Tulla huomatuksi/hyväksytyksi

Tämän illan ajatuksia.
Kai se kaikilla ihmisillä on tarve tulla huomatuksi ja siinä sivussa hyväksytyksi.
Nuorilla enemmän, iän myötä ehken vähenee.
Tulin siihen ajatukseen, että mitä vähemmän kaipaa huomiota muilta, sen vähemmän välittää itsestään.
Onhan siinä sekin, jos väärä henkilö osoittaa huomiota, niin ei se sitten niin mukavalle tunnu.
Tämä tuli mieleen, kun kävin illansuussa kylällä, niin siellä mopopojat huristeli kylänraittia, niin kuin tekevät joka ilta. Kai siinä huomiota haetaan.

51

310

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • -Sibone-

      En tiedä miten väärä henkilö voi osoittaa huomioo.. ennemminkin millaista se huomio on. Täähän voi liittyä työhön, ystäviin, sukulaisiin, parisuhteeseen...
      Ehken ihan saanu kiinni sun ajatuksesta, tietty haluaa hyväksyntää, huomiookin. Mutta jos ajattelee jotain "keskipisteenä" olemista, en ainakaan heihin kuulu.
      Less is more.. mistähän toi tuli mieleen.. :)

      • Ehkä se naisten pitäs tietää tuo väärän henkilön(=miehen) huomio.
        En minä tätä hirveän paljon ajatellut. Huomiota voi olla myös kielteistä. Sitä ei varmaan kukaan kaipaa. Kyllä se hivelee, kun työstä saa myönteistä huomiota. olen minäkin saanut, googlettamalla löytyy.
        Joskus vaan sen huomannut, että jos ei välitä, mitä muut muut ajattelee itsestä, niin luisu alaspäin alkaa.


      • k-kotton kirjoitti:

        Ehkä se naisten pitäs tietää tuo väärän henkilön(=miehen) huomio.
        En minä tätä hirveän paljon ajatellut. Huomiota voi olla myös kielteistä. Sitä ei varmaan kukaan kaipaa. Kyllä se hivelee, kun työstä saa myönteistä huomiota. olen minäkin saanut, googlettamalla löytyy.
        Joskus vaan sen huomannut, että jos ei välitä, mitä muut muut ajattelee itsestä, niin luisu alaspäin alkaa.

        Mielestäni tämä kirjoituksesi oli mielenkiintoinen, kiva keskusteltava.
        Minä taas olen todennut että ihminen itsekin on usein itsensä pahin tuomari
        kun aina ei osaa lukea itseään oikein eikä edetä oikeaan suuntaan.
        Ja kaikki negativinenkaan huomio ei ole meistä johtuvaa vaan osa voi johtua
        toisen omista vääristymistä ja liian herkästä arvostelusta ja väärinkäsityksestä.
        Täällä varsinkin niitä voi tulla solkenaan ennenkuin on lukenut runsain mitoin jonkun
        ajatuksia että oppisi edes jotenkin tuntemaan. Liian kärkkäästi usein vedetään liian voimakkaita arvioita. On hyvä ottaa sekin huomioon kun nuolee haavojaan.


      • vantaannainen kirjoitti:

        Mielestäni tämä kirjoituksesi oli mielenkiintoinen, kiva keskusteltava.
        Minä taas olen todennut että ihminen itsekin on usein itsensä pahin tuomari
        kun aina ei osaa lukea itseään oikein eikä edetä oikeaan suuntaan.
        Ja kaikki negativinenkaan huomio ei ole meistä johtuvaa vaan osa voi johtua
        toisen omista vääristymistä ja liian herkästä arvostelusta ja väärinkäsityksestä.
        Täällä varsinkin niitä voi tulla solkenaan ennenkuin on lukenut runsain mitoin jonkun
        ajatuksia että oppisi edes jotenkin tuntemaan. Liian kärkkäästi usein vedetään liian voimakkaita arvioita. On hyvä ottaa sekin huomioon kun nuolee haavojaan.

        Tuo on kyllä totta, että itse sitä pn pahin tuomari, sen voin kyllä allekirjittaa ainakin omalla kohdalla.
        Täällä sen hyvinkin huomaa, miten vähän ihminen on kehittynyt vuosituhansien aikana.
        Ihminen on laumaeläin. Laumat ei ole niin sopuisia, niillä on oma nokkimisjärjestys.
        Joka ei sitten siihen laumaan sopeudu, se heitetään siitä ulos, tai itse lähtee etsimään sopivampaa laumaa.


      • k-kotton kirjoitti:

        Tuo on kyllä totta, että itse sitä pn pahin tuomari, sen voin kyllä allekirjittaa ainakin omalla kohdalla.
        Täällä sen hyvinkin huomaa, miten vähän ihminen on kehittynyt vuosituhansien aikana.
        Ihminen on laumaeläin. Laumat ei ole niin sopuisia, niillä on oma nokkimisjärjestys.
        Joka ei sitten siihen laumaan sopeudu, se heitetään siitä ulos, tai itse lähtee etsimään sopivampaa laumaa.

        Näin on, tässä siis kaksi jotka huomioi samaa ettei olla paljoa eteenpäin menty.
        Taitaa olla juoksumatto alla.
        Hikeä pukkaa ja paikallaan huhkii. Se uuvuttaa kovin.
        Jonakin päivänä hyppään tältä matolta ja alan edetä vaikka kontaten :)
        Siis jonakin...


      • -Sibone-
        k-kotton kirjoitti:

        Ehkä se naisten pitäs tietää tuo väärän henkilön(=miehen) huomio.
        En minä tätä hirveän paljon ajatellut. Huomiota voi olla myös kielteistä. Sitä ei varmaan kukaan kaipaa. Kyllä se hivelee, kun työstä saa myönteistä huomiota. olen minäkin saanut, googlettamalla löytyy.
        Joskus vaan sen huomannut, että jos ei välitä, mitä muut muut ajattelee itsestä, niin luisu alaspäin alkaa.

        Yksioikoisesti olen ajatellut minä; vaikkapa työtä ja esimiestä, josta ei erityisemmin pidä, mutta saa myönteistä palautetta.. eihän se tavallaan ole väärä henkilö.
        Kyllä on peiliin katsottava, minne sitte meneekin.. kauemmas kuin roskapussia viemään. Se kait jotenkin muiden ihmisten huomioimista, ettei ihan homssuisena liiku :)
        Ja ihan varoa saa näilläkulmin mopopoikia, jotka toisinaan peräkanaa hurjastelee, eikä niistä ota selvää josko tyttöjäkin joukossa, mutta varmaan jollekin näyttämistä on siinä.


      • 1+13
        vantaannainen kirjoitti:

        Mielestäni tämä kirjoituksesi oli mielenkiintoinen, kiva keskusteltava.
        Minä taas olen todennut että ihminen itsekin on usein itsensä pahin tuomari
        kun aina ei osaa lukea itseään oikein eikä edetä oikeaan suuntaan.
        Ja kaikki negativinenkaan huomio ei ole meistä johtuvaa vaan osa voi johtua
        toisen omista vääristymistä ja liian herkästä arvostelusta ja väärinkäsityksestä.
        Täällä varsinkin niitä voi tulla solkenaan ennenkuin on lukenut runsain mitoin jonkun
        ajatuksia että oppisi edes jotenkin tuntemaan. Liian kärkkäästi usein vedetään liian voimakkaita arvioita. On hyvä ottaa sekin huomioon kun nuolee haavojaan.

        Olen koko ikäni tuntenut olevani hieman erilainen. Kesti pitkään, ennenkuin löysin itseni ja tunnistin itsestäni sen miksi olin selainen kuin olen.
        Se minun erilaisuuteni ilmenee käytöksessäni. Olen mies, mutta rakastan shoppailua(miehet eivät yleensä), rakastan myös vaatteita ja pukeutumista(normaali mies ei). En rakasta autojen korjausta jne.
        Olen nykyisin sinut itseni kanssa ja tiedän olevani erilainen mies. Koen sen nykyisin vahvuudeksi. Tiedän, miten toiset ihmiset tekevät hyvin herkästi ennakkoarvoita vaikka pukeutumisen perusteella, vaikkeivat siinä vaiheessa tiedä henkilön persoonasta vielä mitään.
        Kaikki ihmisetkaipaavat positiivista huomiota ja hyväksytyksi tuleminen on vielä suuremmassa osassa.
        Tällä keskustelupalstoilla lyödään leima otsaan helposti, koska täällä ei tarvitse perustella sitä mitä kirjoittaa.


      • 1+13 kirjoitti:

        Olen koko ikäni tuntenut olevani hieman erilainen. Kesti pitkään, ennenkuin löysin itseni ja tunnistin itsestäni sen miksi olin selainen kuin olen.
        Se minun erilaisuuteni ilmenee käytöksessäni. Olen mies, mutta rakastan shoppailua(miehet eivät yleensä), rakastan myös vaatteita ja pukeutumista(normaali mies ei). En rakasta autojen korjausta jne.
        Olen nykyisin sinut itseni kanssa ja tiedän olevani erilainen mies. Koen sen nykyisin vahvuudeksi. Tiedän, miten toiset ihmiset tekevät hyvin herkästi ennakkoarvoita vaikka pukeutumisen perusteella, vaikkeivat siinä vaiheessa tiedä henkilön persoonasta vielä mitään.
        Kaikki ihmisetkaipaavat positiivista huomiota ja hyväksytyksi tuleminen on vielä suuremmassa osassa.
        Tällä keskustelupalstoilla lyödään leima otsaan helposti, koska täällä ei tarvitse perustella sitä mitä kirjoittaa.

        Se on minusta hyvä, että olet sinut itsesi kanssa, mutta se ei oikeuta luettelemaan kymmeniä vuosia vanhaa liturgiaa "normaalimiehestä".
        Sketsintekijöiden ja feministien hyvin viljelemä "normaalimies" syö sinistä lenkkiä pukeutuu virittyneisiin verkkreihin, kiillottaa iltapäivän autoa, istuu illalla sohvalle tv:n eteen juomaan kaljaa ja syömään sitä sinistä lenkkiä ja katsoo urheilua.
        Kieltämättä, kovin erikoinen pukeutuminen varovaiseksi tekee.
        Jokainen haluaa tulla huomatuksi vahvuuksistaan.
        Tosiasia kuitenkin on, ettei miehen kannata toiselta mieheltä ainakaan sataan vuoteen odottaa ihastunutta äännähdustä, "voi, miten ihana korvakoru, mistä olet saanut".


    • tuli väärää huomiota

      Niimpä, nuorna kun mopolla keulien halusi plikoilta huomiota. niin saikin sitä ambulanssimiehiltä ja polliisilta.

      • k-kotton

        Sain minäkin polven nahattomaksi ja housuihin reiän, mutta polkupyörällä.
        Eipä sitä huomiota viitsinyt jäädä seuraamaan. Urhoollisesti kiipe pyörän selkään, ja lenkutti lähimmän mutkan taakse nuolemaan haavoja.


      • Heh, minä poljin pyörällä nuorena kerran ojaan kun ohi ajava auto oli komeita
        miehiä täynnä ja hymyilivät niin että en eteeni nähnyt, oli heillä hauskaa.


    • Tarve on, mutta usein myös ikävää huomiota tulee kun toilailee.
      Huomiotahan sitä kirjoituksillakin hakee,monessa on tarve jakaa hetki ja ajatus.
      Joskus nauttii yksinäisistä hetkistä, luvasta olla vain omissa oloissaan miten tahtoo.
      Välittää itsestään? Ehkä niinkin ja kuitenkin tulee jossain se raja mitä ei halua ylittää, eli ei kaipaa liikaa huomiota tai liikaa seurantaa osakseen, minulla on ainakin halu pitää itselläni osan minuuttani, jaan sitä harkiten joillekin. Poikien pyöräilykin on varmaan osin nautintoa itse pyöräilystä ja osin sillä on kohde, siihen en esimerkiksi minä enää kuulu, olen mieluumminkin rasite :)

      • Maailma olis liian ruusuinen, jos ikävämpää huomiota ei tule, siinähän pian kuvittelee olevansa enkeli.
        Joo, kai se jollakin tapaa huomionhakemista tämä kirjoittelu on.
        Itse kyllä oon ajatellut, että enempi ajankulua. Telkkaria en jaksa katsoa, niin tämä on jonkinlainen korvike.
        Ei mnusta ainakaan huomion keskipisteeksi ole. Hautajaisissa ole vuosien varrella laskenut hautavihkoja kymmeniä, ja aina se jännittää, vaikka yleensä kaikki läsnäolijat ovat tuttuja.


      • olla mitä.
        k-kotton kirjoitti:

        Maailma olis liian ruusuinen, jos ikävämpää huomiota ei tule, siinähän pian kuvittelee olevansa enkeli.
        Joo, kai se jollakin tapaa huomionhakemista tämä kirjoittelu on.
        Itse kyllä oon ajatellut, että enempi ajankulua. Telkkaria en jaksa katsoa, niin tämä on jonkinlainen korvike.
        Ei mnusta ainakaan huomion keskipisteeksi ole. Hautajaisissa ole vuosien varrella laskenut hautavihkoja kymmeniä, ja aina se jännittää, vaikka yleensä kaikki läsnäolijat ovat tuttuja.

        Toinen haluta tulla huomatuksi, voi olla kipeä jos häntä ei huomioida, on itserakkaita jotka tyrkyttävät omaa itseään kuuluville, vaikka eivät ole muita kummempia.
        On kyvykkäitä ja aikaan saavia ihhmisiä, jotka nauttivat omasta rauhasta ja tuntevat vaituneeksi olla huomion keskipisteenä.kumpi luonne sinusta, tuntuisisi luontevmmalta.


      • olla mitä. kirjoitti:

        Toinen haluta tulla huomatuksi, voi olla kipeä jos häntä ei huomioida, on itserakkaita jotka tyrkyttävät omaa itseään kuuluville, vaikka eivät ole muita kummempia.
        On kyvykkäitä ja aikaan saavia ihhmisiä, jotka nauttivat omasta rauhasta ja tuntevat vaituneeksi olla huomion keskipisteenä.kumpi luonne sinusta, tuntuisisi luontevmmalta.

        Se tuo huomionkeskipisteenäoleminen saattaa nousta joillekin päähän, ja siihen tulee ajanmittaan sitten kateus, ja sitä viisaammat pyrkivät välttämään. kyllä se myönteinen huomio kaikkia hivelee.
        Meillä jokaisella on oma luonne, ja useimmilla se on omasta mielestä paras ja oikea.
        Muilta saa totuudenmukaisemman arvion.


      • k-kotton kirjoitti:

        Maailma olis liian ruusuinen, jos ikävämpää huomiota ei tule, siinähän pian kuvittelee olevansa enkeli.
        Joo, kai se jollakin tapaa huomionhakemista tämä kirjoittelu on.
        Itse kyllä oon ajatellut, että enempi ajankulua. Telkkaria en jaksa katsoa, niin tämä on jonkinlainen korvike.
        Ei mnusta ainakaan huomion keskipisteeksi ole. Hautajaisissa ole vuosien varrella laskenut hautavihkoja kymmeniä, ja aina se jännittää, vaikka yleensä kaikki läsnäolijat ovat tuttuja.

        Ajankulussakin tarvitset huomiota että voit jakaa hetken, muuten olisit yksin ja vain lukisit.Se on terve tarve mielestäni, olen itsekin täällä ja ihan siksi että kommunikoin välillä näinkin mielelläni.
        Eri tilanteissa on vaikeaa olla esillä kun on varsinkin hautajaisissa niin revitty
        auki tunteineen siinä hetkessä ja tilanne on jaettava vaikka tahtoisi huutaa kivusta ja ikävästä jos kuollut on kovin läheinen ja rakas ollut.
        Mutta näin mennään ja onneksi on mahdollisuus jakaa meilläkin hetkiä kun niin tahdomme ja vetäytyä omiin oloihimme kun siltä tuntuu.


    • mistä johtuu?

      Toilailen nyt, mutta en tule huomatuksi?

      • Tämä on sellainen lättänäaloitus, ettei tässä kukaan tule huomatuksi.


      • Tulit juuri


      • k-kotton kirjoitti:

        Tämä on sellainen lättänäaloitus, ettei tässä kukaan tule huomatuksi.

        Mikään lättänä ole, kohonnut jo aimo keskusteluiksi,höö.
        Ilman minkäänlaista senkummempaa huomiota ja sitähän emme kaipaakaan.


    • Hei kun keikuskelen

      k-kotton, sinä joka olet aina niin mukava poika. Teet kivoja aloituksia ja vastailet aloittamasi ketjun vastaajille. Niin monet väsäävät aloituksen ja jättävät sen ajelehtimaan yksikseen, eivätkä viitsi sen koommin vaivautua vastailemaan kenellekään.

      Sinä mukava veikko, tahtoisin Yhtyä sinuun:)
      Mielelläni yhtyisin.

      Tässä on vaan yksi pieni pulma.
      Yhtymistäni sinuun estää se, että kun en oikein ymmärtänyt tällä kertaa aloitustasi. Olen vähäköku kysymysmerkkinä ja siksi yhtyminen on mahdotonta. Ainakin vielä tässä vaiheessa.

      Kirjoitit: "......mitä vähemmän kaipaa huomiota muilta, sen vähemmän välittää itsestään."
      Tuo lausahduksesi kalvaa takaraivoani. Kun minusta tuntuu, että tykkään itsestäni ku hullu joulupuurosta, jopa niin paljon, että en edes kehtaa muille kertoa itserakkauteni laajuudesta. Mutku, mutku en kaipaa huomiota, en laisinkaan. Olen mieluummin taka-alalla korvat höröllä kylläkin, kuunnellen muiden etualalla olevien pulikointia.
      Hyväksytyksikään en välttämättä halaja, koska jos sitä tahtoisin, en uskaltaisi koskaan (tai melkein koskaan) avata suutani, koska monesti olen niin erimielinen, että se tuottaisi kohahduksia väkipaljoudessa.

      Rakas päiväkirja... äh eiku rakas k-kotton, pitääkö minun nyt ruveta ajattelemaan, että koska näin vähän kaipaan huomiota ja hyväksytyksi tulemista, niin minä en välitä itsestäni? Pitkin hampain tuon väittämän nielen, mutta kai sekin on tehtävä, ellet nyt jollakin tavalla selitä tarkemmin aloituksesi lauseita.

      • Juu, mukava poika, Olisitpa ollut illalla katsomassa, miten mukava.
        No eilen oli eilen-
        Se on naisilla muilta huomion kaipaaminen jo niin selkäytimessä, ettei ne sitä huomaa.
        En ole nähnyt sellaista naista, joka ei vaikkapa kauppaan lähtiessä, pyöri peilin edessä ainakin varttitunnin..
        Eikös tämä pynttääminen ole muiden huomion vuoksi Mitä enemmän pynttää, niin sen enemmän itsestään välittää.
        Vilkaisen minäkin aina kylälle lähtiessä, ja muiden vuoksi minä sen teen.
        Siis sen huomion, millaisen kuvan minä itsestäni annan.
        Eikä se minusta huono asia ole, kohtuumitassa.
        Oi heikunkeikku päivänvaloni ja aamuruskoni, mietipäs asiat uudemman kerran.


      • Hah, tuopa oli oivasti ilmaistu.
        Anna takaraivon sykkiä, kyllä se asettuu omalle telalleen takaisin ja pitkät hampaat onneksi murentaa hyvin nieltävän ettei tule vatsakipujakaan.


    • ekonorminen

      toisen huomion väheksyntä ja ylimielinen suhtautuminen kanssaihmisiin karkoittaa monen innon tehdä minkäänlaista kontaktia.
      joillekin se on vain haaste---mikähän tuo luulee olevansa, otanpa hänestä selkoa.

      parikin esimerkkiä tuli heti mieleen, mutta ei niistä enempiä.

      • Tulee täällä aina uusia ajatuksia, vaikka aloitus ei kovin kaksinen ollut.
        Kyllä se ylimielinen suhtautuminen toisen hyväntahtoiseen huomioon mieleen jää.
        Mutta on siinä sekin, kun suomalaiset on jäyhää kansaa, ja joku on avoimempiluontoinen. Ja kun tämä intoutuu oman persoonansa mukaan antamaa huomiota yleisellä paikalla, vaikkakin kuinka myönteistä, niin kyllä siinä kuplii niinkuin vappusima.


      • ekonorminen
        k-kotton kirjoitti:

        Tulee täällä aina uusia ajatuksia, vaikka aloitus ei kovin kaksinen ollut.
        Kyllä se ylimielinen suhtautuminen toisen hyväntahtoiseen huomioon mieleen jää.
        Mutta on siinä sekin, kun suomalaiset on jäyhää kansaa, ja joku on avoimempiluontoinen. Ja kun tämä intoutuu oman persoonansa mukaan antamaa huomiota yleisellä paikalla, vaikkakin kuinka myönteistä, niin kyllä siinä kuplii niinkuin vappusima.

        Huomaavaisuus huomataan huomaavaisuudella etc.Se myös miten asioita tulkitaan voi tulla väärinkäsityksiä.

        Juhlissa tapaa ylihuomiointia (myöteistä ja ei-niin-myönteistä) jos alkoholia mittarissa on rohkeampi seurustelemaan ja jälkeenpäin seuraa katala morkkis.


    • hmpf

      Mietiskelin juuri menneellä viikolla sitä ehkä samaan suuntaan...

      Se on ihan normaalia että ihminen haluaa huomiota. Sellainen jatkuva ja järjestelmällinen huomioimattomuus voidaan jopa käyttää rankaisukeinona. Jokainen tarvitsee sen tunteen että kuuluu yhteisöön, ja sen tunteen saa huomion kautta.

      On tietenkin heitä jotka eivät toivo huomiota. Mutta olisiko ne kuitenkin jotenkin rikki? Joku on satuttanut.

      • ekonorminen

        = sosiaalinen nokkimisjärjestys tai armeijan tapa kasvattaa "lapsista" aikuisia.

        Oikein vai väärin? tiedä häntä.


      • Se onkin aika kova rangaistus, jos yhteisö järjestelmällisesti jättää jonkun ilman huomiota.
        Näin ei tapahdu vahvalle, ne on niitä heikompia, jotka jää huomiotta.
        Tuskin kukaan haluaa olla muiden joukossa yksin.
        Ei nyt tuu mieleen sellaista, joka ei missään muodossa kaipaa huomiota.


      • Voisi olla niinkin että käsite huomiohakuisuuden voimakkuudesta on pohjimmainen kysymys. Minäkin olen huomiohakuisuuden kanssa sinut, mutta sitä ei haekaan aina kovin voimallisella tasolla, vähempikin riittää. Joskus taas kaipaa suunnattoman kipeästi ja paljon huomiota.


      • ekonorminen kirjoitti:

        = sosiaalinen nokkimisjärjestys tai armeijan tapa kasvattaa "lapsista" aikuisia.

        Oikein vai väärin? tiedä häntä.

        Kun katsoo tulostamme maailmassa mitä nokkimisjärjestykseen tulee niin ei se
        mielestäni ole mennyt kohdilleen, eli on sääli että vahvin pääsee nokkimaan jos se vahvin ei muuten ole kelpo ihminen. Siitä on esimerkkinä terrori yms.


      • k-kotton kirjoitti:

        Se onkin aika kova rangaistus, jos yhteisö järjestelmällisesti jättää jonkun ilman huomiota.
        Näin ei tapahdu vahvalle, ne on niitä heikompia, jotka jää huomiotta.
        Tuskin kukaan haluaa olla muiden joukossa yksin.
        Ei nyt tuu mieleen sellaista, joka ei missään muodossa kaipaa huomiota.

        Sellaisen kun tietää niin ei sitä kenellekään tee, ei ole niin sadisti.


      • ekonorminen
        vantaannainen kirjoitti:

        Kun katsoo tulostamme maailmassa mitä nokkimisjärjestykseen tulee niin ei se
        mielestäni ole mennyt kohdilleen, eli on sääli että vahvin pääsee nokkimaan jos se vahvin ei muuten ole kelpo ihminen. Siitä on esimerkkinä terrori yms.

        Vahva ja suosikki ei kulje aina yksissä kansissa. Vahva seuraa taustalla, kun suosikki suorittaa ja kuittaa tilanteen kuin tilanteen, tietäen saavansa tukijoukkoja taakseen.

        Hiljainen ja syrjäänvetäytyvä henkilö unohtuu, vaikka juurikin hän voi olla joukon vahvin.

        Ehkä meni pikkasen ohi aloituksen, tämä tarkennuksena edelliseen kommenttiin.


      • k-kotton kirjoitti:

        Se onkin aika kova rangaistus, jos yhteisö järjestelmällisesti jättää jonkun ilman huomiota.
        Näin ei tapahdu vahvalle, ne on niitä heikompia, jotka jää huomiotta.
        Tuskin kukaan haluaa olla muiden joukossa yksin.
        Ei nyt tuu mieleen sellaista, joka ei missään muodossa kaipaa huomiota.

        Siinäpä se varsinainen vahvuuden osoitus onkin. Uskaltaa myös jäädä yksin.


      • hmpf
        ekonorminen kirjoitti:

        Vahva ja suosikki ei kulje aina yksissä kansissa. Vahva seuraa taustalla, kun suosikki suorittaa ja kuittaa tilanteen kuin tilanteen, tietäen saavansa tukijoukkoja taakseen.

        Hiljainen ja syrjäänvetäytyvä henkilö unohtuu, vaikka juurikin hän voi olla joukon vahvin.

        Ehkä meni pikkasen ohi aloituksen, tämä tarkennuksena edelliseen kommenttiin.

        Olen joskus paljonkin miettinyt sitä nokkimisjärjestystä ja sen tarvetta. Luin kerran tarinan paikallislehdestä jossa Tuukka Hariton kertoin luostarin yhteisöstä. Se meni jotenkin niin, että pääjehu pyysi munkkeja istuttamaan 100 puuta, latva alaspäin. Kukaan ei kyseenalaistanut tätä, vaan ryhtyivät itsekseen ihmetellen hommiin. Kun eka rivi oli istutettu, jehu tuli paikalle tarkastamaan ja sanoi: "hyvä, nyt voitte istuttaa loput juuret alaspäin."

        Silloin tarina tuntui käsittämättömältä, oiva esimerkki päsmäröimisestä. En tajunnut mihin pyrittiin. Nyt kun kahden teini-ikäisen kanssa melko lailla päivittäin neuvottelen, rähjään ja komennan, tuntuu että on kyllä tilanteita missä toisen pitää vaan kuunnella ja totella "his superior" eikä vääntää :)) Sodassa tilanne varmaan varsinkin on sellainen.


      • hmpf
        vantaannainen kirjoitti:

        Voisi olla niinkin että käsite huomiohakuisuuden voimakkuudesta on pohjimmainen kysymys. Minäkin olen huomiohakuisuuden kanssa sinut, mutta sitä ei haekaan aina kovin voimallisella tasolla, vähempikin riittää. Joskus taas kaipaa suunnattoman kipeästi ja paljon huomiota.

        Tuo on varmasti totta. Harva ihminen on varmaan kuitenkaan sellaista valokeila-tyyppiä. Sellainen huomio palkinnon muodossa ikään kuin on ihan riittävä :)


      • Irkka kirjoitti:

        Siinäpä se varsinainen vahvuuden osoitus onkin. Uskaltaa myös jäädä yksin.

        Mutta, tuota, tuota.
        Ajattelen näin omalta kantilta.
        Jos poppoo on niin tyhmä, että se on väärässä, niin onko se yksinjäänti niinkään viisasta. Joskus on parempi valita se pienemmän riesan tie.
        Tai pahempi vaihtoehto. Jos kuvittelee olevansa viisaampi kun muut, ja alkaa sitten änkyröidä, niin tyhmänpaperit siitä saa.
        Nuorena miehenä, kun kulki rinta rottingilla, sitä oli tuonkaltaisia ajatuksi. Onneksi osasin pitää suuni kiinni.
        Vanhemmiten moiset ajatukset on vähentyneet.


      • k-kotton kirjoitti:

        Mutta, tuota, tuota.
        Ajattelen näin omalta kantilta.
        Jos poppoo on niin tyhmä, että se on väärässä, niin onko se yksinjäänti niinkään viisasta. Joskus on parempi valita se pienemmän riesan tie.
        Tai pahempi vaihtoehto. Jos kuvittelee olevansa viisaampi kun muut, ja alkaa sitten änkyröidä, niin tyhmänpaperit siitä saa.
        Nuorena miehenä, kun kulki rinta rottingilla, sitä oli tuonkaltaisia ajatuksi. Onneksi osasin pitää suuni kiinni.
        Vanhemmiten moiset ajatukset on vähentyneet.

        Ajoin enempi takaa sitä samaa mitä joku tuolla jo aiemmin kirjoitti. Hiljainen ja syrjään vetäytyvä unohtuu .... Ottamatta kantaa siihen kuka on viisas ja kuka ei :)


      • vrt.
        hmpf kirjoitti:

        Olen joskus paljonkin miettinyt sitä nokkimisjärjestystä ja sen tarvetta. Luin kerran tarinan paikallislehdestä jossa Tuukka Hariton kertoin luostarin yhteisöstä. Se meni jotenkin niin, että pääjehu pyysi munkkeja istuttamaan 100 puuta, latva alaspäin. Kukaan ei kyseenalaistanut tätä, vaan ryhtyivät itsekseen ihmetellen hommiin. Kun eka rivi oli istutettu, jehu tuli paikalle tarkastamaan ja sanoi: "hyvä, nyt voitte istuttaa loput juuret alaspäin."

        Silloin tarina tuntui käsittämättömältä, oiva esimerkki päsmäröimisestä. En tajunnut mihin pyrittiin. Nyt kun kahden teini-ikäisen kanssa melko lailla päivittäin neuvottelen, rähjään ja komennan, tuntuu että on kyllä tilanteita missä toisen pitää vaan kuunnella ja totella "his superior" eikä vääntää :)) Sodassa tilanne varmaan varsinkin on sellainen.

        Luostarin munkkitarinasta tuli mieleen
        runo Serpentine järvestä,
        jossa puut näkyvät väärin päin ja yöllä
        järven pohjalla on hukkuneita tähtiä.


    • Huh huh

      Mutta, kun ihmiset jostain syystä häviävät ympäriltä. Kukaan ei soita, kenenkään kanssa ei sovita tapaamisia, ei mennä enää yhdessä minnekään. Yksinään lähdet duunista ja menet sporaan ja jäät jollain pysäkillä pois ja ehkä menet johonkin kauppaan katselemaan tavaroita. Käyt ehkä yksin kahvilla. Vähän aikaa pyörit yksin ympyrää ja menet yksin himaan.

      Tuntuu ihan siltä, että on samantekevää mitä teet tai teetkö mitään. Kukaan ei huomaa!

      • En tiedä, mistä johtuu. Toiset on helpommin lähestyttäviä kun toiset.
        Kirjoituksesta päätellen sinä ehkä livessä et niitä helpoimmin lähestyttäviä ole.
        Kirjoittaminen kuitenkin näyttää sujuvan hyvinkin laatuisasti.
        Omalla kohdalla joskus tuntuma, että taidan olla keskitasoa helpommin lähestyttävä.
        Joutuu siinäkin monenlaisiin pulmiin.
        Lohdutukseksi voin sanoa, että harvan normaali-ihmisen tekemiset muita ihmeemmin kiinnostaa.
        Aika moni tarvii juttuseuraa, ja kuuntelijaa, kokeile sitä.


      • ekonorminen
        k-kotton kirjoitti:

        En tiedä, mistä johtuu. Toiset on helpommin lähestyttäviä kun toiset.
        Kirjoituksesta päätellen sinä ehkä livessä et niitä helpoimmin lähestyttäviä ole.
        Kirjoittaminen kuitenkin näyttää sujuvan hyvinkin laatuisasti.
        Omalla kohdalla joskus tuntuma, että taidan olla keskitasoa helpommin lähestyttävä.
        Joutuu siinäkin monenlaisiin pulmiin.
        Lohdutukseksi voin sanoa, että harvan normaali-ihmisen tekemiset muita ihmeemmin kiinnostaa.
        Aika moni tarvii juttuseuraa, ja kuuntelijaa, kokeile sitä.

        Muutatko käyttäytymistäsi vähemmän lähestyttäväksi ja millaisissa tilanteissa?
        Sama pulma täällä alhaalla :) ulkopuolisten mielestä ja puolittain oma mielipide.


        Muistelin juuri eräänä päivänä henkilöä, joka oli poikkeuksellisen
        (tiedä tuota, onko enää) vaikeasti lähestyttävä ja melko ilkeä.
        Yllättäen tuo ihminen soitti minulle vuosien jälkeen, silloinkin työasioissa,
        sillä kertaa en itse pystynyt nollaamaan tilannetta neutraaliksi. Harmi.
        Eli aikaisempaan kokemukseen pohjautuvaa käyttäytymisen muutosta,
        ehkä juurikin näin myös vastapuolella.


      • ekonorminen kirjoitti:

        Muutatko käyttäytymistäsi vähemmän lähestyttäväksi ja millaisissa tilanteissa?
        Sama pulma täällä alhaalla :) ulkopuolisten mielestä ja puolittain oma mielipide.


        Muistelin juuri eräänä päivänä henkilöä, joka oli poikkeuksellisen
        (tiedä tuota, onko enää) vaikeasti lähestyttävä ja melko ilkeä.
        Yllättäen tuo ihminen soitti minulle vuosien jälkeen, silloinkin työasioissa,
        sillä kertaa en itse pystynyt nollaamaan tilannetta neutraaliksi. Harmi.
        Eli aikaisempaan kokemukseen pohjautuvaa käyttäytymisen muutosta,
        ehkä juurikin näin myös vastapuolella.

        Ei tuu nyt mieleen, että ois tarvinnut olemustaan mihinkään muuttaa.
        Ihmisiä on erilaisia. Toisten kanssa tulee toimeen paremmin , toisten ei.
        Normaalisti tunne on molemminpuolinen.
        Kun ajatus kulkee, että niin hyvää ihmistä ei ole, etteikö siinä ole mitään pahaa, mutta niin pahoja ihmisiä voi olla, ettei niissä ole mitään hyvää.Sellaista ei minun kohdalle ole tullut, tiedä sitten.


      • *****
        k-kotton kirjoitti:

        Ei tuu nyt mieleen, että ois tarvinnut olemustaan mihinkään muuttaa.
        Ihmisiä on erilaisia. Toisten kanssa tulee toimeen paremmin , toisten ei.
        Normaalisti tunne on molemminpuolinen.
        Kun ajatus kulkee, että niin hyvää ihmistä ei ole, etteikö siinä ole mitään pahaa, mutta niin pahoja ihmisiä voi olla, ettei niissä ole mitään hyvää.Sellaista ei minun kohdalle ole tullut, tiedä sitten.

        "Kun ajatus kulkee, että niin hyvää ihmistä ei ole, etteikö siinä ole mitään pahaa, mutta niin pahoja ihmisiä voi olla, ettei niissä ole mitään hyvää."

        Tuota olen minäkin ihmetellyt että niin pahoja ihmisiä voi olla ettei niistä löydy mitään hyvää. Olen yrittänyt erään tuttavan kanssa monella tavalla olla ystävä, mutta ei onnistu, sillä aina hänen kohdallaan on paha voittanut tavalla tai toisella.


      • ***** kirjoitti:

        "Kun ajatus kulkee, että niin hyvää ihmistä ei ole, etteikö siinä ole mitään pahaa, mutta niin pahoja ihmisiä voi olla, ettei niissä ole mitään hyvää."

        Tuota olen minäkin ihmetellyt että niin pahoja ihmisiä voi olla ettei niistä löydy mitään hyvää. Olen yrittänyt erään tuttavan kanssa monella tavalla olla ystävä, mutta ei onnistu, sillä aina hänen kohdallaan on paha voittanut tavalla tai toisella.

        Tuota tuota, Ehkä oli tuo "yrittänyt olla ystävä" ilmaus paremman puutteessa, ymmärrän näin.
        Eikö ystävyys ole molemminpuolinen, no tämä on saivartelua.
        Mutta jos on henkilö, jonka kanssa joutuu pakosta olemaan tekemisissä hyvin paljon, niin tuskaista se on, jos toinen ei millään lailla huomioi hyvää tarkoitusta.
        En minä ainakaan tiedä, miten siinä tilanteessa pitäisi toimia.


      • *******
        k-kotton kirjoitti:

        Tuota tuota, Ehkä oli tuo "yrittänyt olla ystävä" ilmaus paremman puutteessa, ymmärrän näin.
        Eikö ystävyys ole molemminpuolinen, no tämä on saivartelua.
        Mutta jos on henkilö, jonka kanssa joutuu pakosta olemaan tekemisissä hyvin paljon, niin tuskaista se on, jos toinen ei millään lailla huomioi hyvää tarkoitusta.
        En minä ainakaan tiedä, miten siinä tilanteessa pitäisi toimia.

        Henkilö on juuri tuo jonka kanssa on melkeinpä pakosta yrittää olla ystävä ja yrittää tulla jotenkuten toimeen hänen kanssaan.

        Hän vaan keksii kaikenlaisia ilkeyksiä. On selleinen minäminä tyyppi eikä toiset ole mitään, vain hän ja ainoastaan vain hän.


      • ******* kirjoitti:

        Henkilö on juuri tuo jonka kanssa on melkeinpä pakosta yrittää olla ystävä ja yrittää tulla jotenkuten toimeen hänen kanssaan.

        Hän vaan keksii kaikenlaisia ilkeyksiä. On selleinen minäminä tyyppi eikä toiset ole mitään, vain hän ja ainoastaan vain hän.

        Silloinhan hän on heikko tyyppi, ja heikko itsetunto.
        Tarvii muille ilkeilyä, että tuntee itse olevansa jotain.
        Eihän sellainen, jolla on kaikki kohillaan tarvitse tuonkaltaista itsetunnonkohotusta.
        Näin ainakin luulisin


      • ekonorminen
        k-kotton kirjoitti:

        Ei tuu nyt mieleen, että ois tarvinnut olemustaan mihinkään muuttaa.
        Ihmisiä on erilaisia. Toisten kanssa tulee toimeen paremmin , toisten ei.
        Normaalisti tunne on molemminpuolinen.
        Kun ajatus kulkee, että niin hyvää ihmistä ei ole, etteikö siinä ole mitään pahaa, mutta niin pahoja ihmisiä voi olla, ettei niissä ole mitään hyvää.Sellaista ei minun kohdalle ole tullut, tiedä sitten.

        Kenenkään ei pidä muuttua ilkeäksi piruksi vastapuolen
        häiriökäyttäytymisen sanelemana. Sosiaalinen hiillostaminen
        ohjailee asiat usein muuntumiseen halusi sitä tai ei.


    • ~~~~

      Haasteellinen aloitus.Kiitos siitä.
      "tulla huomatuksi ja siinä sivussa hyväksytyksi"
      Joskus tulee tahtomattaan huomatuksi ja siinä sivussa joko saa hyväksyntää tai sitten ei.Riippuu tästä huomaajasta.Esimerkki: Jos pukeutuu hyvin kirkkaaseen punaiseen takkiin,voi joku todeta,että itse ei tuollaista käyttäisi.Mutta,kun takki on hyvä päällä,se riittää kantajalleen.Sanoo jokunen,mitä sanoo.
      Jos on tarve tulla huomatuksi pukeutumisellaan,silloin kuuntelee tarkemmin kommentteja ja yrittää miellyttää toisia ihmisiä.

      Hyväksytyksi tuleminen on ihmisen tärkeimpiä tarpeita,joku sanoi.
      Kaikkia ei kuitenkaan voi,eikä tarvitse miellyttää.Se,että asuinkumppani hyväksyy,on tärkeää.Sitten tulee ystäväpiiri ja ehkä lähipiiri.Mutta riittää,kun ees yksi ihminen hyväksyy.

      Joku hakee hyväksyntää harrastuksillaan.Hyväksytäänkö minun maalamani taulu tai tekemäni musiikki tai kirjoittamani juttu.
      Avaudun sen verran ja kerron tapauksen. Seinälläni on itse maalaamani taulu.Eräs sukulainen ei hyväksynyt sen hetkistä elämäntilannettani,olin nimittäin silloin työtön.Hän kävi meillä ja totesi:"En ymmärrä,mitä tuo taulu kuvaa." Sain työpaikan ja kun samainen henkilö kävi meillä ja totesi:"Hyvä tuo taulu seinällä" Taulu on koko ajan ollut sama ja samalla paikalla.Se kuvaa talvista hetkeä luonosssa ja on aivan realistinen kuvaus.Melkein kuin valokuva olisi -siis ei ollenkaan absraksi tunnelataus,vaan ihan realistinen kuvaus.
      Olen miettinyt asiaa ja tämä sukulainen arvioi minua tuon taulun kautta.Ei sanonut suoraan,ettei hyväksy minua tai sitten taas hyväksyy.
      Tämä oli hänen tapaista ja se siitä.

      • Oma arvio Sinun tapauksesta on.
        Kuuluu peruskohteliasuuteen, jos huomaa tai tietää jonkun etsineen rajojaan niin se on hyvä myöteisesti huomioida.
        Maalaamasi taulu on ilmeisesti ollut hyvä, ja sukulaisesi on tullut vähän kateelliseksi, ja huomaamatta tölväissyt.
        Sitten myöhemmin on huomannut tökerön käytöksensä, ja yrittänyt korjata, mitä korjattavissa on.
        En usko, että työttömyydellä on juurikaan vaikutusta, ei ainakaan näillä seuduilla.


      • ~~~~
        k-kotton kirjoitti:

        Oma arvio Sinun tapauksesta on.
        Kuuluu peruskohteliasuuteen, jos huomaa tai tietää jonkun etsineen rajojaan niin se on hyvä myöteisesti huomioida.
        Maalaamasi taulu on ilmeisesti ollut hyvä, ja sukulaisesi on tullut vähän kateelliseksi, ja huomaamatta tölväissyt.
        Sitten myöhemmin on huomannut tökerön käytöksensä, ja yrittänyt korjata, mitä korjattavissa on.
        En usko, että työttömyydellä on juurikaan vaikutusta, ei ainakaan näillä seuduilla.

        Keskustelu ja asioista puhuminen avartaa pääkoppaa.
        Näkökulma,jonka kirjoitit ei ole tullut pienimmästikään mieleeni.
        Viestintä on mielenkiintoista aluetta.

        Huristelevista mopopojista tuli mieleeni,että tytöt vastaavasti alkavat kikattaa ja pitää "tyttömäistä meteliä",jos maisemiin ilmestyy tiettyjä poikia.
        Silloin kun on "parin muodostamisvaiheessa",oli sitten nuori tai iäkkäämpi,täytyy jotenkin ilmaista olevansa maisemissa.
        Mopot,auto,laulaminen,soittaminen...vitsien kertominen...perinteisiä keinoja.

        Entäpä,jos ihminen,jonka kanssa ei kemiat kohtaa,alkaa osoittaa huomiota ??? Tai,ei ole ollenkaan siinä tilanteeessa,että on tarve saada huomiota.Pariutumis -tai muussakaan mielessä.
        Hienovaraisia tilanteita.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Trump ja Vance murskasivat ja nolasivat Zelenskyn tiedotusvälineiden edessä Valkoisessa talossa.

      Jopa oli uskomaton tilaisuus Valkoisessa talossa. Zelensky jäi täydelliseksi lehdellä soittelijaksi suhteessa Trumpiin j
      Maailman menoa
      739
      4983
    2. Zelenskyi ei suostunut nöyrtymään Trumpin ja Vancen edessä, siksi meni pieleen

      Trumppia täytyy imarrella, silloin homma toimii aina. Tähän Zelenskyi ei suostunut.
      Maailman menoa
      673
      4219
    3. Mikä on kaivattusi ärsyttävin piirre?

      Mun kaivattu on erittäin vastahakoinen puhumaan itsestä. Kääntää puheenaiheen aina muuhun kun hänestä tulee puhetta.
      Ikävä
      173
      2321
    4. Harmi että

      Pidät niin vastenmielisenä. Olen minäkin välissä ollut ihan kamala sinulle ja ihmetellyt miten voit minusta tykätä. Se o
      Ikävä
      19
      2105
    5. MTV: Katri Helena repäisee kunnolla - Aivan uudessa roolissa TV:ssä - Tätä ei arvannut!

      No nyt iskelmälegenda ja koko kansan Katri Helena kyllä repäisee kunnolla! Upeaa heittäytymistä, Katri Helena! Lue, mis
      Suomalaiset julkkikset
      40
      1888
    6. Miten saisin

      Sinut omakseni?
      Ikävä
      96
      1716
    7. TELIA pakottaa 4G-liittymiä väkisin 5G-liittymiin, vaihtaa ilman lupaa

      Ihmisten sopimuksia! https://www.is.fi/digitoday/mobiili/art-2000011063159.html "Telia on lähettänyt osalle 4g-asiakka
      Maailman menoa
      171
      1483
    8. OP Kaskimaa

      Niin sitten pankki vaihtaa nimeään ja pääkonttori siirtyy ties minne. Pulkkisen visio, Kainuu ei kelvannut.
      Kuhmo
      30
      1218
    9. Ajattele miten

      Paljon ottajia sinulla olisi
      Ikävä
      92
      1203
    10. Viimeiset helmiterveiset

      kaivatullesi tähän alas 🙇💙
      Ikävä
      94
      1144
    Aihe