naisen ja miehen lämmin ystävyyssuhde

Lisäisin vielä että tällä ystävättärellä oli kotona helvetin tylsää ja oli kytännyt miestäni jo vuosia kunnes päätti alkaa tositoimiin

Mulla kävi tuo ihan sama vuosi sitten. 10 vuoden parisuhde lensi roskakoriin, kun miehelle löytyi tuollainen "erittäin läheinen ja tärkeä ystävä" 10 vuotta nuoremmasta työkaverista, johon oli 2 kk aiemmin tutustunut. "Olemme vain ystäviä, olet ahdasmielinen ja vainoharhainen, kun et ymmärrä ystävyyttä". No en jäänyt sitä katselemaan, että mihin tuollainen "ystävyys" johtaa. Ilokseni olen saanut huomata, että molemmat tökkäsivät sormensa paskaan. Mieheni itkee minun perään edelleen, "ystävä" itkee mieheni perään kun mies ei häntä sitten yhtäkkiä enää minut menetettyään halunnutkaan ja heidän "erittäin läheinen ja tärkeä ystävyytensä" on mennyttä, kun välttelevät toisiaan työpaikalla kuin ruttoa (tiedän, koska sukulaiseni on samassa työpaikassa) :) Joten älä huoli, paha saa palkkansa. Sinunkin miehesi ja hänen ystävänsä tulevat vielä rytisemällä alas pilvilinnoistaan! :)

Noin meni minultakin 30 vuotta. Minun kanssani ei voinut keskustella, kun en ymmärtänyt mitään. Olin vainoharhainen, joka tarvitsi hoitoa. Jopa psykologi sanoi että olen liian kova ihminen. Niin että kai sitten olin. Myöhemmin pyysin psykologia kertomaan omasta elämästään. Hän oli hajottanut avioliiton pokaamalla siitä miehen ja jättänyt oman miehensä. Miehensä oli ollut niin onneton, että tämä psykologi oli pitänyt oikeudessakin häntä kädestä. Kysyin selvisikö näistä neljästä kaikki siedettävään elämään. Hän vastasi: Toisen avioliiton nainen ei selvinnyt.

Siitä on nyt vuosia. Olen löytänyt uuden suhteen, jonka toivon kestävän kuolemaan asti. Vanha klisee, "kun jotakin menettää, saa uutta tilalle", pitää kohdallani paikkansa. Osaan todella arvostaa uskollisuutta.

Exälläkin näyttää menevän hyvin, niin että molemmat voitti. Toivon aloittajankin löytävän uuden elämän. Yhden sanon: mitä enemmän yrität korjata ja keskustella, sitä pöllömmäksi suhteenne menee, jopa suorastaan hulinaksi. Joten päästä irti vaan.

En aio ottaa miestä takaisin, ei ole kiinnostusta häntä kohtaa enää.

Mulla on eropaperit valmiina laatikossa, en vielä ole vienyt kun ollaan koetettu että olisko meillä yhteistä tulevaisuutta. Vaikeaa on, sanon minä. Ei mene päivääkään etteikö asia olisi mielessä. Mies taas sanoo ettei edes ajattele koko porttoo . Tästä on jo aikaa kun otin auton ja lähdin ajelemaan aamuyöllä ajatuksena se,etten takasin enää tule eli tarkotus olis ollu tehdä loppu kaikesta paskasta mitä tää portto on saanu aikaan.sitte kuitenkin tajusin onnex että lapsille se olis ollu kova paikka ja että tää lumppu olis voittanu. Nyt elän kostolle ja akka saa kärsiä ja katua syntymäänsä, saakoot tuta siitä mitä on muille aiheuttanut. Tää näitten juttu on kyllä ohi ja syyn tiedän kyllä miksi tää akka ei voi jättää miestään... Kyllä sekin vielä selviää... Alunalkaen kumpikaan osapuoli ei ole ollut valmiita jättämään perheitään. Kosto kuitenkin elää ja minä en lepää ennenkuin tää portto kärsii siinä missä minäkin.

Hesarin netissä oli juttu jonka otsikko oli. "Ystävän puute on tabumpi asia kuin seksittömyys". Se kait on selvä, että yksin olevalla ei ole mitään muutakaan asiaa!
Mut se itselle on yksinolevana käynyt pari tosi paskaa asiaa!
Juttelin yhden pienenlapsen äidin kanssa asiaa ja sit se meni aika kovaksi, ja hän kaiketi romahti asiasta. Mutta minkä vitun takia se asia sit kaadettiin minun päälleni, vaikka hänkin oli asiassa mukana.... ja todella aktiivinen.
Toinen samalainen juttu oli toisen naisen kanssa. Juteltiin asiaa, ja sit yksi aika spessu asia kiinnostikin häntä todella paljon. Sitten istuttiin livessä naamatusten ja hän otti asian esiin.... sillon minä laitoin sen asian poikki.... toki kavereita oltiin vielä tovi..... Onko ystävyys sit sellaista, että toinen saa ottaa yhteyttä, ja toinen vaan odottaa.

Mies ja nainen voivat olla hyviä ystäviä ja vaikkapa halata toisiaan siinä missä samaa sukupuolta olevat. Pointti oli että tässä minun mielestä on tehty asioita jotka ei kuulu enää ystävyyteen. Halusin teiltä mielipiteen siitä olenko väärässä tai tiukkapipo kenties. Samaa asiaa kun mulle toitotettiin koko ajan ystäviä ollaan ja mitään pahaa ei ole tehty. Kyllä tää niin pahalta tuntuu, ettei sitä voi käsittää kun samassa tilanteessa ollut. Me ihmiset ollaan erilaisia kuten meidän ystävät, toiset ovat aktiivisempia pitämään yhteyttä kun toiset. Ei kai kenenkään tarvi passiivisena jäädä odottelemaan yhteydenottoa, ainhan voi itsekkin ottaa kapulan käteen ja kysellä kuulumisia tai piipahtaa vaikka kahvilla yhdessä. Tarkoitan siis ystäviä! Mitä näihin kahteen tulee, en hyväksy minkäänlaista kanssakäymistä, en edes sitä että puhuisivat toisilleen. Voi tulla nimittäin kalliiksi ja lapset alkaa hyljeksimään isäänsä.

Yksiavioisessa suhteessa kuulostaa että on moraalisia rajoja ylitetty :( En silti käsitä miksi pitää kostaa ja nimenomaan puolisosi ystävälle. Eikö ennen kaikkea miehesi ole sinulle vastuussa tekemisistään? Toisekseen kostaminen on minusta aika epäkypsää, ei siitä seuraa mitää hyvää kenellekkään. Yleensä kostaja vajoaa alemmas kuin pettämisessä mukana olleet osapuolet siinä mielessä että haluaa pahaa toiselle vailla logiikkaa. Ihminen kun ei ole puhtaasti yksiavioinen eläin niin ihastumisia ja syrjähyppyjä sattuu, tunteet voi olla voimakkaita. Ihastuksia pitkissä suhteissa minun käsityksen mukaan tulee ja menee, jotkut säätää välillä siinä sivussa ja harvoin puoliso saa koskaan tietää. Maailma ei siihen kaadu.

Sopisko tähän sellainen pieni kyssä naisille. Mitä tarkoittaa se, että nainen tulee aivan vieraan miehen luo ja alkaa halimaan tai puhumaan halimisesta tai sitten tillittämään silmiin? Mitä miehen pitää tehdä? Siis kuinka pitkälle ystävyys voi kestää kun siihen tulee sit muuta?

No ei helevetti mitä juttuu

No tämä lumppu oli aloitteentekijä, oli kytännyt useamman vuoden miestä, kunnes sitte rohkaisi itsensä ja meni vedet silmissä liki,otti käsistä kiinni ja sano olethan sie varmaan huomannu. Moniko mies voi vastustaa kyynelehtivää porttoo? Siis siksi. Tuntikausia vietetty aikaa kaksin työaikana, paikassa jossa ei ole ollut häiriötekijöitä.. Sitte on ihmetelty oikein yhdessä että onkohan kukaan huomannut tai tajunnut... Siis mitä. Enpä olis niin varma etteikö olis seksiäkin harrastettu vaikkapa käsin. Sitte sulle.. Kuule kyllä tässä ollaan ihan pohjasakkaa kuule sun kommentti ei oikeestaan tunnu missään..

Pojan kanssa kerran juteltiin siitä että sanoisipa isänsä edes jonkun negatiivisen asian tästä lumpusta, poika sano mulle että nää tällaset naiset ovat yleensä sellasia että niistä ei puhuta pahaa koska ovat tehneet vain niin hyvää. Totesi myös sen että on aina pitänyt isäänsä esikuvana, mitta ei enää. Voi tietäsipä lumpun lapset kuinka kätevä niiden äiti onkaan käsistään ollut vieraalle miehelle..olisivat varmaan ylpeitä äidistään.

Ystävyys tarkoittaa sitä, että ystävän voi esitellä myöskin puolisolle, eikä ystävää pidetä puolisolta taikka muilta ihmisiltä salassa, vaan ollaan reilusti tekemisissä. Sinä itse päätät millaiset säännöt omassa liitossasi hyväksyt, ei miehesi.
Muista, että jos ns. ystävä ei olisi juuri tämä nainen, niin miehelläsi olisi joku toinen ns. ystävä, eli ei naisia kannata aina leimata syylliseksi, kyllä se syyllinen on mies.

Ystävyyteen EI kuulu suutelu, hyväilyt jne. Korkeintaan kaverillinen suukko poskelle tai sellainen halaus, jollalailla halaa esim. syntymäpäiväsankaria. Muu on sitten jo ihan jotain muuta kuin pelkkää ystävyyttä-ja todellakin ystävän voi esitellä kenelle tahansa, puolisollekin tottakai. Ja ystävä voi olla aivan hyvin vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa - varatunkin. Mutta, heti, jos ja kun suukko poskelle ja ystävän halaus ei riitä, ollaankin jo vaarallisilla vesillä, eikä enää ole kyse pelkästään ystävyydestä. Siihen kohtaan kannattaa laittaa piste.

Minähän tiedän tapauksen hyvin ja antaisin ystävänäsi neuvon, vie hyvä ystäväni ne paperit sieltä laatikosta eteenpäin! Tästä tapauksesta et voi päästä eteenpäin ellet toimi niin. Tiedän kuinka asia vaivaa mieltäsi ja luottamus on menetetty. Ei muuta kun kohti uutta, ehkäpä löydät vierellesi arvoisesi ystävän.

Hei. Olen reilu 5-kymppinen mies. Ikäviä asioita tuollaiset. Itse olen kokenut saman. Sinun kannattaisi lukea kirjoitus " Uskottomuudesta voi selviytyä", kirjoitettu 9.7 tänne Uskottomuus- osioon. Minusta siinä on kirjoitettu aika hyvin mitä tilanne vaatii molemmilta osapuolilta. Suhteen eteen pitää tehdä todellakin töitä että asiat muuttuvat ja paranevat. Joku siihen "pettämiseen" on johtanut, on se sitten arjen tulo suhteeseen, kyllästyminen, 5kympin villitys tai mikä vaan. Sitä pitää jokaisen miettiä ja yrittää ottaa opiksi. Näissä tilanteissa on aina kaksi osapuolta, kumpikin siihen on mennyt mukaan, kumpikaan ei voi olla täysin syytön tai syyllinen yksinään. Tässäkin tapauksessa tuntuu että sitä toista osapuolta syyllistetään kuin hän olisi yksin vastuussa siitä mitä kävi. Totuus voi olla toisenlainen mutta oleellista on miten asiat saa muuttumaan parempaan. Siinä täytyy tehdä todellakin töitä eikä se ole helppoa kun tapahtunut kummittelee mielessä. Anteeksiannolla on tärkeä ja oleellinen osuus tässä.
Olen samaa mieltä että luettelemasi asiat eivät kuulu ystävyyteen, siinä on silloin kyse jostain muusta ystävyyden lisäksi.
Kostaminen ei johda mihinkään, tuskin oma olosikaan siitä helpottuu vaikka siltä saattaa joskus tuntua. Sitä ihmettelen miksi lapset pitäisi vetää tähän mukaan, omat tai vieraat. Syyttömiä he ovat tapahtuneeseen. Miksi sinä kerroit lapsillesi vai miten he saivat tietää asiasta? Ja onko sen naisen miehellä tieto asiasta. Jos on niin yhtä vaikeaa heilläkin varmaan on kuin teillä. Puhun kokemuksesta että tässä tilanteessa kannattaa keskittyä suhteen korjaamiseen, aikaa se vie eikä ole helppoa mutta mahdollista se on.
Me olemme keskustelleet asiasta vaimoni kanssa, syistä ja seurauksista. Voin sanoa että on kannattanut, suhde toimii kaikin tavoin hyvin nykyään. Ja tuntuu että tapahtunut on aina vaan kauempana takana jossain. Teillä on mahdollisuus samaan, jaksakaa yrittää. Ei pitkää liittoa kannata hukkaan heittää jos tuntuu että vielä on tunteita jäljellä. Mutta jokainen sen kohdallaan ratkaisee miten parhaaksi näkee...jaksamista ja parempaa huomista teille!

Joo elikkä jos puhutaam miehen ja naisen välisestä ystävyydestä niin selvä raja kulkee siinä että kätteleminen ja korkeintaan joku onnitteluhalaus ovat ainoa fyysiset kontaktit mitkä voidaan suoda. Mutta jos aletaan kävelemään käsikädessä, nukkumaan samassa huoneessa tai käymään yhtäaikaa saunassa, niin kyllä silloin mennään jo selkeästi pettämisen puolelle.

Olen täysin samoilla linjoilla useamman kirjoittajan kanssa ja toki tiedostan sen, että mieheni on aivan yhtä syyllinen kun tämä nainen. En halua puolustella mitenkään miestäni, onhan hänkin leikkiin ryhtynyt. Se että kerroin lapsille, jotka ovat aikuisia, oli vaistomainen teko siinä tilanteessa kun asia selvisi minulle. Kotona meillä ei nii sanotusti tämä pettäminen näkynyt missään, niin siinä meni tavallaan sokkiin. Eihän meille voi tapahtua mitään tällaista, vain muille. Mutta miten me sitte oltais jotenkin erilaisia kun muut? Ei mitenkään. Lapsille en ole lumputellut vaikka täällä on tullut sitä harrastettua. En meinaa sotkea heidän lapsiaan mukaan, sen verran on tässä ehtinyt asioita miettiä. Naisen mies on kyllä ollut tietoinen asiasta mutta eivät välittäneet siitä vaan jatkoivat pelkään. Meininki olisi katsoa vielä tuleeko tästä mitään, vaikeaa on ajoittain koska luottamus on rikottu ja sen parsiminen kestää pitkän tovin. Tosin poika on kyllä sitä mieltä että jos tuntuu siltä ettei voi jatkaa, kannattaisiko erota. Eropaperit on edelleen laatikossa ja mies ei suostu allekirjoittamaan, mutta tokihan eroa voi hakea yksipuolisesti. On ehkä tästä opiksikin otettu ja ihania hetkiä vietetty,mutta kuten kirjoitin ei tää kuitenkaan mitään ruusuilla tanssimista ole... Se asia on toki myönnettävä etten löydä sanaa sille tunteelle miten paljon vihaan sitä naista, voisin kuvitella ettei kukaan samaan tilanteeseen joutunut pahemmin sympatioitakaan tunne näitä tällaisia naisia kohtaan. Tämän 4 kuukauden ajan tätä asiaa vaan pyörittää ja pyörittää mielessä 24/7 ja tiedän ettei se ainakaan mitään auta, mutta ei se niin vain pyyhkiydy mielestä. Eihän se kukkokaan käskien laula.

Oletpas katkera yhdestä pienestä seikkailusta. Naurettavaa syyttää naista, syytä miestäsi.

Tehdään nyt kerralla selväksi kaikille että mies voi ihan vapaasti valita tämän ystävyyden, tehkööt miten sydän sanoo.kaikille ei edelleenkään ole mennyt jakoon ettei tässä enää ystäviä ole oltu. Niillä on ollut suhde jossa kumpikin on PETTÄNYT puolisoitaan, mies kun on myöntänyt että raja on ylitetty. Haloo! Haluaisin niin kovin samassa tilanteessa olleilta/olevilta kuulla voiko pettäjät jatkaa "ystävinä". Minusta on tehty tän tarinan noita-akka, menkää kuulkaa googlettamaan pettäminen, siellä selvästi asiantuntia ihminen kirjoittaa että, pettäjien täytyy katkaista välinsä. Täällä on myös miestäni haukuttu munattomaksi, täytyy kertoa kaikille että mulla on erittäin hyvin varustettu mies. Mites teillä? Olisko tälläkin tarinalla arvoisensa päätös jos vetäisin itteni kiikkuun ja valtakunnassa olis taas kaikki hyvin, he saisivat myös toisensa sekä tarina onnellisen lopun . Aamen

Taas pakko tarkentaa se että haluaisin niitä kommentteja nimenomaan petettyjen kannalta katsoen

Hmmm. Tästä samaisesta aiheesta keskustellaan myös meidän seinien sisällä. Minulle on valehdeltu valheiden perään. Epäilen että on muutakin kun ystävyys. En usko mitä minulle puhutaan. Olenko vaan sinisilmäinen enkä näe. Halit on annettu sen verran tiedän. Äärimmäisen pettynyt siihen että minulle valehdeltiin ystävyydestä

Meillä tapahtui jotakuinkin samaa kuin teillä. Mies tunnusti, että hänellä on ollut ystävyyssuhde toiseen naiseen. Hänkin väitti että oli läheistä ystävyyttä vaan joka syntyi pikku hiljaa ja nainen oli aloitteentekijänä. Asiasta väännettiin paljon ja viimein hän tunnusti että oli itse ollut vähintään yhtä aloitteellinen kuin nainen. Siihenkin suhteeseen kuului kaikki tuo, halaukset, suukottelut, tapaamiset muulloinkin kuin työaikana. Kerran menivät jopa sänkyyn. Silloin todellisuus iski molemmille, eihän se niin upeaa ollutkaan ja mitä oikein tuli tehtyä. Kaikki tämä selvisi kun olin seurannut mieheni tekemisiä jonkun aikaa ja otin asian puheeksi. Vaikeaa on selvitä asiasta mutta yritän koska meilläkin on yhteistä taivalta paljon takana. Ja arvostan sitä että mies kertoi asiasta jopa rehellisesti viimein. Näin ainakin luulen. Saa nähdä parantaako aika haavat.

Häh. Siis pitääkö sun viellä hyväksyä että ne jatkaisi ystävänä??

Tässä on kaikenlaista mielenkiintoista tullut esille, olen jo niiin varma että pesällä oliskin käyty. Yhteinen pikku salaisuus. Onhan sitä ystävyyttä harjoitettu yli vuoden, niin olisiko se mahdoton ajatus? Ei todellakaan sillä hieromisella ja nuolemisella mitä ovat toisilleen antaneet, varmasti on alkanut herkistämään ja kutkuttamaan. Viikolla mies tavallaan puhui itsensä pussiin kun kysyin miksi ajeli alapäätään paljaaksi silloin kun on oltu yhdessä, vastaus oli että vehje näyttää sillätavalla pidemmältä. Ihmettelin sitä. Että kenelle sitä sitte on näytelty koska olenhan minä jo tähän mennessä sen nähnyt monen moista kertaa. Onko mahdoton ajatus siis että ihan vaan 'ystävänä' tietenkin olis annettu puolin ja toisin. Siellä saunalla kooooooorkealla, hmmm. Ei siis ulkopuolisilla ole ollut pääsyä. Sitte mulle on selitetty ettei olla edes joka päivä nähty, paljstuipa sekin asia ettei pitänytkään paikkaansa, vuoden päivät nähty päivittäin kun taas tämän vuoden puolella tämä hoitsu siirtyi toiseen pisteeseen 3 ksi päiväksi ja loppuviikosta heillä oli taas mahdollisuus hoidella toisensa. Olihan siellä sähköpostissa kirjoitus jossa ylistettiin jotakin juttua mitä oli tehty 3 tuntia, se oli ollut niiiiin iiiiihanaa ja oli ollut just sitä mitä tarvittu. Kysyin siitäkin silloin ja vastaus oli jo silloin mielestäni utopistinen ja naurettavavn epäuskottava, mutta annoin silloin asian olla. Olkoonkin niin että valheita on suollettu niin meillä kuin heillä. Eivät muka ole nähneet toisiaan nyt pariin kuukauteen, mutta enää en olenkaan asiasta niin varma. Olenko luulossiras vai mikä....... Luottamusta ei ole. Kertokaa pliiiis, millaisia ajatuksia teille tulee tästä jupakasts. Miestäni en todellakaan ala puolustelemaan.

Hei. Kyllähän tuo haiskahtaa siltä että jonkun muun takia on ajeltu karvat pois. Ellei ole asiasta sinulle koskaan ennen vihjaissutkaan. Totta kyllä että tuleehan siinä se sentti pari pituutta lisää näkyviin. Itse en ole ajanut koskaan kokonaan pois, vain siistinyt. Mutta tuo ajelu ei tarkoita automaattisesti että olisi pettänyt, ehkä ollut mielessä vaan, kuka tietää. Ymmärrän hyvin että luottamusta ei kaiken tuon jälkeen helpolla enää ole. Toivottavasti saat sen vielä takaisin. Jos tulee naurettavia epäuskottavia selityksiä niin pistää sekin epäilemään lisää. Mikähän se selitys oikein silloin oli...eipä ole ihmissuhteet aina helppoja mutta jotenkin asiat ratkeavat aina. Yritä jaksaa ja päästä eteenpäin, jopa työntää tapahtunut taka-alalle, heippa!

Kiitos kun vastasit

Kaikille ilkkujille täällä, nyt on aika nostaa lippu salkoon ja kakku pöytään. Eivät nämä pysty tosiaankaan erossa olemaan, vaikka miehelle on ehdot saneltu. Nostetaan malja päiville ja istolle.

Koittaisit jo päästä yli tapahtuneesta, ettet katkeroidu. Yksi syrjähyppy se vaan on, jos ei luottamus palaa niin harmin paikka. Ratkaisut pöytään, mutta turha lietsoa vihaa miehesi hoitoa kohtaan ja vouhkata turhan pitkään. Kasvaa kärpäsestä härkänen.

Olen hyvä ystävä kummityttömme isän kanssa. Perheinä vietämme aikaa yhdessä mökkeillen, laittaen ruokaa ja istuen iltaa. Lapsemme leikkivät keskenään. Saunomme nelisin ja hauskaa on. Nauru raikaa, kaikkien on hyvä olla. Pari kertaa vuodessa minä ja ystäväni käymme kokkareilla joihin hän pyytää minua daamikseen puolisoltani. Tämä toimii myös päinvastoin. Hänen vaimonsa pyytää miestäni apuun johonkin ajankohtaiseen suoraan minulta. Koskaan emme ole suukottaneet, edes poskelle. Halaamme kyllä kaikki toisemme aina kun nähdään. Olen karvaa alle 50 nainen ja tämä mies on n 10 v minua nuorempi. Kehuu minua enemmän kuin oma aviomieheni. Ja taas päinvastoin. En KOSKAAN voisi kuvitellakaan pilaavani tätä hauskanpitoa. Se vaarantaisi kaiken. Siis aivan kaiken. He ovat niin lähellä sydämiämme olevia ystäviä ja haluamme jatkossakin nauttia joukolla vietettävistä yhteisistä hetkistä.
Kyllä miehen ja naisen välinen ystävyys on mahdollista. Aina kyllä sähköä ajoittain joillakin saattaa olla, mutta oma asenne ratkaisee. Mikä sopii minulle ei sovi sinulle. Ja toisinpäin.

Ystävyyttäkin voi olla monenlaista, toiset voi antaa ystävän halin tai pusun poskelle toiset jopa suutelee..oli mullakin naispuolinen ystävä ja halit annettiin ja välillä kevyt poskipusu kun nähtiin eikä vaimoa haittannut yhtään. Pettämään en lähtisi.

ihmetten kyllä teitä pariskuntia että teillä on noin avoimet noi vietimet, että kännykäy ja sähköpostit on auki toisille. Nykyää ei enää ole edes omien tietokoneittenkaan yksityisyys rahasta kiinni, ettei ole oma koneet kummallakin... ja sähköpostitilitkin on omat.

Itse juttelin aikanaan yhden tytön kanssa ja sit keskustelu meni tietyissä aiheissa aika privalle puolelle. vaikka hän oli naimisissa, niin hän olisi ollut valmis tekemään asioita minulle.... se ei ollut syy miksi sit loppui kaveruus... en vaan tiedä...

Ja toisaalta.... ei

mutta jos pidetään kotona asiat kunnossa, niin tuskin tarvis tällästä ketjua....

Ei pitäisi tehdä, sanoakaan mitään sellaista, josta oma puoliso loukkaantuisi pahasti, jos näkisi tai kuulisi. Normi-ihminen ei pidä tuollaista hyväksyttävänä. Rajoista on hyvä keskustella ja sopia etukäteen. Vapaammissakin suhteissa pitää mennä yhteisillä ehdoilla.

No eihän se kuulu ystävyyteen.
Suutelu, ,Seksi, Halailu, Frilttailu.
Sellaisen sanon olen kuullut että se on niin kiva tyyppi ettei edes kikkeli värähdä.
Mut jos se värähtelee siinä on jotain muutakin juttua...
"Kylla nain on" sano muuan Jooseppi

Jos jompi kumpi osapuoli on varattu, niin heidän ystävyys toimii vain platonisena. Ystävyyteen ei kuulu mitään hipelöintiä.