Pelkään ihmisiä

olensurullinen

Menetin muutamia vuosia sitten kaikki kaverini ja olen viettänyt siitä lähtien suurimman osan ajastani yksin. Olen pitänyt yhteyttä vanhempiini, mikä ei tuota minulle ongelmia. Etsin ystäviä netistä ja löysinkin niitä. Eräs antoi puhelinnumeronsa, että voisimme vaihtaa kuulumisia ihan puhelimitse. En koskaan uskaltanut soittaa. Katosin vähäksi aikaa netistä koska en viitsinyt alkaa selittelemään, miksi en koskaan soita. En pysty kerta kaikkiaan tutustumaan ihmisiin. Minun sydämeni alkoi tykyttää ja tunsin myös pistävää kipua rinnan alueella. Ja sitten kerran olin menossa tapaamaan erästä puolituttua henkilöä. Paikanpäälle mentyäni alkoi taas pistämään rintaan ja jalat tärisivät. Tuntui, että voisin jopa pyörtyä, koska pelotti niin paljon. Puhuminen oli sitten järkyttävää. Minun naama alkoi nykimään ja ääni värisemään. Tilannetta vain pahensi se häpeä, mikä siitä syntyi. Haluaisin sulkeutua kotiini kokonaan, enkä nähdä yhtäkään ihmistä, koska se tuottaa niin paljon ahdistusta minulle. Mutta tavallaan se on huono asia, koska oikeasti kaipaan ystäviä. Olen niin yksinäinen, koska en voi jutella kenellekään ja viettää aikaa. Haluaisin puhua jollekin asioista, mutta en uskalla. Haluaisin olla joku muu, haluaisin olla sosiaalinen, mutta pelkään etten koskaan voi tulla sosiaaliseksi. En jaksa yrittää, koska se on erittäin vaikeaa. :(

15

187

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • järkikäteen

      Just. No mee lääkäriin hakemaan rauhottavia niin tuokin ongelma on minuutissa historiaa.

    • tiedän_tunteen

      Tiedän tunteen. Itsellänikin hieman samanlainen tilanne. Ei enään kavereita ja sosiaaliset tilanteet pelottavat. Olen huomannu alkavani linnoittautua kotiin ja välttelemään jopa kauppaan menoa. Itselleni tulee kovin vaivautunut olo ihmisten läheisyydessä ja tuntuu kasvoissa kovin epämukavalle ja että jokainen vastaan tulijakin sen huomaa. Itse olen alkanut vain väkisin haastaa itseäni menemään ulos ja koittaa saada edes jonkinlaista sosiaalista kontaktia sieltä täältä. Elä luovuta missään nimessä. Itselläni tämä ajatus auttaa hieman: tee jotain mistä tulevaisuuden minä on iloinen. Muista että et ole ainoa joka jännittää/pelkää sosiaalisointia. Kannattaa ihmeessä jutella asiasta jollekkin. Ei ihmiset ole niin tuomitsevia mitä oletat. Itsekkään en tuomitse ketään siitä millainen on tai ei ole. Tiedän että se pelottaa, mutta kun on puhunut niin se vasta helpottaa hyvin paljon. Hurjan paljon tsemppiä :)

    • turhautuma

      Hei, huomasin tämän keskustelun ja haluaisin liittyä mukaan myös omalla tarinallani.

      Olen kärsinyt sosiaalisesta pelosta hyvin kauan. Se vaikuttaa minuun joskus aika lamaavasti, onneksi kuitenkin käyn ulkona syömässä ja kaupassa siitä huolimatta. En vain osaa rentoutua aina niissä tilanteissa, vaan muutun joskus totiseksi. Olen tähän asti ajatellut, että se on parempi kuin ei mitään (=jäisin kotiin vain), mutta tänään jokin muuttui ajattelussani. Tuntuu siltä että sekään ei riitä - pitäisi olla joku superihminen ja aina niin yhtä hymyä ja rento niissä tilanteissa. Ei kuulemma saa olla edes epävarmakaan tänä päivänä.

      Lohdullista, että on olemassa paljon muitakin jotka jännittävät sosiaalisia tilanteita.

    • paras_kaveri

      Hanki lemmikki, jolle jutella, hoivata jne !
      Ujo jne ystävätär (työpaikka) hankki koiran, jonka kanssa pakko mennä ulos. Ykt'äkkiä hän huomas samanalaisia ulkoiluttajia ja niinpä kehkeytyi kyselyistä koirasta. Se laukaisee monta tilannetta ja huomaammattaan hän muuttui ! Me muutkin huomasimme ja aloimme kysellä koirasta. Jälkeenpäin on monet kerrat itse nauranut "käpertymistä napansa ympärille!"

      • HuonojaKelejäOdottaessa

        Itse kärsin sosiaalisten tilanteitten pelosta, ja mulle on päässyt käymään niin, että vaikka olen 5 vuotta haaveillut koirasta, on elämä tällä hetkellä sitä, että kauhulla odotan seuraavan lenkkiajan koittamista. Koiraani tietysti rakastan yli kaiken ja onhan se seuraksi, mutta toistaiseksi ainakin, kun pentu vielä on, hirveästi tulee porukkaa iholle asti koiraa lällimään, mikä ei helpota asiaa yhtään. Näin kesällä viikonloput on toistaiseksi olleet pahimpia, kun kokoajan on jonkinlaista ördääjää liikkeellä.


    • 550j

      Älä ihmeessä mene mitään rauhoittavia hakemaan lääkäriltä. Se johtaa monasti elinikäiseen riippuvuuteen, ja sitten ne ongelmat vasta alkavatkin. Se on varma tie lopulliseen yksinäisyyteen.Psyykenhuumeet eivät ole ratkaisu.

    • elämästäiloirti

      Käy ostaa pullo kunnon viskiä ja vedä kunnon lärvit, perseet olalle ja sitten sekoilemaan ulos, karaokea laulamaan jne, ei tarvitse koko ajan välittää "tarkkailijasta" joka hönkii niskassasi.

      Tästä Tarkkailijasta sä et pääse muuten eroon kuin mokaamalla, kunnon mokat palauttaa ja vapauttaa sinut elämään.

      Voidaan sopia yhteinen kännäyspäivä, kommentoidaan sitten tänne parhaat mokapalat.

      Ps. Ei ole väliä oletko nainen vai mies.

    • SoulMateSoul

      Aloin käymään papin luona samasta syystä, siis sielunhoitajan. Puhuminen helpottaa aina.

    • sdkjsd09

      Ei se viina minun tilanteessa paljoa asiaa korjaa.

    • jukjdfksld

      Minullakin pysyy kontrolli ja pelot, vaikka joisin kuinka.

    • paskapääpelkuri

      Ääh, mun on pakko purkaa tähän omiakin ajatuksia..

      Multa iteltäkin nimittäin katosi kaikki kaverit peruskoulun loputtua ja olen tällein kivasti viettänyt koko kesäloman yksin. Toisaalta ihan hyvä, etten enää ole narsististen kavereideni kanssa, koska ne vaan pökitti mun itsetuntoo alentamalla ja syyttämällä kaikesta. Tuolloin tunsin olevani huono ja mua pelotti kaikki asiat enemmän. Jännitin ihan liikaa esim. puhumista luokan edessä, lukemista kirjasta, jollon mun ääni värisi ja sydän hakkasi ihan hulluan ja sit siitä tuli ihan hemmetin moinen häpeä. Häpesin ihan kauheesti sitä, etten uskaltanut lukea kirjasta ilman et mun äänivärisi ja sydän hakkasi hulluna. Häpesin sitä, että mun piti olla tämmönen paskapää, pelkuri, joka sai nolattua itsensä tommosissa tilanteissa. Häpesin itseäni.

      Nyt mua sitten jännittää ihan kauheesti uudelle paikkakunnalle muutto ja se että saanko mä tulevasta koulusta kavereita, tuunko asuntolassa toimeen muiden kanssa, hyväksytäänkö mut tälläsena kun oon, millaselta mun pitää näyttää, millaisia vaatteita mun tulisi käyttää, ettei ihmiset katoa mua kun vierasta sikaa. Pelottaa ihan kauheesti, että mä jään yksin, koska yksin olo saa mut voimattomaksi, surulliseksi ja masentuneeksi, koska tarviin ympärille ihmisiä, jotta pysyn virkeänä ja vahvana ja että jaksan opiskella ym.

      Elämä on ihan perseestä..

      • tsemppiäkaikille

        Ei itseään pidä mennä muuttamaan. Sinä olet tuollainen, kuin olet ja sellaisena oikeat ystävät sinut hyväksyy. Ei kannata pelätä. Ja sinä käytät juuri sellaisia vaatteita kuin itse haluat. Et voi olla kuin muut eikä sinun tarvitsekaan. Rohkeasti vain menet ihmisten mukaan. Ei koko ajan tarvitse pälättää, joskus hiljaisuus on okei. Joskus vaan on sellaisia ihmisiä, jotka eivät hyväksy hiljaisia, mutta eipä kaikkia tarvitsekaan hyväksyä eikä tulla kaikkien hyväksymäksi. Hymyile ja ole oma itsesi, siten löydät oikeat kaverit.


    • pelkäänmyös

      Itsekkin pelkään ihmisiä ja en 5 vuoteen olekkaan ulkona oikein uskaltanut olla pelkoni takia. Syksyllä minulla alkaa pitkästä aikaa opiskelu, se on vain viikonloppuisin, kun se on maksullinen koulutus, Mutta silti se tuntuu todella isolle harppaukselle..

      Yritin kuntouttaa itseäni vuoden alussa, mutta se kokeilu meni ihan penkin alle. Olin työharjoittelussa ja siellä oli pari tyyppiä jotka olivat minulle tosi ilkeitä. Onneksi työnantaja oli tosi ymmärtäväinen ja antoi minun lopettaa kesken pelkoni takia. Minua niin harmittaa kun siellä oli idiootteja, kun etsin nimen omaan positiivisia kokemuksia ihmisistä siellä, että uskaltaisin olla taas ihmisten keskuudessa. Mutta ei. Elämällä ei vain ole ehkä antaa minulle hyviä kokemuksia ihmisistä ja se pitää vain hyväksyä jos haluan elämässäni eteenpäin.

    • asdfghjkli

      Itekin oon vaan yksin täällä ja vältellen just ihan kaikkea.. sydän alkaa hakkamaan ko puhelin soi, ja kauppaan mentäessä valmistaudun fyysisesti pari tuntia ja sit viel psyykkisesti sen tunnin et pystyn menemään..

      Ny syksyllä mun piti men kouluun mut en tie pystynkö menemään, aattelin et meen psykiatrille mut en uskalla sinnekkään soittaa.

      Ja sit pelkään et joku tunnistaa et kuka oon tän tekstin perusteella jonka kirjotan, mut jos keksin jonku tosi originaalin nimimerkin niin ehkä kukaan ei tajua kuka oon. FML

      • kljier

        kannattaa hakeutua tk.n kautta psykiatrille.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Huomenta ihana

      Kauniskasvoinen ihanuus 😘 saan sut vielä
      Ikävä
      41
      7034
    2. Hei rakas...

      Miten on työpäivä sujunut? Rakastan sinua 💗
      Ikävä
      32
      3958
    3. Ei tämä etene ikinä

      Kun kumpikaan ei enää ota yhteyttä. Mä en ainakaan uskalla.
      Ikävä
      46
      3367
    4. Edelleen sitä on vaikea uskoa

      Että olisit oikeasti rakastunut muhun
      Ikävä
      40
      2959
    5. Vitsi mihin menit. Heti takasin.

      Mä näin sut tuu takasin! Oli kiire, niin en ehtiny sin perään!
      Ikävä
      17
      2736
    6. Toiveikas vai toivoton

      torstai? Ajatuksia?
      Ikävä
      37
      2238
    7. Mukavaa päivää

      Mun rakkauden kohteelle ❤️ toivottavasti olet onnellinen
      Ikävä
      16
      2196
    8. Koko ajan olet

      Senkin suhteen kiusannut. Halut on ihan mielettömät olleet jo pitkään
      Ikävä
      41
      2163
    9. Voi ei! Jari Sillanpää heitti keikan Helsingissä - Hämmästyttävä hetki lavalla...

      Ex-tangokuningas on parhaillaan konserttikiertueella. Hän esiintyi Savoy teatterissa äitienpäivänä. Sillanpää jakoi kons
      Suomalaiset julkkikset
      47
      2117
    10. Miksi et irrota otettasi

      Suhteeni?
      Ikävä
      40
      2068
    Aihe