Ensirakkaus Haikuja

Sillee ens vihreest,
sithän myö punastellen,
tomaatit oltii

Hieno runo. Jotenkin itselleni ajankohtainen, siksi vaikuttava lyhykäisyydessäänkin... niin kuin haikun kuuluukin olla.

Viaton aika,
suo kainon katseen aitoon,
suhteen luo onnen.

Join liikaa kaljaa.
Nähdäänkö ees huomenna?
Voi jumankekka.

Ensi lumen tän,
minulle valko hunnun,
hienon hän laski.

Olet kaski maan,
unelmani alusta,
rakas alkujaan.

Unessani sinä,
himossa lihan, siemen tuo syöksyi,
kalsarini tahmeat.

Hymylläs salaisel,
luot arvoituksen katseel,
tuksul sun, tuut luo.

Kevätkuun kuudam
i kuudaman vallos häi,
čoma neidine.

Kuivan elämän,
ensihedelmän kaste,
synnytti onnen.

Pelkkä muisto vain
se ensikohtaaminen
meidän enää on.

Jo mulloi tulin
järilleh kodihieruh -
tule i sinä!

Kun tulit synnyin,
kun olit, elin kasvoin,
kun menit opin.

Joo, päin persettä
se meijän lempi meni...
mut muistot elää!

Talven mentyä
kevät tekee tekojaan,
mies vanhenee.

oi moi noin jus toi
siks ku se on toi ni poks
oi voi miks toivoin

Vituttaahan se
näin vuosienkin päästä
- se suuri petos.

Vanki on ensin,
sit vapautunut vanki,
on vapaa vanki.

Illat pimenee -
taas se aika kesästä.
Kuten silloinkin.

Varjot lipuvat
elokuun yötaivaalla.
Vieläkö muistat?

peläten ujost
rakkauden oven avas
aidosti kainost

Tankamitalla vaihteeksi:

Uskomatonta -
taas päättymässä yksi
sateinen syksy,
uusi talvi alussa.
Missä lienet nykyään?