Mm. Jawaharlal Nehru, George Bernard Shaw ja John Steinbeck, ame

On ironista kuinka paljon ns. intellektuellit länsimaissa ovat ihailleet Stalinin kammottavaa järjestelmää verrattuna siihen, kuinka suurta antipatiaa he ovat tunteneet keisarillista Venäjää ja nykyisin Putinin Venäjää kohtaan. Lännessä on arvostettu Venäjää enemmän "historian suurimman kokeen" suorittamispaikkana kuin valtiona jonka olemassaolon tarkoituksena pitäisi olla Venäjän suuren kansan onni ja menestys eikä länsimaisten ideologioiden soveltaminen maahan jossa ne tuottavat pelkkää onnettomuutta. Länsimaalaiset eivät kerta kaikkiaan ymmärrä venäläisiä eivätkä välitä venäläisistä. Niin kuin Solzhenitsyn totesi, pahinta maailmassa on olla venäläinen. Se pätee ainakin 1900-luvun historiaan.

Up!

Taiteellinen ja polittinen lahjakkuus eivät juuri koskaan vastaa toisiaan saman henkilön päässä. Vaikkapa tämä Steinbeck. Vihan hedelmät on jo melkein sellaisenaan Nobelin arvoinen teos, mutta talvisodan aikana tämä hyväuskoinen hölmö uskoi enemmän Kuusisen kabinetin propagandaan kuin Suomen laillisen hallituksen avunhuutoihin.
Sitten Vietnamin sodan aikana oli tuuli täysin kääntynyt. Vanha paappa myötäili täysillä L.B.Johnsonin pommituspolitiikkaa.

"Niin kuin Solzhenitsyn totesi, pahinta maailmassa on olla venäläinen. Se pätee ainakin 1900-luvun historiaan."

Pitenmmän päälle historiassa, ei nyt ihan koko maailmassa, mutta Venäjänmaalla on olla sitä toista puoliskoa . Onhan vastaikään kirjoitettu, (= uskallettu kirjoittaa) että puolet venäläisistä ovatkin suomalaisia tai suomalais-ugrilaisia!
Onhan siitä ollut se "hyöty", ettei ole pitkään tarvinnut kärsiä elon kurjuudesta, kun se on niiden varsinaisten venäläisten toimesta lopetettu!

Entä koko maailmassa ... pahinta .... syntyä tummaksi .... ja vielä pahempaa mustaksi!