Hypnoottinen elokuva ja muuta

Solaris:
Steven Soderberghin ohjaama Solaris oli mielenkiintoinen ja vangitseva kokemus. Elokuvaa on paljon moitittu mutta minut se naulasi ruudun ääreen. Näyttelijä suoritukset erinomaisia, Jeremy Davies (I) mumisevana Snowna, George Clooneyn Kelvin koskettava kaipuussaan, Natascha McElhoen Rheya hauraan herttainen. Musiikki ja avaruusaseman äänimaailma täydensi tunnelman hypnoottiseksi. Tarkovskin Stalker on katsomatta joten vertailukohtaa alkuperäiseen ei ole, tästä kuitenkin pidin.

Pakojuna:
Yllättävän toimiva pätkä Andrei Konchalovsky ohjaama vakilapako elokuva oli. Jon Voight vakuutti pääkonnana, Eric Roberts jäi varjoon typeränä pakokumppanina. Talven hyytävyys esitettiin paikoin vakuuttavasti. Aivan kelpo pätkä jossa sai jännittää kuinka pojille käy.

Tohtori Outolempi eli kuinka lakkasin olemasta huolissani ja opin rakastamaan pommia:
Elokuvissa joskus poikasena nähty ja silloin en täysin ymmärtänyt tai pitänyt tunnelmista enkä elokuvasta. Nyt jo toivottavasti kypsyneenä elokuva oli aivan kelvollinen ja ajatuksia herättävä kuinka pienestä se voi olla kiinni että tuhoamme tämän rakkaan pallomme elämän. Peter Sellers osissaan oli vakuuttava lukuun ottamatta Outolempeä joka ampui pahasti yli. George C. Scott aivan huimaava kenraali ’Buck’ Turgidsonina. Sterling Hayden seonneena Ripperinä todella täys seko! Slim Pickens tunnollisena tehtävänsä loppuun vievänä majuri T.J. ’King’ Kongina aivan hurmaavan huvittava.