Imusolmukkeista!!!

mulla ei ole ollut lämpöä, ei yöhikoilua, ei ihottumaa. Olin myös isossa 16 tunnin leikkuksessa äskettäin, ja sen vuoksi menossa kirurgin tarkastukseen, ajattelin kysyä jos kokeilisi samalla imusolmukkeen. Eikö sinulla todella ollut kuin yksi imusolmuke vuosia 1cm, ja sitten oli kuitenkin syöpä?Mitä muita oireita sinulla oli, vai oliko mitään?Millaiset hoidot sinulla nyt on? Minkä muotoinen imusolmukkeesi oli, ja tuntuinen jne?Kiitos vastauksistasi jo etukäteen...

Oliko sulla koko ajan muita oireita ja kävitkö ultrassa ja silti sanottiin että on normaaleja. Oon nyt ihan paniikissa kun mulla on näin ja sanottu miljoona kertaa että normaaleja mutta silti mietin että entä jos..

Anonyymi kirjoitti:

Oliko sulla koko ajan muita oireita ja kävitkö ultrassa ja silti sanottiin että on normaaleja. Oon nyt ihan paniikissa kun mulla on näin ja sanottu miljoona kertaa että normaaleja mutta silti mietin että entä jos..

Lue lisää

En ole sama kommentoija, mutta noista imusolmukkeista sen verran, kun itsellänikin on ollut niitä suurentuneina.
Suurentuneita solmukkeita on ollut kaulassa, kainaloissa, nivusissa, jossain vatsan sisäpuolella ( maksan seudulla ).
Ja on luultavasti edelleen, kun ne on muutenkin näkynyt monien vuosien ajan, kun on jotain ultrattu tai kuvattu.
Verikokeet ollut ok, ikäviä oireita on pitkään ollut, vuosia sitten kaulasta otettiin imusolmuke ja tutkittiin, mutta siinä ei ollut mitään pahaa löydöstä.
Ilmeisesti se on " normaalia ", että imusolmukkeet on, ja pysyy suurentuneina.

Kiitos sulle, että jaksat vielä muiile vastailla ja lohduttaa, vaikka itse olet varmasti aikamoisessa tunnemylläkässä!Mitä hoitoja saat ja miten olet voinut?Itse elin 4 kk rintasyövän pelossa, kun kaikki tulokset olivat ristiriitaisia ym, ja sitten multa poistettiin molemmat rinnat muutaman vko sitten, onneksi ei vielä syöpää löytynyt, mutta teidän ainakin osittain, että vaikeita juttuja käyt varmasti läpi, ja se alku paniikki ja hirvittävä pelko ehkä kuitenkin ovat pahinta, sitten kun saa enemmän tietoa, tajuaa, ettei tähän ehkä kuolekaan...minä en jaksanut murehtia siitä imusolmukkeesta kun oli ne akuutimmat murheet niistä rinnoista, mutta nyt sitten se palasi mieleen, ja olen varmaan saanut sen jo tulehtumaan jatkuvalla koskettelulla ja mittailulla, huomenna aion näyttää sitä kirugille.Oikein onnellista päivää sinulle!

Niksukka kirjoitti:

Kiitos sulle, että jaksat vielä muiile vastailla ja lohduttaa, vaikka itse olet varmasti aikamoisessa tunnemylläkässä!Mitä hoitoja saat ja miten olet voinut?Itse elin 4 kk rintasyövän pelossa, kun kaikki tulokset olivat ristiriitaisia ym, ja sitten multa poistettiin molemmat rinnat muutaman vko sitten, onneksi ei vielä syöpää löytynyt, mutta teidän ainakin osittain, että vaikeita juttuja käyt varmasti läpi, ja se alku paniikki ja hirvittävä pelko ehkä kuitenkin ovat pahinta, sitten kun saa enemmän tietoa, tajuaa, ettei tähän ehkä kuolekaan...minä en jaksanut murehtia siitä imusolmukkeesta kun oli ne akuutimmat murheet niistä rinnoista, mutta nyt sitten se palasi mieleen, ja olen varmaan saanut sen jo tulehtumaan jatkuvalla koskettelulla ja mittailulla, huomenna aion näyttää sitä kirugille.Oikein onnellista päivää sinulle!

Lue lisää

Moikka!
Tunnemyrsky on ollut todellakin valtaisa. Alun alamäki tuntui jo loivenevan, kunnes tiistaina kuulin kauan odotetun testituloksen, joka osoittautui negatiiviseksi. Tämä merkitsi sitä, että kantasoluhoitoihin lähdetään ja ennuste pieneni 10-15% (se oli alunperin 60-70%). Asiaa ei helpottanut edes se, että sain tiistaina myös ensimmäiset tulokset hoitojen vaikutuksista ja ne olivat kohdallani erinomaiset. Kaikki kasvaimet olivat pienentyneet tai hävinneet kokonaan.
Suoraan sanoen tämä on välillä todella per...stä. Välillä on tuntunut siltä, etten enää jaksakaan ja parempi olisi, jos kuolisi pois. Useimmiten oloni on kuitenkin ollut todella toiveikas ja elämäniloinen. Siihen ovat auttaneet läheisten ja ystävien läsnäolo ja heidän mukanaan tuoma piristys.
Olen siis saanut sytostaattihoitoja ja nyt mennään siihen kantasoluhoitoon. Sytostaattihoitojen aikana olen voinut hyvin, fyysistä pahoinvointia tms. ei ole ollut. Ei minusta juurikaan huomaa sairautta, mitä nyt hiusten lähdön muodossa. Olenkin ajatellut voittaa tänä vuonna parhaan naispääosanäyttelijän Oscarin, vaikkei nimeni listoilla olekaan... ;-)
Minä luulen Niksukka, että sinulle käy oikeastikin hyvin. Rintasyövän pelko on jo varmastikin vaikuttanut elämääsi. Sellaisten asioiden läpikäyminen antaa voimia jatkoonkin ja mikä mielestäni on parasta, osaa sen jälkeen arvostaa elämää suurena lahjana. Sydämestäni toivon, että huomenna voit vihdoin huokaista helpotuksesta ja todeta, että kaikki on hyvin. Ilmoittele, mitä kirurgi sinulle sanoo...
Hanna

Nimetön kirjoitti:

Moikka!
Tunnemyrsky on ollut todellakin valtaisa. Alun alamäki tuntui jo loivenevan, kunnes tiistaina kuulin kauan odotetun testituloksen, joka osoittautui negatiiviseksi. Tämä merkitsi sitä, että kantasoluhoitoihin lähdetään ja ennuste pieneni 10-15% (se oli alunperin 60-70%). Asiaa ei helpottanut edes se, että sain tiistaina myös ensimmäiset tulokset hoitojen vaikutuksista ja ne olivat kohdallani erinomaiset. Kaikki kasvaimet olivat pienentyneet tai hävinneet kokonaan.
Suoraan sanoen tämä on välillä todella per...stä. Välillä on tuntunut siltä, etten enää jaksakaan ja parempi olisi, jos kuolisi pois. Useimmiten oloni on kuitenkin ollut todella toiveikas ja elämäniloinen. Siihen ovat auttaneet läheisten ja ystävien läsnäolo ja heidän mukanaan tuoma piristys.
Olen siis saanut sytostaattihoitoja ja nyt mennään siihen kantasoluhoitoon. Sytostaattihoitojen aikana olen voinut hyvin, fyysistä pahoinvointia tms. ei ole ollut. Ei minusta juurikaan huomaa sairautta, mitä nyt hiusten lähdön muodossa. Olenkin ajatellut voittaa tänä vuonna parhaan naispääosanäyttelijän Oscarin, vaikkei nimeni listoilla olekaan... ;-)
Minä luulen Niksukka, että sinulle käy oikeastikin hyvin. Rintasyövän pelko on jo varmastikin vaikuttanut elämääsi. Sellaisten asioiden läpikäyminen antaa voimia jatkoonkin ja mikä mielestäni on parasta, osaa sen jälkeen arvostaa elämää suurena lahjana. Sydämestäni toivon, että huomenna voit vihdoin huokaista helpotuksesta ja todeta, että kaikki on hyvin. Ilmoittele, mitä kirurgi sinulle sanoo...
Hanna

Lue lisää

Olen Hanna aiemminkin kirjoitellut tänne ja kyselin silloin sinulta niistä sinun veriarvoista ym. ja vastasitkin silloin.Luin äskeisen viestisi,ja olen hieman ymmällä,mitä tarkoitat "negatiivisella" testituloksella???Ja mikä tuo 10-15% ennuste on,paranemisprosenttiko???Voi Hanna,olet ollut ajatuksissani monesti ja nyt varmasti vielä useammin.Kaikki kääntyy vielä hyväksi,usko pois,usko elämään,ei tämä tähän pääty.Vointisi on hyvä,jatka elämää,älä lannistu,pahemmistakin on selvitty!!!Itsellä tuo imusolmuke-asia ennallaan,en ole huomannut kasvua tms.

Kirjoitan tätä kyynel silmäkulmassa,vaikka tuntematon minulle oletkin,silti et merkityksetön.

Onni,että sinulla on paljon läheisiä ympärillä.Periksi et saa antaa,paranet kyllä.

vaan.... kirjoitti:

Olen Hanna aiemminkin kirjoitellut tänne ja kyselin silloin sinulta niistä sinun veriarvoista ym. ja vastasitkin silloin.Luin äskeisen viestisi,ja olen hieman ymmällä,mitä tarkoitat "negatiivisella" testituloksella???Ja mikä tuo 10-15% ennuste on,paranemisprosenttiko???Voi Hanna,olet ollut ajatuksissani monesti ja nyt varmasti vielä useammin.Kaikki kääntyy vielä hyväksi,usko pois,usko elämään,ei tämä tähän pääty.Vointisi on hyvä,jatka elämää,älä lannistu,pahemmistakin on selvitty!!!Itsellä tuo imusolmuke-asia ennallaan,en ole huomannut kasvua tms.

Kirjoitan tätä kyynel silmäkulmassa,vaikka tuntematon minulle oletkin,silti et merkityksetön.

Onni,että sinulla on paljon läheisiä ympärillä.Periksi et saa antaa,paranet kyllä.

Lue lisää

Minulle oli tulematta joku molekyylitason tutkimustulos, alk-värjäys ja sen tulos oli negatiivinen. Anteeksi, oli minun ajattelemattomuuttani kirjoittaa noin, ennuste ei siis ole 10-15 % vaan se aleni tuon verran ollen nyt siis 50 % molemminpuolin. Tuo ennuste on siis se, kuinka monta prosenttia tämän syöpälajin ja -muodon sairastaneista on terveenä viiden vuoden kuluttua viimeisestä hoidosta. Eli tilanne tulee olemaan jatkossa fifty-fifty. Tämän kerran uskon paranevani ja viittaavathan kaikki tuloksetkin siihen suuntaan. Tämän myötä vaikeinta on kuitenkin motivoitua ns. oikeaan elämään, arkeen, joka on edessä uusin pelonsekaisin tuntein.
Kiitos sinulle kaikista sanoistasi. On uskomatonta, kuinka paljon ne mieltäni lämmittävät, vaikka kyse todellakin on tuntemattomasta ihmisestä. Hieno homma, etteivät imusolmukkeesi ole kasvaneet ja eikö meillä ollutkin vähän puhetta siitä, että kaikki menee sinunkin kohdallasi hyvin :-)

Hanna kirjoitti:

Minulle oli tulematta joku molekyylitason tutkimustulos, alk-värjäys ja sen tulos oli negatiivinen. Anteeksi, oli minun ajattelemattomuuttani kirjoittaa noin, ennuste ei siis ole 10-15 % vaan se aleni tuon verran ollen nyt siis 50 % molemminpuolin. Tuo ennuste on siis se, kuinka monta prosenttia tämän syöpälajin ja -muodon sairastaneista on terveenä viiden vuoden kuluttua viimeisestä hoidosta. Eli tilanne tulee olemaan jatkossa fifty-fifty. Tämän kerran uskon paranevani ja viittaavathan kaikki tuloksetkin siihen suuntaan. Tämän myötä vaikeinta on kuitenkin motivoitua ns. oikeaan elämään, arkeen, joka on edessä uusin pelonsekaisin tuntein.
Kiitos sinulle kaikista sanoistasi. On uskomatonta, kuinka paljon ne mieltäni lämmittävät, vaikka kyse todellakin on tuntemattomasta ihmisestä. Hieno homma, etteivät imusolmukkeesi ole kasvaneet ja eikö meillä ollutkin vähän puhetta siitä, että kaikki menee sinunkin kohdallasi hyvin :-)

Lue lisää

Älä yhtään pyytele anteeksi,vaikeita asioitahan nuo ovat ja tuollaiset ennusteet vielä...No, tuohan kuulostaa ihan hyvältä tuo fifty-fifty,hieman ihmettelinkin tuota 10-15% "ennustetta".Eikös näissä imusolmukesyövissä olekin hyvät paranemisennusteet ylipäänsä?Ja sinä paranet,me kaikki täällä palstalla ja läheisesi ja sinä itse niin päätät, ja kaikki tulee olemaan hyvin.Elämän on jatkuttava,uusiutumisen pelkoa ei voi välttää,mutta kenelle tahansa meistä voi tapahtua mitä vain,koska vain,missä vain.Elämä on yllätyksellistä,ja on monia muitakin vakavia sairauksia tai vaikka onnettomuuksia,jotka voi kohdata ketä tahansa.Elämä täytyy jaksaa vain elää ja murehtia sitten,jos aihetta tulee.Valoa elämääsi,parane pian!

Nimetön kirjoitti:

Moikka!
Tunnemyrsky on ollut todellakin valtaisa. Alun alamäki tuntui jo loivenevan, kunnes tiistaina kuulin kauan odotetun testituloksen, joka osoittautui negatiiviseksi. Tämä merkitsi sitä, että kantasoluhoitoihin lähdetään ja ennuste pieneni 10-15% (se oli alunperin 60-70%). Asiaa ei helpottanut edes se, että sain tiistaina myös ensimmäiset tulokset hoitojen vaikutuksista ja ne olivat kohdallani erinomaiset. Kaikki kasvaimet olivat pienentyneet tai hävinneet kokonaan.
Suoraan sanoen tämä on välillä todella per...stä. Välillä on tuntunut siltä, etten enää jaksakaan ja parempi olisi, jos kuolisi pois. Useimmiten oloni on kuitenkin ollut todella toiveikas ja elämäniloinen. Siihen ovat auttaneet läheisten ja ystävien läsnäolo ja heidän mukanaan tuoma piristys.
Olen siis saanut sytostaattihoitoja ja nyt mennään siihen kantasoluhoitoon. Sytostaattihoitojen aikana olen voinut hyvin, fyysistä pahoinvointia tms. ei ole ollut. Ei minusta juurikaan huomaa sairautta, mitä nyt hiusten lähdön muodossa. Olenkin ajatellut voittaa tänä vuonna parhaan naispääosanäyttelijän Oscarin, vaikkei nimeni listoilla olekaan... ;-)
Minä luulen Niksukka, että sinulle käy oikeastikin hyvin. Rintasyövän pelko on jo varmastikin vaikuttanut elämääsi. Sellaisten asioiden läpikäyminen antaa voimia jatkoonkin ja mikä mielestäni on parasta, osaa sen jälkeen arvostaa elämää suurena lahjana. Sydämestäni toivon, että huomenna voit vihdoin huokaista helpotuksesta ja todeta, että kaikki on hyvin. Ilmoittele, mitä kirurgi sinulle sanoo...
Hanna

Lue lisää

Hei taas!
Olet enemmän kuin oikeassa siinä, että vasta vakavan sairauden kohdattua elämän arvot menevät oikeaan järjestykseen, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin! Minä sain pari viikkoa sitten tietää, ettei rinnoistani löytynyt varsinaista syöpää, mutta ne poistettiin nyt kuitenkin. Tänään oli eka jälkitarkastus ja siinä yhteydessä näytin kirurgille imusolmuketta. Sanoi sen olevan normaalin rajoissa, mutta jos itsestä tuntuu, että on suurentunut, kannattaa kuitenkin käydä työterv lääkärin kautta ultrassa, sanoi, että imusolmukesyövän mahdollisuus on hyvin pieni ja se oireilisi jotenkin muutenkin?! Ja sitten jäin tietysti miettimään, että miten muuten, onko sinulla Hanna esim ollut syksyn aikana hikoilua, väsymystä tms?

Pelätessäni rintasyöpää ja ennusteita miettiessäni ajattelin usein, että mitä ennusteesta, jos se on huono, onpahan hieman enemmän haastetta parantua, ja " Älä mieti huomista.Mitä vikaa on tässä päivässä?" "Mennään päivä kerrallaan.Paremmatkaan ihmiset eivät nopeammin pääse".Oletko muuten minkä ikäinen JA onko sinulla lapsia? iso halaus sinulle. PAHAT SAIRAUDET TULEE VAIN VAHVOIHIN IHMISIIN. EI HEIKOT NIITÄ KESTÄISIKÄÄN.

Niksukka kirjoitti:

Hei taas!
Olet enemmän kuin oikeassa siinä, että vasta vakavan sairauden kohdattua elämän arvot menevät oikeaan järjestykseen, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin! Minä sain pari viikkoa sitten tietää, ettei rinnoistani löytynyt varsinaista syöpää, mutta ne poistettiin nyt kuitenkin. Tänään oli eka jälkitarkastus ja siinä yhteydessä näytin kirurgille imusolmuketta. Sanoi sen olevan normaalin rajoissa, mutta jos itsestä tuntuu, että on suurentunut, kannattaa kuitenkin käydä työterv lääkärin kautta ultrassa, sanoi, että imusolmukesyövän mahdollisuus on hyvin pieni ja se oireilisi jotenkin muutenkin?! Ja sitten jäin tietysti miettimään, että miten muuten, onko sinulla Hanna esim ollut syksyn aikana hikoilua, väsymystä tms?

Pelätessäni rintasyöpää ja ennusteita miettiessäni ajattelin usein, että mitä ennusteesta, jos se on huono, onpahan hieman enemmän haastetta parantua, ja " Älä mieti huomista.Mitä vikaa on tässä päivässä?" "Mennään päivä kerrallaan.Paremmatkaan ihmiset eivät nopeammin pääse".Oletko muuten minkä ikäinen JA onko sinulla lapsia? iso halaus sinulle. PAHAT SAIRAUDET TULEE VAIN VAHVOIHIN IHMISIIN. EI HEIKOT NIITÄ KESTÄISIKÄÄN.

Lue lisää

Ihan alkuun: en halua pelotella, mutta: Olen tällä foorumilla käynyt juuri imusolmukesyövän takia. Pojallani todettiin se kuukausi sitten ja haluan kertoa siitä pari faktaa. Syöväksi muuttunut imusolmuke liikkuu ihan samalla tavalla kuin ennenkin. Ainakin pojallani muljahteli hyvinkin, vaikka oli jo luumun kokoinen. Kipuja ja muita oireita ei ollut. Pattia ei ultrassa todettu syöväksi, vaan vasta patologin lausunnon myötä karmeus paljastui. En tätä kerro tosiaan siksi, että kaikkia imusolmukkeita nyt syöväksi tarvitsisi epäillä, aika harvinainenhan se nuorella ihmisellä kuitenkin on. Kerroin tämän vain, koska se on totta. Imusolmukkeethan voivat olla jonkin taudin takia suurentuneina pitkäänkin,mutta se jatkuva kasvuhan sitten kertoo omaa kieltään.

Kakku kirjoitti:

Ihan alkuun: en halua pelotella, mutta: Olen tällä foorumilla käynyt juuri imusolmukesyövän takia. Pojallani todettiin se kuukausi sitten ja haluan kertoa siitä pari faktaa. Syöväksi muuttunut imusolmuke liikkuu ihan samalla tavalla kuin ennenkin. Ainakin pojallani muljahteli hyvinkin, vaikka oli jo luumun kokoinen. Kipuja ja muita oireita ei ollut. Pattia ei ultrassa todettu syöväksi, vaan vasta patologin lausunnon myötä karmeus paljastui. En tätä kerro tosiaan siksi, että kaikkia imusolmukkeita nyt syöväksi tarvitsisi epäillä, aika harvinainenhan se nuorella ihmisellä kuitenkin on. Kerroin tämän vain, koska se on totta. Imusolmukkeethan voivat olla jonkin taudin takia suurentuneina pitkäänkin,mutta se jatkuva kasvuhan sitten kertoo omaa kieltään.

Lue lisää

hei!
On ihan hyvä asia, että ihminen, joka tietää asiasta omakohtaissti, kertoo tietämänsä faktoja.
Kuinka pojallasi imusolmuke pääsi kasvamaan luumun kokoiseksi, huomasiko hän sen sitten jo päältä päin, eli pullistuiko ihosta tms?Vai voiko kasvuvauhti olla niin nopea, että pieni imusolmuke muuttuu hetkessä luumun tms kokoiseksi?
Itselläni nyt tarkkailemani imusolmuke ilmeisesti tulehtunut jatkuvasta mittailusta ja painelusta, ja on nyt kivulias..

OIKEIN PALJON JAKSAMISTA TEILLE MOLEMMILLE POIKASI KANSSA!

Niksukka kirjoitti:

Hei taas!
Olet enemmän kuin oikeassa siinä, että vasta vakavan sairauden kohdattua elämän arvot menevät oikeaan järjestykseen, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin! Minä sain pari viikkoa sitten tietää, ettei rinnoistani löytynyt varsinaista syöpää, mutta ne poistettiin nyt kuitenkin. Tänään oli eka jälkitarkastus ja siinä yhteydessä näytin kirurgille imusolmuketta. Sanoi sen olevan normaalin rajoissa, mutta jos itsestä tuntuu, että on suurentunut, kannattaa kuitenkin käydä työterv lääkärin kautta ultrassa, sanoi, että imusolmukesyövän mahdollisuus on hyvin pieni ja se oireilisi jotenkin muutenkin?! Ja sitten jäin tietysti miettimään, että miten muuten, onko sinulla Hanna esim ollut syksyn aikana hikoilua, väsymystä tms?

Pelätessäni rintasyöpää ja ennusteita miettiessäni ajattelin usein, että mitä ennusteesta, jos se on huono, onpahan hieman enemmän haastetta parantua, ja " Älä mieti huomista.Mitä vikaa on tässä päivässä?" "Mennään päivä kerrallaan.Paremmatkaan ihmiset eivät nopeammin pääse".Oletko muuten minkä ikäinen JA onko sinulla lapsia? iso halaus sinulle. PAHAT SAIRAUDET TULEE VAIN VAHVOIHIN IHMISIIN. EI HEIKOT NIITÄ KESTÄISIKÄÄN.

Lue lisää

Heipähei!
Kiitos enemmän kuin kauniista viestistäsi. Tuo viimeinen lausahduksesi oli niin hieno, että oli pakko kirjoittaa se ylös ja laittaa koneen viereen seinälleni.
Olen 22-vuotias eikä minulla ole lapsia. Minulla ei omasta mielestäni ollut mitään muita oireita syksyllä, kuin ne kasvavat imusolmukkeet kaulalla. Minulla saattoi olla myös joitain tuntemuksia keuhkotorven alueella (siellä oli se 7x8 cm kasvain). Tästä en ole kuitenkaan varma, sillä olen ahdistuksen ja masennuksen vuoksi kärsinyt hengenahdistuksista aiemminkin. Mutta muuta ei ollut.
Ulkona on ihana ilma, aurinko paistaa. Nautitaan tästä. Iloa kaikille!

NIKSUKKA kirjoitti:

hei!
On ihan hyvä asia, että ihminen, joka tietää asiasta omakohtaissti, kertoo tietämänsä faktoja.
Kuinka pojallasi imusolmuke pääsi kasvamaan luumun kokoiseksi, huomasiko hän sen sitten jo päältä päin, eli pullistuiko ihosta tms?Vai voiko kasvuvauhti olla niin nopea, että pieni imusolmuke muuttuu hetkessä luumun tms kokoiseksi?
Itselläni nyt tarkkailemani imusolmuke ilmeisesti tulehtunut jatkuvasta mittailusta ja painelusta, ja on nyt kivulias..

OIKEIN PALJON JAKSAMISTA TEILLE MOLEMMILLE POIKASI KANSSA!

Lue lisää

Ensinnäkin se, että älä ihmeessä painele solmuketta kaiken aikaa. Anna sen rauhottua, ei se niin kovaa vauhtia kasva että päivittäin painellessa eron huomaisi. Pidä vaikka viikko väliä ja kokeile varovasti sitten. Jos asia kovasti vaivaa, mene näyttämään lääkärille.Niin, se poikani patti: Se oli aika erikoinen juttu ja mielestäni "kohtalon sormi" asialla. Poika teki jonkun raskaan punnerrusliikkeen töissä ja tunsi kun nivusessa "muljahti". Kokeili sitten ja huomasi sen patin. Patti oli siinä pari päivää ja muljahti takaisin. Eli se ikäänkuin kävi vain näyttäytymässä. Jos se punnerrus ei olisi saanut tätä aikaan, syöpä olisi saanut rauhassa levitä. Nyt sitä ei ole todistettavasti missään muualla. 2 solmuketta muualla on hieman suurentunut, ehkä, ovat siis rajatapauksia. Ennuste on onneksi tosi hyvä. Luuydinnäytteet ovat kyllä vielä tulematta, mutta ei se kuulemma yleensä sinne ensin hyppää.

Kakku kirjoitti:

Ensinnäkin se, että älä ihmeessä painele solmuketta kaiken aikaa. Anna sen rauhottua, ei se niin kovaa vauhtia kasva että päivittäin painellessa eron huomaisi. Pidä vaikka viikko väliä ja kokeile varovasti sitten. Jos asia kovasti vaivaa, mene näyttämään lääkärille.Niin, se poikani patti: Se oli aika erikoinen juttu ja mielestäni "kohtalon sormi" asialla. Poika teki jonkun raskaan punnerrusliikkeen töissä ja tunsi kun nivusessa "muljahti". Kokeili sitten ja huomasi sen patin. Patti oli siinä pari päivää ja muljahti takaisin. Eli se ikäänkuin kävi vain näyttäytymässä. Jos se punnerrus ei olisi saanut tätä aikaan, syöpä olisi saanut rauhassa levitä. Nyt sitä ei ole todistettavasti missään muualla. 2 solmuketta muualla on hieman suurentunut, ehkä, ovat siis rajatapauksia. Ennuste on onneksi tosi hyvä. Luuydinnäytteet ovat kyllä vielä tulematta, mutta ei se kuulemma yleensä sinne ensin hyppää.

Lue lisää

Kiitos niistä viestisi lopussa olleista toivotuksista. Alku oli kamala, mutta asiaan on nyt jo tosi hyvin sopeuduttu. Syöpä on mulle ollut aina sananakin se kaikista kamalin asia, mutta nyt kun se tuli lähelle, asenne on muuttunut. Mitä enemmän asiasta tietää, sitä vähemmän pelottaa. Ja nyt on vasta oivaltanut senkin ettei se syöpä suinkaan aina ole sama kuin kuolemantuomio. Jos sulla on jotain kysyttävää vielä, vastaan mielelläni. Tosin ajankohtaa en tiedä, koska tänään meillä on muutto, eikä uuteen kotiin ole vielä yhdistetty nettiä. Piti olla jo perjantaina, muttei ole kuitenkaan.Hyvä sonera! Ja minä kun oon aina ollut tosi uskollinen asiakas. (lipsui aihepiirin viereen)

Hei taas!
Olen nyt yrittänyt olla tutkimatta ja painelematta imusolmukettani, ja tuntuu se ehkä rauhoittuneen, se on kyllä hyvin pitkulaisen muotoinen, onko teillä ollut ne pahanlaatuiset pyöreitä, vai osaatteko sanoa?Aion kyllä mennä vielä ultraan ja lääkärille aiitä, mutta annan sen rauhoittua ensin, ja itseni myös, nyt minulla on tulehtunut rakkula myös suussa, johtuu ilmeisesti nukutuksissa pidetystä hengitysputkesta, kävin siitä tänään lääkärillä, joten voi kai se olla siitäkin suurentunut?
Hammaslääkärille mainitsin myös turvonneesta imusolmukkeesta, mutta sanoi vain, että nehän nyt voivat turvota mistä tahansa.

Onpa ihanaa Kakku että olet noin paljon mukana poikasi tukena vaikeassa sairaudessa, minkä ikäinen hän on ja onko perhettä tms?
Onko yhtään osattu arvioida, kuinka kauan poikasi imusolmuke oli siellä ehtinyt kasvaa?
hannalle halaus ja kerrothan kuulumisiasi jos jaksat!

Niksukka kirjoitti:

Hei taas!
Olen nyt yrittänyt olla tutkimatta ja painelematta imusolmukettani, ja tuntuu se ehkä rauhoittuneen, se on kyllä hyvin pitkulaisen muotoinen, onko teillä ollut ne pahanlaatuiset pyöreitä, vai osaatteko sanoa?Aion kyllä mennä vielä ultraan ja lääkärille aiitä, mutta annan sen rauhoittua ensin, ja itseni myös, nyt minulla on tulehtunut rakkula myös suussa, johtuu ilmeisesti nukutuksissa pidetystä hengitysputkesta, kävin siitä tänään lääkärillä, joten voi kai se olla siitäkin suurentunut?
Hammaslääkärille mainitsin myös turvonneesta imusolmukkeesta, mutta sanoi vain, että nehän nyt voivat turvota mistä tahansa.

Onpa ihanaa Kakku että olet noin paljon mukana poikasi tukena vaikeassa sairaudessa, minkä ikäinen hän on ja onko perhettä tms?
Onko yhtään osattu arvioida, kuinka kauan poikasi imusolmuke oli siellä ehtinyt kasvaa?
hannalle halaus ja kerrothan kuulumisiasi jos jaksat!

Lue lisää

No niin, nyt sain nettiyhteydet uuteen kotiini. Tosi kurjaa kun muutimme viikonloppuna ja saman tien sain vuosisadan flunssan. Nyt vaan katsellaan pahvilaatikkoröykkiöitä ja yritetään toipua. Kyllä kirvelee, kun ei jaksa tehdä mitään. Niin se poikani on jo 31 ja kahden pienen tytön isä. Vaikka "lapsukainen" on jo noin vanha, ei se muuta sitä, että lapsestaan kantaa ihan samalla tavalla huolta. Poika sanoikin, että mulle tuntuu olevan tää tauti kovempi pala kuin itselleen. Tosi hyvin hän on suhtautunutkin ja se on hyvä se. Sen solmukkeen koosta päätellen se on ollut siellä ehkä vuosia. Se kun ei ole sitä ärhäkintä laatua. Kyseessä on non hodkin 3, eli hitaan ja keskinopean väliltä. Tuota en kyllä jaksa uskoa, että imusolmuke kasvaa SEKUNNEISSA tennispallon kokoiseksi, niinkuin eräs tuossa kertoi. Mahtoi hälle tulla siinä virhe. Se vielä siitä "meidän patista" että se oli pyöreä kuin harpilla piirretty. Sitä en kyllä yhtään tiedä, kertooko se muoto mitään.

Kakku kirjoitti:

No niin, nyt sain nettiyhteydet uuteen kotiini. Tosi kurjaa kun muutimme viikonloppuna ja saman tien sain vuosisadan flunssan. Nyt vaan katsellaan pahvilaatikkoröykkiöitä ja yritetään toipua. Kyllä kirvelee, kun ei jaksa tehdä mitään. Niin se poikani on jo 31 ja kahden pienen tytön isä. Vaikka "lapsukainen" on jo noin vanha, ei se muuta sitä, että lapsestaan kantaa ihan samalla tavalla huolta. Poika sanoikin, että mulle tuntuu olevan tää tauti kovempi pala kuin itselleen. Tosi hyvin hän on suhtautunutkin ja se on hyvä se. Sen solmukkeen koosta päätellen se on ollut siellä ehkä vuosia. Se kun ei ole sitä ärhäkintä laatua. Kyseessä on non hodkin 3, eli hitaan ja keskinopean väliltä. Tuota en kyllä jaksa uskoa, että imusolmuke kasvaa SEKUNNEISSA tennispallon kokoiseksi, niinkuin eräs tuossa kertoi. Mahtoi hälle tulla siinä virhe. Se vielä siitä "meidän patista" että se oli pyöreä kuin harpilla piirretty. Sitä en kyllä yhtään tiedä, kertooko se muoto mitään.

Lue lisää

HEI KAKKU!

Kerroin sinusta äidillenikin, että olen jutellut kanssasi tästä minun huolestani, olen itse 32v eli poikasi ikäinen ja kolmen lapsen äiti, ja äitini on varmaan suunnilleen sinun ikäisesi.Minua on myös varoitettu, että monet saattavat täällä tahallaan pelotellakin muita, jotka ihan oikeasti ovat huolissaan, ja juuri tänään kauppamatkalla ajattelin, että voiko tosiaan tennispallon kokoiseksi sekunneissa kasvaa, kuulostaa aika huikealta?!Sanoin myös äidilleni, että sinä neuvoit minua juuri samalla tavalla kuin hänkin, että antaa olla viikon solmukkeen rauhassa, koska äitinikin on sitä mieltä, että olen tulehduttanut sen koko ajan sitä painelemalla.Mutta minulle on jäänyt vahvasti päälle tämä syövän pelko, kun 4 kk minulla oli oikeasti se vakava rintasyöpäepäily, ja molemmat rinnat sitten leikattiinkin pois. Minun äidilläni on ollut rinta -ja munasarjasyöpä, nyt epäillään keuhkosyöpää, vaikka ei ole ikinä edes polttanut, joten minulle on jotenkin jäänyt tämä itseni tutkiminen nyt päälle... ei ne miehet pahemmin itseään tosiaan tutki, eikä kyllä ihmiset kai muutenkaan pahemmin imusolmukkeitaan jatkuvasti kokeile, joten on varmaan sattuman kauppaa, koska mahd. pahanlaatuinen sitten löytyy. Siitä muodosta, kun silloin 1 v. pojallani oli turvonnut imusolmuke, joka ultrattiin, radiologi sanoi, että imusolmukkeet voivat olla isompiakin jos ovat soikeita, että pyöreä viittaa useammin pahanlaatuiseen.Tiedä sitten. Oikein paljon terveisiä pojallesi ja hänen perheelleen, varmasti vaimollakin vaikeaa, ja sinulle onnea uuteen kotiin!!!

Niksukka kirjoitti:

HEI KAKKU!

Kerroin sinusta äidillenikin, että olen jutellut kanssasi tästä minun huolestani, olen itse 32v eli poikasi ikäinen ja kolmen lapsen äiti, ja äitini on varmaan suunnilleen sinun ikäisesi.Minua on myös varoitettu, että monet saattavat täällä tahallaan pelotellakin muita, jotka ihan oikeasti ovat huolissaan, ja juuri tänään kauppamatkalla ajattelin, että voiko tosiaan tennispallon kokoiseksi sekunneissa kasvaa, kuulostaa aika huikealta?!Sanoin myös äidilleni, että sinä neuvoit minua juuri samalla tavalla kuin hänkin, että antaa olla viikon solmukkeen rauhassa, koska äitinikin on sitä mieltä, että olen tulehduttanut sen koko ajan sitä painelemalla.Mutta minulle on jäänyt vahvasti päälle tämä syövän pelko, kun 4 kk minulla oli oikeasti se vakava rintasyöpäepäily, ja molemmat rinnat sitten leikattiinkin pois. Minun äidilläni on ollut rinta -ja munasarjasyöpä, nyt epäillään keuhkosyöpää, vaikka ei ole ikinä edes polttanut, joten minulle on jotenkin jäänyt tämä itseni tutkiminen nyt päälle... ei ne miehet pahemmin itseään tosiaan tutki, eikä kyllä ihmiset kai muutenkaan pahemmin imusolmukkeitaan jatkuvasti kokeile, joten on varmaan sattuman kauppaa, koska mahd. pahanlaatuinen sitten löytyy. Siitä muodosta, kun silloin 1 v. pojallani oli turvonnut imusolmuke, joka ultrattiin, radiologi sanoi, että imusolmukkeet voivat olla isompiakin jos ovat soikeita, että pyöreä viittaa useammin pahanlaatuiseen.Tiedä sitten. Oikein paljon terveisiä pojallesi ja hänen perheelleen, varmasti vaimollakin vaikeaa, ja sinulle onnea uuteen kotiin!!!

Lue lisää

Kiitos sinulle onnentoivotuksista. Uusi koti on kuin hävityksen jäljiltä. Mitään ei ole purettu, ei astioita, ei vaatteita. Mutta kai tää tauti joskus hellittää.
Jotkut näillä palstoilla tosiaan haluavat pelotella muita. Meitä ihmisiä on montaa sorttia ja joukossa myös ilkimyksiä. Minä en kyllä kuulu niihin, enkä ymmärrä mitä kyseiset ihmiset siitä saavat. Jotain nautintoa kai. En tiedä oliko tuo "tennispallojuttu" virhe vai ilkeys, mutta jos ilkeys, niin ei voi kuin halveksia ihmistä, joka näin vakavalla asialla irvailee. Syöpä on kuitenkin tauti vakavimmasta päästä, eikä sen kanssa tekemisiin joutunutta ihmistä taatusti naurata, eikä häntä pidä tarpeettomasti pelotella.
Ei ole ollenkaan ihme, että sinulla on jäänyt pelko päälle noiden tapahtumien jälkeen. Siinä ei lopulta kyllä auta muu, kuin mennä lääkärille ja kertoa huolensa siellä. Vaikka kuka sanoisi mitä, niin mieli ei rauhoitu, ennenkuin se on oikeasti tutkittu. On niitä patteja itsellänikin ollut sen verran, että tiedän kokemuksesta sen kaivavan mielen pohjalla, kunnes asia on tutkittu. Mutta tosiaan, anna sen rauhoittua ja kokeile sitten varovasti. Ei ne salamana kuitenkaan kasva. :0) Keskimmäisellä pojallani (ei tämä edellä mainittu) oli yksi imusolmuke kaulalla kerran suurentuneena monta kuukautta. Sitten se vaan omia aikojaan hävisi. Sulle voi käydä samoin. :0)

Kakku kirjoitti:

Kiitos sinulle onnentoivotuksista. Uusi koti on kuin hävityksen jäljiltä. Mitään ei ole purettu, ei astioita, ei vaatteita. Mutta kai tää tauti joskus hellittää.
Jotkut näillä palstoilla tosiaan haluavat pelotella muita. Meitä ihmisiä on montaa sorttia ja joukossa myös ilkimyksiä. Minä en kyllä kuulu niihin, enkä ymmärrä mitä kyseiset ihmiset siitä saavat. Jotain nautintoa kai. En tiedä oliko tuo "tennispallojuttu" virhe vai ilkeys, mutta jos ilkeys, niin ei voi kuin halveksia ihmistä, joka näin vakavalla asialla irvailee. Syöpä on kuitenkin tauti vakavimmasta päästä, eikä sen kanssa tekemisiin joutunutta ihmistä taatusti naurata, eikä häntä pidä tarpeettomasti pelotella.
Ei ole ollenkaan ihme, että sinulla on jäänyt pelko päälle noiden tapahtumien jälkeen. Siinä ei lopulta kyllä auta muu, kuin mennä lääkärille ja kertoa huolensa siellä. Vaikka kuka sanoisi mitä, niin mieli ei rauhoitu, ennenkuin se on oikeasti tutkittu. On niitä patteja itsellänikin ollut sen verran, että tiedän kokemuksesta sen kaivavan mielen pohjalla, kunnes asia on tutkittu. Mutta tosiaan, anna sen rauhoittua ja kokeile sitten varovasti. Ei ne salamana kuitenkaan kasva. :0) Keskimmäisellä pojallani (ei tämä edellä mainittu) oli yksi imusolmuke kaulalla kerran suurentuneena monta kuukautta. Sitten se vaan omia aikojaan hävisi. Sulle voi käydä samoin. :0)

Lue lisää

HEI TAAS!

Sain tänään tilattua ajan lääkäriltä ja menen nyt sinne, meni eilinen ilta itkuksi ja paniikiksi ja nyt tajuan itsekin, että apua on haettava, minun täytyy kuitenkin pian palata töihin ja sitä ennen täytyy vahvistua, ja jo oman perheen kannalta on pakko hakea apua, eivät jaksa enää saurullista ja itkeskelevää äitiä...
Kirjoitan sitten iltapäivällä mitä lääkäri sanoi...HALAUS SINULLE!

Niksukka kirjoitti:

HEI TAAS!

Sain tänään tilattua ajan lääkäriltä ja menen nyt sinne, meni eilinen ilta itkuksi ja paniikiksi ja nyt tajuan itsekin, että apua on haettava, minun täytyy kuitenkin pian palata töihin ja sitä ennen täytyy vahvistua, ja jo oman perheen kannalta on pakko hakea apua, eivät jaksa enää saurullista ja itkeskelevää äitiä...
Kirjoitan sitten iltapäivällä mitä lääkäri sanoi...HALAUS SINULLE!

Lue lisää

Samoin sinulle! Hyvä että se lääkäri on jo tänään, että pääset siitä vaivasta. Olen kokolailla varma että palaat sieltä iloisin mielin. :0) Tulen katsomaan illansuussa kuulumiset.

Kävin tänään siellä lääkärissä, ja oli sitä mieltä, että on kyseessä tulehtunut imusolmuke, ei ole syövän oloinen, olisi kuulema kovempi, kiinnittyneempi, pyöreämpi ym tutki kyllä kaulan tunnustelemalla, ja oli sitä mieltä, että olin itse jatkuvalla koskettelulla solmukkeen tulehduttanut, eikä tarvitse kuulema kokonaan poistuakaan, mutta kolmen vkon kuluttua katsotaan, onko pienentynyt. Sanoi myös, että hänen mielestään ultraa ei tarvita. Yritän nyt uskoa tätä vanhempaa kokenutta lääkäriä ja antaa solmukkeen olla rauhassa, ja jos ei pienene, menen sinne ultraan. Parempi olo kuitenkin aina, kun uskaltautuu lääkäriin ja saa asiat edes hoitoon... KAKULLE HALAUS!

Niksukka kirjoitti:

Kävin tänään siellä lääkärissä, ja oli sitä mieltä, että on kyseessä tulehtunut imusolmuke, ei ole syövän oloinen, olisi kuulema kovempi, kiinnittyneempi, pyöreämpi ym tutki kyllä kaulan tunnustelemalla, ja oli sitä mieltä, että olin itse jatkuvalla koskettelulla solmukkeen tulehduttanut, eikä tarvitse kuulema kokonaan poistuakaan, mutta kolmen vkon kuluttua katsotaan, onko pienentynyt. Sanoi myös, että hänen mielestään ultraa ei tarvita. Yritän nyt uskoa tätä vanhempaa kokenutta lääkäriä ja antaa solmukkeen olla rauhassa, ja jos ei pienene, menen sinne ultraan. Parempi olo kuitenkin aina, kun uskaltautuu lääkäriin ja saa asiat edes hoitoon... KAKULLE HALAUS!

Lue lisää

Mitäs minä sanoin! Hienoa! Ja nyt, unohda se solmuke tyystin, äläkä vahingossakaan koske siihen yhtään. Jos jatkat "kopeloimista", ei kolmen viikon päästä olevalla käynnillä ole mitään merkitystä. Pojalleni oli sanottu, kun syövän tultua ilmi odotettiin malttamattomina pääsyä Pikonlinnaan, että muutaman viikon viiveellä ei ole mitään merkitystä hoidon kannalta.(tämän kerroin siksi, jos vielä kuitenkin vähän epäilet) Joten antaa sen 3-viikkoisen kulua kaikessa rauhassa. Keskity nyt perheeseesi ja siihen että toivut tästä kaikesta. Yritä nauttia elämästä kaikin tavoin. Itse varsinaisena syövän pelkääjänä olen saanut nyt tolkutettua itselleni, että jos koko ajan pelkää syöpää, koko elämä menee siinä piloille. Sitä syöpää kun ei välttämättä edes koskaan tule. Ja jos se on tullakseen, se tulee välittämättä siitä, pelkäätkö sitä tai et. Sellainen terve kehonsa seuraaminen on ihan paikallaan, mutta kokoaikainen kyttääminen vie voimat. (sanoo vanhempi syövänpelkääjä-Kakku.) :0))))) Kai me täällä vielä kuulumisia voidaan vaihtaa viimeistään sitten kolmen viikon päästä. Kaikkea hyvää sinulle!

Kakku kirjoitti:

Mitäs minä sanoin! Hienoa! Ja nyt, unohda se solmuke tyystin, äläkä vahingossakaan koske siihen yhtään. Jos jatkat "kopeloimista", ei kolmen viikon päästä olevalla käynnillä ole mitään merkitystä. Pojalleni oli sanottu, kun syövän tultua ilmi odotettiin malttamattomina pääsyä Pikonlinnaan, että muutaman viikon viiveellä ei ole mitään merkitystä hoidon kannalta.(tämän kerroin siksi, jos vielä kuitenkin vähän epäilet) Joten antaa sen 3-viikkoisen kulua kaikessa rauhassa. Keskity nyt perheeseesi ja siihen että toivut tästä kaikesta. Yritä nauttia elämästä kaikin tavoin. Itse varsinaisena syövän pelkääjänä olen saanut nyt tolkutettua itselleni, että jos koko ajan pelkää syöpää, koko elämä menee siinä piloille. Sitä syöpää kun ei välttämättä edes koskaan tule. Ja jos se on tullakseen, se tulee välittämättä siitä, pelkäätkö sitä tai et. Sellainen terve kehonsa seuraaminen on ihan paikallaan, mutta kokoaikainen kyttääminen vie voimat. (sanoo vanhempi syövänpelkääjä-Kakku.) :0))))) Kai me täällä vielä kuulumisia voidaan vaihtaa viimeistään sitten kolmen viikon päästä. Kaikkea hyvää sinulle!

Lue lisää

KIITOS VIESTISTÄSI JA TUESTASI MUUTENKIN!

Lähden ensi viikolla takaisin työelämään pitkän sairasloman jälkeen, joka minulla oli rintojen poiston ja uudelleenrakennuksen vuoksi. Toivon sen osaltaan auttavan sitä, etten koko ajan mieti, onko minulla syöpä jossain päin kehoa. Muistan itse sanoneeni ja ajateelleni aikaisemmin, kun äidilläni todettiin syöpä, että mitä sitä koko ajan miettii, siinä menee sekin jäljellä oleva elämä hukkaan, jos koko aika menee suremiseen ja tuskailuun. No sitten kun se kolahtaa omalle kohdalle, ei neuvoa olekaan niin helppo noudattaa!Eilen illalla minulta kipeytyi myös toiselta puolelta kaulaa sellainen pieni solmuke, oli niin kipeä ettei voinut päätä kääntää, lääkärihän oli näkevinään, että nielu on hieman punainen, ja viime yönä yksi lapsista heräsi kurkkukipuun, joten meillä on varmaan nyt jotain kurkkukipua koko perheessä, että se turvonneen imusolmukkeen seuraaminen olisi varmaan nyt maalaisjärjellä tässä vaiheessa turhaa.
Onneksi asia on hoidossa ja kolmen vkon kuluttua uskallan mennä taas sinne lääkäriin, rukoilen sillä välin terveyttä.Olen alkanut todella uskoa rukoilun voimaaan, ihminenhän äärimmäisessä hädässä turvautuu mihin pystyy. Minäkin rintasyöpä-tutkimusteni eri vaiheissa syksyllä rukoilin paljon, esim edellisenä päivänä oli tutkimuksessa löytynyt isot syöpämuutokset molemmista rinnoista, yöllä rukoilin, että voi kun siellä ei olisi mitään enää, ja seur. päivänä mammossa ja ultrassa ei löytynyt mitään.Oli aika jännä tunne, kun radiologi sanoi, että EN MINÄ TÄÄLTÄ SYÖPÄÄ LÖYDÄKÄÄN!
no jokainen uskoo mihin haluaa ja saa voimaa mistä sen parhaiten löytää.
Kerrothan poikasi kuulumisia, miten hoidot edistyvät, miten lapset ovat reagoineet jne. Olet kyllä tosi ihana äiti!

Heippa! Sinulle kuuluu hyvää ja se on ilo kuulla. Ei, syöpä ei todellakaan välillä pienene. Huokaise rauhassa helpotuksesta. Mulla tuota murhetta riittää. Viimeiseen 4:ään vuoteen ei ole oikein muuta mahtunutkaan. Lista olisi todella pitkä, jos alkaisin sitä kirjoittaa. Mutta taas eilen "putosi pommi". Mieheni joutui sairaalaan aivoinfarkti-epäilyn vuoksi. Mehän asutaan tätä taloa kaksin ja nyt olen siis yksin. Mitään tavaroita en ole vieläkään purkanut, kun olen sitä flunssaa sairastanut, joten elämä uudessa kodissa on alkanut sanalla sanoen surkeasti. Tuo eilinen pudotti taas jalat alta ja tuli pelko, että asunko kohta yksin. Tilansa on tällä hetkellä kyllä vakaa, joten ei tässä ihan akuuttia hätää ole. Pelottaa kyllä silti. On sellainen olo nyt, että eikö mikään kamaluus enää riitä. Alkaa kestokyky tulla täyteen mittaansa. Se mikä oli liikuttavaa tänään, niin tämä "imusolmukepoika" kantaa kovasti huolta mieheni tilasta, vaikka itselläänkin on kylliksi. (mieheni on pojalleni isäpuoli, joten vieläkin liikuttavampaa) Meillä kun on kellarissa vielä remontti aloittamatta, niin tämä olisi nyt tulossa tekemään sen, ettei isäpuolen tarvitse rasittaa itseään.(eikä varmaan saakaan hetkeen tehdä raskaita)Voi että, kyllä lämmitti. Mutta iloitse sinä ja unohda koko syövän mahdollisuuskin. Minä täällä toivon myös, että paremmat ajat alkaisivat kohta koittaa. Hyvää viikonloppua koko teidän perheelle!!! Kirjoittamisiin!