Tätä mä en koe.

Muistan joskus lapsena kun opettaja kirjotti mun ystävät-kirjaan kohtaan jossa kuvailtiin kirjan omistajaa, siis minua: "On iloinen siitä mitä on, eikä sure sitä mitä häneltä puuttuu" ja jossain se sama opettaja mainitsi, että toisen onni ei ole itseltä pois, ja voi olla onnellinen toisten onesta. Tuo mitä se opettaja silloin aikanaan kirjoitti ei edes pitänyt kohdallani paikkaansa. Olin todella kateellinen lapsena. Mut noi viisaudet muutti mun elämän. Koska aloin miettimään ettei se tosiaan ole itseltä pois ja miksi surra selllaista jota ei itsellä ole, itsellä on paljon mistä olla onnellinen. Tosin ei tämä enää pidä paikkaansa. Nyt on menny jo lian monta asiaa.