, joten niille on löydettävä oma paikkansa. Nykyään tämän palapelin voi luoda kokonaan tietokoneella. Eli siis tarina on sarja kohtauksia (muistilappuja). Jos huomaat, että väliin tarvitaan uusi kohtaus lisää, niin muistilappu vain puurungon viereen ja sieltä nuolet tekemään koukkaus uuden kohtauksen kautta.

Katsokaa miten maailmankuulut kirjailijat aloittavat tarinansa. Usein he aloittavat mystisellä epilogilla, joka ei tunnu mitenkään liittyvän itse tarinaan. Vasta tarinan lopussa lukija tajuaa, että se epilogi olikin itse asiassa avain koko tarinan loppuratkaisuun.

Minusta tarina on hyvä aloittaa puheenvuorolla. Jos tarinan alussa olisi vaikka kolari, henkilö voisi sanoa jotain. En tiedä minkä tyylista tarinaa kukaan kirjottaa, riippuu henkilöstä, mutta silti puheenvuoro on hyvä alku ja olen itse monta kertaa käyttänyt. Myös henkilön puhe voi olla vaikka tuon viimeiset sanat, vaikka se olisikin alussa. Toisaata puheenvuoron merkitys riippuu tarinan tyylilajista. Esim. kauhukertomuksessa voisi olla jotain pelottavaa. Mutta en sanoisi, että puheenvuoro olisi ainoa oikea aloitus.

Minulla on ehdotus. Tee monta erityyppistä aloitusta ja valitse niistä mielestäsi paras.
Tietenkin voit myös tehdä kirjoittamistasi alusta yhdistelmän ja lähteä sillä liikenteeseen.

Nakki

Vanha kunnon "oli synkkä jä myrskyinen yö" on ehkä hieman kulunut. Mutta miltä kuulostaisi "oli valoisa ja tyyni päivä"?

Hjallis mielummin demari

minä en keksi miten aloitaa tarina

Minä aloitan yleensä näin: Juoksin epätoivoisesti metsässä. Aurinko oli juuri nousemassa vuorten takaa ja ensimmäiset säteet kajastivat puiden lomasta. Olin luopumassa jo toivosta kun näin sen. Aamukasteen keskellä makasi peilini. Mustan magian peili. Se oli sirpaleina ja ne lojuivat mikä missäkin. En ollut uskoa silmiäni. Peili, joka oli kerran ollut koko voimani, oli hajonnut. Mutta tiesin sen – se ei ollut loppu. Se oli vasta alku. Aloin koota sirpaleita yhteen. Ehkä niissä oli vielä voimaa. Pala palalta kalpeat kasvot voimistuivat peilissä. Kun viimeinen sirpale oli kädessäni, aloin epäröimään. Halusinko oikeasti luottaa peiliin? -Tee se tyttö. peli sanoi käheällä äänellä. Hätkähdin. Peilin tumman vihreät kasvot katsoivat minua heikosti lasin takaa. -Jos laitat viimeisen palan paikalleen teen mitä sovimme. Hymy nousi kasvoilleni. Katsoin kuninkaan linnaa puiden välistä. Se olisi kohta minun. Sametin punainen valtaistuin, sadoilla jalokivillä koristeltu kruunu, hienostelevat hovineidot sekä tietysti prinssi. Prinssi jonka kanssa kohta menisin naimisiin. Kaikki olisi kohta minun. Katsoin viimeistä palaa kädessäni, sitten katsoin peiliä. Minulla ei ollut epäilystäkään siitä mitä tekisin seuraavaksi. Loksautin viimeisen palan tyhjään aukkoon. Samassa peili alkoi hohtaa valkoista kirkasta valoa. Se häikäisi minua. Laitoin silmäni kiinni. Kun avasin ne, peili oli ehjä. Lasin takana kasvot, jonka tyhjyyteen katsovat silmät ja veikeästi hymyilevä suu oli nyt voimallisempi, kirkkaampi ja pahaenteisempi. Siitä en kuitenkaan välittänyt sillä halusin oman osuuteni. -Missä minun osuuteni on? kysyin hieman hermostuneena ja vilkaisin puiden lomassa pilkottavaa linnaa. Sitten katsoin taas peiliä. Nyt kasvot olivat entistäkin kalpeammat, eikä hymy ollut enää veikeä vaan suu oli vääntynyt tiukaksi viivaksi.

Tai näin: -Anna varjosi niin annan sinulle sen mitä tahdot. Peilin pahaenteinen kuiskaus kaikui linnan kiviseinissä. Mairea hymy nousi kasvoilleni. Näin sen peilin läpikuultavasta pinnasta. Olin ehdottomasti valmis sopimukseen. Varjo tuntui mitättömältä siihen verrattuna mitä kohta saisin.

Tässä oli siis yhteen ja samaan tarinaan 2 aloitusta. Toivottavasti piditte.