Teille jotka tätä palstaa luette

Oivalsin tänään että muut ihmiset ovat kiinnostuneet minusta yhtä vähän kuin minä olen heistä! Minulla on aina ollut sellainen voimakas itsetärkeys ja ylpeyskin ja sen vuoksi olen aina tuntenut olevani ikäänkuin parrasvaloissa missä tahansa olenkin... Siksi olen pyrkinyt aina täydellisyyteen lähes kaikessa mahdollisessa. Helpottava (?) totuus kuitenkin on, että jos joku tässä maailmassa on sinusta kiinnostunut, niin kannattaisi olla onnellinen. Olenkin aina toivonut vapahdusta tästä parrasvaloefektistä ja jonkinlaisesta agorafobiasta. Olisi suuri helpotus pystyä aina ajattelemaan siten, että ketään ei kiinnosta mikään mitä teen. Toki lähisukulaisia ja kavereita kiinnostaa jonkin verran, mutta 90% muiden kiinnostuksesta on omaa kuvittelua! Rauha sittenkin?!?