yksi tie

P.P.p

Yksi tie

Kyyneleet tipahtelivat yksitellen paidalleni. Katselin niiden jättämiä kosteita tahroja. Oliko minulla enää mitään syytä elää. Pienimmätkin valon tuojat oli viety elämästäni. Jäljelle jäi vain kylmä ja loputon pimeys. Useimmilla oli vielä jokin silta sieltä pois. Minulta ne olivat palaneet järjestelmällisesti pois. Oli absoluuttisen pimeää. Kaikki aistini alkoivat turtua. Ei ollut mitään mitä nähdä, ei mitään mitä tuntea, ei mitään mitä maistaa, ei mitään mitä haistaa tai mitään mitä kuunnella. Vain lohduton tyhjyys ja minä. Erilaiset paniikin väristykset vyöryivät ylitseni. Ne veivät kaikki voimani.
Isä makasi sängyllä sammuneena. Äiti oli lähtenyt jo vuosia sitten Kanadaan uuden miehen kanssa. Minut hän oli unohtanut tyystin. Hän ei edes suunnitellut minun mukaan tuloani. Jätti minut vain eräs yö yksin isäni kanssa. Tuota vierasta miestä sängyllä kutsuin hyvin harvoin isäkseni. Hän oli vain joku raakalainen ihminen joka piti minua orjanaan. Komensi minua rautaisella kourallaan. Koulua en ollut käynyt puoleen vuoteen kun opettajat alkoivat kysellä kotiolosuhteistani. Nyt olin vain kotona ja kävin kaupassa ostamassa ruokaa ja muita välttämättömiä elintarvikkeita. Moni ihmetteli miksi en vaan lähtenyt pois. Jättänyt tätä kaikkea. Menisi poliisin luo. Kavaltaisi häntä. Ei tuo mies voisi satuttaa minua vankilasta käsin. Mutta monen on myös vaikea uskoa miltä tuntuu elää vuosikausia sellaisessa vankilassa kokoajan pelon vallassa. Tuo pelko oli vienyt voiton. Sen kahleet olivat yhtä vahvat kuin tuon miehen nyrkit. Ei ollut kuin enää yksi pakokeino.
Aamulla isäni oli lähtenyt kaupungille. Pöydällä seteli jolla voisin ostaa ruokaa hänelle ja sen mitä hän ei söisi jäisi minulle. Olin kuin Tuhkimo. Hänet oli vain pelastanut komea prinssi. Kuka minut pelastaisi. Ehkä se musta viittainen hahmo joka korjaisi karjaansa kuoleman tullessa ajankohtaiseksi. Otin rahat pöydältä ja lähdin lähikaupassa käymään.
Yritin aina kävellä mahdollisimman hitaasti sen lyhyen matkan joka oli kaupasta vankilaani. Tunnustelin vapautta ja katselin iloisia naamoja. Tiesin että pääni ei kestäisi tällaista elämää enää kauan. Lopulta sekoaisin. Loska roiskui jalkojeni alla. Vanhat lenkkarit kastuivat kuin myös sukkani. Olisi niin helppoa vain astua tuohon maantielle ja odottaa seuraavaa autoa. Ei se ollut niin helppoa. Silloin isäni olisi voittanut. Saanut ajettua minut niin alas. Tosin voi, kyllä minä olin hyvin hyvin alhaalla. Hyvin lähellä pohjaa. Mutta kuolemaa en saisi kokea omien päätösteni tuloksena. Ostokset painoivat hyvin vähän. Mutta ne tuntuivat raskailta lihaksettomissa käsissäni. Astuin suojatielle. Valkoiset viivat olivat kuluneet paljon vuosien saatossa. Ne olivat vain haaleita naarmuja maapallolla. Yhtäkkiä tajusin että en tuntenut mitään. en totaalisesti mitään. kaikki näytti aivan normaalilta. Käänsin pääni ja näin rekan. Se vyöryi ylitseni mutta pienenä hetkenä ennen kuolemaa en tuntenut mitään. Olin tullut takaisin pimeyteen. Mutta nyt näin sillan. Se oli suuri ja mahtava silta. Niin vankka ja turvallisen näköinen. Se viimeinen tie. Vuodet putosivat harteiltani ja pinnalle nousivat kaikki ilon tunteen. Astuin sillalle enkä kääntynyt katsomaan taakseni. Sillä siellä ei ollut mitään minulle.

4

197

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • P.P.p

      niin että tästäkin olisi kiva kuulla palautetta että oppisin joskus jotain...

      • Shadow

        Sulla on hyvä tyyli kirjoittaa niin, että kaikki ymmärtää sen. Toi oli tosi hyvä tarina. Ja vaikka kaikki väittääkin, että pitkiä ei jaksa lukea, musta tohonj olis saanut vaikka kuinka paljon jatkoa sun kirjotus taidoillasi. Mulla itelläni vaihtelee pituudet, mutta mulla ne on myös aika tuskaisia myös ja menee ehkä paljon syvemmälle, kun sun. Menee jopa niin syvälle, että en saa edes ite selvää kuina syvällä. sulla on just tolanen neutraali ja todella hyvä. :D Jos olisin äidinkielen opettajasi antaisin 9½
        Kirjoita vaan lisää! se kannattaa.


    • P.P.p

      JEP... aluksi on todella vaikea keksiä vaan aihetta ;). en osaa myöskään kirjoittaa hirmu positiivisesti tai sellaista novellia joka päättyisi hirmu onnellisesti. esim. että tuossa novellissa tuo tyttö olisi vaikka päässyt yli vuosien traumoistaan. En minä olisi ainakaan päässyt vaikka mitä olisi tapahtunut. Kuolema oli siksi se ainoa vaihtoehto..

      • shadow

        niinhän se menee. mulle saattaa tulla ihan mistä vaan mieleen aihe- yks oli jostain musavideosta, jossa kaks ihmistä sai toisensa, kun toinen kuoli auto onnettomuudessa toisen jälkeen.. tajuat varmaan. väänsin siitä sitten oman version.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Huomenta ihana

      Kauniskasvoinen ihanuus 😘 saan sut vielä
      Ikävä
      41
      7034
    2. Hei rakas...

      Miten on työpäivä sujunut? Rakastan sinua 💗
      Ikävä
      32
      3958
    3. Ei tämä etene ikinä

      Kun kumpikaan ei enää ota yhteyttä. Mä en ainakaan uskalla.
      Ikävä
      46
      3367
    4. Edelleen sitä on vaikea uskoa

      Että olisit oikeasti rakastunut muhun
      Ikävä
      40
      2959
    5. Vitsi mihin menit. Heti takasin.

      Mä näin sut tuu takasin! Oli kiire, niin en ehtiny sin perään!
      Ikävä
      17
      2736
    6. Toiveikas vai toivoton

      torstai? Ajatuksia?
      Ikävä
      37
      2238
    7. Mukavaa päivää

      Mun rakkauden kohteelle ❤️ toivottavasti olet onnellinen
      Ikävä
      16
      2196
    8. Koko ajan olet

      Senkin suhteen kiusannut. Halut on ihan mielettömät olleet jo pitkään
      Ikävä
      41
      2163
    9. Voi ei! Jari Sillanpää heitti keikan Helsingissä - Hämmästyttävä hetki lavalla...

      Ex-tangokuningas on parhaillaan konserttikiertueella. Hän esiintyi Savoy teatterissa äitienpäivänä. Sillanpää jakoi kons
      Suomalaiset julkkikset
      47
      2117
    10. Miksi et irrota otettasi

      Suhteeni?
      Ikävä
      40
      2068
    Aihe