Joku juttelemaan

Emmie tiijä, mitä sanoa. Mie oon aina eläny ittekseni ja yksikseni, enkä oo ko vasta viime aikoina kokenut tarpeelliseski selvittää, että kuis mulle ävis sinkkumarkkinoilla.

Mulla on ollu iahn pientä säätöä mun tietokoneen kaa niin kauan aikaa, että koen tosi, tosi stressaavaksi jonkun muun toisen tärkeen lisäämsien tähän.

Mulla on lisäksi mielenterveysongelmia ollu tyyliin aina, mutta niihin kandee hakea apua,
sitä nimittäin nykyään on saatavilla kohtuu helposti paikallisesta teekoosta.

Vaikka sua vois pelottaaki vaikka ja kuinka yksinäs, niin ei se pelko välttis helpota kenenkään muunkaan kanssa. Jos niin mitään käytännön neuvoja antaisin, niin ehkä joinaisin suna jonnekin tsättipalstalle, niitä on netti pullollaan.

Jos se ei tunnu hyvältä idealta, niin alottaisin ehkä jonkun harrastuksen, kuten kirjallisuuden,
itsehän aloitin sen joskus kauan aikaa sitten koulun kirjastosta, ja jatkoin sitä päästyäni "maalta" kaupunkiin pääkirjastoon.

Jos sekään ei tunnu susta hyvältä, niin menisin ehkä sunnuntai-aamuna kirkkoon, ja laulaisin mukana, itse tein tosin sitä viimeksi rippikoulussa. Ani harvoin olen kokenut minkäänlasita halua käydä missään kirkkomenoissa sen jälkeen kun erosin kirkosta netin kautta.

Muista, että yksinäisellä on oman käden oikeus!

Osta mopo ja kurvoo kylille seuraa hakemaan.

Jos haluat jutella, kirjoita os. jan-erik@suomi24.fi. Oon myös Etelä-Karjalasta.