Yksinäisyys

Lonelylion

Eli kärsin paljon yksinäisyydestä.toki mulla ihana 2v ja toinen tulossa...mutta kaipaisin aikusta seuraa. Mulla oli ennen laaja kaveri piiri,puhelimet soi vähän väliä ja aina oli vieraita kylässä! Kaikki kuitenkin muuttui kun lapsi syntyi. Jokseenkin ymmärrän ettei tietenkään lapsi perheissä sovi olla aina nurkissa porukkaa, ja näin mutta tää nyt on mennyt niin että monia noista ihmistä en mun luona näe kun enään harvemmin.... surullista sillä osan niistä olen tuntenut vuosia! Kävisivät vaikka kahvilla sillon tällöin...

Nyt kaiken huippuna se että pidin erääseen ystävään tiiviisti yhteyttä loppu ja alku vuoden,katsottiin leffoja mun luona,puhuttiin puhelimes ihan niitä näitä ,kyläiltiin ja tavallisia kaveri juttuja...noh,kun kerroin että oon raskaana niin *puff! Eipä oo sen jälkeen kun kerran käynyt ja yhteydenpito lakkas kun seinään!!! Itse yritin soitella ja kysellä kylään mut aina epämääräsiä vastauksia kuten "pitää kattoo..." "ehkä vois tulla,mut kattoo ky kerkeekö" en ole edes yrittänyt pitää hetkeen yhteyttä eikä kyllä sekään!

Aika harvoin pääsen yksin mihkään pidemäksi aikaa,ja mitkään äiti/isi kahvilat tai muu mamma hömppä ei ole mun juttuni.mun on vaikea tutustua uusiin ihmisiin.

Onko muillakin tällästä? Siis ykdinäistä lapsen/lasten synnyttyä?

5

188

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Lonelylion

      Huoh...ja minä jo kerkesin luulla että jokin järkevä viesti tullut......

    • Cmxmfk

      Et ole yksin varmastikaan. Mutta ihmisten on varmaan aika vaikea neuvoa sua, jos et ole valmis lähtemään ulos sillä asenteella, että tutustuisit uusiin ihmisiin. Siksi kai täältä puuttuu ne järkevät vastaukset.

      • Lonelylion87

        Kyllä minä ulkona käyn ja paljon! Ei sitä vaan niin vaan tutustuta että ovesta riennän ulos "tänään sitten tutustun uusiin ihmisiin",eräskin nuoriäiti taitaa mua pelätä hieman? Aina kun tullaan puistoon niin hän lähtee tyttönsä kanssa meneen... ehkä.luuleen vaan mutta näin käy ainakun tullaan puistoon :O en ole mikään pelottavan näkönen (omasta mielestä ainakaan) olen kiltti. Näissä mamma kahvoloissa ym en usko että edes tapaisin vahingossakaan ketään jonka kanssa tutustua,yleensä nää mamma piirit on semmosia "sisäpiiri" meininkiä,tämäkään ei mikään iso paikkakunta kaikki tuntevat aika lailla toisensa. Puistossa käydään lähes päivittäin sielä sama juttu .. olen myös luonteeltani varovainen uusien ihmisten suhteen ja alkuun ujokin,menneisyydessäni olen joutunut pettymään useisiin ihmisiin.


    • nimimerkki-varattu

      Moikka!
      Ai onko muillakin tällästä lapsen synnyttyä?

      Huoh! No arvaa vaan. Tai siis jotain ainakin vähän sinnepäin oli mullakin ja etenkin silloin lapsen kanssa kahden kotona olessa sitä erityisesti kaipasi aikuista samanikäistä seuraa ja juttelukaveria, mutta maalla kun asumme, niin eipä täältä juuri seuraa löydy.

      Olihan mulla toki mies, mutta kun sillä oli työnsä ja vaativan työn vastapainona harrastuksensa, niin mähän olin meidän esikoisvauvan kanssa yleensä kaksin kotona.
      Toki täälläkin oli 10 kilometrin päässä kuntakeskuksessa kerran-pari viikossa kunnan ja järjestämänä äiti/vauva jumppakerho ja seurakunnan järjestämää äiti/vauvaryhmän tapaamisia, joissa kyllä pikkuisen kanssa kävin. Hiljaisen puoleinen kun olen, niin en oikein löytänyt niistä kaveriseuraa joiden kanssa olisin paremmin ja syvällisemmin ystävystynyt. Oltiin vaan lähinnä sellaisia "moimoi" mamma tuttuja.

      No olihan siinä kotonaolo ajassa etenkin ensialkuun toki oma viehätyksensä. Olinkin alkuun aikonut pitää hoitovapaata siihen saakka, kunnes taapero täyttäis kolme. Mieheni kanssa suuniteltiin esikoista odottaessani jopa semmoista järjestelyä, että yritettäisiin uutta raskautta siihen saumaan, että voisin siirtyä suitsait ensimmäisen hoitovapaan päättyessä suoraan toisen lapsen äitiyslomalle.
      No se suunitelma muuttui ja päätin palata töihin miehen vastustelusta huolimatta jo siinä vaiheessa, kun esikoinen täytti kaksi ja sitä päätöstä en ole joutunut katumaan.

      Nyt kerkesin olla kaksivuotta töissä, kunnes talvella meidän toinen lapsi ilmoitti tulostaan, mutta kas kummaa. Kun asia on nyt tullut töissä tietoon, niin kyllä tuo on ollut työpaikalla vähän samanlaista kuin Ap:n kertomus kaveripiiristään. Jotenkin sitä onkin saanut huomata vauvamasun pyöristyessä olevansa usein vähän kuin "ulkopuolinen" etenkin naispuolisten työkavereitten ympyröisssä. Joskus on semmoinen olo, et Ihan kuin mua jotenkin välteltäisiin.
      Vastaavasti joiltain vanhemmilta miespuolisilta työkavereilta mölähtää taas joskus tähän tilaani liittyviä vitsiksi tarkoitettuja heittoja, että hohhoijaa. No toisaalta parempia nekin on, kuin tuo joidenkin ystävättärieni varovainen pieni kyräily.

      Mäkin olen mittinyt usein, että ollaanko me odottavat ja pienen vauvan äidit jotenkin niin semmoisia, että pyöritään vaan omissa ajatuksissa ja niissä odotus ja vauvaiän ympyröissä ja jutuissa, että siksi ne vanhat kaverit ja etenkin sellaiset, joilla ei vielä ole omaa raskaus ja synnytyskokemusta ja lapsia, joten kavahtavat meitä. Ihan kuin pelkäisivät saavansa meidän serasta jotain tartuntaa.

      Anteeksi, kun tuli näin pitkä, mutta koetin olla "järkevä".

      • Lonelylion87

        ite puhun tosiaan vain yhden ystävän kanssa lähinnä meijän lapsista,puolin ja toisin. Näiden muiden tuttuvien kanssa en lapsiarjesta juuri koskaan höpise,ja jotenkin sellasta seuraakin olisin vailla...ettei aina puhe lapsista :)

        Toinen mitä ihmetyttänyt on se että jopa pari alunperin mun ystävää on alkanu esikoisen jälkeen kyläileen täälä silloin kun lapsenisäkin on paikalla.minun takua ne eivät enään käy... alkanu ketuttaa kun välillä mulle soitetaan "niin onko X sielä? Jos tulisin/tultas siinä käymään?"


    Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Pysy kaukana musta

      Ja kaikista mun läheisistä. Oon tosissani.
      Ikävä
      101
      6153
    2. Kuvaile kaivattusi

      ulkonäköä. 💡
      Ikävä
      212
      3406
    3. Näin susta unta

      Teit siinä temppuja ja kurkit huomaanko. Niinkuin sun tarttis sitä epäillä. Öitä tuimalle!
      Ikävä
      18
      3335
    4. Toiselle puolikkaalleni

      Sinulla ei taida olla kaikki nyt ihan hyvin? Minua itketti eilen kauheasti, sinunko itkuja itkin? Kyllä kaikki selviää j
      Ikävä
      66
      3298
    5. Niin voimakkaat tunteet

      Että ajattelin hänen olevan se elämän rakkaus. Silmien edessä vikitteli toista ja hyvästelemättä hylkäs niin tyhjyys jäi
      Ikävä
      16
      2515
    6. Nainen, sinä viisas ja ymmärtäväinen

      sekä hyvällä huumorintajulla varustettu. Kun kaikki muut ovat kaikonneet, vain sinä olet jäljellä. Ellet kestä kirjoituk
      Ikävä
      24
      2494
    7. Katu täyttyy askelista...

      Hyvää sunnuntaita ja hyvää jatkoa jos näin...Vettä sataa, mutta hyvä vaan, ainakin kasveille.
      Ikävä
      28
      2353
    8. Onko 172cm lyhyt?

      Pitääkö miehen olla pidempi kuin 172cm?
      Sinkut
      270
      2081
    9. Puhe on halpaa

      Katso mitä hän tekee.Teot kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.Uskokaa punaisia lippuja.Hyvää yötä.
      Ikävä
      44
      1646
    10. Halaisin sua mies

      Jos voisin 💗
      Ikävä
      25
      1417
    Aihe