ilta ja ehtoo

Ilta-sanan etymologiaa ei tunneta, mutta se esiintyy muissakin itämerensuomalaisissa kielissä. Itämerensuomalaisten läntisessä haarassa käytettiin enemmän ehtoo-sanaa, itäisessä ilta-sanaa, mutta jako ei ollut ehdoton.

Viro, varhainen suomi (siis aikoinaan puhuttu kieli, Varsinais-Suomen alue) ja häme ovat läntistä haaraa, savo ja karjala itäistä haaraa. Kun vanha kirjakieli rakentui Varsinais-Suomen kielen pohjalle Agricolan ja kumppanien työn tuloksena, ehtoo-sana sai raamatunkielen ja kirjakielen statuksen. 1800-luvulla syntyi uusi kirjakieli, joka otti paljon itäisiä savolaisia vaikutteita. Ilta-sanan käyttö runsastui.

Nykysuomi on siis poikkeava muista itämerensuomalaisista kielistä. Sitä, tai sen tapaista, ei ole puhuttu alunperin missään, vaan se on muodostettu kahdesta kielimuodosta, itämerensuomen läntisestä ja itäisestä haarasta.

Ehtoo voi tulla ruotsinkielen sanasta afton. Illasta en tiedä, lienee suomalaisugrilainen alkuperä.