Älkää tehkö sitä virhettä!

Entiset on entisiä ihan syystä, jos suhde kesti niin kauan että toisen pystyi oppia tuntemaan!! Jaan oman surullisen tarinani esimerkkinä. Avioerosta 4 vuotta, josta 3v silkkaa riitelyä ja vihanpitoa ja eksäni ripustautumista minuun. Menin pariksi kk lankaan tuossa välin josta "seurauksena" mulla nyt vaippaikäinen lapsi eksän kanssa. Pari kk raskautumisesta jo tajusin, ettei mies ole muuttunut miksikään ja yhteistä tulevaisuutta ei tule ja että tämä uudelleen yrittäminen oli elämäni suurin virhe... Sidoin itseni kiinni kaikkeen siihen huonoon josta jo kerran ymmärsin lähteä...
18v yhteistyötä siis edessä ennen kuin tämäkin lapsi lähtee maailmalle, pakkopullaa eksän kanssa lasten asioiden hoitamisesta. Pahinta kuitenkin se, miten näen heikkoina päivinäni eksäni naaman tämän pienen lapsen kasvoissa ja tunnen miten vaikea tätä lasta on välillä siksi rakastaa, miten paljon vaikeampaa kuin aiempia, avioliiton aikana syntyneitä... Se ei ole kenenkään vika ja teen asialle minkä pystyn, mutta se on vain karvas totuus - elämäni paras ja pahin virhe tämä lapsi.