Tidetäänkö Taivalkoskella

seurat taannoin olivat kulttuuritapahtumia kylillä. Seuroissa usein nähtiin taivaat avoinna ja kuultiin, kuinka ääneen kiitettiin Herraa Jeesusta. Nykyisinhän kiitoksen ääniä ei juuri kuulla.

Ja voi hurja, kuinka se ääni lapsena pelotti, kun jonkun kerran kuulin ja luulin kaikkien tulleen yhtaikaa hulluiksi. Sitten kiersin nuo paikat kaukaa

Ja naiset odottivat seuroja ja maallikkosaarnaajaa jonka kaulaan he hyökkäsivät hurmiossaan ja saarnaaja kouri heitä sieltä sun täältä.
Jäi usein seurataloon yöksi ja antoi talon naisväelle syntejä anteeksi peräkamarissa...

Nuo_pirtti- kirjoitti:

seurat taannoin olivat kulttuuritapahtumia kylillä. Seuroissa usein nähtiin taivaat avoinna ja kuultiin, kuinka ääneen kiitettiin Herraa Jeesusta. Nykyisinhän kiitoksen ääniä ei juuri kuulla.

Lue lisää

äänet olivat vaikuttavia. Perangan tienhaarassa, siellä jossakin Taivalkosken ja Suomussalmen rajamailla oli seurapirtti, jossa talon nuori poika - semmoinen 20 - 30 vuotias - aina seurojen aikana näki taivaat avoinna ja suureen ääneen kiitti Herraa Jeesusta.

valtakunnassa puhuttiin "kylmistä hypyistä" eli joku seuravieras yritti näytellä liikituksia ja kiitti Herraa Jeesusta, vaikkei nähnytkään yhtään mitään.

Nuo kylmät hypyt on kuitenkin helppo erottaa aidoista. Silloin kun todella nähdään suoraan taivaan kirkkauteen, fysiikan laitkaan eivät enää päde, vaan meno on todella ylimaallisen vinhaa ja vauhdikasta sekä kiitoksen ääni ylimaallinen.

Vielä 1960-luvulla ja ehkäpä 1970-luvullakin Jumalan lasten seuroissa saarnattiin, että jos te ette kiittäisi niin kivetkin kiittäisivät. Nyt kiitoksen äänet ovat vaienneet. Eivät kiitä enempää kivet kuin Jumalan lapsetkaan. Tämä olotila on tietysti Jumalan syy, koska hän ei enää avaa kirkkauden taivasta meidän savisilmiemme katseltavaksi ja ihasteltavaksi.

olevan rauhanyhdistys:

https://www.rauhanyhdistys.fi/taivalkoski/public/page/192

Kun googletin "Taivalkosken rauhanyhdistys" niin siinä tulossivulla vilahti myös Taivalkosken Tyrävaaran rauhanyhdistys.