Kaikki rakkaat

Ystävän haudalla

Et ole siellä, ystäväni,
tiedän kyllä sen.
Sillä Jumala ikuiseksi
loi hengen ihmisen.

Vain se mikä mullasta syntyi
voi mullaksi muuttua taas,
mutta ikuinen henki
ei kuole milloinkaan.

Et ole sillä, ystäväni,
silti kukat tuon haudallesi;
kukat villit
-metsän ja niityn-
joita rakastit.

En katso mustaa multaa,
katson korkeuteen,
taivaan kirkkauteen
ja tiedän,
ei sinua kahlitse maa.

Olet vapaa kuin ilma ja tuuli
ja säteet auringon,
ja tiedän, jossakin siellä
sinulla koti on.

Ihanaa on lukea sanojasi, jokaisella on vaikeaa, niinkuin minullakin menetin tyttäreni ja löysin hänet kuolleena. Pahinta mitä voi kokea. Kirjoitin yhden runon, nyt en sitä löytänyt, linnusta...jos löydän, niin tunnet jotain.