Hakkuuaukean Sotaharjoitus

Ja niin kävi käsky KersanttiJermulta, että kaikki Hakkuuaukean naiset olisi armeijaan laitettava kahdeksi päiväksi. Tunnelma Hakkuuaukealla alkoi olla sanoinkuvaamattoman vaarallinen ja KersanttiJermu päätti antaa päiväkäskyn rauhan säilyttämiseksi Hakkuuaukealla. Naisten tulisi ilmoittautua klo 7.00 seuraavana aamuna Hakkuuaukean Torilla ja mikäli määräaikaan mennessä kaikki eivät olisi paikalla, poisjääneille SotaTuomio langettaisi ChatSotaoikeudessa rangaistuksen palvelukseen kieltäytymisestä.

Hakkuuaukean naisten kesken alkoi melkoinen kuhina. Jokainen alkoi kiireellä pestä vaatteita, pakata laukkujaan, mietittiin mitä kaikkea mukaan tarvitaan. Ehdottomasti meikit, hiustenkuivaaja, iltalaukku Sotkuiltaa varten, lenkkarit, tuulipuku, pitkiä kalsareita, villasukat, kumpparit ja paljon muuta tärkeätä ja vähemmän tärkeätä.

Aamulla Hakkuuaukean Torilla seisoi KersanttiJermu, KenraaliWaffen, LuutnanttiStoneman, KorpraaliKadunmies, suuri joukko Jääkäreitä ja Sotamiehiä. Armeijan ChatSoittokunta soitti musiikkia, viihdyttäen yleisöä ja armeijan silmäätekeviä. Miehet rivissä alkoivat liikehtiä hermostuneena, missä ne naiset viipyvät. Kelloa vilkuillen ja ilmeiden kiristyessä naiset vihdoin saapuivat Hakkuuaukean Torille. KersanttiJermun kasvolihakset alkoivat nykiä ja kasvoille nousi kiukun puna. ”Mitä helvattua, eteläänkö sitä arvon naiset ovat menossa, mitä häh!! Nyyyyt ollaaaaan astumassa palvelukseen, riviiiiiiiiiin jäääärjeeeeesty!!!” Naiset raahasivat matkalaukkujaan, saivat itsensä asetettua riviin ja Wirnix kysäisi:”Jermuxi, laitetaankos me nyt sitten kädet toistemme olkapäille?” KersanttiJermu karjaisi, niin että Tori raikui:”AlokasWirnix, te tulette vielä oppimaan miten ylempiänne kutsutaan!” ”Huh, Jermuxi on noussut persus edellä tänä aamuna”, tuumasi ZeireeNi ja veti käden lippaan. ”Huomiooooo, osasto oikeaaaaan pääiiiin”, huutaa KersanttiJermu ja naiset yrittävät kääntyä, mutta matkalaukkuja on niin paljon ettei siitä tule kunnolla mitään. Lillin ja Siman piikkikorot tarttuvat mukulakivien rakoihin ja he lentävät mukkelimakkelis matkalaukkujensa päälle. ”Alokkaat Lilli ja Sima, katse tänne pääääiiiiiiiiin!”, KersanttiJermu taas huutaa. ”Niin mitä kultamussukkani”, Sima kysyy viattoman näköisenä ja oikoo minihamettaan. ”Te tulette vielä tänä iltana tietämään, kuinka pukeudutaan armeijan palveluksessa!” KersanttiJermu valistaa. ”Me saadaan kuule Lilli tänään vielä ihanat kuteet päällemme”, Sima naureskelee ja ottaa asennon.

Niin naiset alkoivat kantaa matkalaukkujaan linja-autoon ja matka alkaa KyöpeliVuoren kasarmialueelle. Alueelle tultuaan LuutnanttiStoneman jakaa naiset kahteen kämppään. Wirnix, MillaN, ZeireeNi, NurinperiN ja merliNella pääsevät samaan kämppään ja Sima, Lilli, Sitruuna, Anonyymi ja Rosmariina menevät toiseen kämppään. LuutnanttiStoneman määrää vapaata palvelusta ja naiset alkavat järjestellä tavaroitaan. Päivä ehtii iltaan ennen kuin naiset ovat saaneet kaikki tavaransa järjestykseen. Siinä välissä on kuitenkin ehditty käydä opiskelemassa teoriassa seuraavan päivän sotaharjoitusta. Kaapit ovat pienet, kaikki pitäisi mahtua ja niinpä ZeireeNi onkin ratkaissut asian viemällä kaiken armeijan krääsän kaapista pois ja niin ovat kaikki pikkupöksyt ym. siistissä järjestyksessä. ”Ei pitäisi olla valittamista kaapin järjestyksestä”, tuumasi ZeireeNi ääneen ja muut ottivat esimerkkiä hänen järjestelmällisyydestään.

”Osaastoooooo herääääätys”, kuuluu kämpän ovelta. MillaN hieroo unisia silmiään ja katsoo kelloaan, vasta puoli kuusi ja vetää peittoa korvilleen. ”Aikaa tasan viisi minuuttia suorittaa aamupesut ja sängyn petaus”, huutaa JääkäriMäksi ovelta. ”Anna armoa, muutama minuutti vielä”, Wirnix yrittää lepytellä JääkäriMäksiä. ”AlokasWirnix, se on viivasuora viisi minuuttia eikä mitään aaltoilua”, JääkäriMäksi määrää. ”Mitä helvattua tämä merkitsee!!!”, kuuluu karjaisu JääkäriMäksin takaa ja KenraaliWaffen astuu kämppään. ”Mitä nämä ovat AlokasNurinperiN, mitä nämä ovat?” AlokasNurinperiN katsoo KenraaliWaffenia silmiin ja sanoo: ”Herra Kentsu vai ootteko työ Kentsu? Ne ovat lakanoita ja tyynyliinoja, hyvä herra.” KenraaliWaffen huokaa mietteissään, ne naiset, ne naiset, Hakkuuaukealla he ovat ihan erilaisia, mutta täällä sitten on hempeys päässyt valloilleen. ”Röyhelölakanat ja untuvatäkkiä, voi noita naisia”, KenraaliWaffen myhäilee ja päättää käskyttää JääkäriOlavia hoitamaan asian päiväjärjestykseen.

LuutnanttiStoneman naputtaa hermostuneesti päivystäjän pöytää, missä helvatussa ne naiset viipyvät, viisi minuuttia on mennyt jo tunti sitten. Naiset saapuvat, asettuvat riviin ja odottavat mitä tapahtuisi. LuutnanttiStonemanin hampaat narskuvat kiukusta: ”Minnes arvon Alokkaat kuvittelevat olevansa menossa?” MerliNella katsoo ujosti LuutnanttiStonemania ja sanoo: ”Herra LuutaAntti, aamupalalle me ollaan menossa.” LuutnanttiStonemanilla on työ ja tuska hillitä itsensä ettei hän veisi koko naislaumaa tuomioistuimen eteen ylimpänsä halveeraamisesta. ”Jonooooon aseeeeetu ja mars mars Muonitukseen”, huutaa LuutnanttiStoneman ja Rosmariina tuumaa ohi juostessaan hiljaa itsekseen: ”Mielenkiintoinen tapaus, niin spontaani ja ärhäkkä.”

Naiset syövät kaikessa rauhassa aamupalaa ja kaikki ovat hyvällä tuulella. ”Ei tämä niin kauheata olekaan kuin kuvittelin, mutta en kyllä tykkää noista määräävistä ukoista”, Sima sanoo ja kaikki yhtyvät hänen mielipiteeseensä. ”Eiköhän me naiset vedetä edes tämän kerran yhtäköyttä ja anneta noille ukoille huutia tämän palveluksen aikana”, Anonyymi ehdottaa ja kaikki ovat samaa mieltä. ”Tästä tulee vielä hauskaa”, ZeireeNi nauraa ja haukkaa Berliinimunkkia.

Alokkaat palaavat takaisin kasarmille ja oikovat itsensä kerrossängyille. ”Pienet kauneusunet tekevät nyt terää, oli niin aikainen herätyskin”, Sitruuna tuumaa ja ummistaa silmänsä. ”Osasto käytäväääään”, kuuluu jostain ääni ja kaikki nousevat ihmettelemään kuka siellä huutelee. Ketään ei näy missään, mutta ääni vain kuuluu. Kohta oven viereisen kerrossängyn takaa astuu pieni hahmo ja JääkäriOlavi huutaa minkä pienistä keuhkoistaan irti saa: ”Osastoooo käytäääääävääääään, mars!” Naiset kiiruhtavat nauruaan pidätellen käytävään ja astuvat riviin ilman eri kehoitusta. Rivistä kuuluu tirskahduksia ja JääkäriOlavi astuu rivin eteen. ”Alokkaat etsivät hävitetyt armeijan varusteet ja laittavat ne päällensä, aikaa tasan viisi minuuttia…tai puoli tuntia”, huokaa JääkäriOlavi. Paras antaa kerralla aikaa puoli tuntia, kuitenkin saan odottaa ainakin senverran.

Alokkaat saapuvat ajoissa ja JääkäriOlavi komentaa naiset ulos riviin, asentoon, lepoon, asentoon, lepoon, asentoon ja lepoon. ”Tämähän sujuu hyvin JääkäriOlavi”, kehuu KersanttiJermu, joka oli tullut antamaan päiväkäskyä alokkaille. ”Tänään harjoittelemme maihinnousua Kyöpelivuoren laitamilla ja menemme sinne armeijan tankeilla, ne odottavat Muonitusvaraston edessä, katse oikeaaaaaaan pääääiiiiiin, mars, yks kaks, yks kaks, yks kaks!” Alokkaat marssivat kuka milläkin tyylillä. ”Nää kengät lonksuu jaloissa”, MillaN märisee ja kompuroi isoihin kenkiinsä, mutta sitkeästi eteenpäin marssien.

Saavuttiin Kyöpelivuorelle ja tankit purettiin Alokkaista. ”Tarkoituksemme tänään on opettaa teille maihinnousua aluksilla. Me olemme vihollisianne ja teidän tarkoitus on eliminoida vihollinen maihinnousun yhteydessä”, KersanttiJermu kertoo taistelun strategiasta ja naureskelee mielessään, tästä tulee hauskaa. Alokkaat olivat saaneet teoriaopetusta edellisenä päivänä ja nyt olisi tarkoitus toteuttaa opittua käytännössä ja tuskin teorista on mitään hyötyä tälle naislaumalle. Kyöpelijärven rannalla odotti iso maihinnousualus ja naiset siirtyivät alukseen. ”Tämä tulee olemaan ikimuistoinen sotaharjoitus, muistakaa naiset, yhteisin rinnoin eteenpäin”, AlokasmerliNella huutaa ja maihinnousuharjoitus saa alkaa.

Tuskin AlokasmerliNella on ehtinyt huutaa kannustushuutoaan kun vastakkaiselta rannalta kuuluu terävä pamaus. Naiset maastoutuvat aluksen pohjalle. Toinen ja kolmas pamaus kajahtaa ja rantapenkereessä multa lentää. ”Voi itku, ampuuko ne kovilla”, Lilli huutaa kauhuissaan. ”Eikä ammu, paukkupanoksia viritelleet rantapenkereet täyteen ja niitä pamauttelevat”, AlokasZeireeNi lohduttaa. ”Nyt naiset näytetään niille”, AlokasWirnix huutaa ja käynnistää moottoria, eikä käynnisty, ”voi pirhana, mitä nyt teemme?” AlokasWirnix miettii hädissään. ”Minä tiedän”, AlokasSima huutaa ja hyppää veteen, ”tahdonvoimalla teen mitä tahansa”, AlokasSima kehuu ja päästää sellaisen pommin, vesi kupluilee ja maihinnousualus syöksähtää hirveällä vauhdilla eteenpäin. Vesi roiskuu, AlokasNurinperiN ohjaa alusta ja AlokasSitruuna antaa suunnistusohjeita. ”Herranjestas, mikä voima ja vauhti”, huokaa Rosmariina.

Maihinnousualus kiitää hirvittävällä voimalla vastakkaista rantaa. KersanttiJermu katsoo kiikarillaan ihmeissään kovaa vauhtia lähestyvää alusta. Kaikki miehet ovat hämmästyksestä liikuntakyvyttömiä. ”Ei tämä näin pitänyt suunnitelmien mukaan mennä”, KenraaliWaffen sanoo, ”mitäs ne naiset nyt ovat keksineet.”

Alus lähestyy vastakkaista rantaa ja Wirnix huutaa varoituksen: ”Lähestymme vihollista, olkaa valmiina lähitaisteluun, mottonamme yhteisin rinnoin eespäin!” Maihinnousualus iskeytyy rantaan, muta ja hiekka pöllähtää. Naiset juoksevat aseet tanassa vihollista kohti, jotka seisovat ihmetyksestä kalpeina eivätkä osaa tehdä yhtään mitään. Yhteisin rinnoin mottonaan naiset ahdistavat vihollisen Ämmänsuon laidalle ja pakottavat vihollisen perääntymään vetiseen, multaiseen suohon. ”Rypekää suossanne!”, Alokkaat huutavat ja mahtava pilli soi sotaharjoituksen päättyneen.

Ylimmistä ylin SotaPäällikkö Varjoissa pitää puhetta Alokkaille, kiittää onnistuneesta palveluksesta ja sotaharjoituksesta, jossa naiset näyttivät mahtinsa ja tahtonsa ChatMaanpuolustukseen, rohkeasti astuen taisteluun vihollisten uhoomiselle kyykyttämisestä ja kiusaamisesta, ylentäen kaikki Alokkaat Majureiksi, vihollisen katsoen Kasarmin laidalla enempiä mutakokkareita varusteistaan pudotellen.

Majurit lähtivät marssimaan kohti kasarmia ja lauloivat yhteisellä rintaäänellä: ”Lyötiin maahan uho, märinä ja herjan heitto. Kirpos kateus, kohos näin, Hakkuuaukean katse parempaan päin. Riemullista näki unta, koko Chatin valtakunta.”


Tankki on tyhjä, sormet kipeät, suuta kuivaa ja nälkä kaivaa…paljon näki MillaN vaivaa.:)