MIKÄ MUA VAIVAA

Birdy

Olen 20-vuotias tyttö. Ajattelen paljon asioita, olen aika "omissa maailmoissa" enkä jaksa aina keskittyä siihen, mistä muut ihmiset puhuvat. Tuntuu, että yksin voin paremmin, kun ei tarvitse esittää mitään. Olen herkkä - jos joku huomauttaa minulle jostakin esimerkiksi ulkonäöstäni tai kritisoi ihan mistä tahansa, saatan miettiä koko loppupäivän tätä asiaa. Tunnen todella voimakkaasti. Jos olen yksin vaikkapa vapaapäivänä, kuvittelen ja suunnittelen pääni sisällä mitä tulen tekemään - mutta en saa aikaiseksi juurikaan mitään. Pitää ottaa niskasta kiinni kunnolla, jos haluaa päästä sängystä ylös tai jopa ulos asunnosta.

Taustoista: Olen keskimmäinen lapsi. Aina kokenut nuorempana kavereidenkin keskuudessa, että olen jotenkin erikoinen ja että en kuulu joukkoon. Pitää yrittää olla jotain, jotta hyväksyttäisiin. Outo huumorintaju. Tyttö, jonka huone on sotkuinen. Tyttö, joka pelasi tietokoneella useita tunteja putkeen. Tyttö, joka rakasti elokuvia ja maalaamista sekä piirtämistä. Tyttö, jolla oli aina vain yksi paras ystävä, joka tosin vaihtui muutaman kerran. Olen aina ollut kateellinen siitä, miten paljon kavereita ja sosiaalista elämää muilla on. "Pääsin" yläasteella tällaiseen kaveriporukkaan- ns. Suosittujen kiusaajien joukkoon. Minulla ei ollut hyvä olla. Tiemme erkanivat, kun minua alettiin kiusaamaan enkä enää kestänyt sitä, miten ilkeitä ja pinnallisia he olivat muita kohtaan. Olen aina kokenut sympatiaa heikoimpia kohtaan ja jopa uskaltanut ujoudesta huolimatta puolustaa kiusattuja.
Jos solmin ystävyyssuhteen, ahdistun lopulta siitä, kun tulee tunne, että on "velvollisuus" pitää kokoajan yhteyttä. En uskalla sanoa suoraan, että nyt haluan olla yksin vaan joko pakotan itseni tai keksin tekosyitä tapaamisen perumiselle. Enkö ole tavannut samanhenkisiä tyyppejä?

Olen aloittanut nuorena seurustelun (14v) ja siitä lähtien tähän päivään asti ollut monissa suhteissa. Muutama pidempi tai oikeastaan 3 vakavaa, ja useita lyhyitä "säätöjä". Jokaista suhdettani on vaivannut sama ongelma: tunnen, ettei minua huomioida tarpeeksi ja epäröin itseäni. Pelkään, että jään yksin, mutta puran pelon sairaalloisena mustasukkaisuutena, syyttelynä ja dramatisoimisena. Sanon hirveitä asioita, uhkailen erolla ja tuntuu, että haluaisin kuolla. Joskus olen ottanut yksin riidan jälkeen keittiöstä veitsen ja asettanut sen ranteelle - en ole kuitenkaan pystynyt tekemään itselleni mitään ja tiedän, etten halua oikeasti kuolla. Näitä tuntemuksia oli minulla jo teininä. Rakastin ja vihasin sitä samaan aikaan, melankolinen ja hieman marttyyrinen olo. Kerran otin rauhoittavia lääkkeitä ja alkoholia samaan aikaan riidan aikana ja olin helvetin sekasin. Tuntuu, että tein senkin vain saadakseni huomion kumppanilta.

Sama levy jää pyörimään. Riidan jälkeen poden huonoa omaatuntoa ja pelkään, että nyt minut jätetään. Niinhän siinä voisi käydäkin, olenhan välillä kunnon hirviö. Nykyinen kumppanini on TODELLA ymmärtäväinen mielialojen heittelyä kohtaan enkä halua pilata suhdettamme tämän vuoksi. Kun olemme sopineet ja keskustelleet riidan, tulee tunne, että "nyt lupaan ryhdistäytyä". samassa tilanteessa kuitenkin ollaan taas tulevaisuudessa, tosin tilanteet ovat hieman vähentyneet. Alkoholi vahvistaa mielialojani, joten siitä olen luopunut kokonaan. Tämäkin aiheuttaa ajoittain sellaista erakkofiilistä tässä alkoholikulttuurissa. Olen muutenkin perusarjesta jotenkin flegmaattinen, apaattinen. Innostun nopeasti, mutta se myös lopahtaa vauhdilla. Lannistun helposti. Tuntuu, etten ole koskaan oiken saanut 100% mielihyvää iloisista asioista, jota kuvittelen muiden saavan. Välillä tulee energiaryöppyjä, joiden aikana saan järkyttävän määrän asioita aikaiseksi. Vanhemmat ovat vaatineet aina hyvää koulumenestystä. Tiukka kuri, ei kavereiden kanssa myöhään, ei alkoholia alaikäisenä ja tarkat kotiintuloajat. Häpesin teininä vanhempiani, kuten varmasti jotkut muutkin. Isä oli poissaoleva, etäinen, todella ailahtelevainen, mutta huumorintajuinen. Äiti ylisuojelevainen, vähän hölmö, mutta rakastavainen.

Kävin terapeutilla viime syksynä 3 kertaa. Diagnosoitiin keskivaikea masennus, mutta lääkitystä ei edes tarjottu enkä sitä olisi luultavasti halunnut aloittaa ensimmäisenä vaihtoehtona. Terapia auttoi hetkeksi, mutta en jotenkin enää jaksanut mennä terapiaan. Olen lukenut todella paljon erilaisista mielenterveyshäiriöistä yms. Pelkään että olen narsisti ja sen takia ihmiset eivät pidä minusta.. Tuntuu että olen kaikille töissäkin ylikiltti ja yritän mukautua. Sitten jos vähän hermostun joskus harvoin, niin porukka miettii mihin se ihana kiltti tyttö katosi. Tai ainakin siltä vaikuttaa.
Olen Tarkastellut persoonaani mm. Mbti-testin avulla, selvittänyt ja tutkinut miksi käyttäydyn tietyllä tavoin eri tilanteissa. Ahdistaa kuitenki ajatus, kun tuntuu, että elämäni kiitää ohitse kun minä murehdin ja pohdin omaa itseäni ja sitä kuka olen. Onko kenelläkään vastaavia tuntemuksia? Apua ja neuvoja? Epäilystä mistä tämä kaikki voisi johtua?

9

380

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Samassaveneessä

      Hmm, no minusta tuo kuulosta aivan täysin normaalilta minuuden etsimiseltä. Itselläni on ollut suhkoot rankka kiusaamistausta, joskus yläasteikäisenä. Mistä ainakin nykykäsityksen mukaan voi johtua aikuisiän masennukset. Itselläni on huomattavasti samankaltaisia piirteitä ja "todettu" myös keskivaikea masennus. Kulutan aivan liian paljon aikaa tietokoneella, mutta se on minulle myös pakokeino todellisuudesta. Alkoholin lisäksi. Mikä nyt aivan ensiksi kannattaa muistaa on se, että ihmiset ovat erittäin pinnallisia. Ihan mistä tahansa asiaa katsoo, niin he vain ovat. Se mitä henkilökolhtaisesti kannattaisi muistaa on kuitenkin elämän perusrytmitykset jne. Eli harrastaa säännöllisesti liikuntaa. Tekee esimerkiksi omat ruuat. Selkeät viikkorytmit jne. Vaikka se kornilta kuulostaa, niin ihminen on kuitenkin luotu liikkumaan. Se lisää kehon endorfiinituotantoa ja täten mielialat pysyvät paremmin hallussa. Hanki jonkinlainen harrastus, oli se sitten mitä tahansa, mitä pidät mieleisenä, tai kokeile vaikkapa vanhoja harrastuksia.

    • 14plus19

      vittu että oli pitkä viesti.. ajattele "syviä" asioita pitempään kuin välähdyksen kanssa niin syy selviää ennen pitkää. eikä ollut ironiaa yms.

      • niinpäniin88

        siinä esimerkki koulukiusatusta..taisi tulla menneet mieleen kun noin vahvasti reagoit..


    • ajattelija143

      Lopeta seurustelu, sillä romanttinen rakkaus ei ole totta. Jatka kuitenkin ystävänä kumppanisi kanssa. Mene terapiaan tai hae jotain ammattiapua, koska vain se voi oikeasti auttaa.

      • ajattelija143

        Wikipediassa lukee, että narsistinen persoonallisuushäiriö ei ilmene mielenterveysongelmina. Mielestäni et sovi mitenkään narsistin määritelmään. Taidat olla "vain" masentunut. Mene siis terveyskeskukseen, psykologille tai hae jotain muuta ammattiapua.


      • ajattelija143

        En ole aivan varma kannattaako seurustelua kuitenkaan lopettaa.


    • joosano

      Aika tutun tuntuista tekstiä. Teepä vaikka huviksesi Asperger-testi.

    • tunnelukoista

      tutustukaa tunnelukkoihin ns:skeema terapiaan netistä löytyy tietoa nuo menetyksen pelko ym on juuri niitä tunnelukko juttuja ja niitä on monilla..itseäni auttoi paljon noiden tunnelukkojen kanssa työskentely..suosittelen lämpimästi kaikille.

    • Meuri

      Hei!
      Kuulostaa tutulta. Kuulostaa siltä että masennuksen lisäksi kärsit läheisriippuvuudesta. Se on hyvin läheistä sukua narsismille, se kumpuaa samoista lähteistä. Siitä voi toipua, apua ja itsehoitokeinoja on. Suotittelen lukemaan aiheeta ja varsinkin Paula Salomaan kirja "Narsismin tiedostaminen – Toipumisopas narsistille ja uhrille" kannattaa lukea. Löytyy kirjastosta ainakin tampereella.
      Onnea matkaan - pystyt vapautumaan tästä ja ottamaan elämän haltuusi!!

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Huomenta ihana

      Kauniskasvoinen ihanuus 😘 saan sut vielä
      Ikävä
      40
      6973
    2. Hei rakas...

      Miten on työpäivä sujunut? Rakastan sinua 💗
      Ikävä
      32
      3938
    3. Ei tämä etene ikinä

      Kun kumpikaan ei enää ota yhteyttä. Mä en ainakaan uskalla.
      Ikävä
      45
      3320
    4. Edelleen sitä on vaikea uskoa

      Että olisit oikeasti rakastunut muhun
      Ikävä
      40
      2929
    5. Vitsi mihin menit. Heti takasin.

      Mä näin sut tuu takasin! Oli kiire, niin en ehtiny sin perään!
      Ikävä
      17
      2706
    6. Toiveikas vai toivoton

      torstai? Ajatuksia?
      Ikävä
      37
      2238
    7. Mukavaa päivää

      Mun rakkauden kohteelle ❤️ toivottavasti olet onnellinen
      Ikävä
      16
      2196
    8. Koko ajan olet

      Senkin suhteen kiusannut. Halut on ihan mielettömät olleet jo pitkään
      Ikävä
      41
      2143
    9. Voi ei! Jari Sillanpää heitti keikan Helsingissä - Hämmästyttävä hetki lavalla...

      Ex-tangokuningas on parhaillaan konserttikiertueella. Hän esiintyi Savoy teatterissa äitienpäivänä. Sillanpää jakoi kons
      Suomalaiset julkkikset
      48
      2067
    10. Miksi et irrota otettasi

      Suhteeni?
      Ikävä
      39
      2010
    Aihe