Isa ei mukana missaan...

Viime aikana mun ja mun miehen parisuhde on taas ollut ihan p:sta...

Ma olen kuulemma laiska, etta en tee koskaan mita mun pitaisi... Ma hoidan meijan lapsen 80%, ma olen aina se jonka PITAA vaihtaa ne vaipat, joka syottaa lapsen, joka tekee ruuat, joka laittaa astiat poytaan, joka tuo ruuan poytaan, joka siivoo poydan, joka tiskaa ne astiat, joka kuivaa ja lajittelee ne astiat, joka lukee lapselle kirjoja, joka leikkii lapsen kanssa, joka pesee lapsen hampaat, joka huolehtii lapsen pesuista, joka laittaa lapselle vaatteet, joka huolehtii onko lapsella varmasti kaikki tarpeellinen (vaatteita sun muuta), joka vie lapsen ulos leikkipuistoon, joka menee lapsen kanssa kavelylle... Mies pelaa koneella vaan ja kattoo telkkarii, ei viitti jutella mistaan, ja sanoo mua laiskaksi?!? Ei taida hanella aivot enaa pelata.. vai??? Viikonloppu tyo hanella kylla on, mutta lahtee toihin sillon kun huvittaa, ja aina kuitenkin kommentoi etta han on ainakin se kella on tyopaikka.. Etta mun pitas ettii kokopaivaisesti toita koneelta.. eika tehda muuta. Et ma en sais ees levata vahan aikaa sohvalla.. mun pitaa olla aina tekemassa jotain. Tulee vaan niin paha mieli kun tuntuu ettei mies arvosta yhtaan mita ma teen meidan lapsen eteen..
Lapsemme menee antamaan haleja isalleen kun han on pelaamassa koneellaan, ja selvasti haluaa huomiota, mutta isa vain sanoo et mee pois roikkumasta, ja tollottaa vaan konettaa eika huomioi lasta.. Miten toi vaikuttaa pieneenkin?
Ma oon miettiny vaikka mita, et mita ma teen.... Mulla ei oo ketaan kelle voin jutella tasta... Ma tunnen oloni saamattomaksi, vaikka ei mun pitais, miehen kommenttien seurauksesta..

Itkettaa tammonen elama... Taa ei ole onneks jokapaivaista...