Vihatuin ja rakastetuin järvi

Otsikon pitäisi olla siis vihatuin ja rakastetuin järvikylä! 😊

Rakastetuin on Lankojärvi, vihatuin Orajärvi

Arvioin entisenä kirkonkyläläisenä. Vaikea sanoa vihatuin tai rakastetuin. Sen sijaan positiivinen imago on Konttajärvellä. Orajärvellä on huonoin imago, vaikka sieltä on lähtöisin Pellon kaksi ainoaa pellolaislähtöistä julkkista.

Tämänkin aiheen keskustelija on pellolainen...joten hän on niitä perus negatiivisiä ihmisiä joilla ei ole muuta kuin tyhjää aikaa jauhaa täällä p:tä.Vanhukset laitoksissa tarvii virikettä ja ulkoiluttajia joten menkää ihmeessä sinne joilla ei ole muuta tekemistä.Saatte palkaksi hyvää mieltä ja positiivistä ajattelua.

Turtola on Pellon kaunein pikkukylä. Sirkkakoskella ja Lankojärvellä ihmiset ovat aika negatiivisia ja juoruilevat.

ompas teilä taas kummalisia kalluppeja. jokhainen kylä ja paikka Pellossa on hyä.

Mikä vika orajärvessä

Orajärvi on pellon lahjakkain kylä! Ihmiset ovat siellä aitoja ja vaatimattomia. Ette ymmärrä hyvän päälle.

Sivakkajärvellä lepposat tunnelmat. Hyvät mökkinaapurit .

Moinajärvi on paras ja Orajärvi maineelta huonoin.

Raanujärvi on perseestä, lankojärvi täysin vitusta, orajärvi juoppoja täynnä, kuivaa jäkäläkangasta. Tornionjoki mukavin ja kaunein. Luonnossa mitään vikaa vaan ihmiset typeriä ja tolloja.

Pellon kylä, Turtola ja Juoksenki ovat ihmisen asuttavia paikkoja. Muualle en muuttaisi aidan seipääksikään.

Elämä olisi varmasti kovaa jossain Rattosjärvellä, Ruuhijärvellä, Konttajärvellä jne.

Nykyään kun lapsia ei enää juuri synny, mietin mikä kylä kuolee ensin.

Järvimaisemissa on mukava asua ja nautiskella elämästä luonnon helmassa. Kylän nimellä ei ole väliä, jokainen kylä on arvokas asukkaille. Että se siitä.

rakhain on tietenki Konttajärvi, joka on sukulaiskylä. Huono maine on Orajärvelä näin naapurikunnasta kattottuna

En aina ymmärrä järvikyläläisten kotiseuturakkautta, että vaikka ei ole kauppaakaan, niin silti pitää asua pinttyneesti syntymänurkilla syrjäkylässä, jonka elämä saattaa tosiaan ulkopuolisen silmin olla aika ankeaa, ja jopa vaikeiden kulkuyhteyksien takana. Maito on aina hakemisessa maalikyliltä, lasten harrastukset on myös kirkonkylällä, aina on siis auto tarpeen ja pensaa kulluu, ja aikaa kulluu ajamiseen. Töissä käydään kirkonkylällä, ja kotiin vissiin tullaan vaan nukkumaan, kun on päivä sahattu Pellon väliä, ja se on sitä mahtavaa siinä elämässä, päästä illaksi kotiin rakhaasseen methään? Kunnes on taas sateinen aamu ja pimeä märkä mettä tervehtii masentavasti ikkunasta. Taas se on Pelhoon lähettävä. Mutta onneksi se tullee taas ilta...

On mukava nähdä aamulla ikkunasta raikas metsä kuin vanhat rapistuneet liikehökkelit.