Mansikki mutusteli ruohoa ja piereskeli onnellisena. Eihän oikein tiennyt mistä oli onnellinen tai tokko edes sitä, että oli onnellinen, mutta ruohon mutustelu ja piereskely kuitenkin koskettivat hänen sisinpäänsä. Mansikki oli lehmä eikä aivan mikä tahansa lehmä - hän oli superlehmä, joka pelasteli aina piereskelyltään joutessaan maailmaa ilkeiltä norsuilta.
Pian Mansikki kuitenkin vetäytyi bambusängylleen ja näpsäytti norsututkansa päälle.
- Perhana! Kärsäjengi on taas pahan kimpussa Mansikki hirnahti ja painoi salanappia joka paljasti mattamustan kantturamobiilin.
Sillä samalla hetkellä kuin tämä kulkupeli tuli esille syöksähti Mansikin haarojen välistä liukas lonkero, joka tarrasi voimakkaalla imukuppimaisella ottellaan kantturamobiiliin. "Hahaa, empä olekan mikä tahansa Mansikki!", Mansikki ärjyi! "Olen Mansikki, jolla on liukas lonkero, HAHAA!", hän jatkoi. Kärsäjengi hiljeni tyystin, moista he eivät olleet ikinä nähneet. He alkoivat voimaan pahoin, mutta silloin tapahtui jotain käsittämätöntä. Tuli suuri välähdys, joka muuttui suureksi valoksi jäädessään päälle vuorokauden ajaksi.
Mitään ei tapahtunut näinä tunteina, koska kukaan ei pystynyt pitämään silmiänsä auki voimakkaan valon takia.
Tehtyään ruumintarkastukset sokaistuneille norsuille ja solmittuaan niiden hännät yhteen, Mansikki napsautti jälleen superlamppunsa kiinni, naurahti ja pieraisi samaan aikaan ja huristeli kantturamobiilillaan suoraan Alastoman kuninkaan luokse.
"Tahtonne on toteutettu, herrani", Mansikki kuiskasi polvistuneena.
"Hyvä", kuningas sanoi. "Seuraavaaksi saatkin viihdyttää minua."
Mansikki huokaisi, mutta pisti kuitenkin polkaksi ja lehmänkellon kalkkeessa kuningas nauraa hohotti heppi heiluen ja kyyneleet valuen. Pitkän puolen tunnin jälkeen Mansikki lopetti ja istahti alas.
"Huh - hyvä, että oli hauskaa, mutta mitä piditte huvittavimpana?"
Juuri kun hän oli vastaamassa, hänen aivonsa reagoivat tilanteeseen kadottamalla kaikki muistijäljet - kaiken olennaisen hänen menneisyydestänsä. Nykyhetki hämärtyi hänen silmissänsä, mutta hänen päässänsä soi eräs muisto, eikä mitään muuta mahtunut tähän tietoisuuteen. Hän kuuli kokoajan ainoastaan akkojen käkätystä. Hänelle alkoi rakentumaan kuva tilanteesta, jossa hän oli kokenut naurunalaiseksi joutumisen.
Hän oli tansinnut Rubertin kanssa koko illan ja heillä oli ollut yhdessä huisin hauskaa siihen asti, kunnes Rubert osottautui pervoksi taikuriksi, joka taikoi koltun hänen päältänsä ja hän jäi orpona ja alastomana seisomaan yksin parketille.
Mansikki kuuli Rubertin loittovan naurun ja mietti häpeillen millä peittäisi utareensa. Hädissään hän rullasi ravintolan vessan maton ympärillensä ja hipsi ulos, mutta huomasi, että koltun mukana Rubert oli hävittänyt hänen lehmänkellonsa, jonka kieli toimi myös kantturamobiilin avaimena. Hätä ei kuitenkaan ollut tämän näköinen. Aikansa piereskeltyään Mansikki tuli siihen tulokseen, että salmiakkilasi auttaisi pulman ratkaisussa. Hän löntysti lähimpään baariin ja kulautteli drinkkiään pohdiskelevasti rupsutellen kunnes huomasi; kärsäjengi oli suunnittelemassa pahojaan tiskin toisessa päässä.
Mansikki mietti seuraavaa siirtoaan ja löysi ratkaisun peräsuolestaan.
Siellä se oli: valtavan kokoinen kirja, joka sisälsi ohjeen tilanteeseen kuin tilanteeseen. Hänen piti vain ensin hieman pyyhkiä enimpiä jälkiä sen päältä, jotta pystyi lukemaan sitä. Yhtäkkiä hänen nenäänsä kutitti ja hän alkoi hivellä sitä ja samalla tajusi, että sen lisäksi, että puuteri oli sekoittunut hänen kasvoillansa, olivat ne saaneet myös vähemmän piristävää väriä käden mukana. Noh tämä ei häntä hetkauttanut enempää, sillä kirjasta löytyi tähänkin ongelmaan vastaus: "Älä välitä, näin vain tuli tapahtua, se on Herran tahto". Mansikki katsoi myös sopivan ohjeen siirrollensa: "Älä välitä, näin vain tuli tapahtua, se on Herran tahto". Mansikki huomasi samalla, että kirja toisti itseänsä. Olihan hän lukenut sitä aiemminkin, muttei ollut koskaan tajunnut tätä: joka sivulla ja joka rivillä luki vain sama teksti erilaisten tilanteiden yhteydessä. Siirto jäi tekemättä, elämä jäi elämättä, kaikki vain kuihtui pikkuhiljaa - itseasiassa todella hitaasti - kokoon. "Älä välitä, näin vain tuli tapahtua, se on Herran tahto".
Kantturamobiili
Musta apina
1
848
Vastaukset
- veikko
ihanko keksit omasta päästä?hieman oli omituinen loppu.hyvä tarinen kertoja sinänsä muuten.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Jos yhdistät nimikirjaimet
Jos yhdistät sinun ja kaivattusi ensimmäisten nimien alkukirjaimet mitkä nimikirjaimet tulee? Sinun ensin ja sitten häne1197546Mies vinkkinä sulle
Jos pyytäisit kahville tai ihan mihin vaan, niin lähtisin varmasti välittämättä muista786604- 955264
- 524615
Kyllä se taitaa olla nyt näin
Minusta tuntuu et joku lyö nyt kapuloita rattaisiin että meidän välit menisi lopullisesti. Sinä halusit että tämä menee494266- 2304159
- 444095
Odotan että sanot
Sitten siinä että haluaisit vielä jutella kahdestaan kanssani ja sitten kerrot hellästi että sinulla on ollut vaikea san283948- 583080
- 482576