epätoivoako

Ei vaan nuo ripulit ja muut johtuisi vieroitusoireista, tai siitä cipralexista...

Opamox kannattaa jättää pois heti. Siihen kasvaa toleranssi ja mahdollisesti riippuvuuskin. Sitten popsit sitä, että saat riippuvuusoireet pois sen lisäksi, että otat sitä muuten olosi kohentamiseen.

Koska en tunne sua, etkä kovin tarkkaan elämästäsi kertonu, joudun vähän heittelemään hatusta... Jos ei lääkäreiden apu auta, niin sitten on aika ottaa ohjat omiin käsiisi ja lopettaa se, että koet elämäsi kasassapysymisen olevan lääkäreistä ja lääkkeistä riippuvainen. Kukaan ei tunne sua niin kuin sinä itse. Siksi sulla on mahdollisuus olla itse oma omalääkärisi. Ensimmäisiä asioita, mitä sun pitää tehdä, vaikka tuntuis, ettei millään jaksa, on laittaa perusasiat kuntoon (jos on päässyt karkaamaan käsistä?), eli nukkumisen rytmi ja säännöllisyys (sänkyyn vaikka ei huvittais ja vaikka ahistaa). Myös ravintopuoli kuntoon, ettet laiminlyö kroppaasi ja aivojasi. Kun kroppa voi hyvin, niin se vaikuttaa myös mieleen. Samoin pieniä iltakävelyitä tms. Päätä itsellesi "klo 20 sääntö", eli sen jälkeen kaikki velvollisuudet ja vastuut, siivoilu, järjestely yms. loppuu siihen kellonlyömään. Silloin alkaa sun aika, joka on vain itsellesi. Kaikki ulkopuoliset asiat siirtyy huomiseen. Ennen nukkumaanmenoa kuuntele rentoutusmusiikkia vaikka Youtubesta. Ja tee se, ja joka ilta. Vaikka aluksi tuntuu, ettei siitä ole hevonpaskaakaan apua, niin kuuntele silti. Koska vähitellen se alkaa vaikuttamaan, kun keskittymisesi siihen paranee. Lopulta se voi johtaa sut vaikka kevyeeseen transsiin. Tai vahvempaankin. Jos näin käy, niin erittäin hyvä!

Kun olet saanut päätettyä perusasioiden korjaamisesta (jos ne on sulla vinksin vonksin), sitten voit alkaa kiinnittää huomiota asioihin, jotka on sun ahdistukseesi syynä. Siksi kroppa, uni yms. kuntoon, että saat edes vähän voimia aloittaa työstämään itseäsi takaisin hyvään ja itsevarmaan fiilikseen, koska se vaatii energiaa. Seuraavaksi vetäydy iltaisin rauhaan ja hiljaisuuteen ja ala kirjoittamaan REHELLISESTI itsellesi vihkoon tms. asioita, joiden uskot/tiedät olevan ahdistavia. Ihan sama missä muodossa kirjoitat, kiroillen, runoillen tai proosaillen. Kunhan kirjoitat. Ja korostan, ole itsellesi 100% rehellinen. Ja vaikka tuntuu, että "kyllämätiiänmikäahistaa", niin kirjoita silti. Joka ilta sen verran minkä jaksat. Joka kerta uppoudut syvemmälle ja alat löytämään yksityiskohtia, oivallat asioita, ymmärrät niitä, tulet niistä tietoiseksi. Tää on ehdoton avainjuttu, koska ahdistuneella se ahdistus on usein kuin iso krooninen epämääräinen jopa täysin tuntematon mikälie. Ja sekin ahdistaa. Kaikki ahdistaa!

Vähitellen voit kokea jopa pelkän kirjoittamisen auttavan. Ja välillä aina lue mitä olet menneinä päivinä ja viikkoina kirjoitellut. Mutta ennen kaikkea se auttaa, että se mitä kirjoitat kehittyy ja se tulee suoraan sun sydämestä. Sä käytännössä opit itsestäsi, opit tuntemaan suhun liittyviä asioita. Jokainen pienikin hyvänolonkipinä ja toivonkipinä tsemppaa sua eteenpäin eri asioissa, joita olet alkanut hyvän olon eteen tekemään. Ja se oikeasti tuo sitä helpotuksen fiilistä. Ja sellaisina se paluu normaaliin elämään tapahtuu. Kipinöinä. Vähän kerrallaan. Siksi sun täytyy jatkaa määrätietoisesti, eikä missään vaiheessa luovuttaa, ihan sama vaikka rintaa puristaa, sydän hakkaa, itkettää, vituttaa. Lopulta alat tuntemaan, kuinka alat päästä voiton puolelle ja otat niskalenkin niistä ahdistavista asioista.

Tiedän, että tällä on isot mahdollisuudet auttaa sua, koska näin tein itsekin ja selätin ahdistuksen. Ihan itse. Nyt elän normaalia ja tasapainoista elämää, ilman mitään lääkkeitä. Minullakin oli ns. paska lapsuus, johon liittyy vanhempien riitelyä, avioero, alkoholi, ala-asteella kotimatkalla tapahtunut (homo)seksuaalinen hyväksikäyttötapaus, koulukiusaamista, yksinjäämistä, mokia, häpeää, itseinhoa, syyllisyydentuntoa, itsetunnon menetystä jne. Minullakin oli vuosikausia usein rinnan puristusta, jatkuvia rytmihäiriöitä, hengenahdistusta, kuolemanpelkoa, sekoamisenpelkoa yms. ja tuskaa ja ahdinkoa niin vitusti, että aika usein aloin miettimään, että oisko itsemurha sittenkin hyvä ratkaisu. Nyt myöhemmin kun ajattelen asiaa, niin ei voisi idiootimpaa asiaa itselleen (ja läheisilleen) tehdä.

Mut pallo on sulla. Kyllä sä pystyt, koska et ole mikään toivoton tapaus ja peruuttamattomasti sairas. Ja muistat, että ahdistavat asiat saa vähemmän ahdistavaksi, ja silloin ne alkaa jäämään taka-alalle ja normaalit asiat, tuntemukset, olot jne. täyttää sun elämäsi, niinkuin pitääkin :)

Voit syödä moksia huoletta. Kaikilla ei varaa hyviin aineisiin. Nukkukaa hyvin :)

Edellisen pointti on totta. Köyhyys ei anna mahdollisuutta lääkkeisiin. Myös köyhille lääkkeet erillisellä kupongilla, jonka saatavuus Kelasta varmistettava.

eikös jos ahdistus on noin kroonista eikä miut lääkkeet aita niin pitäisi kokeilla rauhoiytavia. opamax ei lienee silloin edes oikea öääle lyhyt vaikutteisuuden takia ja toisaalta pitkä aika vaikutuksen alkamiseen.