Seuraminen

Aloittaja toi tärkeän pointin esiin.. olen itsekin tuota asiaa pohtinut, enkä tiedä miten suhtautua koko ongelmaan. Aina voi sanoa juu tai jaa, mutta suo siellä vetelä täällä on sekin monen tuomaan näkemys.. ja olkoon.

Minä näin sen saman olin alussa ihmeissäni kunnes tienristeyksessä muistin talven olemassa tulossa. Lumi peittää alleen jokaisen vanhan jäljen eikä keväällä kukaan tiedä mitään ellet kerro, kunnes se lakkaa menemästä eteenpäin kierrokset laskevat ja alkaa ruokatunti. Sitten onkin hyvä porskuttaa kun vain muistaa harjata omat hampaansa

Pääasia että osaavat tuoda mursketta käyttämälleen tiellä ja pitävät muutenkin tiet tasaisina ja kunnossa. Märän syksyn jälkeen osaavat seurara tilannetta seuraavaan syksyyn asti myös, että näkevät mitä tuli tehtyä kantoineen kaskessa.

No jopas on tekstejä! Varmaan sitä poikkitaiteellista jolla voitetaan Finlandiat

Nyt kannattaa olla tarkkana, kun tulivat uudet vesikelit. Tiet ajetaan taas mäskäksi ja kukaan muu kuin StoraEnso ei näytä korjaavan jälkiään.
Seuraamista kannattaa tiukentaa. Viikolla tehdään uusi rumpu.

Jälleen se tipahti ja jäi hetkeksi pyörimään hieman routaantuneen maan pinnalle. Vaikka tuulee lujaa ei järvenselälle nouse aaltoja kuten yleensä, veden pinta on aivan peili. Naapurin koirakin kävelee jalat levällään varovasti jäällä ei hauku vaan on kiinnostunut seuraamaan.

Onko kukaan mikään tänään seurannu

Sen jälkeen kun rekan jäljet oli pyyhitty näkyi taivaalla suihkuvanoja länteen. Sienet olivat menneet pilalle kuusien ympärillä, rumpu ei vetänyt eikä aurausviittoilla ollut mitään merkitystä

Märkä huonokuntoinen tie kysyy vertauskuvannollisesti tien kulkija kuntoa vaikkei se mitään oikeesti kysykkään. Molemmat on vain välillä paikallaan ja valuttaavat alleen, toinen vettä toinen hikeä

Vieläkin ränttätänttä kelit jatkuvat ja osa teistä korjaamatta.
Koneen vanoja länteen ei ole pahemmin näkynyt sitten laikutusaukosta kalsellun jälkeen.

Seuraaminen/ kyttäily on taitolaji. Olen perustanut kyttäyskopin kuusentaimikon viereen. Koko päivän olen kuusivarkaita vahtaillut. Huono päivä on tämäkin ollut ... ei ensimmäistäkään havaintoa. Ei edes ohi ajavaa autoa. Mutta meneehän se nuoruus näinkin. Kiva on kököttää kaljalaatikon kanssa noin 4 neliön kömmänässä, joka on viritetty puuhun noin 3 metrin korkeuteen maasta. Kamiiniin puita ja korvanapeista aiheeseen sopivaa musaa.

Vieläkin eilen naapuri valitti renkaista valuneesta kurasta. Tänään vedin kuran lumen kera pellon reunasta pellolle. Uusi lumi jatkoi tuloaan ja peitti jäljet.
Tie on painunut raskaasta ajosta.

Minä en valita enkä välitä, menen siitä mistä aita on matalin tai matka on lyhin. Altani ei tie painu eikä ruoho lakastu. Seuraa vaikken seuraa kaipaakkaan...