Blogi. Näin vanhempana treenarina on kiva katsoa taakseen noin niinku ylimalkaan eri ikäryhmiä salilla niin naisia kuin miehiäkin ja heidän innostustaan treenata tavallaan.
Mulla on sellainen näkymä kauttaaltaan et saliharjoitteluun paneudutaan tuolla parinkympin tienoilla ja siitä sit innostuksen myötä lähdetään vakavammassa mielessä treenaamaan niitä lihaksia oikein kunnolla ja määrätietoisesti ja kysellään eri ohjelmia ja määriä treenata per viikko, - taustalla se motivaatio et teenks mä tän oikein jne. Sit kun sitä ollaan rehkitty tonne kolmenkympin hujakoille ja vähän ylikin niin tulee sellainen vuosien tauon paikka et tää oli tässä. Ei niinkään sen takia et valmista tuli vaan vois luulla et ajatellaan et onhan sitä muutakin elämää. Sit taas tossa neljän/viidenkympin korvilla huomataan nortti poskessa et se hankittu kunto onkin pettänyt pahasti ja ei ku takas salille. Mut silloin onkin jo toiset tavoitteet ku silloin nuorena, pitäs saada sitä liikkuvuutta ja läskimahaa pienemmäks ja aerooppista kestävyyttä lisää et sit vielä vanhempana pärjäis nuorempien kaa edes jossain lajissa.
Tollai mä tän asian näen siinä isossa kuvassa. Miten sää sen näet ?
Harkkojen preesenssissä
1
102
Vastaukset
- vm43
Oma kokemukseni. Treenasin kilpailumielessä olumpianostoja 23-vuotiseksi saakka.
Harrastus katkesi autoni takavarikkoon. Oli väärän väriset rekisterikilvet ja vallesmannin mukaan maassa liian kauan.
Salille meno meni erittäin hankalaksi joten lopetin.
Sitten tuli muita "harrastuksia" jotka loppuivat avioitumiseen ja perheen perustamiseen.
Kuukautta vaille 6-kymppisenä, sydänkohtauksen saaneena, rupukuntoisena, lupaavana alkoholistin alkuna ja polvi-invalidina suutuin itseeni ja aloitin varovaisen kuntoutumisen. Mieskunnon hiipuminenkin oli yksi kannustava seikka.
Puolessa vuodessa tuli yllättävän paljon tulosta terveyttä ja myös kuntoa ajatellen.
Tavoitteeni olivat vain terveyteen ja olemisen laatuun liittyviä mutta lihasmuistikin osoitti olemassa olonsa.
63v vedin maasta 180kg, raakoja tempauksia polvien yläpuolelta 60kg:lla, pystypunnerrus 80kg, raaka rinnalleveto myös polvilta 100kg, leukoja 10:n sarjoja yms.
En kokenut mitään ikärasismia. Innstuin liikaa ja paikat alkoivat paukkua.
Ensin pettivät anuksen laskimot joten lopetin vyön käytön.
Sitten olkapääni meni leikkauskuntoon.
Siitä toivuin mavessa 180kg:n kuntoon mutta tempaukset jäivät pois.
Sitten harrastuksesta riippumatta tuli vastaan 3 suolistosyöpäleikkausta aiheuttaen 9kk:n katkon.
Muiden harjoitteiden tulokset putosivat pysyvästi mutta mave palautui ennalleen.
70v murtui nilkka. 2,5kk yhdellä jalalla kinkaten aiheutti toiseen polveen nivelrikon.
Vaille vuoden pääsin mavessa taas yhden kerran entiseen mutta yhdessä vetosarjassa paino siirtyi hieman murtumattoman nilkan puolelle ja nivelrikkoinen polveni poksahti huonompaan kuntoon.
Nyt olen pudottanut kaikkien harkkojen maksimeista pois riittävästi. Teen pitempiä sarjoja pienemmillä painoilla.
Kaiken perustana ovat mave, hack vapaalla tangolla, monipuoliset vatsatreenit ja muut vapaan tangon ja putkivempeleiden sekä taljojen harkat korkeintaan submaksimaalisilla painoilleniten kuitenkin pitkiä sarjoja 60- 75% sen hetken arvioidusta maksimista.
Sykettä olen seurannut aina ja sovittanut 6:een viikkokertaan myös aerobisia jumputuksia.
Viimeisen syöpäkontrollin verikokeen tulokset ovat imartelevia. Kaikki arvot kertovat helkutin hyväkuntoisesta ukosta ja elämisen tuntemukset kaikissa asioissa vahvistavat tuon.
Viisaamminkin olisin voinut asiat hoitaa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 406963
- 323928
- 453310
- 402909
- 172696
- 372228
- 162186
- 412133
Voi ei! Jari Sillanpää heitti keikan Helsingissä - Hämmästyttävä hetki lavalla...
Ex-tangokuningas on parhaillaan konserttikiertueella. Hän esiintyi Savoy teatterissa äitienpäivänä. Sillanpää jakoi kons482067- 392000