Jatkoa hp kutosen alkuun

no nyt tää jatkuu...:

Harry nousi ylös vaikkei ollut haukannut vielä palaakaan banaanistaan ja lähti ulos myrskyyn ottamatta takkiaan.
Ei olisi kenestäkään kivaa, Harry ajatteli vihaisesti istuessaan pää kumarassa märällä katukivetyksellä Likusteritien päässä, jos kuolleesta kummisedästä puhuttaisiin tuolla tavalla...
Samassa Harry kuuli takaansa äänen joka sanoi: "Siinähän sinä olet, Harry. Aloin jo huolestua kun kadotin sinut."
Harry pyyhki varmuudenvuoksi kasvojaan valmiiksi märän collegepuseron hihaan ennen kuin kääntyi katsomaan puhujaa. Se oli rouva Figg.
"Tulehan nyt poika. Mennään minun luokseni, Mundungus odottaa meitä siellä."
Harry kulki vaiteliaana ja hampaat kalisten rouva Figgin perässä hämmästelen asioiden äkillitsä käännettä. Samalla hän tajusi hämärästi, että häntä varmaan seurattiin yhä. Yhtäkkiä hän huomasi seisovansa rouva Figgin kissanhajuisessa olohuoneessa ja näki Mundunguksen istuvan sohvalla.
"Sä löysit Harryn Figgy. Hienoa! Tuu tänne takan ääreen lämmitteleen, Harry", Mundungus sanoi ja Harry istui hänen viereensä sohvalle.

...

Ääh! Iskä tarttee konetta. Jatkan pian. Tai ainakin sitten kun on tullutkommentteja!