En kestä enään. Tiedän ettei itsemurha ole ainoa vaihtoehto. Tarvitsen kipeästi apuanne.
Olen siis 14-vuotta vanha tyttö. Olen asunut koko elämäni sijaisperheessä. Mutta, kerron nyt huoleni.
En pysty mitenkään hillitsemään itseäni. Saatan saada pienistä asioista-hyvin pienistä asioista- aivan kauhean kohtauksen, mitä en pysty hallitsemaan. Haukun ja huudan. Enkä usko, että olen kuin muut ikäiseni, vaan oikeasti olen erilainen. Niinkuin kauheampi. Äskönkin menin hakeen siskon huoneesta peilin. Äiti tuli huomauttaan, et mun pitäis mennä nukkuun. Sit vaa jotenkin räjähdin. Aloin huutaan ja jälkeenpäin se oli jotain sellaista kuin(ilman lukuisia kirosanoja ja haukkumista kirjotettu): 'olisin jo nukkumassa ämmä, jos et olis siinä! Ja normaalit ihmiset häipyis, kun toiset yrittää vaihtaa yövaatteita!(vaikken ees vaihtanu). Sit äiti häipy. Mut se kertoo tostakin yhelle sosiaaliviranomaiselle(sossu), koska ne miettii vakavissaan, kannattaisko mut viedä eräänlaiseen 'nuorten laitokseen'. Mut kumminki, jälkeenpäin kaduin hirveästi ja itkin.
Haluaisin jonkun muun vaihtoehdon kuin itsemurha tai laitos. En usko, että itsemurha olisi ratkaisu, mutta siitä vauvaiästä olen muuttunut vain pahemmaksi ja pahemmaksi. En pysty tekemään mitään, mikä korvaisi läheisteni lukuisat pahat mielet, jotka ovat monun syytäni.
Minulla ei ole mitään laitosta vastaan muutakuin se, että en halua jättää kavereitani tänne. En ole kavereitani kohtaan tälläinen, se kohdistuu perheeseeni. Ennen olin myös väkivaltainen. Nyt en ole enää.
Olen miettinyt muutamia järkeviä syitä käytökselleni:
tempperamenttinen=yksi luonteenpiirteistä
alhainen verensokeri(?)=syön suunnilleen 2-3pientä annosta päivässä, aamulla jotain, jos on. Koulussa salaattia ja vähän ruokaa, missä ei ole laktoosia. Iltapala on yleensä vettä ja leivänsiivu juustolla, kasvisrasvalevitteellä ja kurkulla.
Tapa=tämä on niin syväänjuurtunut tapa, että vaikka kuinka yritän ties mitä poppakonsteja käyttää, niin en vain saa kitkettyä.
Kiitos tuhannesti, jos vastasitte! Enkä kaipaa haukkumista/keskustelupalstan täyttämistä turhilla kommenteilla vaan apua!
P.s pelkään myös sitä että millainen olen aikuisena:(
Apua!
3
112
Vastaukset
- tuttujuttu
Sinuna harkitsisin psykiatrin luona käymistä. Edes kerran. Kannattaa myös pohtia johtuuko hankala käytös perheestä tai muusta elämästä. Itse olin hurjan agressiivinen iässäsi koska kotona asiat oli huonosti. Suosittelen myös ihan lääkärissä käyntiä tuon ruokailutottumuksen takia. Ja mikäli sinulla vaan on hyvät välit "vanhempiinsi" kannattaa myös yrittää heille jutella rohkeasti.
- kokenutsamaa
Olet teini-iässä ja silloin hormonit jyllää ja tuommoiset tunnekohtaukset ja -purkaukset ovat yleisempiä. Minäkin olin iässäsi juuri perheelleni agressiivinen ja ärsyynnyin joka asiasta, jolloin yleensä huusin perheelleni. Halusin vain että he jättäisivät minut rauhaan.
Sen lisäksi lievä masennus tai masennus yleensä voi tehdä ihmisestä helpommin ärsyyntyvän, samoin mielialalääkkeet.
Uskon myös että ruokailutottumuksesi tekee sinulle vain hallaa. Alhainen verensokeri ja jatkuva kehon nälkä tekee kenestä tahansa heikkohermoisen. Sinun iässäsi laihdutin pari kuukautta syömällä aivan liian vähän, ja silloin aloin olemaan vittumainen kaikille, enkä vain perheelle. Kun syö ja nukkuu kunnolla, itsehillintä pitää paremmin tilanteessa kuin tilanteessa. - Tutulta kuulostaa
Ensinnäkin sinussa on paljon hyvää. Se näkyy kirjoituksessasi. Olet saanut väkivaltaisuuden kitkettyä pois, ja se on jo paljon. Et olisi pystynyt siihen, jos sinulla ei olisi tahdonlujuutta ja ennen kaikkea käsitys siitä, mikä on oikein ja mikä on väärin.
Muutenkin vaikutat (harvinaisen) oikeudentajuiselta ja vastuuntuntoiselta. Joo, aiheutat mielipahaa toisille ja käyttäydyt miten sattuu, mutta olet asiasta huolissasi.
Lisäksi olet varsin analyyttisesti miettinyt, että mistä asia voisi johtua. Kauhean surullista, että pohdit itsemurhaa samalla kun minä lukijana ajattelen, että tuossapa on potentiaalia. No, olen itsekin ollut samassa jamassa kuin sinä, ja tiedän että itseään on joskus niin helvetin vaikea kestää.
Oletko pettynyt itseesi aina kun saat raivarin? Että taas se meni näin, vaikka olit ajatellut käyttäytyä toisin? Älä masennu "takapakista". Raivoamisesta ei opi kerralla pois. Yritä karsia sitä pikku hiljaa. Voisi myös eritellä tarkemmin: huutaminen ei ole niin paha, mutta yritä olla nimittelemättä ihmisiä. Jos sinulla on tapana viskellä tai hajottaa tavaroita, niin lopeta se myös. Sitten kun nämä sujuu, yritä rajoittaa kiroilua. Asteittain se onnistuu.
Raivoamiseen jää jotenkin koukkuun ja siitä tulee tapa, mutta siitä on mahdollista oppia poiskin. Opit sen ihan varmasti. Raivoamisen hetkellä tulee itsekin oikein ruokittua sitä raivoamista (tai minulla oli näin).
Niin kuin joku kirjoittikin, hormonitkin voivat tehdä vaikka mitä. Temperamentti voi myötävaikuttaa käytökseen, mutta mitään sellaista "luonnevikaa" sinulla tuskin on, ettetkö itse voisi ajan kanssa asiaan vaikuttaa.
Tsemppiä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 477675
- 334253
- 573735
- 503200
- 172886
Voi ei! Jari Sillanpää heitti keikan Helsingissä - Hämmästyttävä hetki lavalla...
Ex-tangokuningas on parhaillaan konserttikiertueella. Hän esiintyi Savoy teatterissa äitienpäivänä. Sillanpää jakoi kons652591- 562455
- 512398
- 402349
- 162286