Miten pääsisin tästä sitoutumiskammosta? Sisin huutaa päästä lähelle,halua parisuhteeseen,mutta kaikki tekoni ja sanani tahtomattani viestittävät aivan muuta ja aivan kuin olisin voittanut jotain kun saan toisen karkoitettua pois.
Jakautunut kahtia
Sitoutumiskammoinen nainen
23
1522
Vastaukset
- hessu51
Ei parisuhde mikään pakollinen ole,aloita varovasti,tapailette silloin tällöin,pidä itsenäisyytesi jos ei tunne oikealta!
- Sitoutumiskammoinen nainen
Tuntuu että montakin oikeaa,ihania,upeita miehiä. Kokeiltu varovat ja nopeat aloitukset,lopputulos aina sama,ajan miehen pois. Halu ja usko parisuhteeseen luja,mutta jokin käytännön viestinnässä ja toiminnassa ei toimi,kuin joku muu itsessäni ilkeyttään toimisi itseäni vastaan. Sisin ei saa ulos niitä oikeita tunteita.
- tarhuri
Sitoutumiskammoinen nainen kirjoitti:
Tuntuu että montakin oikeaa,ihania,upeita miehiä. Kokeiltu varovat ja nopeat aloitukset,lopputulos aina sama,ajan miehen pois. Halu ja usko parisuhteeseen luja,mutta jokin käytännön viestinnässä ja toiminnassa ei toimi,kuin joku muu itsessäni ilkeyttään toimisi itseäni vastaan. Sisin ei saa ulos niitä oikeita tunteita.
itsesi uskomaan,et olet sen kaiken arvoinen,arvokas omana persoonana,jota mies rakastaa ja kunnioittaa.Rakasta itseäsi:o))
- hessu51
tarhuri kirjoitti:
itsesi uskomaan,et olet sen kaiken arvoinen,arvokas omana persoonana,jota mies rakastaa ja kunnioittaa.Rakasta itseäsi:o))
Jos viihdyt omassa seurassasi ja arvostat itseäsi niin muutkin sen tekevät!
Ei kannata myöskään tarttua ensimmäiseen vaihtoehtoon,odota ja valitse! - silli48
Sitoutumiskammoinen nainen kirjoitti:
Tuntuu että montakin oikeaa,ihania,upeita miehiä. Kokeiltu varovat ja nopeat aloitukset,lopputulos aina sama,ajan miehen pois. Halu ja usko parisuhteeseen luja,mutta jokin käytännön viestinnässä ja toiminnassa ei toimi,kuin joku muu itsessäni ilkeyttään toimisi itseäni vastaan. Sisin ei saa ulos niitä oikeita tunteita.
Oletko niin tottunut sitoutumattomuuteen, että et kertakaikkiaan uskalla sitoutua, pelkäät sen vaikutuksia.
- Sitoutumiskammoinen nainen
silli48 kirjoitti:
Oletko niin tottunut sitoutumattomuuteen, että et kertakaikkiaan uskalla sitoutua, pelkäät sen vaikutuksia.
Tottunut olen,myönnän,pelkoa en tunne tai sitten en tunnista sitä,enemmänkin pelkään ettei toinen sitoudu.
Voihan toiselle ihmiselle kirjoittaa, vaikka nähtäisiinkin usein?
Kirjettä kirjoittaessa ehtii selkeyttää omat ajatuksensa. On aikaa pohtia sanojen merkitystä, sitä miten toinen ne (ehkä) ymmärtää. Yllättävän suuria eroja on siinä, miten ihmiset saman sanan mieltävät. Jopa sanajärjestys on yllättävän tärkeää... ja ettei menisi liian helpoksi, jopa rivien välistä yritetään aina lukea :(
Siksi olisi hyvä, vielä lisäksi, keskustella kirjeestä jälkeenpäin. Että saisi selville, oliko sanoma käsitetty oikein.
Asioiden "vatvominen" kirjoittamalla, vaikka päiväkirjanomaisesti, voisi tehdä itse kullekin hyvää. Ei sen kummosta purkamista tarvitse olla, niin jo tuntuu paremmalta, asiat lähtevät selkeytymään.
17-vuotiaat tytöt taitavat olla ahkerimpia päiväkirjan pitäjiä. Jos kerran tämä 40 on toinen murrosikä, homma voisi toimia vähän "jalostuneempana" versiona? Kannattaa kokeilla ainakin itsellensä kirjoittamista. Sitä kautta voi syntyä olennaisia asioita ja kiteytyksiä, joita voi keräillä sitten vaikka kirjeeseen - sille toiselle ihmiselle.- Tania
Itselle kirjoittaminen on hyvä tapa "tutustua" itseensä ja elämäänsä, pohtia joskus syvällisestikkin ajatuksiaan sekä kokemuksiaan.
Olen tehnyt sitä paljonkin ja koen sen olevan eräänlaista "terapiaa", purkaa ja käsitellä tunteita, joita saattaa ehkä olla vaikea puhumalla ilmaista ja joitain tunteistaan ei halua edes jakaa toisten kanssa. Myöhemmin näitä kirjoituksia on antoisaa lukea ja nähdä mitä niiden suhteen on tapahtunut, mahdollisesti elämään tullut jotain uutta, siitäkin saattaa taas löytyä jotain mistä haluaisi kirjoittaa.
Kirjoituksistaan voi myös jättää muiston läheisilleen, perinnöksi eletystä elämästä :) - hessu51
Olen nuoresta asti pitänyt pienimuotoista "päiväkirjaa" eli kirjoitan kalenteriin lyhyesti päivän oleelliset tapahtumat,kun niitä sitten myöhemmin lukee muistaa kyllä mitä tapahtui ja miksi!
- Sitoutumiskammoinen nainen
Kiitos!
- KalleGraniitti
Hah, ihan kuin olisin itse kirjoittanut.
Olen varmaan yhtä kamala. Olen myös kirjoittanut, kuten ehkä jotkut ovat huomanneet, ja kirjoitellut myös muuten. Olen vaihdellut paljon mielipiteitä vastakkaisen sukupuolen kanssa. Ehkä me sitoutumiskammoiset olemme ansainneet yksinäisen loppuelämän. Ehkä olemme sitä tyyppiä ihmisenä, että on parempi ettei kukaan elä kanssamme. Me vain yksinkertaisesti satutamme toisia ihmisiä katselessamme omaa napaamme.
Mistä tuo sitoutumiskammoisuus sitten johtuu, mitä meille on tapahtunut, vai onko se synnynnäistä? Väittäisin etten aina ole ollut. En usko, että se on sitä, että pelkäisimme rakastua, ja sitten pelkäämme, että meidät jätetään ja meihin sattuu???? Onko se sitä, että emme ole kohdanneet ihmistä, johon polvet notkahtaa?? Olemmeko liian kranttuja, eikö meille kelpaa mikään? Vai alkaako meitä ahdistaa, kun emme pystykkään itse päättämään asioista, vaan joku haluaa alkaa osittain meitä ohjaamaan?
Ny mä alan taas miettimään lääkkeitä! Mietin myös näitä vastauksia.
KG- Sitoutumiskammoinen nainen
Niinpä, kun tietäisi taudin niin osaisin parantaa. Oireet tunnistaa mutta tautikatalooki ei kerro nimeä, joten lääkkeet ja/tai kuntoutus hukassa.
Hui kun paljon kysymyksiä...
Kuulehan, kun kohtaat sen joka vie sinulta jalat alta, et taida pohtia enää noita kysymyksiä.
Kun kaipaat hänen nauruaan, hänen läheisyyttään, hänen ihoaan, hänen kosketustaan, hänen suudelmiaan, hänen katsettaan, hänen mökötystään, hänen hymyään, hänen intohimoaan, hänen höpötystään ja kun huomaat miten ikävöit häntä kun hän ei ole luonasi, et saa mitään aikaiseksi töissä etkä kotona, ajatukset harhailee, aamuisin et halua nousta sängystä kun haaveilet hänestä ja kuvittelet hänet kainaloosi, ja jos tätä kaikkea kestää enemmän kuin kolme kuukautta, se taitaa olla menoa sitten.
Onneksi nämä tunteet jossain vaiheessa laantuu ja mieli saa rauhan ja voi alkaa rakentamaan sitä pysyvää ja vastoikäymisiä kestävää rakkautta.- KalleGraniitti
Mariet kirjoitti:
Hui kun paljon kysymyksiä...
Kuulehan, kun kohtaat sen joka vie sinulta jalat alta, et taida pohtia enää noita kysymyksiä.
Kun kaipaat hänen nauruaan, hänen läheisyyttään, hänen ihoaan, hänen kosketustaan, hänen suudelmiaan, hänen katsettaan, hänen mökötystään, hänen hymyään, hänen intohimoaan, hänen höpötystään ja kun huomaat miten ikävöit häntä kun hän ei ole luonasi, et saa mitään aikaiseksi töissä etkä kotona, ajatukset harhailee, aamuisin et halua nousta sängystä kun haaveilet hänestä ja kuvittelet hänet kainaloosi, ja jos tätä kaikkea kestää enemmän kuin kolme kuukautta, se taitaa olla menoa sitten.
Onneksi nämä tunteet jossain vaiheessa laantuu ja mieli saa rauhan ja voi alkaa rakentamaan sitä pysyvää ja vastoikäymisiä kestävää rakkautta.Olet nyt sitten kirjoittanut rakastumisen määritelmän. Alan havannoida oireita...
Hyvin kirjoitettu, onko tuo kaikki sulla nyt kun osasit noin hienosti kuvata? Hitsi haluan kokea tuon kaiken, jos vaikka mulla on toivoa.
KG KalleGraniitti kirjoitti:
Olet nyt sitten kirjoittanut rakastumisen määritelmän. Alan havannoida oireita...
Hyvin kirjoitettu, onko tuo kaikki sulla nyt kun osasit noin hienosti kuvata? Hitsi haluan kokea tuon kaiken, jos vaikka mulla on toivoa.
KGMinulla ei ole tällä hetkellä noita tunteita.
- Miehen kokemus
En tiedä auttaako, mutta kerron meidän stoorin.
Tapasin nyk. vaimoni tuossa 4kympin korvilla ja hän oli kolmisen vuotta vanhee. Kumpikin eronneita ja vapaita. Mä ihastuin mutta hän piti väkisin välimatkaa, puhui paljon mutta harvon omasta elämästään, tavattiin kuitenkin sillon tällön ja aina kun koin läheisyyttä, niin laittoi välit poikki. Pari kertaa jo luovutinkin että antaa mennä kun ei musta välitä. Mulla oli virityksiä sinne tänne, ei vakavaa mutta aika kyllä kului.
Otin kuitenkin aina jostain syystä yhteyttä ja taas oltiin pattitilanteessa, tuo hellä ja ihana nainen muuttui kuin iskusta kylmäksi kun koin pääseni lähelle häntä.
Kerran kun taas halus enää olla tapaamatta, lähdin jo autoon, mutta ajattelin että nyt riittää, palasin takasin ja istuin pöydän viereen ja sanoin että jos nyt lähden se on sitte viimenen kerta, mutta mä tahdon oikeasti tietää miksi tää on niin vaikeaa.
Mä olin tosi vihanen ja päätin että vaikka maailmanloppu tulee, en lähde ennenkuin tiedän syyn. Oliko se mun vihaisuus vai päättäväisyys vai mikä, mutta hän alkoi itkeä ja sitä itkua piisas, välillä heikkoja yrityksiä häätää mut pois, mutta mä istuin kuin liimattuna. Jossain vaiheessa sanoin miten tärkeä hän on mulle ja että haluan meistä oikean parin. Hän alkoi hymyillä itkun lomasta ja kysyi uudestaan mitä sanoin, toistin ja jotain tapahtui.
Juttelimme melkein koko yön silloin, hän kertoi ettei ollut nähnyt ja kokenut itseään erityiseksi minulle, oli ollut tietoinen muista virityksistäni, ei ollut luottanut mun tunteisiin ja siihen että pysyisin vierellä. Hän ei ollut luottanut siihen että vihjailuni ihastumisesta häntä kohtaan olisi totta. Näin myöhemmin sanonut että ei uskaltanut luottaa ja omat sinkkumiehen viritykseni eivät ainakaan mun luotettavuutta lisänneet.
Me ei myös kumpikaan ollut sanonut ääneen mitä halusimme toisiltamme, ei toiseen voi luottaa kun ei tiedä missä mennään. Me puhuimme ja puhuimme ja pidettiin sylissä, lohdutettiin ja itkettiin.
Vaimoa oli aikoinaan mies pettänyt sekä toisen kanssa että muillakin elämänalueilla ja siksi kai oli niin kova sitoutumiskammo ympärillä.
Tuon yön ja keskustelun jälkeen päätimme koettaa elää yhdessä, viritykset sun muut epävarmuustekijöiksi katsotut tekijät lopetin. Opeteltiin sanomaan ääneen mitä haluaa ja tarkistettii se vielä että toinen ymmärsi oikein.
Mustasukkaisuutta vähän pelkäsin, aiheetta kuitenkin, sellaista ei ole ollut, mutta luottamus on meidän perheessä se tärkein, on kyse ihmisistä tai asioista.
Tälle stoorille on onnellinen loppu, noitten vaikeuksien kautta me päästiin lähelle toisiamme, rakastuttiin ja mentiin naimisiin, perustettiin uusioperhe. Meillä rakastetaan, riidellään, nauretaan ja itketään, luottamus ja luotettavuus kuitenkin tärkeimpänä.
Tuli vähän pitkä ja et kai sä tästä kovin paljoo saanut mutta jos joku sellainen lukee joka tapaa sun laisia ihmisiä sais jotain.- Sitoutumiskammoinen nainen
Hyvin tuttua tuo alkukertomus. Mistä löytyi tuo halu toimia noin? Onnitteluni, pelastit yhden meistä.
- KalleGraniitti
Kiitos hyvästä tarinasta! Mukavaa lukea kypsää tarinaa. Antaa ajattelemista.
KG - Minäminä
niin, parempi tietää...kuin pohtia ja arvailla syitä toisen käytökseen ja mites sitä muuten voisi edes saada selville??..kuin kysymällä toiselta suoraan...olipa tilanne sitten mikä tahansa.
Ja kyllä siihen tarvitaankin juuri tuo tunnetila....NYT TAI EI KOSKAAN...luulisin..
Todella onnellinen loppu tarinallasi.Hyvä niin!
..ja mitä tulee sitoutumiskyvyttömyyteen..eri muodoissaan..voisiko yksi olla?..että menettää tai pelkää tiedostamattaan menettävänsä jotain itsestään, elämästään..jonnekin,jollekin?? - mrmatias
meille miehille on oppia kerrakseen. Oikeaa miehen toimintaa myös ääritilanteessa..:)
Tsemppiä elämääsi! Hieno kertomus suhdesolmun aukeamisesta ja päättymisestä onnelliseen loppuun.
Mitä tästä opimme... kuinka tärkeää on että kykenemme keskustelemaan ja avaamaan arkojakin asioita.
Onnea sinulle ja kaikkea hyvää jatkoon.
- japanitar
minunkin puolestani tarinasta! Se oli mielenkiintoinen ja täyttä elämää.
- tidia.-59
Oli antoisa viestiketju luettavaksi. Löytyy myös kosketuspintoja omaan elämääni ja tajusin itsessäsi muutaman asian. Tuo luottamus ja luottamuksellisuus asioihin, elämään, tulevaisuuteen, parisuhteeseen ...... jopa varmuuteen - voisiko olla siitä kysymys?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Trump ja Vance murskasivat ja nolasivat Zelenskyn tiedotusvälineiden edessä Valkoisessa talossa.
Jopa oli uskomaton tilaisuus Valkoisessa talossa. Zelensky jäi täydelliseksi lehdellä soittelijaksi suhteessa Trumpiin j7394943Zelenskyi ei suostunut nöyrtymään Trumpin ja Vancen edessä, siksi meni pieleen
Trumppia täytyy imarrella, silloin homma toimii aina. Tähän Zelenskyi ei suostunut.6694155Mikä on kaivattusi ärsyttävin piirre?
Mun kaivattu on erittäin vastahakoinen puhumaan itsestä. Kääntää puheenaiheen aina muuhun kun hänestä tulee puhetta.1732301Harmi että
Pidät niin vastenmielisenä. Olen minäkin välissä ollut ihan kamala sinulle ja ihmetellyt miten voit minusta tykätä. Se o162067MTV: Katri Helena repäisee kunnolla - Aivan uudessa roolissa TV:ssä - Tätä ei arvannut!
No nyt iskelmälegenda ja koko kansan Katri Helena kyllä repäisee kunnolla! Upeaa heittäytymistä, Katri Helena! Lue, mis401868- 961706
TELIA pakottaa 4G-liittymiä väkisin 5G-liittymiin, vaihtaa ilman lupaa
Ihmisten sopimuksia! https://www.is.fi/digitoday/mobiili/art-2000011063159.html "Telia on lähettänyt osalle 4g-asiakka1671451OP Kaskimaa
Niin sitten pankki vaihtaa nimeään ja pääkonttori siirtyy ties minne. Pulkkisen visio, Kainuu ei kelvannut.301208- 881146
- 941144