Sopimaton työaika vie elämänilon

Armeijasta päästyäni olin vuoden työttömänä kunnes sain työpaikan. Kyseessä yläasteen jälkeen ensimmäinen työpaikkani (Lukioaikana harrastukset kiinnostivat töitä enemmän). Työn saatuani olin onnesta sekaisin. Työaika 6-14 tuntui kuitenkin itselle täysin sopimattomalta. Olen aina ollut iltaihminen. Ala-asteen jälkeen en ole säännöllisesti mennyt nukkumaan ennen 22. No vihdoin työpaikan saatuani en ruvennut valittamaan vaan heräsin kiltisti 5:00 valmiina (zombina) menemään töihin.

Ensimmäisen kuukauden aikana virheitä tuli jonkin verran. Olen jo ajat sitten huomannut unentarpeeni olevan lähempänä yhdeksää tuntia. Nykyisillä 4-6 tunnin unilla kongnitiiviset toiminnot ovat menneet aivan nollille. Saatan tehdä jotain, ja 10 sekunin päästä en enää edes muista mitä olen tehnyt tai mihin tavarat laittanut. (virheitä virheitä virheitä..).

Työni on sen verran mekaanista että vaikka jatkuvasti umpiväsynyt olenkin, pystyn nykyään työni lähes virheettömästi tekemään. Työtehoni kuitenkin pienenee jatkuvasti. Motivaatio hommaan mennyt aivan totaalisesti. Töistä kotiin tullessani en jaksa muuta kuin mennä sängylle läppäri sylissä. Nukkumaan ei pitäisi käydä mutta niin totaalisen väsyneenä se usein väkisinkin tapahtuu. Sitten siinä klo 18 aikoihin huomaa että päivä mennytkin jo kokonaan ohitse ja alkaa jo ahdistamaan tuleva huominen työpäivä. Illalla yleensä vieläkin todella pöhnäinen olo eikä juuri mitään järkevää jaksa tehdä. Loppuiltaa kohden alan virkistyä. Laitan itseni nukkumaan väkisinkin viimeistään siinä 24 aikoihin.

Tiedän, että näillä työajoilla pitäisi olla jo nukkumassa siinä 22 aikoihin( silloinkin uni jäisi vain 7 tuntiin joka sekin jo liian vähän minulle), mutta niin iltaihmisenä se vain tuntuu mahdottomuudelta. Silloin kun ajoissa saan itseni sänkyyn, ei uni vain tule ja sängyssä tulee yleensä pyörittyä siihen 24 asti jolloin jo pieni toivon kipinä nukahtamisesta alkaa tulla.

Nyt alan olla siinä pisteessä että jo hieman masentaa. En saa työni jälkeen elämässäni mitään aikaiseksi ja kavereidenkin näkeminen jäänyt vähemmälle. Ruoat palavat pohjaan, tavarat katoilevat, ajattelukyky nollissa, lihominen jne jne. Onko tässä homassa mitään järkeä reilu 9€ tuntipalkalla. Vähäisellä työkokemuksellani uuden työn saaminen veisi taas iät ja ajat. Vanhemmillekin kun sanoin haluavani vaihtaa työpaikkaa väsymykseni takia, vastauksena oli; "ei sinua kukaan ota töihin jos aikaisemmasta työstä olet lähtenyt koska et vain jaksa aamulla herätä.."

Iltavuoro minulla on noin kerran kolmeen viikkoon. Silloin olen energinen, aivot toimivat ja mieli korkeammalla. Ongelmana tuossakin että kun kotiin pääsee siinä iltakymmenen jälkeen, ei sosiaalisia suhteita pääse oikein hoitamaan. Silloinkin kanssakäyminen kavereiden kanssa tapahtuu lähinnä sosiaalisen median kautta. Lisäongelmana myös se että seuraavan viikon aamuvuoroon sopeutuminen taas entistä vaikeampaa. Voi kun saisi sellaisen 9-17 työajan, itselle olisi aivan perfecto.

Mitähän tässä tilanteessa pitäisi tehdä? Muita vastaavassa tilanteessa?