Pelkäätkö kuolemaa kansalainen?

Toivo.Lång.Inkeroinen

Itsellä kuolemanpelko sai foobiset mittasuhteet. Juttu alkoi näin; Luin 12 vuotiaana, siis v. 1950 Savon Sanomista että maailmanloppu tulee v. 1966.
Siihen aikaan ei maaseudulla voitu tietää että laaja-alainen aivojen kehityshäiriö, väisti sen verran, ettei minusta tullut umpiautistia, mutta asperger kuitenkin.
Yritin äidiltäni ja isoveljiltä kysellä maailman loppuskenaariosta, mutta he kielsivät moisen mahdottomaksi. Tai jos tulee, siinähän mennään sakissa.
Minulla pelko iskostui pysyväksi fobiaksi piilotajuntaan. Kun tuo jännittävä päivä tuli ja meni, olin 36 vuotias.
Luin netistä viimepäivinä kirjoituksen, jossa mies sanoi lohduttaneensa kuolemanpelkoa potevaan tuttavaansa, vaikka itsekin sitä kertoi potevansa.
Olen työstänyt aihetta enemmän kuin ihmiset keskiverroin. Ei siinä todellakaan ole mitään pelkäämistä. Kuitenkin kannattaa elää niin, ettei toisille ihmisille tee tarpeetonta kärsimystä.
Luonnolle ja eläimille sama asenne.
Haluatko keskustella netissä asiasta vaikka anonyyminä, koska kuolemanpelko on peloista vahvin ehkä.

5

242

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Toi875

      Ei kuolemaa tarvitse pelätä...siihen kelpaa ukko kuin ukko...

    • serkkupoika

      Jokaisella ikääntyvällä on varmaankin kuolemanpelkoa jonkunasteisesti. Ja nuorellakin voi olla, tai voi pelätä läheisten kuolemaa, isän tai äidin. Ihmisillä voi olla monta syytä kuolemanpelkoihinsa. Minullakin. Pelkään kuolemaa monesta syystä, vaikka tiedän, että se tasapuolisesti kaikkia kohtaa. Ei se lohduta minua. Silti tiedän, ettei kukaan maailmaan voi jäädä tuhatvuotisesti elämään. Pelkään paljon sairastumista, kitumista kuolemaa odottaen.
      Ihmiset joskus sanovat, että kunpa saisi kuolla nukkuessaan tietämättään.
      Ymmärrän toisaalta, että ihmiset alkavat uskoa Jumalaan iäkkäänä.
      Se antaa toivoa jostain "ei-niin-pahasta". Armollisuudesta tai jotain sellaista.
      Ettei se kuolema olisikaan niin lopullinen kun tästä maailmasta lähtee, vaikka tietää että se on.
      Kuolemanpelko on vahvin peloista, olen kanssasi samaa mieltä.
      Tosin ihminen saa pelätä paljon muutakin elämänsä varrella.
      Miten pelon saisi kuriin ?
      Miten rauhoittuisi ?
      Miten rauhoittaisi itseään ?
      Muita ?
      Onko joku joka ei pelkää ? Miten osaat olla pelkäämättä ?

      • Toivo.Lång.Inkeroinen

        Serkkupoika
        En tiedä kuolemanpelon niittaamiseen olevan kuin yksi keino, se pitää työstää aivorakenteesta mäkeen joko terapian kautta tai sitten omaterapioilla juuria pelko siivu siivulta pois.
        Minulla siihen on kulunut aikaa yli 40 v.
        Ei ole ollut köyhällä miehellä vara tai aikaa psykoterapiaistustoihin ylihinnoiteltujen psykiatrien kanssa.
        Jos on hitunen annettu keskittymisominaisuutta, aika teke kyllä tehtävänsä; kuolemanpelko vähenee, mutta ei kokonaan katoa. Muuten ei pysyis hengissä.
        Hyvin monta kertaa olen joutunut kysymään, jäihin pudotella tai jyrkiltä pinnoilta liukuessa, että tässäkö tää nyt oli.
        Nyt olen 4 vuotta yrittänyt rimpuilla helpomman trauman otteesta, myöskin v.1950 sattuneen tapauksen jälkeen.
        Lintsasi koulun veistotunnilta kun vihasin niitä yli kaiken. Äiti torui minua siitä. Kimmastuin ja löin äitiä korvalle, niin että häneltä meni vähäksi aikaa kuulo.

        Kun asetun nykyään hoitopöydälle huoltamaan skolioosejani, tuon maaliskuun lauantaiäivän maisema tulee väistämättä aina vahvasti mieleen.
        Tuolla lehtijutun "ennusteella", että äidin lyömisellä näyttää olevan selvä ajallinen yhteys.
        Vahvatkin pelot tai fobiat lieventyvät ajanmyötä jos sitkeyttä riittää. Ikäni jo 80v.


      • inkeroistenToivo

        TOIVO, YRITÄ SAADA JOKU HIEROMAAN AIVOSOLUSI KONDIKSEEN, JOTTA KYMMENEN. VUODN NETTITERRORISI LOPPUISI!


    • Zqsqrn

      Kuolemanpelko. Tämä on asia joka vaivasi minua pienenä lapsena. Olen nyt itse 54 vuotias ja seitsemän vuotiaana saattelin ainoan isovanhempani haudan lepoon. Tästä jäi minulle trauma josta en voinut lapsena puhua kenellekkään. Vuosi oli muistaakseni 1971. Olin siis menettänyt kaikki isovanhempani, isäni äiti kuoli kun olin alta vuoden ikäinen ja hänestä ei ollut minkäänlaista muistikuvaa ja isäni isä kuoli neljä vuotta ennen syntymääni ja äitini äiti oli kuollut joskus 50 luvulla. Tuosta äitini isän hautajaisista vuonna 71 jäi minulle seitsenvuotiaana pelko siitä että milloin on minun vanhempieni vuoro kuolla kun ei ole enää ukkiakaan ja äitiltäni ja isältäni oli molemmilta jo yksi veli kuollut... näitä asioita kun lapsena mietin niin itku pääsi, mutta en itkenyt muiden nähden koska se oli arka asia minulle. Nyt vanhempana kun olen näitä asioita miettinyt niin ei tuona aikana ehkä voinutkaan tällaisista asioista purkaantua. Jos silloin olisi lapsi viety lääkäriin kun se murehtii tällaisia asioita niin miten olisikaan käynyt. Aikuisena minulla on ollut taipumusta masennukseen monista erinäisistä syistä. Elämä on välillä koetellut kovalla kädellä. Isäni ei pelännyt kuolemaa kun hänestä aika jätti. Hän laati oikein paperilla elvytyskiellon kun oli saattohoidossa ja samoin äitini ei myöskään pelännyt kuolemaa. Omasta kuolemastani ajattelen lähinnä että se on minulle ikään kuin vapautus. Isäni naistuttava sanoi minulle kerran että haluatko kuulla totuuden siitä että miten pitkään elät. Sanoin että anna tulla vaan, olin tulloin alta kolmikymppinen ja hän oli ylihoitaja ammatiltaan ja pitkän uran tehnyt sairaanhoitajana. Hän sanoi että kasvonpiirteistä pystyy ennustamaan ja näkemään ihmisen eliniän ja isälleni ennusti pitkää ikää ja minulle sanoi jotta kuolet nuorena. Isä eli 72 vuotiaaksi ja äitini 51 vuotiaaksi. Minun siis pitäisi nyt 54 vuotiaana olla sit varmaan jo mullan alla. Eipä silti kuolema tulee sit joskus ja uskon uudelleensyntymiseen. Isänikin tiesi että ei ollut hänkään ekakertalainen maan päällä ja löysi suomestakin sellaisia paikkoja joissa oli käynyt edellisessä elämässä. Tämä on kaikki totta ja en usko että hän olisi minulle valehdellut. Lapsuuden kuolemanpelko on minun kohdaltani ainakin jo haihtunut.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Huomenta ihana

      Kauniskasvoinen ihanuus 😘 saan sut vielä
      Ikävä
      40
      6973
    2. Hei rakas...

      Miten on työpäivä sujunut? Rakastan sinua 💗
      Ikävä
      32
      3938
    3. Ei tämä etene ikinä

      Kun kumpikaan ei enää ota yhteyttä. Mä en ainakaan uskalla.
      Ikävä
      45
      3320
    4. Edelleen sitä on vaikea uskoa

      Että olisit oikeasti rakastunut muhun
      Ikävä
      40
      2929
    5. Vitsi mihin menit. Heti takasin.

      Mä näin sut tuu takasin! Oli kiire, niin en ehtiny sin perään!
      Ikävä
      17
      2706
    6. Toiveikas vai toivoton

      torstai? Ajatuksia?
      Ikävä
      37
      2238
    7. Mukavaa päivää

      Mun rakkauden kohteelle ❤️ toivottavasti olet onnellinen
      Ikävä
      16
      2196
    8. Koko ajan olet

      Senkin suhteen kiusannut. Halut on ihan mielettömät olleet jo pitkään
      Ikävä
      41
      2143
    9. Voi ei! Jari Sillanpää heitti keikan Helsingissä - Hämmästyttävä hetki lavalla...

      Ex-tangokuningas on parhaillaan konserttikiertueella. Hän esiintyi Savoy teatterissa äitienpäivänä. Sillanpää jakoi kons
      Suomalaiset julkkikset
      48
      2067
    10. Miksi et irrota otettasi

      Suhteeni?
      Ikävä
      39
      2020
    Aihe