SSRI:n vieroitusoireiden kesto

Moi, kuis sulla nyt menee, olen itse taistellut tätä helvettiä 5 viikkoa, samat oireet, etenkin ahdistus on aamuisin paha, ja etova olo! Tuntuu että ei nää lopu ollenkaan. Vuoden söin ja koko ajan paska olo, lopetin 2 kk hitaasti. Kyllä koettelee ja yleiskuntokin romahtanut, ei jaksa tehdä mitään, töissäkin on ihan hirvee olla näissä oloissa.olis kiva kuulla muiltakin kuinka pitkään meni oloissa ja mitenkä rupesi helpottamaan. En aio antaa periksi koska tää sama paska on taas edessä, mulla on aika vahva luonne, pääsin bentsoistakin eroon keväällä 5 kk taistelun jälkeen, mutta nää olot on ainakin mulla vahvemmat. Nytkin on tosi kiihtynyt ja ahdistava olo, kun aamupahoinvointi on pikkusen helpottanut, illat vähän parempia, ei näitä sais syödä ja määrätä kuin niille ihmisille jotka ovat tosi masentuneita. Tunne joka päivä pyörii päässä joka ahdistaa lisää, et selviääkö tästä ollenkaan, kertokaa nyt ihmeessä!

habi1 kirjoitti:

Moi, kuis sulla nyt menee, olen itse taistellut tätä helvettiä 5 viikkoa, samat oireet, etenkin ahdistus on aamuisin paha, ja etova olo! Tuntuu että ei nää lopu ollenkaan. Vuoden söin ja koko ajan paska olo, lopetin 2 kk hitaasti. Kyllä koettelee ja yleiskuntokin romahtanut, ei jaksa tehdä mitään, töissäkin on ihan hirvee olla näissä oloissa.olis kiva kuulla muiltakin kuinka pitkään meni oloissa ja mitenkä rupesi helpottamaan. En aio antaa periksi koska tää sama paska on taas edessä, mulla on aika vahva luonne, pääsin bentsoistakin eroon keväällä 5 kk taistelun jälkeen, mutta nää olot on ainakin mulla vahvemmat. Nytkin on tosi kiihtynyt ja ahdistava olo, kun aamupahoinvointi on pikkusen helpottanut, illat vähän parempia, ei näitä sais syödä ja määrätä kuin niille ihmisille jotka ovat tosi masentuneita. Tunne joka päivä pyörii päässä joka ahdistaa lisää, et selviääkö tästä ollenkaan, kertokaa nyt ihmeessä!

Lue lisää

Lopetitko kokonaan kahdessa kuukaudessa. Olisi varmaan pitänyt vähentää paljon hitaammin. Itse olen pudottanut puolen vuoden aikana 60 mg Seronilin 20 mg. Ja nyt ajattelin vähentää 1 kapseli joka toinen aamu. Mitään oireita ei ole ollut. Seuraavaksi pitäisi vieroittua bentsoista.

lääkitys alas kirjoitti:

Lopetitko kokonaan kahdessa kuukaudessa. Olisi varmaan pitänyt vähentää paljon hitaammin. Itse olen pudottanut puolen vuoden aikana 60 mg Seronilin 20 mg. Ja nyt ajattelin vähentää 1 kapseli joka toinen aamu. Mitään oireita ei ole ollut. Seuraavaksi pitäisi vieroittua bentsoista.

Lue lisää

Moro! Tietät varmaan kun tullaan siihen pisteeseen, että ei enään yhtään näitä epätodellisia oloja, tulee se halu tulla terveeksi irti näistä kaikista myrkyistä, niin motivaatio syntyy ja sitten taistellaan! On sullakin ajat edessä, mäkin uskoin lääkäriä kun mulla oli vaikea elämän tilanne vuosi sitten että nämä myrkyt auttaa ja tässä on nyt vuosi mennyt yhtään normaali päivää olematta. Vaikea uskoa että se päivä tulee vielä! Olis kiva kuulla joltakin joka on selvinnyt ja kuinka on mennyt, ja vieläkö tulee päiviä tai hetkiä olojen kanssa.

habi1 kirjoitti:

Moro! Tietät varmaan kun tullaan siihen pisteeseen, että ei enään yhtään näitä epätodellisia oloja, tulee se halu tulla terveeksi irti näistä kaikista myrkyistä, niin motivaatio syntyy ja sitten taistellaan! On sullakin ajat edessä, mäkin uskoin lääkäriä kun mulla oli vaikea elämän tilanne vuosi sitten että nämä myrkyt auttaa ja tässä on nyt vuosi mennyt yhtään normaali päivää olematta. Vaikea uskoa että se päivä tulee vielä! Olis kiva kuulla joltakin joka on selvinnyt ja kuinka on mennyt, ja vieläkö tulee päiviä tai hetkiä olojen kanssa.

Lue lisää

Vieroitusoireet voivat kestää tapauksesta riippuen viikoista, kuukausiin tai vuosiin. Vuosien vieroitus lienee suhtharvinainen, mutta ei missään nimessä ennenkuulumaton (esim. http://keskustelu.suomi24.fi/node/10174942).

Jaksakaan vain uskoa ja taistella. Oireet helpottavat osalla niin hitaasti kuukausien kuluessa, että voi olla vaikeaa erottaa parannuksia kuin vasta jälkeen päin tarkastelemalla. Lääkäreitä on huono uskoa, koska eivät osaa tia tiedä vieroitusoireilusta juuri mitään. On harvainaista törmätä osaavaan lääkäriin. Kannattaakin harkita päiväkirjan pitoa. Siitä voi olla apua, kun pystyy vertailla ajatuksiaan ja olotilaansa kuukausien taakse ja havaita kehitystä olossaan.

Mielialalääkkeet ovat pirullisia. Ensin niistä tuntee saavansa apua. Haitat kerääntyvät niin hitaasti ettei niitä huomaa. Kun havahtuminen lopulta tapahtuu ja aineista haluaa irti, huomaa olevansa koukussa. Vieroitusoireet ovat joskus niin pahoja, että osa potilaista ei jaksa taistelua ja ajautuu käyttämään aineita loppuelämänsä. Se johtaa usein jatkuvasti heikkenevään vointiin, elämänlaadun huononemiseen ja lopulta työkyvyttömyyteen.

habi1 kirjoitti:

Moro! Tietät varmaan kun tullaan siihen pisteeseen, että ei enään yhtään näitä epätodellisia oloja, tulee se halu tulla terveeksi irti näistä kaikista myrkyistä, niin motivaatio syntyy ja sitten taistellaan! On sullakin ajat edessä, mäkin uskoin lääkäriä kun mulla oli vaikea elämän tilanne vuosi sitten että nämä myrkyt auttaa ja tässä on nyt vuosi mennyt yhtään normaali päivää olematta. Vaikea uskoa että se päivä tulee vielä! Olis kiva kuulla joltakin joka on selvinnyt ja kuinka on mennyt, ja vieläkö tulee päiviä tai hetkiä olojen kanssa.

Lue lisää

Siis, nyt en ymmärtänyt mitä yrität sanoa ja kenelle osoitit sanasi? Minullekko?

lääkkeet alas kirjoitti:

Siis, nyt en ymmärtänyt mitä yrität sanoa ja kenelle osoitit sanasi? Minullekko?

Kysymykseni osoitettu habille.

lääkkeet alas kirjoitti:

Kysymykseni osoitettu habille.

Huomaa heti että sä oot käynnyt yhden "miehen" taistelun noista aineista eroon pääsemiseksi? Oli mullakin toi bentso vierotuskin yhden tarinan arvoinen, jotenkin nyt tuntuu, että tässä helvetissä on kaikki sopan ainekset mukana, ei taida olla sanoja tai tunnetta keksitty jota minä en olis kokenut, eilenkin aamulla wc:ssä odottelin oksennusta ja ahdistus oli mitalla 1_10 tasan kymmenen, siinä mietin, että jumakauta kun järki tässä pelaa niin Vit...u jos tää ei mua tapa niin selviän tästäkin hetkestä, no 2 tunnin päästä helpotti ja uskalsin lähteä liikenteeseen, tosta tuli mieleen että "oloissa" kannattaa vaikka ei jaksais tehdä, näprätä jne. Jotain pientä, et sais ajatuksia pois itse tilanteesta. Oon treenannut mitä erinlaisia juttuja, ja netistä on mulle ollut iso apu. Alkoholia ei kannata ottaa sekin on testattu, joku ehdotteli pilvee, mutta ojasta allikkoon.
Sekin on totta että nää jutut on yksilöllisiä, mut oireita (pahoja) mun ymmärtääkseni tulee kaikille ainakin jonkun verta ja mitä tulee noihin lääkäreiden juttuihin et kyllä se siitä ja ne loppuu n. 2 viikossa on semmosta skeidaa että olis kiva jos syötettäis jollekkin lekurille väkisin 2 vuoden kuuri ja sitten "miltäs" susta nyt tuntuu ja olisko sulla hyviä vinkkejä muuta kun bensot näihin oloihin! Sorry vaan mutta oon niin vihainen ja pettynyt tähän kaikkeen, siitä tää vuodatus, helpottaa ihmeesti!
Kirjoitelkaa, ja kyselkää.

habi1 kirjoitti:

Huomaa heti että sä oot käynnyt yhden "miehen" taistelun noista aineista eroon pääsemiseksi? Oli mullakin toi bentso vierotuskin yhden tarinan arvoinen, jotenkin nyt tuntuu, että tässä helvetissä on kaikki sopan ainekset mukana, ei taida olla sanoja tai tunnetta keksitty jota minä en olis kokenut, eilenkin aamulla wc:ssä odottelin oksennusta ja ahdistus oli mitalla 1_10 tasan kymmenen, siinä mietin, että jumakauta kun järki tässä pelaa niin Vit...u jos tää ei mua tapa niin selviän tästäkin hetkestä, no 2 tunnin päästä helpotti ja uskalsin lähteä liikenteeseen, tosta tuli mieleen että "oloissa" kannattaa vaikka ei jaksais tehdä, näprätä jne. Jotain pientä, et sais ajatuksia pois itse tilanteesta. Oon treenannut mitä erinlaisia juttuja, ja netistä on mulle ollut iso apu. Alkoholia ei kannata ottaa sekin on testattu, joku ehdotteli pilvee, mutta ojasta allikkoon.
Sekin on totta että nää jutut on yksilöllisiä, mut oireita (pahoja) mun ymmärtääkseni tulee kaikille ainakin jonkun verta ja mitä tulee noihin lääkäreiden juttuihin et kyllä se siitä ja ne loppuu n. 2 viikossa on semmosta skeidaa että olis kiva jos syötettäis jollekkin lekurille väkisin 2 vuoden kuuri ja sitten "miltäs" susta nyt tuntuu ja olisko sulla hyviä vinkkejä muuta kun bensot näihin oloihin! Sorry vaan mutta oon niin vihainen ja pettynyt tähän kaikkeen, siitä tää vuodatus, helpottaa ihmeesti!
Kirjoitelkaa, ja kyselkää.

Lue lisää

Mä olen nainen ja mulla ei ole ollut minkäänlaisia vierotusoireita, joten edelleenkään en ymmärrä sun kommenttejasi. Käyttöä on takana lähes 20 vuotta.

lääkkeet alas kirjoitti:

Mä olen nainen ja mulla ei ole ollut minkäänlaisia vierotusoireita, joten edelleenkään en ymmärrä sun kommenttejasi. Käyttöä on takana lähes 20 vuotta.

Juu, tämä jutustelu ei ollut sulle mitenkään tarkoitettu, kerron tässä omista kokemuksista ja olotiloista mitä juuri minulle on tapahtahtunut, viittasin tossa aiemmin jo et joku varmaan tarvitsee ko.lääkkeitä ja ei siinä mitään.

habi1 kirjoitti:

Juu, tämä jutustelu ei ollut sulle mitenkään tarkoitettu, kerron tässä omista kokemuksista ja olotiloista mitä juuri minulle on tapahtahtunut, viittasin tossa aiemmin jo et joku varmaan tarvitsee ko.lääkkeitä ja ei siinä mitään.

Lue lisää

SSRI ja SNRI lääkkeiden viekkarit kestävät pahimillaan 3-4 vk ja vielä
kuukausienkin päästä niitä tulee ajoittain. Kaikki riippuu kuurin pituudesta.
Tuntuukin, että nämä ovat jättäneet jonkinlaisen jäljen itseeni, josta
toipuminen joidenkin tutkimusten mukaan voi kestää vuosia. Bentsojen
hallittu käyttö muutamia kertoja viikossa ei aiheuta minkäänlaisia viekkareita
mitä nämä muut ovat tehneet.

Ex-mas läk.kättäjä kirjoitti:

SSRI ja SNRI lääkkeiden viekkarit kestävät pahimillaan 3-4 vk ja vielä
kuukausienkin päästä niitä tulee ajoittain. Kaikki riippuu kuurin pituudesta.
Tuntuukin, että nämä ovat jättäneet jonkinlaisen jäljen itseeni, josta
toipuminen joidenkin tutkimusten mukaan voi kestää vuosia. Bentsojen
hallittu käyttö muutamia kertoja viikossa ei aiheuta minkäänlaisia viekkareita
mitä nämä muut ovat tehneet.

Lue lisää

Hyvä pointti. On vaikea sanoa missä kulkee todellisten vieroitusoireiden ja aiheutuneiden aivovaurioiden johdosta syntyvien oireiden raja. Käyttäjän on mahdoton erottaa tätä eikä valtaosalla lääkäreistäkään valitettavasti ole tarpeeksi tietämystä ottamaan kantaa asiaan. Johtui oireilu mistä syystä tahansa, voi se kestää pahimmillaan useita vuosia. Onneksi moni selviää muutamissa kuukausissa, ainakin pahimman yli.

irti huumeizt kirjoitti:

Hyvä pointti. On vaikea sanoa missä kulkee todellisten vieroitusoireiden ja aiheutuneiden aivovaurioiden johdosta syntyvien oireiden raja. Käyttäjän on mahdoton erottaa tätä eikä valtaosalla lääkäreistäkään valitettavasti ole tarpeeksi tietämystä ottamaan kantaa asiaan. Johtui oireilu mistä syystä tahansa, voi se kestää pahimmillaan useita vuosia. Onneksi moni selviää muutamissa kuukausissa, ainakin pahimman yli.

Lue lisää

Huimaa tekstiä, mutta uskon kyllä ja ovat muutkin kirjoitelleet, että vielä muutaman kk päästäkin "humahtelee" jne. Toi ahdistus mua ehkä eniten huolestuttaa, se meinaan vie miehestä mehut totaalisesti kaikkine pelkotiloineen, ihme ja kumma en ole saanut paniikkikohtauksia. Toivottavasti ahdistus häipyy samalla kun muutkin olot häviää on vaan niin toivottoman raskasta. Onneksi en syönnyt kun vuoden noita myrkkyjä joskin aika kovalla annostuksella, uskon että mä vielä jonain päivänä totean tulleeni "normaaliksi" ja elämä maistuu taas kun on perusasiat nyt muuten kunnossa. Semmoisen asian olen huomannut tässä vieroituksessa ja vieroitusoireissa, että veren sokeritasapainolla on suuri merkitys olotiloihin, eli jos on sokerit alhaalla kun ruoka ei maistu niin varmasti on olotkin hirveet, siihen olen syönnyt jonkun tuplapatukan niin se on kantanut pahimman ohi, mutta ei kestä vaikutus kuin 1-2 tuntia, mikähän tossakin on jujuna. Nyt keräilen tässä voimia että lähtisin vähän kävelemään jos sekin jeesais, liikunnalla on mulle ainakin merkitystä, mutta eihän sitä jaksa jos olot on päällä ahistuksineen!

lääkkeet alas kirjoitti:

Mä olen nainen ja mulla ei ole ollut minkäänlaisia vierotusoireita, joten edelleenkään en ymmärrä sun kommenttejasi. Käyttöä on takana lähes 20 vuotta.

Siis minkä käyttöä? Riippuu paljon siitä mitä olet käyttänyt. Jos mielialalääkkeitä
niin valehtelet.

LÄÄKETEHDAS kirjoitti:

Siis minkä käyttöä? Riippuu paljon siitä mitä olet käyttänyt. Jos mielialalääkkeitä
niin valehtelet.

Kenelle kysymyksesi on osoitettu?

?????? kirjoitti:

Kenelle kysymyksesi on osoitettu?

Lue viestini tarkkaan. Olen kertonut mitä lääkettä käytän ja kuinka olen sitä vähentänyt. Mitään en ole valehdellut. Erittäin epäasiallista sellaista väittää.

LÄÄKETEHDAS kirjoitti:

Siis minkä käyttöä? Riippuu paljon siitä mitä olet käyttänyt. Jos mielialalääkkeitä
niin valehtelet.

Tämä vastaus oli 20 vuoden käyttäjälle joka heti paljastui valehtelijaksi
tässä topicissa. Jo 1/2:ssa vuodessa toleranssit nousevat ja lääkettä
joko lisätään ja vaihdetaan.Mitähän mas.lääkkeitä oli 20 v sitten ihmisillä
käytössä? Triptyliä ja jotain vaarallista SSRI-valmistetta.

LÄÄKETEHDAS kirjoitti:

Tämä vastaus oli 20 vuoden käyttäjälle joka heti paljastui valehtelijaksi
tässä topicissa. Jo 1/2:ssa vuodessa toleranssit nousevat ja lääkettä
joko lisätään ja vaihdetaan.Mitähän mas.lääkkeitä oli 20 v sitten ihmisillä
käytössä? Triptyliä ja jotain vaarallista SSRI-valmistetta.

Lue lisää

Mitä minä valehtelin? Olen 20 vuotta käyttänyt SSRI- lääkettä ja annostus on ollut vaihtelevasti 20-60 mg. Lääkkeen nimi oli alussa Fontex ja nyt se on Seronil.

Lääke on auttanut minua ja mitään sivuvaikutuksia ei ole ollut. Nyt kuitenkin haluan ajaa kaiken lääkitykseni alas ja vähennyskin on onnistunut oireitta.

On todella alhaista syyttää valehtelijaksi. Huomaa, että et edes tiedä tästä asiasta mitään.

lääkkeet alas kirjoitti:

Mitä minä valehtelin? Olen 20 vuotta käyttänyt SSRI- lääkettä ja annostus on ollut vaihtelevasti 20-60 mg. Lääkkeen nimi oli alussa Fontex ja nyt se on Seronil.

Lääke on auttanut minua ja mitään sivuvaikutuksia ei ole ollut. Nyt kuitenkin haluan ajaa kaiken lääkitykseni alas ja vähennyskin on onnistunut oireitta.

On todella alhaista syyttää valehtelijaksi. Huomaa, että et edes tiedä tästä asiasta mitään.

Lue lisää

Luulenpa, että olet kyllä saanut sivuvaikutuksia, mutta et ehkä ole niitä pystynyt itse huomaamaan. Hyvä, että mitään vakavaa ei ilmeisesti ole tullut. Toivottavasti vähennys menee loppuun asti ilman oireita, onnea matkaan.

rwtyjt kirjoitti:

Luulenpa, että olet kyllä saanut sivuvaikutuksia, mutta et ehkä ole niitä pystynyt itse huomaamaan. Hyvä, että mitään vakavaa ei ilmeisesti ole tullut. Toivottavasti vähennys menee loppuun asti ilman oireita, onnea matkaan.

Lue lisää

Voi hyvinkin olla jotain pientä oiretta, kuten vatsavaivoja, päänsärkyä jne. Mutta agressiivisuutta se ei ole lisännyt.

Pitää muistaa, että KAIKILLA lääkkeillä on sivuvaikutuksia ja osalle käyttäjistä niitä tulee paljon, osalle ei juurikaan mitään.

Jokainen meistä on erilainen ja reagoi lääkkeisiin eri lailla mutta se, että solvataan valehtelijaksi on anteeksiantamatonta.

lääkkeet alas kirjoitti:

Mitä minä valehtelin? Olen 20 vuotta käyttänyt SSRI- lääkettä ja annostus on ollut vaihtelevasti 20-60 mg. Lääkkeen nimi oli alussa Fontex ja nyt se on Seronil.

Lääke on auttanut minua ja mitään sivuvaikutuksia ei ole ollut. Nyt kuitenkin haluan ajaa kaiken lääkitykseni alas ja vähennyskin on onnistunut oireitta.

On todella alhaista syyttää valehtelijaksi. Huomaa, että et edes tiedä tästä asiasta mitään.

Lue lisää

Koska olet ajatellut lopettaa ja uskotko että motivaatio riittää vieroitusoireisiin?
Kysyn vaan siksi, että se on raskAsta kaikin puolin ja noin pitkän käytön jälkeen aikaa parantumiseen menee enenmmän kuin kuukausi tai kaksi, mäkin käytin vaan vuoden ja kohta 6 viikon jälkeen tänäänkin oli pahat olotilat jotka näin illaksi helpoittivat onneksi. Olen lukenut ihmisten kirjoituksia kuinka eivät ole kestäneet ja aloittaneet uudestaan ja sit sama helvetti uudestaan useamminkin kerran. Se jos mikä kuluttaa ihmistä ja minä ainakin taistelen tän paskan loppuun ja toivon, että moni muukin jaksaa, olen varma, että ei tämmöiseksi voi jäädä. Aivot vaan hakee "paikkaansa" aikaa menee vaan näköjään pirusti.
Mulla oli bentso vieroituskin helpompaa vaikka oli siinäkin kestämistä 5 kuukautta!
Sain varmaan siitä motivaatiota tähän ssri lopetukseen kun uskon että loppuu ne nämäkin olot joskus.
Tuntuu välillä uskomattomalta että jonain päivänä meikä voi hymyillä joka päivä ja nauttia oikeasta elämästä ja sen iloista, mulla nyt tasan vuosi kun olen paininut näiden asioiden kanssa, on siinä yhdelle miehelle rangaistusta tarpeeksi!

?????? kirjoitti:

Kenelle kysymyksesi on osoitettu?

SSRI-lääkkeet ovat nykyajan suuri erehdys. 30v kuluttua näitä pidetään varoittavana erehdyksenä.

lääkkeet alas kirjoitti:

Mä olen nainen ja mulla ei ole ollut minkäänlaisia vierotusoireita, joten edelleenkään en ymmärrä sun kommenttejasi. Käyttöä on takana lähes 20 vuotta.

Niin olet ollut siis koukussa sen 20 vuotta ja olet edelleenkin siinä sumussa mitä nuo mömmöt aiheuttaa ja hyvä jos olet tyytyväinen. Mutta jos haluat elämääsi selviäkin päiviä niin vieroitusoireista et voi välttyä, toisilla pahempia kuin toisilla. Alkoholistikin ottaa siksi että krapula pysyy poissa ja näin ollen alkoholi onkin ihana "lääke" pitämään sut toimintakuntoisena, haloo???

Hienoa että selvisit! Oliko sulla kovaa ahdistusta muiden olojen kanssa ja vähenikö ne samalla kun rupesit selviämään oireista? ootko nyt ollut pitkään irti myrkyistä kaiken kaikkiaan?
Mulla nyt semmoinen vaihe, että joka toinen päivä on vähän parempi, mutta ei missään tapauksessa hyvä ja sit taas ihan romuna, onks tää sitä paranemista? Kyllä mä jaksan taistella vaikka tosi koville ottaa ja toivonkin, että muutkin jaksaa.
Kai tää pimeys, sateet jne. Vielä herkistää ahdistukselle. Kokeilin Buranaa tänään ekan kerran kovaan päänsärkyyn, vähän jeesas, mitään muuta en kokeile.
On oikeastaan tullut semmoinen fiilis, että katotaan oikein kunnolla kuka tässä on kuka, puren hampaita yhteen ja valmistaudun taas seuraavaan koitokseen!

habi1 kirjoitti:

Hienoa että selvisit! Oliko sulla kovaa ahdistusta muiden olojen kanssa ja vähenikö ne samalla kun rupesit selviämään oireista? ootko nyt ollut pitkään irti myrkyistä kaiken kaikkiaan?
Mulla nyt semmoinen vaihe, että joka toinen päivä on vähän parempi, mutta ei missään tapauksessa hyvä ja sit taas ihan romuna, onks tää sitä paranemista? Kyllä mä jaksan taistella vaikka tosi koville ottaa ja toivonkin, että muutkin jaksaa.
Kai tää pimeys, sateet jne. Vielä herkistää ahdistukselle. Kokeilin Buranaa tänään ekan kerran kovaan päänsärkyyn, vähän jeesas, mitään muuta en kokeile.
On oikeastaan tullut semmoinen fiilis, että katotaan oikein kunnolla kuka tässä on kuka, puren hampaita yhteen ja valmistaudun taas seuraavaan koitokseen!

Lue lisää

En usko ssri:n on yhteyttä muussatavoin mielen kontrolloimisessa ja vakoilussa kun, ihmiset tehdään kuntoon että väkivaltaisuuden ja aggrresion teot tietyissä tilanteissa kun haluavat nämä ovat vain kokeilua alkua! Tulevaisuus ei ole nähtävästi lääkäreiden rahastamisen halua suunnitelma epäonnistunee tavoin nämä lukituksi vallan käytön lumossa kohdistuvat henkilöt loppujen lopulta ovat kaikki tappamassa armeijana joko tai pikemmin omissaan. Maailma on pimeä paikka. Olen nähnyt tämän tapahtuvan. Nyt osaan tulkita näkemääni. Luonnonvoimat ottavat maamme haltuunsa synkkyydessä. Sirutus.. Loputon pimeys loppua ei ...

20+15 kirjoitti:

En usko ssri:n on yhteyttä muussatavoin mielen kontrolloimisessa ja vakoilussa kun, ihmiset tehdään kuntoon että väkivaltaisuuden ja aggrresion teot tietyissä tilanteissa kun haluavat nämä ovat vain kokeilua alkua! Tulevaisuus ei ole nähtävästi lääkäreiden rahastamisen halua suunnitelma epäonnistunee tavoin nämä lukituksi vallan käytön lumossa kohdistuvat henkilöt loppujen lopulta ovat kaikki tappamassa armeijana joko tai pikemmin omissaan. Maailma on pimeä paikka. Olen nähnyt tämän tapahtuvan. Nyt osaan tulkita näkemääni. Luonnonvoimat ottavat maamme haltuunsa synkkyydessä. Sirutus.. Loputon pimeys loppua ei ...

Lue lisää

Huh,Huh mitä juttua sulta tulee, taidat syödä jotain muutakin paskaa!

habi1 kirjoitti:

Huh,Huh mitä juttua sulta tulee, taidat syödä jotain muutakin paskaa!

En syö mitään enää. Taidat tietää sen koittamalla hämätä. En ymmärtänyt juonen ulottumista näin pitkälle.. Kuulut osana heihin etkös? Jos et pahastikkin aivopesty jos voimatta avartaa totuudelle mieltä.

15+11 kirjoitti:

En syö mitään enää. Taidat tietää sen koittamalla hämätä. En ymmärtänyt juonen ulottumista näin pitkälle.. Kuulut osana heihin etkös? Jos et pahastikkin aivopesty jos voimatta avartaa totuudelle mieltä.

Lue lisää

Ok, sun juttus (sorry, kannattaa siirtyä) osastolle " elän tässä hetkessä" .
Täällä puhutaan tän todellisuuden juttuja ja sun omat mielen asiat ihan ok, mutta jos sulla ei ole omakohtaisia kokomuksia ko.jutuista niin anna olla, meitä paskoissa oloissa on ihan riittävästi ja moni lukee näitä juttuja hakeakseen tukea omaan tuskaansa, apua olotilaansa.
Nytkin täällä Suomessa on lukematon määrä ihmisiä jotka kamppailevat vieroitusoireista ja tarvitsevat jotain tukea, edes pientä oljen korretta mikä helpoittais oloja, kun on niin helvetillillen olotila, ja kestänkö tän vai sorrunko taas jne....asiaan
Mulla oli tänään parempi päivä, huomisesta taas en tie, mutta olen siitä kiitollinen, ja niinkuin olen kertonut... Päivä kerrallaan, ei siitä mitään muuten tuu, muistakaa purra hampaita yhteen ( varovasti) helpottaa aina välillä! Suunta ja olot ylös päin!

Kiitti helpottavasta vastauksestasi, mulla on tasan 6 viikoa takana, jos sanon, että pahimmista oloista olis lähtenyt 1/3 osa, eli sähköiskut ja jatkuva kuvottava olo, ollaan tässä pisteessä, ahdistus on varmaan pahin tällä hetkellä joskin siinäkin on päivän mittaan eroja, aamut aina iltapäivään ja sit illaksi helpottaa. Suunta jos jatkuu näin on hyvä, luulen et kyllä mullakin vielä muutaman viikon kestää. Sen verta olisin kysellyt sun jutusta, että hävisikö ahdistuskin muiden oireiden myötä pois? Ymmärrsin, että sullakin oli kova ahdistusta matkan aikana? Taistellaan taas!

Hieno kuulla, kai se on uskottava, tänään ollut huono päivä koko päivän! Laittelen taas muutaman päivän päästä palautetta missä mennään.

habi1 kirjoitti:

Hieno kuulla, kai se on uskottava, tänään ollut huono päivä koko päivän! Laittelen taas muutaman päivän päästä palautetta missä mennään.

No niin, täällä taas ollaan. Viimeset 4 päivää on ollut vuoristomäkeä, mutta oli siinä yksi kokonainen hyväkin päivä. Pahat olot ovat lyhyempiä ja voimakkuudeltaan pienenpiä kuin esim. Viikko sitten, on se kai pakko ruveta uskomaan, että suunta on oikea vaikka tiedän että tässä aikaa vielä menee! Olen jaksanut touhutakin sitä sun tätä eikä ole ahdistus ollut kaverina kaiken aikaa. Seurataan taas tilannetta ja toivon muillekkin taisteluhenkeä!

habi1 kirjoitti:

No niin, täällä taas ollaan. Viimeset 4 päivää on ollut vuoristomäkeä, mutta oli siinä yksi kokonainen hyväkin päivä. Pahat olot ovat lyhyempiä ja voimakkuudeltaan pienenpiä kuin esim. Viikko sitten, on se kai pakko ruveta uskomaan, että suunta on oikea vaikka tiedän että tässä aikaa vielä menee! Olen jaksanut touhutakin sitä sun tätä eikä ole ahdistus ollut kaverina kaiken aikaa. Seurataan taas tilannetta ja toivon muillekkin taisteluhenkeä!

Lue lisää

Viikko on sitten taas "lusittu" olo on vähän kyllä parantunut, aamut on olleet ongelma ja tänään ollut huono olo koko päivän vaikka kävin 6 km kävelylenkin heittämässä. Kai tähän vieroitukseen kuuluu, että voi tulla noita huonoja päiviä väliin? Parin päivän päästä 2kk täys, tuntuu aika pitkältä ja jos itse sanoisin että puolella on olot helpottaneet niistä pahimmista. Eihän tässä ole muita vaihtoehtoja kun kärsiä ja mennä eteenpäin, ahdistaa vaan nää kelitkin ja pimeys, nyt pitää tsempata itseään ja toivoa, että tulis niitä parempia päiviä jo vihdoinkin!!!!

habi1 kirjoitti:

Viikko on sitten taas "lusittu" olo on vähän kyllä parantunut, aamut on olleet ongelma ja tänään ollut huono olo koko päivän vaikka kävin 6 km kävelylenkin heittämässä. Kai tähän vieroitukseen kuuluu, että voi tulla noita huonoja päiviä väliin? Parin päivän päästä 2kk täys, tuntuu aika pitkältä ja jos itse sanoisin että puolella on olot helpottaneet niistä pahimmista. Eihän tässä ole muita vaihtoehtoja kun kärsiä ja mennä eteenpäin, ahdistaa vaan nää kelitkin ja pimeys, nyt pitää tsempata itseään ja toivoa, että tulis niitä parempia päiviä jo vihdoinkin!!!!

Lue lisää

"Kai tähän vieroitukseen kuuluu, että voi tulla noita huonoja päiviä väliin?"

Vuoristoratamainen oireilu on nimen omaan tyypillistä vieroitukselle. Kaikilla ei ole niin, mutta monella juurikin. Aaltoilevaan vointiin kuuluu muun muassa masentuneisuuden ja ahdistuksen lisääntyminen (jopa itsetuhoisuuteen asti) ja sitten taas helpottominen. "Aallot" (Waves) voivat kestää päiviä, viikkoja ja ilmeisesti ihan kuukausiakin putkeen, kunnes tulee uusi parempi jakso (Window). Tästä syystä valtaosa psykiatreista erehtyy diagnosoimaan henkilölle kaksisuuntaisen mielialahäiriön, koska vieroitusoireilu muistuttaa niin paljon sitä oireiltaan ja he eivät usein tiedä mielialalääkevieroitusoireiden kulusta tai tyypistä.

irti huumeizt kirjoitti:

"Kai tähän vieroitukseen kuuluu, että voi tulla noita huonoja päiviä väliin?"

Vuoristoratamainen oireilu on nimen omaan tyypillistä vieroitukselle. Kaikilla ei ole niin, mutta monella juurikin. Aaltoilevaan vointiin kuuluu muun muassa masentuneisuuden ja ahdistuksen lisääntyminen (jopa itsetuhoisuuteen asti) ja sitten taas helpottominen. "Aallot" (Waves) voivat kestää päiviä, viikkoja ja ilmeisesti ihan kuukausiakin putkeen, kunnes tulee uusi parempi jakso (Window). Tästä syystä valtaosa psykiatreista erehtyy diagnosoimaan henkilölle kaksisuuntaisen mielialahäiriön, koska vieroitusoireilu muistuttaa niin paljon sitä oireiltaan ja he eivät usein tiedä mielialalääkevieroitusoireiden kulusta tai tyypistä.

Lue lisää

Olot on nyt olleet 4 päivää ihan per....stä, Ahdistaa tosiaan ihan heti aamusta ja laattaa yrittää pukata siinä samassa, olo jatkuu koko päivän samanlaisena illaksi on vähän helpottanut, tänään tuli jo uskonpuute tähän hommaan, yritän nyt vaan sinnitellä ja sinnitellä. Olen käynnyt töissä ja voitte uskoa miten raskasta on ollut jaksaa ja tulee vielä olemaankin, kotia en voi jäädä koska siellä ahdistaa vielä enemmän katsella seiniä jne. Mitä V....a tässä oikein keksis, mä oon yrittänyt keksiä kaikkea pientä tekemistäkin jotta ajatukset oloista helpottais, mutta ei helpota juurikaan, mutta en kyllä enään rupea syömään niitä myrkkyjä. Toivottavasti edellä kirjoittanut "Irti huumeizt" on oikeassa aaltojen suhteen ja vielä niin ettei kestäis nää pitkään, koska rupee hyvät neuvot loppumaan, mä tarviin taas TSEMPPIÄ tähän taisteluun!

Voitko perustella. Itse en käyttäisi päivääkään.

SS r lies kirjoitti:

Voitko perustella. Itse en käyttäisi päivääkään.

Samaa mieltä! Jos vähän yli 2 kk on taisteltu hirveissä oloissa niin on itsensä pettämistä ottaa murustakaan niitä paskoja mitkä juuri nää oireet on aiheiuttaneet!

Habi1 kirjoitti:

Samaa mieltä! Jos vähän yli 2 kk on taisteltu hirveissä oloissa niin on itsensä pettämistä ottaa murustakaan niitä paskoja mitkä juuri nää oireet on aiheiuttaneet!

Voiks tää olla totta, että olo pahenee päivä päivältä, tänään oli pakko lähteä kotiin levyttämään kun ei meinnanut pysyä pystyssä, voimaton olo, kuvottaa, ahdistaa eli on ollut pahin päivä tän lopetuksen jälkeen! Nyt pelkään mihin tää johtaa, joudunko makaamaan kotona vielä viikkotolkulla vai meneekö yleiskunto niin huonoksi, että joutuu sairaalaan jossa väkisin rupeavat syöttämään uudestaan Myrkkyjä. Pelottaa ihan hirveesti, eihän tässä näin päin pitänyt käydä, vaan odotin hidasta parantumista eikä hirveetä takapakkia? Nyt olis helpottavaa kuulla joltain ihmiseltä, että onko ollut vastaavaa, eli 2 kk lopetuksen jälkeen tulee tämmöistä ja kauan on jatkunut.
Ihan uskomatonta.

Habi1 kirjoitti:

Voiks tää olla totta, että olo pahenee päivä päivältä, tänään oli pakko lähteä kotiin levyttämään kun ei meinnanut pysyä pystyssä, voimaton olo, kuvottaa, ahdistaa eli on ollut pahin päivä tän lopetuksen jälkeen! Nyt pelkään mihin tää johtaa, joudunko makaamaan kotona vielä viikkotolkulla vai meneekö yleiskunto niin huonoksi, että joutuu sairaalaan jossa väkisin rupeavat syöttämään uudestaan Myrkkyjä. Pelottaa ihan hirveesti, eihän tässä näin päin pitänyt käydä, vaan odotin hidasta parantumista eikä hirveetä takapakkia? Nyt olis helpottavaa kuulla joltain ihmiseltä, että onko ollut vastaavaa, eli 2 kk lopetuksen jälkeen tulee tämmöistä ja kauan on jatkunut.
Ihan uskomatonta.

Lue lisää

Terve taas! Valitettavasti on usein niin, että lyhyttä ja helppoa tietä irti SSRI:stä ei ole. Kestä vain, parempi aika koittaa vielä. Vieroitusoireilulle on normaalia, että se olotila pahenee ennen kuin edes alkaa helpottamaan, mutta en pysty antamaan mitään kovin tarkkaa arvioita sinulle, koko prosessi on niin yksilöllinen. Kaksi kuukautta ilman aineita vuodenkin käytön jälkeen on kuitenkin monelle vasta alkusuora koko toipumisprosessissa. Tiedetään, että muutaman kuukauden käytöllä vieroitusoireet ovat voineet kestää helposti 4-6 kuukautta. Se ei kuitenkaan tarkoita, että sinulla kestäisi niin kauan, mutta ehkä sinua rauhoittaa tämä tieto, sinäkään et ole poikkeus. Vieroituksen alkupäässä varsinkin yleistä on juuri tuo jatkuvahko pyörrytys, johon monesti liittyy myös ainakin päänsärkyä ja sekavuutta, ei varmasti kaikilla. Yritä vain rauhoittua, paraneminen on käynnissä. SSRI:t sekoittavat aivokemiat niin perinpohjin, että palautuminen ottaa runsaasti aikaa.

Psykiatrit yleensä harhaisesti luulevat, kiitos lääkeyhtiöiden tehokkaiden mainoskamppanjoiden ja harhaanjohtavan koulutuksen, että vieroitusoireet menevät ohi muutamassa viikossa tai kestävät korkeintaankin vain pari kuukautta, mutta tämä ei tietenkään pidä paikkaansa todellisuudessa. Lisäksi lääkäreiltä puuttuu monesti kokonaan tietous myös niin kutsutusta pitkittyneestä vieroitus oireyhtymästä (engl. Protracted Withdrawal Syndrome tai PAWS (Post-Acute Withdrawal Syndrome). PAWSin yleisyyttä ei ole ikinä tutkittu, koska lääkeyhtiöt yhdessä organisoidun psykiatrian kanssa haluavat vaieta koko asiasta sen negatiivisen mainosarvon vuoksi.

Kiitti, että vastailette, helpottaa aina kun saa lukea jonkun jo kokeneen kertovan asioista mistä itse ei tiedä. Mulla oli vaikea elämän tilanne yli vuosi sitten joka aiheutti mulle kovaa ahdistusta ja unettomuutta, menin yksityiselle ja antoi nukahtamispillereitä ensin, kahden viikon jälkeen ei mitään tehoa ja sitten sain Sertralinin ja 100 kpl pameja mukaan tenoxia yöksi. Olin koukussa jo kahden viikon jälkeen bentsoihin ja järjetön ahdistus ym. olot päällä. Söin Sertralina parhalillaan 200mg vrk, eli maximim 3 kk ja omatoimisesti vähensin 150mg. Tammikuussa rupesin vähentämään bentsoja josta kovan taistelun jälkeen otin viimesen musrusen Toukokuussa, viekkarit olivat pahimmillaan Heinäkuun alussa ja sitten aloitin ssri alasajon 125 mg ja n. 2kk lopetin 03.09, niin samalla lopetin Risperidon ; jota otin ahistukseen 3 kk 2x 0,5mg vrk. On noi alasajot ja vähennykset olleet ehkä vähän nopeita, mutta palava halu tulla terveeksi on ollut ajatuksena ja kun ne olot olivat kokoajan tosi huonot, eli olen ollut oikeastaan yli vuoden vieroitusoireissa!
Mulla on ymmärtäväinen vaimo joka kyllä tukee mua, ja keskustelee sekä stemppaa.
Terapiaa en ole saanut eikä ole tarjottu ja mua ahdistaa repiä vanhoja asoita auki, eli kyllä yritän pärjätä näillä.

Viikko on sitten vierähtänyt, olot oli sittenietämättömät ja olin yhteydessä lääkäriin ja kerroin tilanteen, ehdotti, että ottaisin Risperidon lääkettä annoksella 0,5mg vrk (pienin mahdollinen) ahdistukseen, tätä käytinkin viime kevät talvesta kesäkuulle kun vierottauduin bentsoista ja kyllä auttoi vähän, vei ahdistuksen kovimman huipun pois. No nyt tilanne oli niin paha että olin lähes toimintakyvytön ja sovittiin, että otan annosta viikon ajan ja katsotaan mikä on tilanne, tämä auttoi heti toisesta päivästä alkaen hyvin ja ahdistus hävisi ja myös fyysiset olot. Ajattelin, että murustelen sen tapletin vielä 4 osaan eli 0,25mg ja katon toimiiko La ja tänään, mutta tänään tuli jo "vieras" tuntemuksia ja fyysistä pahaa oloa ja otan yöksi sen lääkärin ehdottaman määrän. Tämän tosiaan lopetin samaan aikaan kun ssri:n eli 2,5 kk sitten.
Nyt mieltä painaa, että joudun käyttämään tätä, tiedä kuinka pitkän aikaa että ne vierotusoireet ssri:stä taustalta häviäisivät ja sitten pois, en ole löytänyt oikein mitä mahdollisia vierotusoireita tämä sitten tekee tällä tosi pienellä annoksella?
Mun ilmeisesti syötävä näitä 2-3 viikoa ja sitten lopettaa ja katsoa pukkaako oireita taas vai ruvetaanko olemaan voiton puolella.
Mitä mieltä olette?

Olisin kysynyt mitä ne oireet oli kun 3kk jälkeen jouduit sairaslomalla ja kuinka pitkään olit.
Mulla tilanne nyt että oireet palanneet ja kotona toimintakyvyttömänä, ei auttanut se kokeilu ja Sunnuntain jälkeen en ole ottanut mitään, eli ahdistus ja älytön pahoinvointi on päällä. Olen vaan utelias tosiaan oliko sulla samanlaisia oireita?

"Tämä nyt ottamani aine vaikuttaa pienillä annoksilla (suositus 1 mg vrk, ja mulla 0,25mg), dopamiinin määrää lisäävästi, näin ainakin olen ymmärtänyt."

Ei vaan juuri päinvastoin. Risperidoni on vahva dopamiinireseptorien blokkaaja eli se estää dopamiinin toimintaa.

En tahdo maalata piruja seinille, mutta aineiden kanssa ei kannata juhlia ennen kuin on ollut kokonaan irti ja riittävän kauan. Toivotaan, että lopetus menee hyvin.

irti huumeizt kirjoitti:

"Tämä nyt ottamani aine vaikuttaa pienillä annoksilla (suositus 1 mg vrk, ja mulla 0,25mg), dopamiinin määrää lisäävästi, näin ainakin olen ymmärtänyt."

Ei vaan juuri päinvastoin. Risperidoni on vahva dopamiinireseptorien blokkaaja eli se estää dopamiinin toimintaa.

En tahdo maalata piruja seinille, mutta aineiden kanssa ei kannata juhlia ennen kuin on ollut kokonaan irti ja riittävän kauan. Toivotaan, että lopetus menee hyvin.

Lue lisää

Tai siis; blokkaa dopamiini- ja serotiniinireseptoreita LISÄTEN (?) siten näiden välittäjäaineiden toimintaa.

korjaus kirjoitti:

Tai siis; blokkaa dopamiini- ja serotiniinireseptoreita LISÄTEN (?) siten näiden välittäjäaineiden toimintaa.

Njoo... asia ei tosiaan ole ihan niin yksinkertainen kuin lyhyempi vastaukseni ehkä antaa ymmärtää.

Risperidoni blokkaa d2-dopamiinireseptoreita, jolloin välittäjäaine dopamiini ei pääse stimuloimaan näitä reseptoreita. Siten dopamiiniviestinkulku aivoissa estyy. Aivot kuitenkin pyrkivät kompensoimaan risperidonin aiheuttaman vaikutuksen lisäämällä dopamiinin tuotantoa tarkoituksenaan saada vielä risperidonin salpaamatta jättämien reseptoreiden kautta stimulaatiota eteenpäin samassa määrin, kuten ennenkin. Toinen kompensaatiomekanismi on, että vastaanottavaan hermoon (post-synaptic nerve) rakentuu lisää dopamiinireseptoreita korvaamaan salpaantuneita. En kuitenkaan ole koskaan kuullut, että tämä mitenkään parantaisi dopamiinijärjestelmän toimivuutta tai auttaisi mitenkään, varsinkaan pitkässä juoksussa, ja onhan siitä käytännön tutkimusnäyttökin jo usean vuosikymmenen ajalta, että aivovaurioitahan moinen blokkaus lopulta aiheuttaa. Esimerkiksi kuuluisa tardiivin dyskenisia -liikehäiriön sanotaan johtuvan ainakin osaltaan juuri lisääntyneistä dopamiinireseptoreista ja dopamiinin tuotannosta. Basal ganglia saa liikaa stimulaatiota ja tämä näkyy sitten tahdottomina lihasliikkeinä. Myös neuroleptien pitkäaikaiskäytöstä seuraava 'Supersensitivity Psychosis':ksen uskotaan aiheutuvan dopamiinijärjestelmän muokkaannuttua yliherkäksi stimulaatiolle. Kannattaa googletella, jos kiinnostuu tutkimaan lisää.

En osaa kylläkään ottaa kantaa neuroleptien mahdollisiin haittavaikutuksiin muissa välittäjäainejärjestelmissä.

irti huumeizt kirjoitti:

Njoo... asia ei tosiaan ole ihan niin yksinkertainen kuin lyhyempi vastaukseni ehkä antaa ymmärtää.

Risperidoni blokkaa d2-dopamiinireseptoreita, jolloin välittäjäaine dopamiini ei pääse stimuloimaan näitä reseptoreita. Siten dopamiiniviestinkulku aivoissa estyy. Aivot kuitenkin pyrkivät kompensoimaan risperidonin aiheuttaman vaikutuksen lisäämällä dopamiinin tuotantoa tarkoituksenaan saada vielä risperidonin salpaamatta jättämien reseptoreiden kautta stimulaatiota eteenpäin samassa määrin, kuten ennenkin. Toinen kompensaatiomekanismi on, että vastaanottavaan hermoon (post-synaptic nerve) rakentuu lisää dopamiinireseptoreita korvaamaan salpaantuneita. En kuitenkaan ole koskaan kuullut, että tämä mitenkään parantaisi dopamiinijärjestelmän toimivuutta tai auttaisi mitenkään, varsinkaan pitkässä juoksussa, ja onhan siitä käytännön tutkimusnäyttökin jo usean vuosikymmenen ajalta, että aivovaurioitahan moinen blokkaus lopulta aiheuttaa. Esimerkiksi kuuluisa tardiivin dyskenisia -liikehäiriön sanotaan johtuvan ainakin osaltaan juuri lisääntyneistä dopamiinireseptoreista ja dopamiinin tuotannosta. Basal ganglia saa liikaa stimulaatiota ja tämä näkyy sitten tahdottomina lihasliikkeinä. Myös neuroleptien pitkäaikaiskäytöstä seuraava 'Supersensitivity Psychosis':ksen uskotaan aiheutuvan dopamiinijärjestelmän muokkaannuttua yliherkäksi stimulaatiolle. Kannattaa googletella, jos kiinnostuu tutkimaan lisää.

En osaa kylläkään ottaa kantaa neuroleptien mahdollisiin haittavaikutuksiin muissa välittäjäainejärjestelmissä.

Lue lisää

Ahaa. Olen ymmärtänyt, että esim. SSRI-lääkkeet blokkaavat välittäjäaineiden takaisinoton synapsiin, minkä vuoksi synapsirakoon jää enemmän välittäjäaineita käytettäväksi. Lääke ei siis itsessään lisää serotoniinin tuotantoa. Mutta eiväthän nuo lääkkeet niin yksinkertaisia ole, vaikuttavat koko kehossa ja monessa järjestelmässä. Eipä niiden vaikutusta ilmeisesti todella vielä tunnetakaan.

Juttelin omien lääkehaittavaikutusten vuoksi alan huippututkijan kanssa ja hän kertoi viimeisintä tietämystä masennuksen aivoperäisistä syistä. Jos muistan oikein, masennuksessa on ilmeisesti kyse synapsien määrän vähenemisestä. Johtuuko tämä sitten erilaisista elämän stressitekijöistä, mahdollisesti. Ja siis kaikki masennuksen syyksi laitetut "ehkä minulla on vain aivoissa jokin serotoniinivaje" eivät taida pitää paikkaansa. Lääkkeet tehostavat uusien yhteyksien muodostamista, mikä toisaalta edellyttää uusien ajatusmallien muodostamista eli käytännössä psykoterapiaa. Lääkkeet eivät itsessään kyllä paranna ollenkaan, päinvastoin.

korjaus kirjoitti:

Ahaa. Olen ymmärtänyt, että esim. SSRI-lääkkeet blokkaavat välittäjäaineiden takaisinoton synapsiin, minkä vuoksi synapsirakoon jää enemmän välittäjäaineita käytettäväksi. Lääke ei siis itsessään lisää serotoniinin tuotantoa. Mutta eiväthän nuo lääkkeet niin yksinkertaisia ole, vaikuttavat koko kehossa ja monessa järjestelmässä. Eipä niiden vaikutusta ilmeisesti todella vielä tunnetakaan.

Juttelin omien lääkehaittavaikutusten vuoksi alan huippututkijan kanssa ja hän kertoi viimeisintä tietämystä masennuksen aivoperäisistä syistä. Jos muistan oikein, masennuksessa on ilmeisesti kyse synapsien määrän vähenemisestä. Johtuuko tämä sitten erilaisista elämän stressitekijöistä, mahdollisesti. Ja siis kaikki masennuksen syyksi laitetut "ehkä minulla on vain aivoissa jokin serotoniinivaje" eivät taida pitää paikkaansa. Lääkkeet tehostavat uusien yhteyksien muodostamista, mikä toisaalta edellyttää uusien ajatusmallien muodostamista eli käytännössä psykoterapiaa. Lääkkeet eivät itsessään kyllä paranna ollenkaan, päinvastoin.

Lue lisää

Huomaathan, että risperidoni ei ole SSRI vaan neurolepti. Niiden vaikutusmekanismit ovat erilaiset.

Kannattaa suhtautua skeptisesti kaikkiin masennuksen aivoperäisiin juttuihin. Lääkkeiden uusia hermoyhteyksiä muodostava vaikutus masennusta lievittävänä tekijänä lienee pelkkää mutua siinä missä vanha serotoniiniepätasapaino humpuukikin. Entisen valheen korvaa aina uusi ja sama kaava toistuu.

irti huumeizt kirjoitti:

Huomaathan, että risperidoni ei ole SSRI vaan neurolepti. Niiden vaikutusmekanismit ovat erilaiset.

Kannattaa suhtautua skeptisesti kaikkiin masennuksen aivoperäisiin juttuihin. Lääkkeiden uusia hermoyhteyksiä muodostava vaikutus masennusta lievittävänä tekijänä lienee pelkkää mutua siinä missä vanha serotoniiniepätasapaino humpuukikin. Entisen valheen korvaa aina uusi ja sama kaava toistuu.

Lue lisää

Totta. Mutta kyllähän masennus jollain tavalla aivoissa näkyy. Ei niin, että se olisi sinne jotenkin tyhjästä syntynyt, ehkä elämän erilaisista stressitekijöistä aiheutunut. Ja tähän voi vaikuttaa esim. ihmisen personaallisuus, psyykkiset taidot, elämäntapahtumat jne. Elimistö alkaa olla loppuunkulutettu liian stressaavasta elämästä. Ja ehkä tämä näkyy synapsien rappeutumisena, en tiedä. Mutta niin se on, uudet teoriat korvaavat vanhat.

korjaus kirjoitti:

Tai siis; blokkaa dopamiini- ja serotiniinireseptoreita LISÄTEN (?) siten näiden välittäjäaineiden toimintaa.

> Tai siis; blokkaa dopamiini- ja serotiniinireseptoreita LISÄTEN (?) siten näiden välittäjäaineiden toimintaa.

Blokkaaminen tarkoittaa toiminnan estämistä. Jos serotoniinireseptori blokataan, se ei siis ole toiminnassa. Se ei ainakaan mielialaa kohota.

t457 kirjoitti:

> Tai siis; blokkaa dopamiini- ja serotiniinireseptoreita LISÄTEN (?) siten näiden välittäjäaineiden toimintaa.

Blokkaaminen tarkoittaa toiminnan estämistä. Jos serotoniinireseptori blokataan, se ei siis ole toiminnassa. Se ei ainakaan mielialaa kohota.

Lue lisää

Näinpä juuri. Reseptoreita blokataan, minkä vuoksi synapsirakoon jää enemmän kyseisiä välittäjäaineita. Se, uusiutuvatko reseptorit, ei ole ilmeisesti vielä tiedossa, eikä juuri moni muukaan asia.

Tosi hyvä, että niin vähältä säästyit. Haluan tässä varoittaa kuitenkin muita, jotka pohtivat samaa, että se voi olla TODELLA kohtalokasta. Essitalopramin puoliintumisaika on melko lyhyt, minkä vuoksi lääkkeen yhtäkkinen lopettaminen voiaiheuttaa joillekin aivojen voimakkaiden vasta-aineiden muodostumisen, joissain tapauksissa jopa psykoosin. Näistä parnatuminen onkin sitten pitkä prosessi. Kunpa tämä olisi kaikkien tiedossa, jotka yhtäkkistä lopettamista suunnittelevat.

Moron ja kiitos vastauksesta! Tilanne tänään se että olot sen verta parani, että olen päässyt käymään vähän tösissä, mutta ahdistus kovan pahanolon kanssa alkaa aamusta ja vähän helpottaa puolen päivän aikoihin ja taas iltapäivästä pahenee.
Mulla toi ahdistus on tosi syvältä, johtuuko se siitä sitten, että olen kärsinyt siitä siitä saakka kun ensimmäisen masari ja bentso napin naamani heitin naamaan eli vuosi ja 3 kuukautta sitten. En enään edes muista minkälaista on olla ilman sitä.
Hullut ajatukset ja melkein pakonomaiset johdattelee mut siihen tilaan vaikka kuinka yritän ajatella että nämä johtuvat aivokemian sekaisin oleavasta tilasta, ei auta tulee tilanne päälle kuin juna asemalle! Tätä kun sitten jatkuu päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen on varmaan jokaiselle selvää, että ei ole ihme kun kaveria ahdistaa ahdistamisen johdosta, tää on semmoinen oravan pyörä mikä ei tunnu loppuvan.
En osaa käsitellä tätä asiaa realisesti koska se "normaali" olo ei vielä ole tullut ja poljen ns. paikallaan. Varmaan ymmärrät tunteeni kun olet itse ollut samoissa oloissa.
Yksi ahdistuksen iso asia on myös se kun olen niin huonossa kunnossa ja ei tiedä pääseekö töihin seuraavana päivänä ja miten siellä pärjää, toinen on viikonloput kun ei ole mitään semmoista tekemistä ja ei pysty tekemään mikä auttaisi ajatuksien viemisestä pois ahdistuksesta, ja tämä taas lisää sitä ahdistusta itsessään kun joutuu olemaan sisällä ja kokoajan ajatukset pyörivät vaan oloissa ja kuinka niitä vois helpottaa. Mietin tänään terapiaa olisiko siitä apua ja olitko sinä käynnyt siinä?
Kun kerroit aivojen kuormittamisesta olen huomannut, että mulla ihan sama jaksan n. 2-3 tuntia jotain tehdä, sitten tulee fyysisesti niin paha ja heikko olo että ei kertakaikkiaan jaksa mitään ahdistus kaupan päälle.
Etkö sinä ahistu siellä kotona kun olet niin paljon jotunut siellä olemaan, mitä olet puuhastellut vai ihan seinä katsellut? Itse en pysty siihen, kävelemässä olen yrittänyt käydä kun olen siihen pystynyt (1-2) kertaa viikossa ja illat katselen telkkua. Kävin ennen terveenä salilla ja juoksemassa ja olen aina ollut liikunnallinen, tämäkin ahistaa.
Ajattelen nyt vaan, että aika kuluis mikä on sitten se ainoa konsti mikä auttaa.
Olis hienoo jos tässä tän vuoden puolella olot edes vähän rupeis helpottamaan, niin asiaan uskois ja suhtautuis ihan erinlailla ja se auttais paranemisprosessissa kun sais siitä varmuuden, mutta näin mennään nyt.
Osa ahistukseen on tämä pimeyskin, ostin viikko sitten kirkasvalokuulokkeetkin ja käytän niitä joka päivä, yritän keksiä mitä tahansa, että olo paranis edes vähän, oon syönnyt epa 3 set ja kaikki muutkin vitamiinit mitä vaan on myynnissä, mutta en ole kokenut niistä mitään hyötyä olevan.
Laittelen tekstiä missä mennään jokusen ajan kuluttua.
Vaikka usko on asiaan ollut kovalla koetuksella jotenkin sitä vaan mennään hirveellä sisulla päivästä toiseen jne.!!

Habi1 kirjoitti:

Moron ja kiitos vastauksesta! Tilanne tänään se että olot sen verta parani, että olen päässyt käymään vähän tösissä, mutta ahdistus kovan pahanolon kanssa alkaa aamusta ja vähän helpottaa puolen päivän aikoihin ja taas iltapäivästä pahenee.
Mulla toi ahdistus on tosi syvältä, johtuuko se siitä sitten, että olen kärsinyt siitä siitä saakka kun ensimmäisen masari ja bentso napin naamani heitin naamaan eli vuosi ja 3 kuukautta sitten. En enään edes muista minkälaista on olla ilman sitä.
Hullut ajatukset ja melkein pakonomaiset johdattelee mut siihen tilaan vaikka kuinka yritän ajatella että nämä johtuvat aivokemian sekaisin oleavasta tilasta, ei auta tulee tilanne päälle kuin juna asemalle! Tätä kun sitten jatkuu päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen on varmaan jokaiselle selvää, että ei ole ihme kun kaveria ahdistaa ahdistamisen johdosta, tää on semmoinen oravan pyörä mikä ei tunnu loppuvan.
En osaa käsitellä tätä asiaa realisesti koska se "normaali" olo ei vielä ole tullut ja poljen ns. paikallaan. Varmaan ymmärrät tunteeni kun olet itse ollut samoissa oloissa.
Yksi ahdistuksen iso asia on myös se kun olen niin huonossa kunnossa ja ei tiedä pääseekö töihin seuraavana päivänä ja miten siellä pärjää, toinen on viikonloput kun ei ole mitään semmoista tekemistä ja ei pysty tekemään mikä auttaisi ajatuksien viemisestä pois ahdistuksesta, ja tämä taas lisää sitä ahdistusta itsessään kun joutuu olemaan sisällä ja kokoajan ajatukset pyörivät vaan oloissa ja kuinka niitä vois helpottaa. Mietin tänään terapiaa olisiko siitä apua ja olitko sinä käynnyt siinä?
Kun kerroit aivojen kuormittamisesta olen huomannut, että mulla ihan sama jaksan n. 2-3 tuntia jotain tehdä, sitten tulee fyysisesti niin paha ja heikko olo että ei kertakaikkiaan jaksa mitään ahdistus kaupan päälle.
Etkö sinä ahistu siellä kotona kun olet niin paljon jotunut siellä olemaan, mitä olet puuhastellut vai ihan seinä katsellut? Itse en pysty siihen, kävelemässä olen yrittänyt käydä kun olen siihen pystynyt (1-2) kertaa viikossa ja illat katselen telkkua. Kävin ennen terveenä salilla ja juoksemassa ja olen aina ollut liikunnallinen, tämäkin ahistaa.
Ajattelen nyt vaan, että aika kuluis mikä on sitten se ainoa konsti mikä auttaa.
Olis hienoo jos tässä tän vuoden puolella olot edes vähän rupeis helpottamaan, niin asiaan uskois ja suhtautuis ihan erinlailla ja se auttais paranemisprosessissa kun sais siitä varmuuden, mutta näin mennään nyt.
Osa ahistukseen on tämä pimeyskin, ostin viikko sitten kirkasvalokuulokkeetkin ja käytän niitä joka päivä, yritän keksiä mitä tahansa, että olo paranis edes vähän, oon syönnyt epa 3 set ja kaikki muutkin vitamiinit mitä vaan on myynnissä, mutta en ole kokenut niistä mitään hyötyä olevan.
Laittelen tekstiä missä mennään jokusen ajan kuluttua.
Vaikka usko on asiaan ollut kovalla koetuksella jotenkin sitä vaan mennään hirveellä sisulla päivästä toiseen jne.!!

Lue lisää

"Hullut ajatukset ja melkein pakonomaiset johdattelee mut siihen tilaan vaikka kuinka yritän ajatella että nämä johtuvat aivokemian sekaisin oleavasta tilasta, ei auta tulee tilanne päälle kuin juna asemalle!"

Osaat hyvin kuvailla tuntemuksiasi. Psykoaktiivisten aineiden vieroitusoireet ovat aikamoinen kokemus. On hullu tunne, kun omia ajatuksiaan ei pysty kontrolloimaan. Varmastikin juuri tästä syystä moni luulee oikeasti sairastuneen, johonkin "mielisairauteen" ja uskoo lääkityksensä olevan tarpeellinen, varsinkin, kun psykiatri selittää vieressä samaisia harhaisia juttuja.
Pahimmillaan tunteet ovat juuri niin kuin sanot, ne tulevat kuin juna asemalle eikä henkilö itse voi estää asiaa mitenkään. On tositarinoita, joissa vieroitusoireilusta kärsivät ihmiset ovat pitäneet käsin kiinni patterista estääkseen tunteidensa saamasta itseään hyppäämään kerrostalon ikkunasta. Voitteko uskoa? Näistä oireista ei varoiteta vieroittautujaa oikeastaan koskaan. Yllätys on aikamoinen, kun se tulee omalle kohdalle.

"Tätä kun sitten jatkuu päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen on varmaan jokaiselle selvää, että ei ole ihme kun kaveria ahdistaa ahdistamisen johdosta, tää on semmoinen oravan pyörä mikä ei tunnu loppuvan."

You bet. Et varmasti ihmettele minkä takia niin moni ympäri maailman päätyy mielialalääkkeiden krooniseksi käyttäjäksi, irti pääseminen on helvettiä. Monien tahdon voima ja usko eivät riitä, eikä siitä voi heitä syyttääkään. Syyllinen tähän kehitykseen on yksinään psykiatria ja sen harhaiset, vahingolliset toimintatavat.

Kannattaa muuten olla varovainen kaikkien lisäravinteiden kanssa nyt, kun vieroittaudut. Niistä on paljon ristiriitaisia kokemuksia. Joitain ovat vain sekoittaneet entisestään.

Lujaa taistelutahtoa sulle toivotan. Anna itselles aikaa ja pyri olemaan rasittamatta itseäsi. Nyt ei ole aika suurille tavoitteille. Toipuminen lääkemyrkytyksestä on kaikkein tärkeintä. Toipuminen voi tuntua tuskallisen pitkältä prosessilta, mutta malta vain odottaa. Ajan kanssa.

Jos et ole vielä allaolevaan sivustoon törmännyt niin vieraile. Sieltä saat voimaa, tietoa, uskoa ja vertaiskokemuksia. BeyondMeds.com. Sivustolta lähtee lukuisia hyviä linkkejä muille aihealueen sivustoille.

irti huumeizt kirjoitti:

"Hullut ajatukset ja melkein pakonomaiset johdattelee mut siihen tilaan vaikka kuinka yritän ajatella että nämä johtuvat aivokemian sekaisin oleavasta tilasta, ei auta tulee tilanne päälle kuin juna asemalle!"

Osaat hyvin kuvailla tuntemuksiasi. Psykoaktiivisten aineiden vieroitusoireet ovat aikamoinen kokemus. On hullu tunne, kun omia ajatuksiaan ei pysty kontrolloimaan. Varmastikin juuri tästä syystä moni luulee oikeasti sairastuneen, johonkin "mielisairauteen" ja uskoo lääkityksensä olevan tarpeellinen, varsinkin, kun psykiatri selittää vieressä samaisia harhaisia juttuja.
Pahimmillaan tunteet ovat juuri niin kuin sanot, ne tulevat kuin juna asemalle eikä henkilö itse voi estää asiaa mitenkään. On tositarinoita, joissa vieroitusoireilusta kärsivät ihmiset ovat pitäneet käsin kiinni patterista estääkseen tunteidensa saamasta itseään hyppäämään kerrostalon ikkunasta. Voitteko uskoa? Näistä oireista ei varoiteta vieroittautujaa oikeastaan koskaan. Yllätys on aikamoinen, kun se tulee omalle kohdalle.

"Tätä kun sitten jatkuu päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen on varmaan jokaiselle selvää, että ei ole ihme kun kaveria ahdistaa ahdistamisen johdosta, tää on semmoinen oravan pyörä mikä ei tunnu loppuvan."

You bet. Et varmasti ihmettele minkä takia niin moni ympäri maailman päätyy mielialalääkkeiden krooniseksi käyttäjäksi, irti pääseminen on helvettiä. Monien tahdon voima ja usko eivät riitä, eikä siitä voi heitä syyttääkään. Syyllinen tähän kehitykseen on yksinään psykiatria ja sen harhaiset, vahingolliset toimintatavat.

Kannattaa muuten olla varovainen kaikkien lisäravinteiden kanssa nyt, kun vieroittaudut. Niistä on paljon ristiriitaisia kokemuksia. Joitain ovat vain sekoittaneet entisestään.

Lujaa taistelutahtoa sulle toivotan. Anna itselles aikaa ja pyri olemaan rasittamatta itseäsi. Nyt ei ole aika suurille tavoitteille. Toipuminen lääkemyrkytyksestä on kaikkein tärkeintä. Toipuminen voi tuntua tuskallisen pitkältä prosessilta, mutta malta vain odottaa. Ajan kanssa.

Jos et ole vielä allaolevaan sivustoon törmännyt niin vieraile. Sieltä saat voimaa, tietoa, uskoa ja vertaiskokemuksia. BeyondMeds.com. Sivustolta lähtee lukuisia hyviä linkkejä muille aihealueen sivustoille.

Lue lisää

Hyvä viesti!

"Sellaisiakin terapuetteja nimittäin on, jotka eivät osaa tulkita oireita lääkkeistä aiheutuviksi vaan yrittävät kaikin keinoin liittää niihin psykologisia tulkintoja. Missään nimessä en suosittele sellaiselle menenistä, sillä se tuo vaan lisää stressiä ja laittaa pään aivan sekaisin."

Joo. Tällainen tulkintavirhe voi olla potentiaalisesti erittäin vaarallinen, kun tiedämme ja osaamme päätellä mihin psykiatrian 'taudin pahentumis ja uusiutumis' -lausunnot potilaan hoidon ohjaavat, lisää myrkkyjä, korkeammilla annoksilla ja ansa vain syvenee. Ongelma on, että niin harva ammattilainen psykoterapiankaan puolella tietää mielalalääkkeiden todellisen vaikutuksen tai tulevat seuraamukset. Tahtomattaan ja tietämättään he pystyvät sotkemaan vieroitusoireilevan potilaan päänupin lopullisesti ihan siinä missä psykiatrinkin sotkevat.

Antaisin sinulle ohjeeksi olla vain kiirehtimättä parantumisen kanssa. Älä aseta itsellesi paineita siitä, että pitää olla kunnossa vaan anna aikaa ja rauhaa mielessesi ja kropallesi. Lisäät vain henkistä kuormaasi, jonka kautta todelliset vieroitusoireetkin voivat tuntua entistä ikävimmiltä ja raskaammilta. Moni on 4kk kohdalla vielä täysin rampa, vaikka käyttöä olisi ollut aikanaan vain muutamia kuukausia. Toipuminen myrkytyksestä kestää pitkään, mutta jonkinlaisen toimintakyvyn varmasti saavutat nopeammin. Koko toipumisprosessi voi kestää vuoden tai vuosia, mutta pahin kyllä helpottaa usein aikaisemmin.

Sanojen katoaminen ja muistikatkothan ovat ihan klassisia SSRI-haittoja (ja vieroitusoireita...). Oireet voivat tulla ja mennä ja tulla ja mennä kuin laineet (siitä englannin kielen nimitys wave, aalto). Mieliala voi tosiaan mennä positiivisesta negatiiviseen ja ees taas ihan tunnin tai parin sisään ja vaikka useampaan kertaa päivässä, ihan normaalia vieroitusoireilua. Näitä "laineita" olisi avuliasta oppia "ratsastamaan" eli antaa niiden tulla ja mennä, tulla ja mennä. Vastaan ei kannata taistella, koska henkilö ei pysty siihen itse juuri vaikuttamaan. Mutta siihen miten reagoit näihin myrkytyksen aikaan saamiin ajatuksiin ja tunteisiin voit siis itse osaltaan vaikuttaa. Hyväksy heikompi olo silloin kun se tulee ja rauhoita itsesi. Oireilun aaltoilu on myös merkki parantumisesta! Yksi hieno (em. videoillakin esiin tullut) vertauskuva on rubikin kuutio. Jotta sen saa takaisin oikeaan asetelmaan on sitä ensin pyöriteltävä sinne sun tänne. Välillä värit kohtaavat paremmin, mutta jos ne haluaa täysin riviin, on sekin vielä sotkettava kertaalleen.

Pyri rauhoittumaan ja lepäämään. Tiedät, että parempia hetkiä on ja parempia tulee ja, että tuhannet ja tuhannet ihmiset ympäri maailman ovat samassa tilanteessa kanssasi. Olet samassa psykiatrian lyömien rintamassa taistelemassa terveydestäsi ja tulevaisuudestasi. Älä anna periksi, palkinto tulee aikanaan. Et todellakaan ole yksin vieroitushelvetin kanssa tai mitenkään poikkeus!

Oletko kokeillut aloittaa jonkun aktiviteetin kuten lenkkeilyn ja kuntosaliharjoittelun tms, jolloin illat ei menisi täysin istuessa ja itseään ja olotilaansa tarkkaillessa, kunnon kohetessa myös itsetunto paranee. En usko että voit kärsiä enää ainakaan pelkästään vieroitusoireista, mutta en tiedä. Ruokavalion muuttaminen parempaan suuntaan saattaisi myös auttaa.

Heippa Habi1,

Uskon, että et todellakaan ole "sairastunut uudelleen", vaan käyt läpi hermoston uudelleen muodostumista lääkityksen vuoksi. Oireet vaihtelevat hyvin paljon, välillä ahdistaa ja masentaa, välillä on levoton olo, välillä särkee ja on voimaton olo jne. Itse kärsin toooodella voimakkaista oireista, jouduin vain kävelemään taloa ympäri, kun oli niin huono olo. Välillä olo oli parempi ja sitten tuli taas romahdus siihen entiseen. Mutta paranemista tapahtuu koko ajan ja suunta on oikea, aivan varmasti!

Jaksaisitko tosiaan aloittaa jonkin harrastuksen, johon voisit suunnata ajatuksia? Reipas kävely ulkona? Kuntosalilla käynti? Uintiharrastus (suosittelen!)? Keksi töihinkin jotain puuhaa, johon saat ajatuksisasi kohdistettua! Tai sitten kokeile erilaisia rentoutusharjoituksia, hengittele ja vain ole. Sekin riittää.

Prosessi takaisin normaalitilaan voi kestää vielä aikaa, koita vain olla kärsivällinen. Mielialasi tulee kyllä paranemaan ajan myötä, anna sen olla nyt mitä on. Joskus elämä on todella täyttä helv..tiä, mutta antaa sen tällä hetkellä olla, koska se tulee vielä korjaantumaan.

Mitä Habi1:lle kuuluu nykyään? Usein käy niin että kun ongelmat helpottaa, ne unohtuu, eikä niihin halua palata millään tavoin. Siksi ilmeisesti netistä löytyy kovin niukasti "selviytymistarinoita" joiden loppu on ollut onnellinen.
Olisi hyvä kertoa aina positiivinen loppuratkaisukin, se kun toisi voimia muille tilanteensa kanssa painiville.
Todella toivon että olet toipunut ja "kuivilla"!

Miltä sinusta tuntuu nyt, kun sanot, ettet voi vieläkään hyvin?

Jos olet selvinnyt 20 vuoden fluoksetiinikäytön lopettamisesta seinään, onneksi olkoon. Tuollainen ei kyllä minkään mittapuun mukaan ole järkevää 20 v jälkee(seinään lopetus). Voi käydä huonostikkin

Toivottavasti voit nykyään paremmin! Ssrilääkkeistä/sen lopetuksesta tullut akatisia ja unihäiriöt sen kanssa on syitä,jotka voi ajaa ihmisen jopa itsemurhaan. Ja aiheuttaa niitä itsetuhoajatuksia.

Bentsot voi auttaa tilaan hetkeksi, mutta usein pahentaa ongelmia pitemmällä tähtäimellä. Kannattaa varoa uusia lääkityksiä ssrivieroituksessa.

Usein ajatellaan, että vain neuroleptit on yhteydessä liikehäiriöihin. Asia ei ole niin. Myös ssrit voi aiheuttaa niitä tai useammin motorista levottomuutta. http://www.psychiatrictimes.com/articles/movement-disturbances-associated-ssris

Tässä yksi pahasta akatisiasta kärsivä ihminen:
https://m.youtube.com/watch?v=vcy-oDM5XHs

mikset alunperin lähtenyt ratkaisemaan ahdistuksen syitä, vaan päätit painaa ne pois kemiallisesti. ei sillä, ettetkö niin saisi tehdä. ihmettelen vain.

"Kovasti täällä jotkut morkkaavat ssri-lääkkeitä."

Tuskinpa he morkkaisivat, elleivät olisi saaneet haittoja tai pahoja vieroitusoireita.

Btw. Aina ssri ei toimi uudelleen aloitettuna ja ole yhtä vähän sivuoireita. Eikä lopetus ole aina yhtä helppo. Hyvä, että sinulla on ollut hyviä kokemuksia. Monella saattaa olla aluksi, mutta pitempään käytettynä tai vieroittautuessa mielipide muuttuu. Parhaimmillaan ssri:t onkin kun niitä käytetään vähän aikaa auttamaan "suosta" ylös eikä niille jäädä vuosiksi roikkumaan ilman syytä

eerie kirjoitti:

"Kovasti täällä jotkut morkkaavat ssri-lääkkeitä."

Tuskinpa he morkkaisivat, elleivät olisi saaneet haittoja tai pahoja vieroitusoireita.

Btw. Aina ssri ei toimi uudelleen aloitettuna ja ole yhtä vähän sivuoireita. Eikä lopetus ole aina yhtä helppo. Hyvä, että sinulla on ollut hyviä kokemuksia. Monella saattaa olla aluksi, mutta pitempään käytettynä tai vieroittautuessa mielipide muuttuu. Parhaimmillaan ssri:t onkin kun niitä käytetään vähän aikaa auttamaan "suosta" ylös eikä niille jäädä vuosiksi roikkumaan ilman syytä

Lue lisää

" Parhaimmillaan ssri:t onkin kun niitä käytetään vähän aikaa auttamaan "suosta" ylös eikä niille jäädä vuosiksi roikkumaan ilman syytä "

Tuo voi pitää paikkansa. Lähinnä olen ärsyyntynyt joidenkin kirjoittajien, ja jopa psygologien salaliittoteorioista, liittyen lääkebisnekseen. Aivan kuin lääkärit turhaan kirjoittaisivat ssri reseptejä, ja lääkefirmat heidät sitten siitä ruhtinaallisesti palkitsisivat.

Onhan lääkärin jollain lailla autettava, jos sielullisesti hätääntynyt ihminen vastaanotolle tulee. Ihminen saattaa olla itsemurha vaarassa. Eihän sellaiselle ihmiselle vain lämmintä kättä voi tarjota, ja sanoa "kyllä se siitä, tilaa aika psygologille/psykiatrille. Joihin saattaa olla pitkät jonot, ja ahdistunut ihminen voi olla jo kuilun reunalla.

Depersonalisaat kirjoitti:

" Parhaimmillaan ssri:t onkin kun niitä käytetään vähän aikaa auttamaan "suosta" ylös eikä niille jäädä vuosiksi roikkumaan ilman syytä "

Tuo voi pitää paikkansa. Lähinnä olen ärsyyntynyt joidenkin kirjoittajien, ja jopa psygologien salaliittoteorioista, liittyen lääkebisnekseen. Aivan kuin lääkärit turhaan kirjoittaisivat ssri reseptejä, ja lääkefirmat heidät sitten siitä ruhtinaallisesti palkitsisivat.

Onhan lääkärin jollain lailla autettava, jos sielullisesti hätääntynyt ihminen vastaanotolle tulee. Ihminen saattaa olla itsemurha vaarassa. Eihän sellaiselle ihmiselle vain lämmintä kättä voi tarjota, ja sanoa "kyllä se siitä, tilaa aika psygologille/psykiatrille. Joihin saattaa olla pitkät jonot, ja ahdistunut ihminen voi olla jo kuilun reunalla.

Lue lisää

Oletko oikeasti niin naiivi, että kuvittelet, ettei lääkäri suosita usein aivan turhaa lääkkeitä? Ja varsinkin mitä tulee SSRI-aineisiin?

Lääkärin tehtävä ei ole puuttua ihmisten "sielulliseen"/"mielelliseen" elämään. Jokainen inhimillinen ihminen, joka palveluammatissa, kuten lääkärinä, työskentelee, kuuntelee ja kohtelee kunnioittavasti. Itsemurha ei ole lääkärin asia. Se on jokaisen vapaan kansalaisen henkilökohtainen asia. Neuvoa ja keskustella saa, pakottaa ei.

Mitä tarkoitat ennen vanhaan? Kyllähän kaikenlaisia barbituraatteja vedettiin ennen neuroleptiaikaa ("neuroleptiaika" alkoi 1950-luvun puolessa välissä klorpromatsiinista). Vaihtoehtoja huumeiden muodossa on ollut niin kauan kuin ihmisiä on ollut, joten en allekirjoita väitettäsi.

Psykiatriseen laitokseen ei joudu kukaan ellei häntä sinne pakoteta, joten tuonkin laitan kyllä yleisesti kuultavan peruspelottelun piiriin, jolla ei ole yhteyttä todellisuuteen.

Miksi kutsut näistä lääkkeistä, eli oikeammin niistä samoista huumeista, jota aina on käytetty, varoittavia ihmisiä hörhöiksi? Se saa sinut kuulostaa huonosti asiaan perehtyneeltä. Toisekseen, aineisiin kriittisesti suhtautuvien kesken on valtava skaala erilaisia näkemyksiä ja mielipiteitä.

Luontaistuotteiden tai lenkkeilyn suositteleminen on yhtä typerää kuin näiden niin kutsuttujen lääkkeidenkin. Ihmiselämänvastoinkäymisistä selviää vain ne käsittelemällä ja se vaatii aikaa ja vaivaa. Joskus ylitse ei tunnu pääsevän, mutta tuskan kanssa tietenkin joutuu elämään. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, jos tunteensa ja tuskansa haluaa hukuttaa SSRI-ainein, alkoholin tai minkä tahansa muun huumeen avulla. Se vaan ei ole ehkä se kaikkein pitkäkantoisin tapa, mutta kukin tavallaan.

Henkilökohtaisesti kiinnitän enemmän huomiota virallisen huumausaineiden riskeistä varoittamiseen, kun luontaistuotteiden, sillä virallisen puolen aineiden riskit ovat paljon heikommin ihmisten tiedossa ja toistaalta vaikka joku haksahtaisikin luontaistuotemyyjien markkinointiin, ei sen seuraukset ole niin vakavat kuin valtion viralliseen huijaukseen kapsahtamisesta on. Silloin, kun joku nostaa asian esiin, kuten teit, niin toki huomautan, että humpuukiahan se on niin ikään. Ihmisten epätoivoa ja sinisilmäisyyttä ovat hyväksikäyttämässä liuta erilaisia tahoja ja toimijoita niin julkisella kuin yksityiselläkin sektorilla. Se on selvää.

Ai nykyajan medikalisaatioko on ratkaisu ahdistukseen ja masennukseen?
Voi käydä niin että lääkkeiden reilumman käytön jälkeen vasta tietääkin mitä on todellinen ahdistus ja masennus.

Ruokavaliolla voi vaikuttaa lukuisiinkin mielen pulmiin. Siitä on tehty lukuisia tutkimuksia. Jos peruspalikat ei ole kunnossa, on järjenköyhää alkaa hoitaa ongelmia lääkkein. Myöskin liikunta ja meditaatio on todettu tehokkaiksi mielen pulmien hoidossa ja ne suojaavat aivoja paremmin ja turvallisemmin kuin nk lääkkeet joiden sanotaan suojaavan aivoja. Erilaisia hoitomuotoja on olemassa jossa keskitytään siihen että ihminen on psykofyysinen kokonaisuus ja oireita hoidetaan esim rentoutisharjoituksin (esim psykofyysinen fysioterapia). Vertaistuki voi olla tehokas tuen muoto, kuten myös erilaiset terapiat ja itsensä siedättäminen.

Ruokavaliosta ja ahdistuksesta:
http://www.health.harvard.edu/blog/nutritional-strategies-to-ease-anxiety-201604139441

Jos joku haluaa käyttää lääkkeitä, se on jokaisen oma päätös. Mutta on typerää käyttää lääkkeitä tiedostamatta riskejä.

nlkjhhj kirjoitti:

Ruokavaliolla voi vaikuttaa lukuisiinkin mielen pulmiin. Siitä on tehty lukuisia tutkimuksia. Jos peruspalikat ei ole kunnossa, on järjenköyhää alkaa hoitaa ongelmia lääkkein. Myöskin liikunta ja meditaatio on todettu tehokkaiksi mielen pulmien hoidossa ja ne suojaavat aivoja paremmin ja turvallisemmin kuin nk lääkkeet joiden sanotaan suojaavan aivoja. Erilaisia hoitomuotoja on olemassa jossa keskitytään siihen että ihminen on psykofyysinen kokonaisuus ja oireita hoidetaan esim rentoutisharjoituksin (esim psykofyysinen fysioterapia). Vertaistuki voi olla tehokas tuen muoto, kuten myös erilaiset terapiat ja itsensä siedättäminen.

Ruokavaliosta ja ahdistuksesta:
http://www.health.harvard.edu/blog/nutritional-strategies-to-ease-anxiety-201604139441

Jos joku haluaa käyttää lääkkeitä, se on jokaisen oma päätös. Mutta on typerää käyttää lääkkeitä tiedostamatta riskejä.

Lue lisää

Oletko tosissasi suosittelemassa esimerkiksi raiskatuille ihmisille liikuntaa, D-vitamiinia ja meditaatiota? Mikä on mielen pulma? Mitä se tarkoittaa?

Ei kukaan tieteellisesti rehellinen sano, että niin sanotut psyykenlääkkeet suojaisivat aivoja. Nehän ovat neurotoksisia ja _se_ on tieteellinen fakta.