Burn-outin jälkimainingit

KaktusKasiKuusi

Elämäni on ollut täynnä hankaluuksia, mutta lamaantumisten jälkeen olen aina löytänyt jostain voiman yrittää ja mennä eteenpäin.

Haaveet ja unelmat ovat toimineet polttoaineenani, vaikkakin ne ovat olleet hyvin kaukaisia.

Muutama vuosi takaperin paloin työuupumuksen/vitutuksen johdosta totaalisen loppuun, enkä ole tästä vieläkään toipunut. Tuntuu ettei mikään enää kiinnosta, saati herätä mielenkiintoa. Saan käytännössä mielihyvää vain siitä, että saan vain olla tekemättä yhtään mitään.

Ajatus johonkin työelämään palaamisesta tuntuu todella kaukaiselta. Olen pettynyt ihmisiin ja siihen minkälaiseksi he muuttuvat ryhmässä (mukaanlukien minä itse). Ainoat ihmiset joiden seurassa kykenen viettämään normaalisti aikaa ovat perheenjäseneni. Kiinnostus vastakkaiseen sukupuoleen on sammunut lähes kokonaan, en edes haaveile ystävistä.

Päivä päivältä sulkeudun enemmän sisäänpäin. Elämääni on tullut jonkinlainen ahdistushäiriö ja pelkotiloja. Mitä minulle sitten tapahtui? Epäilen, että psyykkeeni hajosi lopullisesti. Avun hakemisesta on aika kehnot kokemukset, mielikuva joka jäi, oli se että, apua saa vasta silloin kun kypsää kamaa lataamoon. Sanaa ennaltaehkäisevä, ei valitettavasti tunneta.

Tekisi mieli hakea opiskelemaan tai töihin, mutta omien kokemusten johdosta sitä ei vaan saa itsestään irti.

Suosittelen lähtemään huonosta työpaikasta ajoissa pois, itse roikuin siellä väkisin monta vuotta ja näin jälkikäteen kyllä kaduttaa vain se, ettei lähtenyt aikaisemmin pois.

16

1173

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Espoosta

      Olen matkalla tuohon. Konkurssi tulossa, koti menossa, ei puolisoa. Sun tekstistä kuitrnkinv näkyy selviytymishalu. Tsemppiä!!!

      • Anonyymi

        Toivottavasti asiat ovat kääntyneet parempaan päin!


    • 89897

      Puit sanoiksi jotain mitä en ole osannut sanoa; saa mielihyvää vain siitä että saa olla tekemättä mitään.
      Mulla täysin samat tunteet kuin sulla, sillä erolla että parhaillaan palan loppuun.
      Eniten ahdistaa kun tätä vastaan täytyisi taistella/parantua. Haluaisin vain sulkeutua ja olla rauhassa. Ainoastaan silloin on hyvä olo.

      • Anonyymi

        Ehkä itse tein sen virheen, että puskin vain väkisin eteenpäin vuosia. Olisi vain pitänyt lähteä huonosta työpaikasta huomattavasti aikaisemmin pois.


    • Antti-123

      Minulla on myös burn out.

      Nyt toivun pikkuhiljaa. Minulla oli noin puolivuotta tuo, että ei tehnyt mitään. Ei voinut.
      Makasin usein vain sängyssä ja tuijotin kattoa.
      Ja se tuntui hyvältä - tosin usein oli tylsää. Olisi halunnut tehdä jotakin mutta ei pystynyt.
      Nyt on ruvennut tulemaan kausia, jolloin esim. neljänä päivänä pystyn tekemään kaikenlaista. Pikkuhiljaa alan taas "kuulla linnunlaulua" ja innostua asioista. Paniikkikohtauksia ei enää tule. Niskakivut ovat tosin kovat, heti kun vähänkin stressaannun. Keskittyminen vaikeaa ja kaikki pitää tehdä hyvin hitaasti. Muisti ei meinaa pelata.

      Tärkeää on, että teet asioita joista nautit. Minä esim ajelen autolla ja käyn kahviloissa istuksimassa.

      • Anonyymi

        On tämä henkinen hyvinvointini ehkä hieman kohentunut, mutta kohta kolme vuotta täynnä ja silti aika hajalla henkisesti.


    • Katjuska80

      KaktusKasiKuusi kirjoitit paljon sellaista mikä koskettaa itseänikin. Yleensä en kommentoi viestejä, mutta luen niitä. Tällaista vertaistukea kaipaa. Tässäkin ketjussa on todella hyviä kommentteja ja miten muut ovat kokeneet. Kiitos siitä. Joskus sitä kaipaa vierelleen burnoutin kokenutta ihmistä jonka kanssa voi jutella, itkeä ja joka ymmärtää mistä toinen puhuu.

      Itsekin uuvuin loppuun vuonna 2014. Jotenkin tuntuu, että epäonnistuin täysin. Kyllä burnout ja irtisanoutuminen vei tosi alas. Lähdin niin väärinpäin purkamaan uupumusta irtisanoutumalla. Jäin puille paljaille. Ammatillinen itsetunto ja itsetunto romahti vallan. Menin elämässä aivan polvilleen. En ole enää palannut omalle alalle. Kokemus on tehnyt nöyräksi ja aika herkäksi. Näin yksineläjänä joskus sitä kaipaa vaan ihan halausta. Ei mitään muuta. Aika paljon on tullut itkettyä ja ajateltua asioita yksin. Jotenkin vaan eteenpäin on menty, mutta pienin askelin. Olen monta kertaa laittanut kädet ristiin ja kertonut murheita ylöspäin. Yritän olla ottamatta liikaa painetta. Ajattelen, että riitän tällaisena itselleni ja lähipiirilleni.

      Toivon sydämestäni kaikille voimia eteenpäin.
      Kiitos viesteistä.

      • Anonyymi

        Kiitos vastauksestasi, tunnistin siinä paljon yhtymäkohtia omaan elämääni. Mutta itse kyllä tein sen virheen, että vaikka tunnistin työn haitalliseksi itselleni, roikuin siinä väkisin vuosia ja vedin itseni henkisesti ihan romuksi. Uuden työn hakeminen henkisesti eheänä on paljon helpompaa, joten suosittelen kyllä lämpimästi kaikkia nostamaan kytkintä ajoissa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kiitos vastauksestasi, tunnistin siinä paljon yhtymäkohtia omaan elämääni. Mutta itse kyllä tein sen virheen, että vaikka tunnistin työn haitalliseksi itselleni, roikuin siinä väkisin vuosia ja vedin itseni henkisesti ihan romuksi. Uuden työn hakeminen henkisesti eheänä on paljon helpompaa, joten suosittelen kyllä lämpimästi kaikkia nostamaan kytkintä ajoissa.

        Löysin vanhan viestiketjun, johon olit vastannut. Kiitos sinulle.


        Kyyneleiden kautta on oppinut ajattelemaan sydämellä. Nyt jälkikäteen sanon , että särkyneenä kiitän ja sirpalaisena säteilen. Riitän tallaisena itselleni. Kova oli pysäytys, mutta en olisi muutoin pysähtynyt. On vain nähtävä asioiden positiivinen puoli. Myönnän ettei se ole aina helppoa.


        Kaikesta huolimatta hyvää kesän odotusta!


    • Anonyymi

      Tuohon äskeiseen viestiin vielä voi lisätä sen että nuo arvet tunuvat vieläkin vaikka siitä on jo aikaa. Elämä päällisin puolin näyttää hyvälle. Palkkakin nousi uudella työnantajalla rutkasti. Ei yksin raha tee ihmistä onnelliseksi. Eksäkin on koittanut puhua että jos aloitetaan suhde uudelleen. Ymmärtäähän sen kun talosta saadut rahat ovat hänellä menneet ja pankkitili on hänellä jatkuvasti alta tonnin. Samaan ansaan en enää lankea. Nitropurkki on nyt oltava aina taskussa. Siltäkin puolelta varoituksia on tullut. Kuolemaa en pelkää ja ajattelenkin niin että se tulee sitku se tulee ja se on minun pelastukseni. Joskus pitäisi vaan käydä puhumassa ammattiauttajan kanssa jotta jaksaisi painaa täysillä eteenpäin...

      • Anonyymi

        Kuten tästäkin näkyy niin mielekäs työ on se hyvä vaihtoehto, mikä pitää kiinni elämän syrjässä sillä joutenolo ja paremman odottelu lisää vain apatiaa. Pitää edes harrastaa jotakin.


    • Anonyymi

      Olisi kiva tietää mikä tuossa aikaisemmassa viestissä oli loukkaavaa. Miksi ylläpitäjä poisti viestini jossa muistelin viiden vuoden takaisia traumoja.

      • Anonyymi

        En tiedä, mutta jos viitsit kirjoittaa sen uudelleen, niin joku voi saada kokemuksestasi apua.


      • Anonyymi

        Yhdyn samaan tsemppaukseen kuin toinenkin on kirjoittanut.
        Kirjoitathan uudelleen, jos jaksat tuosta viiden vuoden takaisesta. Mitä sinulla oli sydämelläsi...

        Täältä, jos mistä saa myös lohdutusta saman kokeneilta tai samassa tilanteessa olevilta.


      • Anonyymi

        Uskomatonta. Toisen kerran poistettiin... Ketään loukkaavaa en kirjoittanut taaskaan. Saapi suomi 24 pitää tunkkinsa...


    • Anonyymi

      Kohta melkein neljä vuotta vierähtänyt tapahtumista ja koko aika mennyt aikamoisessa sumussa. Olen edistynyt huomattavasti, mutta olen henkisesti kaukana "normaalista". Tuskin tässä "normaaliksi tulee koskaan palaamaan, jos sellaista määritelmää edes on olemassa.

    Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Tänään pyörit ajatuksissa enemmän, kun erehdyin lukemaan palstaa

      En saisi, silti toivon että sinä vielä palaat ja otetaan oikeasti selvää, hioituuko särmät ja sulaudummeko yhteen. Vuod
      Ikävä
      22
      5474
    2. Huomenta ihana

      Kauniskasvoinen ihanuus 😘 saan sut vielä
      Ikävä
      32
      4810
    3. Hei rakas...

      Miten on työpäivä sujunut? Rakastan sinua 💗
      Ikävä
      28
      2721
    4. Edelleen sitä on vaikea uskoa

      Että olisit oikeasti rakastunut muhun
      Ikävä
      34
      2344
    5. Toiveikas vai toivoton

      torstai? Ajatuksia?
      Ikävä
      37
      2058
    6. Vitsi mihin menit. Heti takasin.

      Mä näin sut tuu takasin! Oli kiire, niin en ehtiny sin perään!
      Ikävä
      15
      2008
    7. En ole koskaan kokenut

      Ennen mitään tällaista rakastumista. Tiedän että kaipaan sinua varmaan loppu elämän. Toivottavasti ei tarvitsisi vain ka
      Ikävä
      19
      1647
    8. Mukavaa päivää

      Mun rakkauden kohteelle ❤️ toivottavasti olet onnellinen
      Ikävä
      12
      1591
    9. Ei tämä etene ikinä

      Kun kumpikaan ei enää ota yhteyttä. Mä en ainakaan uskalla.
      Ikävä
      23
      1462
    10. Voi ei! Jari Sillanpää heitti keikan Helsingissä - Hämmästyttävä hetki lavalla...

      Ex-tangokuningas on parhaillaan konserttikiertueella. Hän esiintyi Savoy teatterissa äitienpäivänä. Sillanpää jakoi kons
      Suomalaiset julkkikset
      25
      1429
    Aihe