Yhteiskunnan tila ja arvot näkyy yleisurheilussa.

Syntyy hirveä haloo, jos lasten yli 3 km koulumatkaa ei hoideta kunnan piikkiin taksilla. Urheilusta pitää saada vapautusta, kun suvussa on astmaa ja sydänvikaa jne.

Ruuskaseen päättyy suomalaisen keihäänheiton historia.

Keihäänheitolle käy kuten kestävyysjuoksulle, painille, mäkihypylle... Joskus oltiin hyviä, vaan ei enää.

Suomalaisten uusi vahva laji on kännykän näprääminen. Sen harjoittelu aloitetaan jo kolmivuotiaana.

Tjaa. Haitanneeko tuo mittään. Maailman teollistuminen, kaupungistuminen ja runsas vapaa-aika on luonut koko urheilubisneksen reilun sadan vuoden aikana. On jos jonkinäköistä lajia olemassa. Uusia lajeja keksitään koko ajan. Yleisurheilu (track and field) on yksi perinnelaji muiden joukossa. Puhdas amatööriurheilija häviää Paavo Nurmellekin mennen tullen. Siihen mihin satsataan taloudellisesti siinä menestytään. Jamaican pikajuoksumenestys perustuu taloudelliseen panostukseen. Tupakan polttoon, rommin juontiin, perittyihin geeneihin. Hyvät tyypit blokataan jo koulussa valmennusrinkeihin. Ei sinne mene sokeriruokopellolla uurastavat nälkiintyneet , vaan ne joilla on helpompi elämä. Tuotteistus. Kilpailumielessä aktiivisesti yleisurheilua harrastavia on Suomessa varsin vähän. Menestys korreloi aktiiviharrastajamäärien kanssa. Ruotsissa ja Norjassa satsataan paljon isompia taloudellisia voimavaroja yleisurheilutoimintaan kuin Suomessa. Monella loppuu yu-harrastus alle 20 vuotiaana kun pitäisi löytää tapa rahoittaa kallis urheiluharrastus. Pelkin kotikonstein ei huipulle nousta. Huippu-urheilijat ovat tuotteita. Oikein tiukoista oloista lähtenyt ei juuri koskaan nouse urheilun huipulle. Vaatimaton ravinto lapsena ja kroppa jää kehittymättä. Vajaaseen alimittaan.

Nälkä ja kuoleman pelko ne on parhaat valmentajat, sanoi Tapio Rautavaara aikoinaan. Ja omasta kokemuksestaan puhui.