Olen ollut melko pienestä lähtien hiljainen. Ihan pienenä olin hyvin rohkea, nyt voisin sanoa olevani arka. Minun kouluaikoina minulla ei ollut ystäviä paljoakaan ja vietin aikaa vain itseni kanssa. Juttelen nettikavereiden kanssa kyllä melko paljon ja uskallan puhua. Olen jopa puhelias, mutta kasvotusten en uskalla sanoa mitään. Harmittaa kovasti, kun niin haluaisi puhua, mutta ei uskalla. En tiedä miksi, mutta jostain syystä häpeän puheääntäni ja puhetapaani. Jälkikäteen hävettää paljon ne sanatkin. Kuulostan ylimieliseltä ja rehvastelijalta, vaikka en haluaisi. Yritän puhua, mutta sanat ei tule niin kuin toivoisin. En uskalla heittäytyä ja nauttia kaveriseurasta. Minulla on yksi todella läheinen kaveri. Nykyisin en oikeastaan hänellekään paljoa uskalla puhua, mutta hänen kavereilleen vielä vähemmän. Harmittaa, koska me joskus menemme porukassa viettämään aikaa, ja se minun hyvä ystävä osaa olla niin rento ja kaikilla on hauskaa. He eivät häpeä mitään, voivat leikkimielisesti tehdä kaikkea jne. Mutta minä vain seuraan vierestä hymyillen, koska en uskalla mennä mukaan. Ei ole kiva vierestä katsoa kun muilla on hauskaa, minä ajattelen että haluaisin mennä mukaan mutta en vain voi. En pysty, en kehtaa. Jollain tapaa se on hävettävää. En ehkä ole kokenut hyväksymistä niin paljoa. Joskus kouluaikaiset kaverini saattoivat jopa pilkata sanomisiani ja nauraa tekemisilleni, ehkä siitä on jäänyt jokin esto minulle. Haluaisin olla rohkea. Voisin nauttia enemmän ja saisin enemmän kavereita. Aina kaveriporukan vieressä hihitellessä ajattelen, että olen todella tylsä. Kukaan ei oikeasti voi pitää seurastani. En puhu mitään, en tee mitään vaikka kaverit pyytäisivätkin, ei sellaisesta voi pitää. Olen todella tylsä vasten tahtoani. En halua olla tällainen. En osaa nauttia mistään. Tämä arkuus pilaa elämäni. :(
Ujous pilaa elämäni
2
103
Vastaukset
- kaverit
Tiäkkö mulla on ihan sama ongelma. Oon niin pirun ujo vaikka siihen ei ole mitään tarvetta mutta se vaan on jääny päälle siitä koulu ajoista. Tosiaan ala asteel oli ongelmia vanhemman luokkalaisen kanssa ja hommat ei onnistunu. Rehtori oli täys kusipää ja anto asian olla. Pointtina se että itellä tainnu sieltä asti olla sitte tälläne ujous/masennus ja on osittain vieläki. Mut tiäkkö mullon alkanu se lähtee. Yks ihan pirun hyvä neuvo ois et jos sullon se yks tosi hyvä kaveri nii puhu sille kaikest ja ne toiset kaverit tosiaan jos ne vaikuttaa hyvilt tyypeilt nii niilleki vaa iha avoimesti sanot suoraa vaa mitä mietit. Itte saanu niin paljo uusii kavereit ku oon vaan kaikest huolimatta aukassu suuni ja sanonu iha mitä tahansa. Se ettei sano mitää on pahin varsinkin jos siihe liittyy masennus kuten mulla. Itekkää en uskalla paljo mitää juttuja tehä kuten kaverit tekis. Tosiaan kaveritki vaikuttaa asiaan. Mut kyl se vaa helpottaa ku hengaa kavereitte kanssa ja saa sitä itseluottamusta.
- MrJuha82outolintu
Ujouden takia en puhu kaikille.
Ujous seurannu mua nuoruudesta saakka.
Ujoutta, arkuutta, ihmispelkoisuutta, erakkomaisuutta ja vähäpuheisuutta.
Paikoin oon puhelias.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tänään pyörit ajatuksissa enemmän, kun erehdyin lukemaan palstaa
En saisi, silti toivon että sinä vielä palaat ja otetaan oikeasti selvää, hioituuko särmät ja sulaudummeko yhteen. Vuod225384- 264627
- 282651
- 342314
- 372058
- 152008
En ole koskaan kokenut
Ennen mitään tällaista rakastumista. Tiedän että kaipaan sinua varmaan loppu elämän. Toivottavasti ei tarvitsisi vain ka191637- 121571
Voi ei! Jari Sillanpää heitti keikan Helsingissä - Hämmästyttävä hetki lavalla...
Ex-tangokuningas on parhaillaan konserttikiertueella. Hän esiintyi Savoy teatterissa äitienpäivänä. Sillanpää jakoi kons211347- 151276