tuuli tanssittaa hiekkaa...

Al pacilo`

Olen Jeremy ja tarvitsen pian apua. Aikaa minulla ja Helenalla on noin kaksi tuntia. Luulisin. En osaa sanoa missä päin olemme, mutta olemme vuorella. Kun katson horisonttiin näen hiekkaa joka tanssii tuulen tahdissa laajalla alueella.
"Näetkö muuta", radiopuhelimesta kysytään jännittyneesti ja epätoivon valtaamana, "mitään muuta". Minä tiedän, että pitäisi vastata, mutta en pysty? Ehkä en halua?
Olemme täällä vurella missä tuuli puhaltaa lävitsemme ja sade hiipii hitaasti kasvojamme pitkin. Helena makaa vierelläni katsoen syvälle silmiini. Ennen hänen silmistään paistoi toivo, mutta ei tänään, ei nyt. Hän katsoo minua värähtämättä, silmät ovat kylmät, miltein kuolleet.
Valahdan ja lävitseni virtaa kylmät ja tummat väreet, nyt tajuan. Hän on kuollut. Katson Helenaa kyljeltäni laittaen hänen silmänsä kiinni. Puristan kättä, mitään ei tapahdu. Kyynelvirta valtaa minut.mitä teen, mitä minä teen?
Rakastin sinua Helena, rakastin niin kovin paljon. Kallion reuna on vierelläni, kuolema odottaa minua uskollisena, vain kuolema. Annan itseni raikkaan ilman vietäväksi. Suljen silmäni.
Hetken päästä ei ole mitään? missä olen, kuulen Helenan äänen......

4

267

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • engreed

      En nyt ihan ymmärtäny.. Pieni älynen kun oon, mutta se minkä älysin oli ihan hyvä! Jatkappas! Jos vaikka mäkiin jotain tajuaisin..xD

    • Poppamies

      'Jeremy. Jeremy!', kuuluu rakkaani Helenan ääni jostain kaukaa. Aluksi vaimeasti, mutta loppujen lopuksi se muuntuu huudoksi jostain aivan läheltä. Ympärilläni vellova pimeys alkaa vaihtua epämääräiseksi hämäräksi, ja tajuan että pystyn avaan silmäni. Kehoani en tosin tunne, sillä olotilani on ehkä lähempänä kuollutta kuin elävää. Pelko hiipii mieleeni.

      'Hän on vain hourinut, mutta näyttäisi olevan elossa', kuuluu miesääni. Karu, lähes kuiskaukseomainen miehen puhe jatkuu, mutta saan vain osittain siitä selvää. Alan hiljalleen tajuamaan että olen jossain lämpimässä, sisällä, poissa siitä kamalasta sateesta ja tuulesta joka piiskasi kehoni kaikkien niiden päivien ajan. Ajatukseni keskeyttää jokin kuuma neste, jota suuhuni kaadetaan pieninä mutta niin jumalaisina annoksina. Tunnen lämmön virtaavan koko kehooni, ja uskoisin kasvoillani pilkahtavan hetkellinen nautinnon hymy.

      Kunnes näen Helenan kasvot, kirkkaina ja hohtavina edessäni. Hän hymyilee minulle tavalla joka jättää kaikki hänen aikaisemmat rakkauden ja onnen hymyt kauas varjoihin. Ja minä tiedän, että olemme elossa...

      • Al pacilo^

        Aluksi en saata uskoa sitä, mutta tieto siitä, että Helena on elossa nostaa tunnottomat suupieleni kohti silmiä. Olen helpottunut."Mikä hätänä" sanon Helenalle uupuneella, mutta rakkautta täynnä olevalla äänellä. Hän vain katsoo lävitseni kuin kirkaasta kristallilasista.
        Helena painaa silmänsä kiinni, hän on noin kahden metrin päästä minusta. Kyynel laskeutuu poskipäille."voi Jeremy,voi".

        Makasimme aika kauan siinä paikoillamme, Helenalla tuo surullisen pelottava katse. Kunnes hän kuiskaa ääni väristen "minulla ei ole jalkoja". Kaikki pysähtyy, se ei voi olla totta, ei voi, ei saa.


      • nata95
        Al pacilo^ kirjoitti:

        Aluksi en saata uskoa sitä, mutta tieto siitä, että Helena on elossa nostaa tunnottomat suupieleni kohti silmiä. Olen helpottunut."Mikä hätänä" sanon Helenalle uupuneella, mutta rakkautta täynnä olevalla äänellä. Hän vain katsoo lävitseni kuin kirkaasta kristallilasista.
        Helena painaa silmänsä kiinni, hän on noin kahden metrin päästä minusta. Kyynel laskeutuu poskipäille."voi Jeremy,voi".

        Makasimme aika kauan siinä paikoillamme, Helenalla tuo surullisen pelottava katse. Kunnes hän kuiskaa ääni väristen "minulla ei ole jalkoja". Kaikki pysähtyy, se ei voi olla totta, ei voi, ei saa.

        "Sinä.. mitä sinä.. sinulla ei ole jalkoja?!" melkein huudan. Lämmin kyynel virtaa poskeani pitkin. Helenalla on surullinen ilme kasvoillaan. "Ne jäätyivät.. ne olivat aivan kohmeessa.. minä.." hän sopersi ja näin, kuinka kristallin kirkkaat kyyneleet kihosivat hänen silmiinsä. "Helena, minä.." katsoin Helenaa syvälle silmiin. Näin, kuinka Helena oli kuin pikkulapsi. Niin lyhyt ja hento. En voinut uskoa, että hänen jalkansa olivat jäätyneet. "Helena" sain sanottua, ja vaivuin pimeyteen.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Huomenta ihana

      Kauniskasvoinen ihanuus 😘 saan sut vielä
      Ikävä
      40
      6973
    2. Hei rakas...

      Miten on työpäivä sujunut? Rakastan sinua 💗
      Ikävä
      32
      3938
    3. Ei tämä etene ikinä

      Kun kumpikaan ei enää ota yhteyttä. Mä en ainakaan uskalla.
      Ikävä
      45
      3320
    4. Edelleen sitä on vaikea uskoa

      Että olisit oikeasti rakastunut muhun
      Ikävä
      40
      2929
    5. Vitsi mihin menit. Heti takasin.

      Mä näin sut tuu takasin! Oli kiire, niin en ehtiny sin perään!
      Ikävä
      17
      2706
    6. Toiveikas vai toivoton

      torstai? Ajatuksia?
      Ikävä
      37
      2238
    7. Mukavaa päivää

      Mun rakkauden kohteelle ❤️ toivottavasti olet onnellinen
      Ikävä
      16
      2196
    8. Koko ajan olet

      Senkin suhteen kiusannut. Halut on ihan mielettömät olleet jo pitkään
      Ikävä
      41
      2143
    9. Voi ei! Jari Sillanpää heitti keikan Helsingissä - Hämmästyttävä hetki lavalla...

      Ex-tangokuningas on parhaillaan konserttikiertueella. Hän esiintyi Savoy teatterissa äitienpäivänä. Sillanpää jakoi kons
      Suomalaiset julkkikset
      48
      2067
    10. Miksi et irrota otettasi

      Suhteeni?
      Ikävä
      39
      2010
    Aihe