En koskaan puhu töissä

Hävettää

Häpeän itseäni, koska en koskaan puhu töissä. Meitä on aika iso ryhmä, ja olen aina hiljaa. Kahden kesken saan jotain sanottua, jos joku puhuu minulle. Isossa ryhmässä en koskaan saa suutani auki. Kerran sanoin jotain, mutta kukaan ei kuullut. Häpeän istua kahvi- ja ruokatunneilla hiljaa. Olen mukana muiden keskustelussa sillä tavalla, että ajattelen kyllä mielessäni omia mielipiteitäni ja kommenttejani, mutta en saa sanottua niitä ääneen.

Muille tuntuu olevan aivan luontevaa kysyä toisilta jotain. Jos itse pitää kysyä jotain työhön liittyvää, niin ensin muotoilen mielessäni kysymyksen. Mietin, että kehtaako sitä edes kysyä ja jos kuitenkin jättäisi kysymättä. Sitten kun saan asiani sanottua, minut ymmärretään väärin ja saan vastauksen aivan eri asiaan kuin mitä tarkoitin. Ja en kehtaa kehtaa korjata, että tarkoitin eri asiaa.

Hävettää myös, kun moni aina kommentoi hiljaisuuttani. Olen ollut ujo ja hiljainen lapsesta saakka ja saanut kuulla sitä koko ajan. Ei mitään hyvää ikinä missään ole kuullut luonteestaan. Aina vain moititaan, että ei saisi olla tällainen vaan pitäisi olla sellainen ja sellainen. Kai sitä itsetunto on jäänyt huonoksi sen takia ja hiljaisuudesta on tullut noidankehä ja tavallaan rooli.

Kotona olen aivan erilainen. Puhun paljon, nauran kovaan ääneen jne. En ole yhtään hiljainen ja totinen.

17

2847

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • M28 uusimaa

      Olisin voinut itse kirjoittaa saman 100%, olen myös täysi tuppisuu töissä jos minun lisäksi on enemmän kuin yksi ihminen ja aina näin myös onkin.
      Olen jo pienestä pitäen ollut tällainen ja mulle on kommentoitu että olen ihan erilainen kahdestaan kuin ryhmässä.

      Esimerkiksi kun olin autokoulussa niin tulin todella hyvin toimeen autokoulun opettajan kanssa, olin tuolloin lukiossa ja myös muita lukion oppilaita kävi samalla opettajalla autokoulussa, joskus minä olin tullut heidän puheenaiheeksi ja muut oppilaat oli sanoneet että mä olen ujo ja hiljainen, jota autokoulunopettaja ihmetteli kovasti koska olen ihan erilainen hänen kanssaan mitä siellä lukiossa..

      Oletko muuten mies vai nainen, miten vanha ja mistä päin, jos saa kysyä?

    • kohtalotoveri :

      "Olen mukana muiden keskustelussa sillä tavalla, että ajattelen kyllä mielessäni omia mielipiteitäni ja kommenttejani, mutta en saa sanottua niitä ääneen."

      "Kotona olen aivan erilainen. Puhun paljon, nauran kovaan ääneen jne. En ole yhtään hiljainen ja totinen."

      Juuri näin myös minulla. Ihan kuin olisin itse kirjoittanut.

    • nöhöhöh

      Mullaki iha samaa, kotona taas tulee lörpötettyä ummet ja lammet.. Ihankuin ois kaksi eri persoonaa, koulussa oon hiljanen ja kotona liian puhelias. Mutta koulussa meen ihan lukkoon jos ihmiset kyselee jotain ja ihmiset saa aina musta kuvan että oon vaan hiljanen luonteeltani, vaikka en ees oikeasti ole. EN VAIN PYSTY PUHUMAAN.

      • jijuhy

        Mulla ihan sama juttu. Piti miettiä olenko itse kirjoittanut.


    • nefgqu000

      ei hemmetti minkä provon jaksanu sepustaa toisen puolesta

    • sama juttu

      Mulla on kans kaks ihan erilaista puolta. Joidenkin ihmisten seurassa ja isossa porukassa olo on vaivaantunut enkä osaa jutella luontevasti.. kun taas joidenkin seurassa juttua tulee koko ajan heti ensitapaamisesta lähtien.

      outoa :D

    • dstjryj

      asun yksin ja ajattelen ääneen- meitä on moneksi.

    • näinmulla

      Mulla oli sama "ongelma" edellisessä työpaikassa. Saattoi olla päiviä kuin sanoin aamulla vain huomenta ja iltapäivällä hei hei! Luulen että se johtui siitä ettei minua otettu kunnolla porukkaan ja kun olin tottunut alusta asti olemaan hiljaa niin oli hyvin vaikea muuttaa tapojaan vaikka joku työkavereistani ( joskus harvoin) yrittikin jutella enemmän..
      Pahinta oli kuittailut hiljaisuudestani ja "kiitos seurasta -nimeni-" lause kun olin istunut hiljaa koko ruokiksen.

      • 12+19

        Mulla on melkein joka työpäivä tuollainen päivä että sanon huomenta ja moikka..
        Tuntuu niin turhalta aina tervehtiä kun en sano kuitenkaan ikinä mitään muuta :D

        Aika epäkohteliasta kuitenkin tuollainen kuittailu muilta.


      • yksi työkaveri
        12+19 kirjoitti:

        Mulla on melkein joka työpäivä tuollainen päivä että sanon huomenta ja moikka..
        Tuntuu niin turhalta aina tervehtiä kun en sano kuitenkaan ikinä mitään muuta :D

        Aika epäkohteliasta kuitenkin tuollainen kuittailu muilta.

        No on sekin epäkohteliasta, jos oikeasti aina on vain hiljaa.
        Jos edes joskus kommentoisi jotenkin, ainahan tilaisuutta ei tule tms.
        Jos on vaan hiljaa, tulee vaikutelma., että tulee kuuntelemaan mitä muut puhuu.


      • living dead
        yksi työkaveri kirjoitti:

        No on sekin epäkohteliasta, jos oikeasti aina on vain hiljaa.
        Jos edes joskus kommentoisi jotenkin, ainahan tilaisuutta ei tule tms.
        Jos on vaan hiljaa, tulee vaikutelma., että tulee kuuntelemaan mitä muut puhuu.

        En nyt tiedä voiko sitä pitää epäkohteliaisuutena jos toinen on niin ujo/pelokas että ei saa sanaa suustaan.


      • ujopiimä
        12+19 kirjoitti:

        Mulla on melkein joka työpäivä tuollainen päivä että sanon huomenta ja moikka..
        Tuntuu niin turhalta aina tervehtiä kun en sano kuitenkaan ikinä mitään muuta :D

        Aika epäkohteliasta kuitenkin tuollainen kuittailu muilta.

        Ahdistuin hyvin paljon tästä kun joskus oli etten sanonut työpäivän aikana mitään muuta kuin huomenta ja heihei. En tiedä näkyikö ahdistukseni muille.


    • ujopiimä

      Tuli mieleen tässä sellainen kysymys voiko ujoutta luokitella sairaudeksi? Olen kokenut ahdistavan tunteen työpaikan kahvihuoneessa, kun muut lörpöttelevät vapaasti ja itse en saa sanaa suusta. Siinä alkaa joskus tuntua mikä on jokin vikana.

    • DiX

      Minullapa taas asia menee niin, että mun on paljon helpompi olla ryhmissä ja ihan luontevasti. Mutta mun on tosi vaikeaa olla kenenkään ihmisen kanssa ihan kahdestaan, vetämättä jotain roolia. Olen kovasti yrittänyt kaikista näistä selviytymiskeinoista opetella eroon ja siedättää itseäni näihin pelkoihin, mutta ne siltikään kuollaksenikaan ymmärrä että mistä tuo pelko ihmisten kanssa kahdenkesken olemisesta johtuu.

      Mun on jotenkin vaikeaa rentoutua olemaan oma itseni ja haluan sallia vielä itseni olla oma itseni, koska silloin kun olen oma itseni rentoutuneesti, annan myös sille toiselle ihmiselle luvan olla oma itsensä.

      Varmaankin se on jotain torjutuksi tulemisen pelkoa ja jotain lapsuuden traumoja jota en ole vielä käsitellyt? Muahan kiusattiin lapsena lähinnä ulkoisesta olemuksestani, niin uskoisin että tämä on jättänyt jotain lukkoja minuun. Ryhmään on sitten helpompi sulautua ikään kuin piiloon niitä omia kummituksiaan, koska muut ihmiset voivat kyllä jutella omia juttujaan ja silloin ei esimerkiksi itse tarvitse keksiä jutunaiheita.

      • ujopiimä

        Itse olen taas avoimempi kahdestaan.


    • eknyrittäjä

      Paskaaks sitä selittämään tehdään työt ja laitetaan Suomi nousuun! Ne länkyttää ja selittää, jotka ei töitä tee! Jauhetaan paska muualla ja työmaalla tehään työt!

    • ValitutSanat

      Estynyt persoonallisuus(häiriö), tarkemmin sanottuna häpeän kahlitsema persoonallisuus. Taustalla monesti myös (vaikka vain tunnetason) hylkäämiskokemukset lapsuudessa. Varmasti Suomessakin alidiagnosoitu ongelma, ajatellen sodanjälkeistä kasvatusilmapiiriä, sekä näiden ongelmien siirtyvyyttä sukupolvelta toiselle!

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Tänään pyörit ajatuksissa enemmän, kun erehdyin lukemaan palstaa

      En saisi, silti toivon että sinä vielä palaat ja otetaan oikeasti selvää, hioituuko särmät ja sulaudummeko yhteen. Vuod
      Ikävä
      22
      5144
    2. Huomenta ihana

      Kauniskasvoinen ihanuus 😘 saan sut vielä
      Ikävä
      25
      4328
    3. Hei rakas...

      Miten on työpäivä sujunut? Rakastan sinua 💗
      Ikävä
      27
      2461
    4. Edelleen sitä on vaikea uskoa

      Että olisit oikeasti rakastunut muhun
      Ikävä
      34
      2244
    5. Toiveikas vai toivoton

      torstai? Ajatuksia?
      Ikävä
      37
      1998
    6. Vitsi mihin menit. Heti takasin.

      Mä näin sut tuu takasin! Oli kiire, niin en ehtiny sin perään!
      Ikävä
      15
      1908
    7. En ole koskaan kokenut

      Ennen mitään tällaista rakastumista. Tiedän että kaipaan sinua varmaan loppu elämän. Toivottavasti ei tarvitsisi vain ka
      Ikävä
      19
      1587
    8. Mukavaa päivää

      Mun rakkauden kohteelle ❤️ toivottavasti olet onnellinen
      Ikävä
      12
      1521
    9. Voi ei! Jari Sillanpää heitti keikan Helsingissä - Hämmästyttävä hetki lavalla...

      Ex-tangokuningas on parhaillaan konserttikiertueella. Hän esiintyi Savoy teatterissa äitienpäivänä. Sillanpää jakoi kons
      Suomalaiset julkkikset
      21
      1247
    10. Kerranki asiat oikein

      Ilkka ja muut pienpuolueeet...teitte hyvän työn kun valitsitte pätevän henkilön virkaan eikä kepulle passelia!! Jatkakaa
      Haapavesi
      10
      1174
    Aihe