Rahan lahjoittamisesta venäjällä

Yhden asian olen oppinut, ainakin jotenkuten. Olen kuullut asiasta paljon. Kun menette venäjälle, mielellään älkää antako rahaa venäläiselle hyvää hyvyyttänne. Älkää etenkään, jos joku näkee, tai hänen kaverinsa näkevät sen. Jotkut venäläiset on ikäänkuin opetettu suoranaisiksi ammattiloukkaantujiksi asian suhteen, eivätkä he tunnu osaavan selittää miksi. Hänen kavereistaan voi tulla pian ruinaajia, jotka alkavat käyttää avokätistä hyväkseen.

Olen puhunut raha asiasta joidenkin venäläisten kanssa, mutta rahan anto asia vaikuttaisi olevan heille jonkinlainen tabu, tai ainakin joillain näyttäisi olevan taipumusta ajatella asia negatiivisesti. Periaate enemmänkin on, että venäläinen saa tarjota, ja vieras ottaa vastaan, eikä jää velkaa.
Sama periaate olisi minullakin, jos venäjältä tulisi vieraita meille. Mutta jos he haluaisivat antaa minulle rahaa kaiken päätteeksi, en katsoisi sitä korvaukseksi vieraanvaraisuudestani, vaan positiiviseksi avokätisyydeksi.
Jos ehtona myös olisi, että rahat "vain teille", käyttäisin rahat itse, mutta muussa tapauksessa jos summa olisi isompi (esim. 1000e), eikä ehtoa olisi annettu, jakaisin rahat eteenpäin kavereille, joiden katson ansaitsevan apua. En ole itse ymmärtänyt rikkaita, jotka eivät jaa rahojaan, miulla se on periaatteella "raha avaa kaikki portit, paitsi taivaan portit".

Minä tiedän, että kaikki hyvä ja paha, mitä me toisen eteen teemme, tullaan maksamaan meille ennemmin tai myöhemmin takaisin. En väkisin yritä saada itselleni parempaa taivaspaikkaa rahaa jakamalla, mutta minun omatuntoni ei kestä katsoa sitä, ettei ystävää saisi auttaa.
Toisinaan ihmisten suorastaan tekopyhä kieltäytyminen rahasta on turhauttavaa. Jos ihmiset rehellisesti kertoisivat taloudellisen tilanteensa, eivätkä salailisi, miten paljon köyhiä loppujen lopuksi olisikaan? Jos yhden kaupungin asukkaiden rahat jaettaisi kaikille tasan, ei köyhyyttä olisi, koska aina mahtuu sekaan rikkaita.

Se, että on ollut puhetta siitä, miten venäläiset pitävät suomalaisia jollain tavalla "tyhminä" suomalaisten avokätisyyden tai auttamishalun takia, ei koske kaikkia venäläisiä, mutta joillekin rahan saaminen on jostain syystä lähes katastrofi. Sitä se tuppasi olemaan isoäidillenikin. Hän halusi antaa rahaa, mutta hämmentyi negatiivisesti, jos hänelle tarjottiin rahaa.
Jos joku rikas tulisi, ja antaisi minulle miljoonan ostaakseni uuden auton, vaatteita ja kodin, olisin kyllä kiitollinen, mutta en täysin onnellinen, koska sitä tärkeintä, rakkautta, ei rahalla saa.

Ehken ymmärrä asiaa oikein, mutta "ehkä olen vain villi, enkä ymmärrä"...
Ajattelen hyvin paljon samankaltaisesti, kuin intiaanipäällikkö seattle on kirjoittanut.

https://kaksplus.fi/threads/intiaanipaeaellikkoe-seattlen-kirje-suurelle-valkoiselle-paeaellikoelle.1142737/
Itse olen aikoinaan saanut sukulaisiltani rahaa, toisinaan satoja markkoja, myöhemmin kymmeniä euroja, sekä myös täysin tuntemattomilta ihmisiltä rahaa joskus noin vain. Se aiheutti hämmennystä, mutta lopulta hiljaisen kiitoksen Jumalalle, eikä se tilanne unohdu mielestä, ja joskus toivon, että voisi joskus uudelleen tavata rahaa antaneen ihmisen, ei siksi, että saisin lisää rahaa, vaan kysyäkseni hyvällä miksi hän antoi rahaa, ja mitä hän tuolloin ajatteli.

En ole eläessäni ymmärtänyt rahan arvoa, enkä toivottavasti tule ymmärtämäänkään. Minulle kivi on arvokkaampi kuin kolikko, ja tuohen pala arvokkaampi kuin 200e:n seteli. Toisekseen, rahaa ei voi syödä. Rahalla saa kuoren kaikesta, muttei ydintä. Voit ostaa palvelijoita, muttet uskollisuutta, voit ostaa aviopuolison, muttet rakkautta, voit ostaa ruokaa, muttet ruokahalua, voit ostaa sängyn, muttet unta, voit ostaa lääkkeitä, muttet terveyttä.

Mitä rikas tekee keskellä "ei mitään", -30 pakkasessa, laukussaan miljoona dollaria? Hän todennäköisesti polttaisi ne setelit nuotiossa lämpimikseen ja vähentääkseen painoa, voidakseen edetä lumessa helpommin. Jos hän pelastuisi ja olisi järkevä, se rahalaukku ei merkitsisi hänelle enää mitään, niin onnellinen hän olisi oman henkensä säästymisestä. Jos henkilö ei olisi järkevä, hän murehtisi menetettyjä rahoja, ja olisi vain onnellinen, että pääsi sellaisesta erämaasta eroon, mistä hän kuitenkin sai edes väliaikaisen pelastuksen.