Harrastusten aloittaminen pelot/huono itsetunto/jännitys

tuutikki 13134

Olen 24 vuotias nainen ja haluaisin aloittaa uusia harrastuksia. Minulla on lapsuudesta jäänyt erilaisia traumoja ja pelkoja. Ajatuksiani ovat, että en osaa mitään ja en tule ikinä oppimaan hyvin uusia asioita.
Haluaisin kokeilla ratsastusta, surffausta ja muita eri vesiurheilulajeja, mutta huono itsetuntoni pelko mitä muut ajattelee tai epäonnistumisen pelko estävät nämä.

Minulla sattuu olemaan vain todella huono itsetunto, etten ikinä tule oppimaan mitään lajia, koska en ole tarpeeksi urheilullinen kuin muut tai olen jotenkin tyhmempi kuin muut estävät asian.

Lapsena asuin äidin kanssa kahdestaan eikä äitini oikein koskaan tukenut minua harrastuksissani eikä halunnut maksaa. Toisaalta rahatilanne saattoi sen estää osittain.

Kun menin opiskelemaan nykyistä ammattiani, oli minulla jatkuvasti huono itsetunto, että en opi näitä asioita mitä tarvitsen ammatissani, mutta lopulta huomasin, että hakeuduinkin vaativiin työtehtäviin valmistuttuani ammattiin ja pärjäsin niissä todella hyvin.

Onko muitakin ihmisiä, jotka elävät pelossa ja pelkävät itsensä nolaamista?

13

3072

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Hei tuutikki,

      Uskon, että pelko itsensä nolaamisesta tuntuu hyvin elämää rajoittavalta ja raskaalta. Viestiäsi lukiessa minulle tuli kuitenkin mieleen, että sinussa on vahvuutta jolla olet myös onnistunut voittamaan pelkosi. Olet uskaltanut hakeutua vaativiin työtehtäviin ja olet myös uskaltanut kohdata pelkosi esimerkiksi kirjoittamalla tänne.

      Auttaisiko se, jos uuden harrastuksen voisi aloittaa jonkun ystävän kanssa? Että harjoituksiin ei tarvitse alussa mennä aivan yksin? Kun kumpikin kannustaa toista, se auttaa molempia.

      En tiedä auttaako tämä ajatus, mutta, itseäni on uusien harrastusten kohdalla auttanut se, että ajattelen tekeväni tätä vain itselleni. Vaikka minusta ei koskaan voisi tulla hyvää, se ei haittaa, koska itse tekeminen on tärkeämpää.

      Rohkeutta! Sinä pystyt kyllä!

      Vilppu H.
      pappi

    • Ainainen pelko

      Minun elämässäni juuri tuo itsensä nolaamisen pelko taitaa olla suurin rajoittava tekijä. Minulla on hirveä kammo, että minua pidetään tyhmänä. Pahimpana peikkona päässä pyörivät kaikki menneet nolot tilanteet ja tuntuu siltä, että niitä ei todellakaan halua enää kerryttää enempää päähän pyörimään. Siksi olen enimmäkseen hiljaa nykyään sosiaalisissa tilanteissa ja muutenkin viihdyn lähinnä neljän seinän sisällä.

      Mitään harrastuksia minulla ei koskaan ole ollutkaan. Etenkin liikunnallisia harrastuksia kammoan. Tämä juontaa varmaan juurensa siitä, että olin lapsena hyvä kutakuinkin kaikessa muussa paitsi liikunnassa ja häpesin itseäni liikuntatunneilla.

      En kuuna päivänä kehtaisi mennä esimerkiksi kuntosalille, vaikka sitä on jo monesti lääkäritkin eri yhteyksissä ehdottaneet. Olen käynyt viimeksi salilla koulun kanssa ja paennut silloinkin äkkiä stepperiin koko ajaksi. En ymmärrä niistä laitteista mitään ja nolaisin itseni täysin.

    • 14+20

      oon sekoomas.mulla nään harhoja huonees ja pelkään demoneja joka paikas..niito demoneita uute avaruudes ja ne ufot on just niit demoneit ja muutki demonit o avaruudes ja ne ufot o niitä..tää kuulostaa pimpomilta tiedän koska se on tarkoTUSKIN..


      ja tiesittek et laitan niimimerkiks aina sen laskun joka tulee ku kommaa se et se varmisata ettei oo roskapostirobotti

    • nurkkaan-ahdistettu

      Hei! Minulla on aivan sama ongelma. En uskalla aloittaa uusia harrastuksia vahvojen itsetunto-ongelmieni takia.

      Minulla on huonoja kokemuksia ihan lapsuudesta lähtien kun kuviskerhossa opettaja suosi tiettyjä oppilaita ja minua hän vähätteli - kevätnäyttelyssä hän ei ripustanut töitäni esille mikä itketti tosi paljon. :(

      Harrastin myös tanssia, jossa kaikki tunsivat jo toisensa ja jättivät ulkopuolelle porukasta. En tykännyt siitä ilmapiiristä ja tunsin itseni kömpelöksi esiintyjäksi joten lopetin tanssin lopulta.

      Musiikkiharrastus eli laulu ja piano oli monta vuotta elämässäni rakkaimpana asiana ja esiinnyinkin joskus, mutta lopulta en uskaltanut tehdä sitäkään ja en oikein saanut tarpeeksi tukea treenaamiseen niin päätin 20-vuotiaana lopettaa kokonaan.

      Koulussa olin keskiverto joten en oikein saanut muodostettua intohimoja ammatinvalinnan suhteen. Menin talouskouluun välivuonna lukion jälkeen kun haaveilin ruoanlaittoon liittyvästä ammatista. Opiskelin melko tuoreena ylioppilaana merkonomiksi ja olin töissäkin heti valmistuttuani ammattiin. Nyt olen ollut helmikuusta lähtien sairaslomalla masennuksen takia. En jaksanut enää töissä enkä juuri missään muussakaan asiassa. Olen ihan rikki. Mikään ei innosta enkä näe tulevaisuutta. ;(

      • Ainainen pelko

        "...kevätnäyttelyssä hän ei ripustanut töitäni esille mikä itketti tosi paljon."

        Voi sinua.. =/ Voisinpa halata tuota lasta ja sanoa, että persläpi opettaja menköön mereen.

        Minä aloin kapinoida liikuntatunneilla jo niin aikaisessa vaiheessa, että kukaan ei ehtinyt nöyryyttää minua osaamattomuudesta. Tein erittäin selväksi, ettei kiinnosta, kun huomasin, että olen huono. Olet ollut siis minua vahvempi ja rohkeampi, kun olet uskaltanut yrittää opettajan asenteesta huolimatta. Nuo opettajien asenteet eivät muuten välttämättä liity mitenkään osaamiseen eikä edes lapsen persoonan miellyttävyyteen. Ihmiset valitsevat suosikkejaan jopa lapsista ihan sattumanvaraisin tunnepitoisin perustein. Jokaisen kasvatustyöhön päätyvän pitäisi kyetä asettumaan tällaisen yläpuolelle. Ajattelemattoman asenteen aiheuttama tuho on kauaskantoista.


      • nurkkaan-ahdistettu
        Ainainen pelko kirjoitti:

        "...kevätnäyttelyssä hän ei ripustanut töitäni esille mikä itketti tosi paljon."

        Voi sinua.. =/ Voisinpa halata tuota lasta ja sanoa, että persläpi opettaja menköön mereen.

        Minä aloin kapinoida liikuntatunneilla jo niin aikaisessa vaiheessa, että kukaan ei ehtinyt nöyryyttää minua osaamattomuudesta. Tein erittäin selväksi, ettei kiinnosta, kun huomasin, että olen huono. Olet ollut siis minua vahvempi ja rohkeampi, kun olet uskaltanut yrittää opettajan asenteesta huolimatta. Nuo opettajien asenteet eivät muuten välttämättä liity mitenkään osaamiseen eikä edes lapsen persoonan miellyttävyyteen. Ihmiset valitsevat suosikkejaan jopa lapsista ihan sattumanvaraisin tunnepitoisin perustein. Jokaisen kasvatustyöhön päätyvän pitäisi kyetä asettumaan tällaisen yläpuolelle. Ajattelemattoman asenteen aiheuttama tuho on kauaskantoista.

        Sitähän sanotaankin että pitäisi harrastaa itseään varten eikä välittää muiden mielipiteistä. Helpommin sanottu kuin tehty - on p*skamaista harrastaa jotain lajia jos siitä ei sitten koskaan saa tunnustusta. Pelkkää silmien pyörittelyä vain. O.O
        Toki jostain sen itsetunnon rakentaminen on aloitettava ja itse se työ on tehtävä.

        Olen aina inhonnut liikuntaa. Maikat ovat olleet ihan natseja ja siellä liikunnassa on aina saanut tuta heidän halveksunnan. Koen itseni kömpelöksi liikkujaksi noin muutenkin.

        "Nuo opettajien asenteet eivät muuten välttämättä liity mitenkään osaamiseen eikä edes lapsen persoonan miellyttävyyteen. Ihmiset valitsevat suosikkejaan jopa lapsista ihan sattumanvaraisin tunnepitoisin perustein."

        Se on totta, että näin tapahtuu. Siinä on jotain alkeellista.

        Ehkä me vielä joskus vahvistutaan ja lopetetaan kokonaan välittämästä muiden mielipiteistä samalla kun löydetään iloa harrastuksista. :) Silloin voi vain haistattaa kaikille nirppanokille.


    • Jalaa1

      En itsekkään ollut aiemmin mikään himoliikkuja tai järin hyvä missään lajissa. Itse piti löytää se oma laji, ja omalla kohdalla se oli rullaluistelu. Nyt menee ihan kevyesti 30-40 km:n, välillä jopa pidemmätkin lenkit. Välillä vedän sauvojen kanssa, mutta yleensä ilman.

    • n.25.hki

      itse olin lapsena tosi huono kaikissa urheilulajeissa. minulla oli vikaa jaloissani, kävelin vähän sisäänpäin ja kaatuilin ennen kouluikää paljon. isosiskoni harrasti taitoluistelua mutta minua ei koskaan päästetty luistelemaan, kun olin muutenkin kömpelö.
      peruskoulussa jotenkin opin kävelemään oikein, mutten vieläkään ollut hyvä missään urheilulajeissa. minut valittiin yleensä viimeisten joukossa kaikkiin ryhmiin liikuntatunneilla ja välillä minua kiusattiinkin asiasta. vasta lukiossa aloin kiinnostua urheilusta. kävin muutamia vuosia tanssitunneilla ja aerobicissä, mutta olin aika kömpelö niissä, unohdin askelsarjat enkä muutenkaan tuntenut lajeja omakseni.

      nyt olen 3 vuotta harrastanut aika vaativaa lajia. olin siinä aluksi ihan hirvittävän huono, mutta samalla tässä lajissa kehittyy todella nopsaan. urheiluharrastukset lisäävät hyvänolontunnetta ja ne lisäävät itsetuntoa. tiedän, että se voi olla valtava kynnys mennä tunneille, vaikka tajuaa, ettei ketään muita oikeasti kiinnosta oletko hyvä vai huono kyseisessä lajissa. mutta ainut mikä oikeasti auttaa on siedätyshoito: pakottamalla itsensä epämieluisiin tilanteisiin teidän "comfort circle" pikkuhiljaa kasvaa, samoin itsetuntonne =) jos teillä on esim. joku hyvä ystävä voi olla helpompaa mennä heidän kanssaan ekoille tunneille.

      • tuutikki13134

        Tuli myös mieleen liikuntatunneista peruskoulussa.; niillä ei koskaan käyty sellaisia lajeja mistä olisin tykännyt. Aina oli jotain helkkarin jalkapalloa, koripalloa, sählyä, pesäpalloa, jääpalloa, uintia, joista en tykännyt ollenkaan. Koskaan ei ollut minulle mieluisia urheilulajeja liikuntatunneilla ja tuskin olisi ollut edes mahdollistakaan kokeilla (rahan puute yms).
        Harvoin oli peruskoulun liikuntatunneilla mukavia tanssitunteja, aerobiciä, joogaa, vesiurheilua (uintia ei lasketa) tai muuta. Tämän takia varmasti tunsin itseni surkeaksi urheilussa, koska ei koskaan ollut lajeja joista olisin tykännyt.

        Lisäksi liikuntatunneilla ei mielestäni ollut tarpeeksi kannustava henki. Vain ne, jotka harrastivat kodin ulkopuolella jotain lajia saivat hyvät arvosanat ja opettajan kehut. Pieniä traumoja jäi liikuntatunneista.


    • Anonyymi

      Mä oon 11v tyttö ja meen tänää crossfittiin ekaa kertaa. Mua jännittää aivan sikana ja pelottaa , että mun kans ois joitai 12v poikia (ryhmä on 11-15) mä pelkään et kaikki alkaa kiusaamaan mua , koska en osais tai oon uus. No onneks se kestää 1h nii kyl mä selviin siel. Mul on yleensä tosi hyvä omatunto mut nyt ei vaan oo.

    • Anonyymi

      Olen 11-vuotias ja haluaisin aloittaa taitoluistelun mutta minulla ei ole kavereita sinne harrastan jo hip hoppua ja minulla on kaveri siellä äiti ja isi tsemppiä kovasti aloittamaan uuden harrastuksen mutta kyllä siellä varmaan kavereita saa

      • Anonyymi

        Harrastuksiss parasta on just se, että siellä on samoista asioista kiinnostuneita, niin niiden kanssa on helppo jutella.


    • Anonyymi

      moi olen traumoja ja pelkoja kärsivä urheilullinen mies. Mulla ei ole estänyt liikuntaharrastuksiani traumat ja pelot kun harrastan liikuntaa itsekseni omissa oloissa. Heti kun tulee porukkaa ympärille, niin sulkeudun omaan kuplaan ettei suustani tule sanoja ollenkaan. Ihan uunoksi menen aina silloin mut on vain ne muutamat joille puhun sitten.

      En usko että traumat ja pelot on sulle esteenä,että yritän neuvoa sua että pyri käyttään maalaisjärkeä eli löydät varmaan ittelles oikian reitin löytää liikuntamuoto joka ei aiheuta häppenenkiä.

      Onnea lycka till etsintähän! Terveisin entinen somejulkkis Juha youtuben puolelta.

      kävely ja juoksujutut on olleet verissä mulla lapsesta lähtien. Tänäänkin kävin salilla juoksemassa ja vejin 4 vetoa täydellä teholla ja loput 4 noin 70% prosentin teholla. Kun lähdettihin isäukon kanssa pois salilta niin jäi kehoon&suuhun oksennuksen tunne joka on merkki siitä että liikuntasuorituksesta on otettu irti paljon pois. Mä ruukkaan liikuntaa harrastaa eri keinoin eli välillä kevyemmin ja välillä kovempaa että melkein oksennus lentää =) ja ei se ole ainoastaan kävelyä ja juoksua vaan suatanpa loikkia suorittaa ja puntin nostelua ja kesäisin pyöräilyä. Uintia en moniin vuosiin, mut pitäs uinti ottaa ohojelmaan.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. En voi jutella kanssasi

      tietenkään, mutta täällä voin sanoa sinulle, että se sinun hiljaisuutesi ja herkkyytesi eivät ole heikkoutta. Ne ovat ih
      Tunteet
      25
      3534
    2. Oot nainen liian paksu minulle

      Joten en yhtään syty tästä suhteesta.
      Ikävä
      254
      3505
    3. No nyt! Linda Lampenius jakoi sensuellin kuvan itsestä - "Olematon mekko" saa hieraisemaan silmiä...

      Linda Lampenius täyttää tänään 55 vuotta. Eipä uskoisi kuvan perusteella. Onnea, onnea, onnea pop-artistille ja huippuvi
      Suomalaiset julkkikset
      28
      2024
    4. Mites teillä keskustelut soljuu?

      Oli tossa mun aloittamassa ketjussa eilen illalla aikamoinen show. Mutta toisaalta ainahan mä oon valitellut kun täällä
      Sinkut
      270
      1706
    5. Shokki! Marko Paanaselle ei riitä 100 000 euron budjetti - Vaatii kesken remontin näin paljon lisää!

      Hupsista, noinkos siinä sitten kävi, budjetti ei pitänytkään…! Eikä taida olla ihan eka kerta, näitähän sattuu... Onko
      15
      1419
    6. Pystyt sille toiselle

      Kertomaan ne salaisetkin asiat. Olette läheisiä. En tiedä kerrottu minusta. Tuskin kerrot. Puhutko sanaakaan. Toisaalta
      Ikävä
      8
      1399
    7. Venäjän rikollisen sodan juurisyyt

      Koska edellinen ketju Venäjän rikollisen sodan juurisyistä oli niin suosittu, että se tuli pikaisesti täyteen eikä sitä
      NATO
      386
      1241
    8. Annen grillin nousu ja konkka..

      Olipa se nopea grilli bisnes..Voi voi sentään mitäs nyt tilalle?
      Sotkamo
      50
      1169
    9. Kokoomus haluaa hoitaa flussat yksityisellä, jotta säästettäisiin rahaa ja aikaa

      Mies hakeutui Terveystalo Kamppiin flunssaoireiden takia helmikuisena sunnuntai-iltana. Diagnoosiksi kirjattiin influens
      Maailman menoa
      75
      1025
    10. Huominen haastattelu

      Huomenna 27.02 Torstaina. OLLI. SAHIMÄKI Järviradiossa haastateltavana kello 12:00 👏👏
      Ähtäri
      28
      1007
    Aihe