Usko ja parisuhde

Kyllä tuollaista henkilöä voi ihmisena tukea ja "rakastaa", mutta ei itseään silti tarvitse sitoa mihinkään pari- tai muuhun suhteeseen. Jos ihminen ei tunnu itselle oikealta, ei suhteen päättämisestä kannata tuntea huonoa omaatuntoa tai muutenkaan murehtia. Omaa henkistä hyvinvointiaankin pitää ajatella.

jos ko. henkilö tietää itsekin sairastavansa kaksisuuntaista mielialahäiriötä, osaa hän hakea siihen apuakin, asia ei ole uuden tuttavuuden vastuulla eikä velvollisuus.

Lyhyesti: jos jotakuta ei koe itselleen sopivaksi, ei tämän kanssa tarvitse ryhtyä parisuhteeseen.

Moralisoitavaa voisi olla enemmän, jos vaikkapa aviopuoliso olisi sairastanut vuosien yhdessäolon jälkeen, ja silloin haluaisi jättää tämän pelkästään sairauden takia. Ei sairaan ihmisen kanssa silti tarvitse uuten suhteeseen ryhtyä jos ei itse ole siihen valmis ja halukas - sen verran isosta asiasta kuitenkin on kyse, etenkin jos ihmistä ei vielä muutenkaan tunne täysin. Mielestäni aivan hyväksyttävä ratkaisu.

"Jos ihminen ei tunnu itselle oikealta, ei suhteen päättämisestä kannata tuntea huonoa omaatuntoa tai muutenkaan murehtia. Omaa henkistä hyvinvointiaankin pitää ajatella."

Alkuperäisestä viestistä tuli se käsitys, että suhde tuntui toimivan kunnes sairaus tuli ilmi. Tulee mieleen kysyä, että miten sairaus näkyy ko. miehen elämässä. Tuon artikkelinkin perusteella kaksisuuntainen on täysin hoidettavissa, ja nuo ihmiset voivat elää ihan normaalista.

Jos tuo on suhteen päättämisen syy niin se on vähän sama kuin jos saisi tietää, että toisella on vaikka kompurajalka ja siksi lopettaisi suhteen.

Jos mies on ollut mukava niin miksi et tutustuisi häneen paremmin. Vai onko hän jotenkin muuten outo?

Sairaus saattaa hyvinkin olla täysin hoidettavissa. Mutta jos tietoisuus siitä häiritsee ja vaivaa itseä, miksi pitäisi lähteä sellaiseen suhteeseen.
Omia ennakkoluuloja saa kai ihmisellä kuitenkin olla, eikä ketään voi eikä pidä pakottaa toimimaan omia tuntemuksiaan vastaan.
Me voimme paheksua ja moralisoida aloittajaa siitä, että hän on päättänyt aluillaan olevan suhteen tuosta syystä, mutta onko sitten yhtään moraalisempaa sanoa että suhdetta olisi pitänyt jatkaa omista tuntemuksista huolimatta.

Ethän nyt oikeasti verrannut kampurajalkaa, ja lääkehoidosta riippuvaista mielisairautta tosissasi toisiinsa? Kampurajalkaisuudesta ei aiheudu vaaraa itselle tai muille, mutta entäs jos ne mielialalääkkeet jättää ottamatta?

Voi rakastaa, mutta ei tarvitse mennä naimisiin. Ne on eri asioita.

kommentoinvaan kirjoitti:

Sairaus saattaa hyvinkin olla täysin hoidettavissa. Mutta jos tietoisuus siitä häiritsee ja vaivaa itseä, miksi pitäisi lähteä sellaiseen suhteeseen.
Omia ennakkoluuloja saa kai ihmisellä kuitenkin olla, eikä ketään voi eikä pidä pakottaa toimimaan omia tuntemuksiaan vastaan.
Me voimme paheksua ja moralisoida aloittajaa siitä, että hän on päättänyt aluillaan olevan suhteen tuosta syystä, mutta onko sitten yhtään moraalisempaa sanoa että suhdetta olisi pitänyt jatkaa omista tuntemuksista huolimatta.

Ethän nyt oikeasti verrannut kampurajalkaa, ja lääkehoidosta riippuvaista mielisairautta tosissasi toisiinsa? Kampurajalkaisuudesta ei aiheudu vaaraa itselle tai muille, mutta entäs jos ne mielialalääkkeet jättää ottamatta?

Lue lisää

Tottakait olin tosissasi. Entä sitten jos olisi lääkehoitoinen reuma, tai vaikka MS-tauti.
Vähän olen samaa mieltä kunin alla vanha_ja_sairas mies, että asia olisi syytä avoimesti kertoa heti, mieluummin jo ilmoituksessa, että mitkä taudinkuvat eivät ole sallittuja.
Entä sitten vaikka sydänsairaus. Keuhkorappeuma.
Ilmoitukseen vaan reilusti, että pitää olla terve. Jos alkaa tapailla niin kyllä sitten pitäisi uskaltaa myös tutustua. Tuo viestikin, jos totta on, millä aloittaja ilmoitti, ettei halua jatkaa suhdetta, niin sen olisi voinut perustella. Ehkä syy onkin joku muu.

Just.

Mitä luulet, moniko ottaisi vakavissaan yhteyttä jos ilmoituksessa tuollaisia heti kertoisi?

Mies muuten vastasi lopettamisviestiin seuraavasti:
Nyt harmittaa :-(

Olisi pitänyt sun vaan antaa miettiä rauhassa - kertomatta... ehkä sitten olisit saattanut päättää toisin, ja kun olisin tuon kertonut vasta kun olisit minut jo paremmin tuntenut niin sillä ei olisi ollut mitään merkitystä. Miksi olin liian rehellinen?

Kaikesta huolimatta olen ihan normaali ihminen, ja uskon, että tiedät sen. Ja olen kuulemma mukava :-) Niin on moni muukin sanonut.

Suuresti ihmettelen, että "uskovainen" ihminen tekee rehellisyyden vuoksi tuollaisen päätöksen noin hätäisesti.

Tutustuisit minuun!

Mitä sinä muuten haluat elämältä, mitä haluat parisuhteelta, millaisen parisuhteen haluat?

Hyvää yötä, Jeesus myötä, kiitos tästä päivästä.

Juurikin noin. Ja uskovaiset ne vasta tarkkoja on siitä, että kenen kanssa alkavat suhteeseen. Ikävämpää olisi ollut jos olisivat vaikka pari vuotta jo seurustelleet ja toisen tauti olisi sitten havaittu. Erohan siinäkin olisi ollut ainoa vaihtoehto. Hyvin siis kävi!

Ihan rehellisesti, kuinka moni alkaisi suhteeseen kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavan kanssa, jos olisi ko. henkilöön vasta äskettäin muutenkin tutustunut?

Mikään ei sellaiseen velvoita, eikä tuo ratkaisu tee minun mielestäni kenestäkään yhtään huonompaa ihmistä. Olisi väärin itseä kohtaan ryhtyä johonkin, mihin ei ole valmis, ja mahdollisesti kärsiä sen takia.

Itse voin myöntää, että tuskinpa. En sano että ehdottomasti en, mutta luulen etten kovin herkästi ainakaan. Olisi turhaa hurskastelua teeskennellä edes nimettömänä nettipalstalla muuta. Eri asia on, jos puolisoni sairastuisi useiden yhteisten vuosien jälkeen; tuskinpa sen takia hylkäisin.

hyvä kommentti.
itsensä ylentäjiä kyllä riittää, mutta kuinka moni oikeasti toimisi niinkuin täällä toisia yrittää sormi ojossa opettaa?

Joku totesi, että kuka takaa että sairas ottaa lääkkeensä. Ovatko siis tosiuskovaiset sellaisia, että ensimmäisenä epäillään, että henkilö ei ota tarpeellisiä lääkkeitään.
Uskon itse, että jokainen jolla on diagnoosi ja lääkitys niin toimii kuten pitää. Olipa sitten kaksisuuntainen, sydänvaiva, diabetes, tai mikä tahansa. Jotkut holistit voivat toimia toisin, mutta eivät normaalit ihmiset kuin poikkeustapauksissa.
Jos raakasti ajattelisi niin mieluummin itse olisin kaksisuuntaisesta kärsivän kanssa kuin sydänvaivaisen kanssa, tai jos toisella olisi paheneva MS-tauti. Tietoa, että se voi olla todella vaikeaa elämää.